Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;22342907:
hmm...millä perusteella noi ap:n luettelemat kohdat on yleistyneet?
tarkoitatko siis et olet huomannut nyt että lapsilla on tuollaisia ongelmia, enemmän kuin esim 10v sitten?
vanhemmuus avaa monilla silmät siihen et näkee lapset erilailla, kun itsellä ei ole lapsia tai ne on vielä pieniä, ei tule katsoneeksi koululaisia, mutta kun omat lapset kasvaa, alkaa huomioimaan heidätkin.
tarkoitan tällä sitä, et moni meistäkään ei vielä 10-20v sitten uhrannut montaakaan ajatusta niille lapsille, ja nyt kun niitä näkee omien lasten seurassa, huomaa sen oireilun.
eli onko ne ongelmat yleistyneet, vai ollaanko me vaan nyt herätty näkemään ne?
sama koskee mediaa, ei vielä 15v sitten kirjoiteltu asioista samalla lailla kuin nyt, ei käyty netissä keskusteluja päivittäin,ja perheiden ja lasten ongelmat ei tullut niin lähelle kuin nyt.
Tätä minäkin vähän mietin. Kun puhutaan yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista, vaikka nyt lastenhoito, äitien työssäkäynti, kotihoito vs päivähoito ja lasten pahoinvointi - niin pitäisi muistaa miten suuren myllerryksen myös Suomi koki 1900-luvulla. Ihmiset muutti maalta kaupunkiin. Teollistuminen. Hyvinvoinnin valtava kasvu.
Nyt teollistuminen on tiensä päässä (meillä) ja on alkanut tietoyhteiskunnan kasvu. Ja taas kipuillaan sen kanssa, miten sopeudutaan. Miten lapset ja aikuiset pärjäävät hektisessa tiedon tulvassa.
Ei voida verrata että lapset voivat nyt huonommin kuin x vuotta sitten, ja syyttää vain yhtä kohtaa yhteiskunnasta ("kotihoito on lisääntynyt"). Se paletti on paljon paljon isompi. Miten lapset voivat vuonna 1910, ja miksi? Miten vuonna 1940, miten 1970, miten 1990 ?
Miksi äidit ovat siirtyneet tehtaisiin töihin, miksi lapsia on viety jo 3-kuisina hoitoon, miksi nyt 3-vuotiaina?
Lasten järjestelmällinen hoidattaminen kodin ulkopuolella on suht nuori asia, kovinkaan montaa sukupolvea ei ole näin vielä kasvanut. Avainlapsi-sukupolvi on vasta itse päässyt lastentekoikään.
Nämä asiat muuttuu ja elää koko ajan, eikä ole kovin hedelmällistä tarkastella vain yhtä muuttujaa ja vain yhden vuosikymmenen aikana.
JA mitä tulee siihen että ennen oli kaikki paremmin...
30 vuotta sitten pedofilia oli sana, jota ei tavallinen vanhempi edes tiennyt. Oli vain vieraita namusetiä, kodeissa saattoi tapahtua silti vaikka mitä.
20 vuotta sitten lapsille sai vielä antaa selkään.
60 vuotta sitten lastenpsykiatriaa ei edes ollut. Yökasteluista kärsivä lapsi saatettiin rangaistuksena uittaa värillisessä kylvyssä, häpeärangaistus, ja tämä siis ihan sairaalassa hoitokeinona "ongelmatapausten" osastolla.
Siinä teille niitä onnellisia lapsia entisiltä ajoilta.
Lasten ongelmien kasvu jonkin yksittäisen ihmisen mielestä voi varsin hyvin johtua myös siitä, että enää asiat eivät ole maton alla. Tietoisuus kasvaa koko ajan, vrt pedofilian olemassaolon ymmärtäminen.