Mitä mielestäsi tapahtuu kuoleman jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kiinnostunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Kiinnostunut"

Vieras
Ihan mielenkiinnosta kyselen.
Mielellään vastauksia kristityiltä, ateisteista, ihan kaikilta.
Pystytkö lyhyesti kertomaan myös, mikä on mielestäsi elämän tarkoitus.
 
Elämän tarkoituksen jokainen määrittelee itse, sillä ei ole ulkopuolelta asetettua merkitystä. Kuollessa tietoisuutemme häviää, atomimme kyllä jatkavat kulkuaan.

Minulle elämän tarkoitus on viihtyä ja olla onnellinen.
 
Data.
Minäkin uskon, että elämän tarkoitus on subjektiivinen käsite, vaikka monet antaisivatkin samansuuntaisia vastauksia.
Mitä tarkoitat sillä, että atomit jatkavat kulkua? Mihin ja miten? Mikä niitä ohjaa?
 
[QUOTE="Kiinnostunut";30181316]
Mitä tarkoitat sillä, että atomit jatkavat kulkua? Mihin ja miten? Mikä niitä ohjaa?[/QUOTE]

Luonnonlait. Aluksi ne jäävät tänne maapallolle ja leviävät, riippuen hautaustavasta. Lopulta uskon universumin kokevan lämpökuoleman entropian lakien mukaan.
 
Kuoleman jälkeen kruppi poltetaan tuhkaksi tai haudataan maahan mätänemään, eiks siinä oo tapahtumia riittävästi?

Elämän tarkoitus... Biologian kannalta varmaan sama ku muiillakin elävillä olennoilla: lisääntyä ja sitä kautta pitää oma laji olemassa.
Mun henk.koht. elämän tarkoitus on kasvattaa lapset aikuisiksi ja nauttia arkisista ja joskus siitä poikkeavista asioista ja yrittää välttää stressaamista. Muu ei oikeestaan oo lopuksikaan tärkeetä.
 
Elämän tarkoitus on rakkaus ja erilaisten kokemusten = oppituntien kautta kasvaminen, varsinaista hyvää tai pahaa ei ole vain kokemuksia. Kuoleman jälkeen palaamme kotiin eli lähteeseen, jossa arvioimme itse kuinka suoriuduimme ennen syntymää valitsemistamme oppitunneista. Tämän jälkeen voimme joko toistaa samat oppitunnit, valita eri oppitunnit ja valita haluammeko palata takaisin maan päälle fyysisessä kehossa vai jatkaa eri tasolla. Oppiminen ja laajentuminen ei koskaan lopu.
 
Ihminen kuolee ja uusia syntyy tilalle. Niinhän se kiertokulku menee. Kukaan meistä ei ole niin mielenkiintoinen että hänen pitäisi saada ilmestyä uudelleen.

Elämän tarkoitusko...? Elää se mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman onnellisena tehden niitä juttuja mitkä kokee mielekkääksi niiden ihmisten kanssa joita rakastaa.
 
Mut on elvytetty ja voin sanoa, että en saanut mitään rajatilakiksejä, kulkenut valoa kohti tai tehnyt treffejä vanhan vihtahousunkaan kanssa. Sanoisin tämän kokeneena että kun ihminen kuolee niin se on vaan finito kaikin osin. Ei paratiisia, helvettiä tai muutakaan kuolemanjälkeistä hengailupaikkaa tai uudestisyntymisiä.
 
Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Elämän tarkoitusta ei ole, ei sen enempää kuin kärpäselläkään. Ihmiset vain kehittelevät jotain omia juttujaan, että elämällä olisi jokin syvempi tarkoitus.
 
Oon uskosta jo vähän vieraantunut, elämä on vienyt, mutta silti tiedostan sen tosiseikan että kuoleman jälkeen on kaksi eri suuntaa: joko iänkaikkinen elämä tai iänkaikkinen kadotus. Riippuen siitä, onko suostunut ottamaan Jeesuksen sovitustyön vastaan. Jos uskoo siihen, että Jeesus on kuollut ristillä myös omien syntien puolesta ja antaa syntitaakkansa Jeesuksen kannettavaksi, niin silloin on Jumalan silmissä vanhurskas ja ihminen pelastuu yksin armosta, Jeesuksen sovitustyön tähden. Jos taas tähän ei usko eikä suostu, niin silloin joutuu itse sovittamaan syntinsä iänkaikkisessa kadotuksessa.
Jumala haluaa, että kaikki pelastuisivat ja ottaisivat sovitustyön vastaan.
 
[QUOTE="life";30181470]Kuolemassa aivotoiminta lakkaa ja se tuntuu samalta kuin ennen syntymää eli ei miltään. Yksittäisen ihmisen elämällä ei myöskään ole mitään tarkoitusta.[/QUOTE]

Onko ihmiskunnalla sitten jokin tarkoitus?
 
Elämän tarkoitus on rakkaus ja erilaisten kokemusten = oppituntien kautta kasvaminen, varsinaista hyvää tai pahaa ei ole vain kokemuksia. Kuoleman jälkeen palaamme kotiin eli lähteeseen, jossa arvioimme itse kuinka suoriuduimme ennen syntymää valitsemistamme oppitunneista. Tämän jälkeen voimme joko toistaa samat oppitunnit, valita eri oppitunnit ja valita haluammeko palata takaisin maan päälle fyysisessä kehossa vai jatkaa eri tasolla. Oppiminen ja laajentuminen ei koskaan lopu.

Jokseenkin samoilla linjoilla.
 
Uskovainen olen. Uskon siis kolmiyhteiseen Jumalaan, Raamattuun ja uskon siis siihen, että on olemassa taivas ja helvetti. Ja kuten joku jo sanoikin: jos ottaa Jeesuksen sovitustyön vastaan, on tällöin saanut syntinsä anteeksi ja pääsee taivaaseen. Jos ei, joutuu kadotukseen.
 
Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Tietoisuus lakkaa.

Elämän tarkoitus on lisääntyminen ja omien geenien lajin menestyksen turvaaminen kaikessa monimutkaisuudessaan.

Henkilökohtainen tavoitteeni on, että maailmassa olisi vaikutuksestani enemmän hauskaa ja vähemmän kärsimystä. Käytännössä tämä toteutuu esimerkiksi vierailemalla mummolassa ja ottamalla lapset tosissaan.
 
[QUOTE="Kiinnostunut";30181676]Jos ajattelette elmän ja kuoleman perustuvan vain luonnolliseen syntymään, elämään ja kuolemaan, kuinka seitätte yliluonnolliset asiat, joita tapahtuu?[/QUOTE]

Mitään yliluonnollista ei ole koskaan tapahtunut.
 
[QUOTE="Kiinnostunut";30181676]Jos ajattelette elmän ja kuoleman perustuvan vain luonnolliseen syntymään, elämään ja kuolemaan, kuinka seitätte yliluonnolliset asiat, joita tapahtuu?[/QUOTE]

En itse ole koskaan kokenut minkäänlaisten henkien läsnäoloa, mutta en pidä niiden olemassaoloa täysin mahdottomana asiana. Uskon henkiin, mikäli saan riittävästi selkeitä todisteita niistä.
 
Mä en tiedä mitä mä aattelen kuoleman jälkesestä.

Jotenkin on vaan niin vaikee käsittää, että miltä tuntuu, kun "ei vain ole". Miten aika voi liikkua eteenpäin, jos mua ei ole? Tai siis, en tarkota tätä tällee, onhan se voinut viimiset miljoona vuotta, mutta miltä se tuntuu? Tai miksei se tunnu miltää? :D
Kyl mä sen "tajuan", että sama asia ku esim. ennen syntymää. Mutta miten se voi olla totta?

Ku mä vaan istun tässä nyt ruudun edessä, miksen mä istu kuoleman jälkee? Uskon jotenkin, että __pakkoha__ kuoleman jälkee on jotain oltava, ei tää mun olemus voi vaan kadota...
 
Minusta taas ei tunnu millään tavalla käsittämättömältä ajatella, että koko minuuteni on olemassa vain maallisen vaellukseni ajan. Kummallisemmalta tuntuisi ajatella, että tämä ei olisi tässä.
 

Yhteistyössä