Miten Sinä selität sen, että lapset voivat aina vaan huonommin?

[Tämänkin kirjan lukenut]

Läheskään kaikesta en ole Annan kanssa samaa mieltä. Silti hänen lapsikirjansa on yhä ainoa lukemani kasvatusopas jota en kammoksu sekopäähorinoina.
Siinä kirjassa on paljon hyviä ajatuksia ja todellista, testattua kokemusta.

juu kaikesta en ole samaa mieltä ,enkä voikaan olla kun en ole hän enkä lammas, mutta tuo lauma- ja osallistumisasia on se mikä tässä kirjassa herätti.

 

["Esmeralda"]

Toisaalta se nykyään pienempää kuin vaikkapa 200 v sitten. Eikös?

Mutta suurempaa kuin 20-30v sitten. Tuskin tässä kannattaa verrata Ruotsin tai Venäjän vallan aikaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Esmeralda";22344875]Mutta suurempaa kuin 20-30v sitten. Tuskin tässä kannattaa verrata Ruotsin tai Venäjän vallan aikaan.[/QUOTE]

Näin juuri.

 

[kyyniset aikuiset]

Koko ajan sitä odottaa, että milloin alkaa kohdata näitä ilottomia, levottomia ja huonostivoivia lapsia. Aika paljon ihmisiä tunnen, mutta lapset ovat ihan tavallisia ja hyvinvoivia. Enpä tiedä sitten mistä johtuu. Asuinpaikkakunnasta, tuttavapiiristämme vai mistä?

 

[avuttomat aikuiset]

Lasten huonovointisuus tänä päivänä johtuu pitkälti siitä, että enää ei ole kaikilla tarkkoja rajoja. Vanhemmat saavat nyt syyttää ihan itseään, jos kykenevät edes siihen, kun on tämä ns. vapaa kasvatus. Välittäminen on myös rajojen laittamista, rankaisua jos rajoja rikotaan jne. Mitä te edes kuvittelette lapsista tulevan jos kaikki annetaan periksi. Ei tukkapöllyä, ei vitsaa, ei kieltoja tai jos niitä edes niin annetaan nyt kuitenkin pikku huudon jälkeen periksi, ettei lapset vaan saa traumoja. Kyselkää nyt vähän miten rajat ennen laitettiin, ja silloin kasvoi sentään toisia arvostavia, kohteliaita lapsia ja heistä kunnon kansalaisia.

 

["hmm"]

Titkimustulokset ei ainakaan tue väitettä. Nykyään lapset voivat paremmin kuin koskaan ennen, mutta pieni näkyvä osa voi erittäin huonosti.

Aika moni kysyttu asia kiteytyy muutokseen lasten elintavoissa sekä ajattelutapojen muutokseen. Laoset ovat ulkona liian vähän, huomattavasti vähemmän kuin ennen. Liikkuminen on korvattu harrastuksilla, usein sisällä. Kun kontaktit muihin lapsiin eivät tule tuntikausia kestävissä pihaleikeissä vaan ohjatussa toiminnassa, lapsen sosiaaliset kyvyt eivät kehity, kyky ratkaista solmutilanteita on huono ja valmius toimia terveen järjen varassa heikompi.

Vanhemmat näkevät ympäristössä pelkoja ja vaaroja mutteivät mahdollisuuksia. Lapsia suojellaan ja kontrolloidaan liikaa. Sen sijaan että lorvittaisiin välillä kotona ja keskusteltaisiin, oltaisiin oikeasti läsnä, kuskataan lapsia hoploppeihin, konsertteihin ja ratsastustunneille. Monet lapset eivät osaa enää keskustella eivätkä täyttää päivän tyhjiä aukkoja vaan käyvät heti levottomiksi kun ei ole virikettä. Luovuus jää kapea-alaiseksi.

 

[toisaalta ja toisaalta]

hmm...millä perusteella noi ap:n luettelemat kohdat on yleistyneet?

tarkoitatko siis et olet huomannut nyt että lapsilla on tuollaisia ongelmia, enemmän kuin esim 10v sitten?

vanhemmuus avaa monilla silmät siihen et näkee lapset erilailla, kun itsellä ei ole lapsia tai ne on vielä pieniä, ei tule katsoneeksi koululaisia, mutta kun omat lapset kasvaa, alkaa huomioimaan heidätkin.

tarkoitan tällä sitä, et moni meistäkään ei vielä 10-20v sitten uhrannut montaakaan ajatusta niille lapsille, ja nyt kun niitä näkee omien lasten seurassa, huomaa sen oireilun.

eli onko ne ongelmat yleistyneet, vai ollaanko me vaan nyt herätty näkemään ne?

sama koskee mediaa, ei vielä 15v sitten kirjoiteltu asioista samalla lailla kuin nyt, ei käyty netissä keskusteluja päivittäin,ja perheiden ja lasten ongelmat ei tullut niin lähelle kuin nyt.

Tätä minäkin vähän mietin. Kun puhutaan yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista, vaikka nyt lastenhoito, äitien työssäkäynti, kotihoito vs päivähoito ja lasten pahoinvointi - niin pitäisi muistaa miten suuren myllerryksen myös Suomi koki 1900-luvulla. Ihmiset muutti maalta kaupunkiin. Teollistuminen. Hyvinvoinnin valtava kasvu.
Nyt teollistuminen on tiensä päässä (meillä) ja on alkanut tietoyhteiskunnan kasvu. Ja taas kipuillaan sen kanssa, miten sopeudutaan. Miten lapset ja aikuiset pärjäävät hektisessa tiedon tulvassa.

Ei voida verrata että lapset voivat nyt huonommin kuin x vuotta sitten, ja syyttää vain yhtä kohtaa yhteiskunnasta ("kotihoito on lisääntynyt"). Se paletti on paljon paljon isompi. Miten lapset voivat vuonna 1910, ja miksi? Miten vuonna 1940, miten 1970, miten 1990 ?

Miksi äidit ovat siirtyneet tehtaisiin töihin, miksi lapsia on viety jo 3-kuisina hoitoon, miksi nyt 3-vuotiaina?

Lasten järjestelmällinen hoidattaminen kodin ulkopuolella on suht nuori asia, kovinkaan montaa sukupolvea ei ole näin vielä kasvanut. Avainlapsi-sukupolvi on vasta itse päässyt lastentekoikään.

Nämä asiat muuttuu ja elää koko ajan, eikä ole kovin hedelmällistä tarkastella vain yhtä muuttujaa ja vain yhden vuosikymmenen aikana.

JA mitä tulee siihen että ennen oli kaikki paremmin...
30 vuotta sitten pedofilia oli sana, jota ei tavallinen vanhempi edes tiennyt. Oli vain vieraita namusetiä, kodeissa saattoi tapahtua silti vaikka mitä.
20 vuotta sitten lapsille sai vielä antaa selkään.

60 vuotta sitten lastenpsykiatriaa ei edes ollut. Yökasteluista kärsivä lapsi saatettiin rangaistuksena uittaa värillisessä kylvyssä, häpeärangaistus, ja tämä siis ihan sairaalassa hoitokeinona "ongelmatapausten" osastolla.

Siinä teille niitä onnellisia lapsia entisiltä ajoilta.

Lasten ongelmien kasvu jonkin yksittäisen ihmisen mielestä voi varsin hyvin johtua myös siitä, että enää asiat eivät ole maton alla. Tietoisuus kasvaa koko ajan, vrt pedofilian olemassaolon ymmärtäminen.

 

["vieras"]

Vanhempien itsekkyys.
-lapset 9kk ikäisinä hoitoon, kun ei pää kestä kotona.
- aina vain omaa aikaa, ei aikaa lapsille.
-kiire, kiire.. Kiire töissä ja kiire omiin harrastuksiin.
-oma napa, vanhemmuus on luopumista ja sitä kun ei nykyajan vanhemmat pysty käsittämään.

Tämän kun huomaisivat ja maalaisjärjellä toimisivat niin uskoisin elämän olevan kaikille helpompaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22345381]Vanhempien itsekkyys.
-lapset 9kk ikäisinä hoitoon, kun ei pää kestä kotona.
- aina vain omaa aikaa, ei aikaa lapsille.
-kiire, kiire.. Kiire töissä ja kiire omiin harrastuksiin.
-oma napa, vanhemmuus on luopumista ja sitä kun ei nykyajan vanhemmat pysty käsittämään.

Tämän kun huomaisivat ja maalaisjärjellä toimisivat niin uskoisin elämän olevan kaikille helpompaa.[/QUOTE]

Aiemmin lapset menivät ennemmin hoitoon kuin nykyään, ns. pitkän äitiysloman aikana. Kolmikuiset hoidossa olivat ihan arkea. Oliko se yli puolet alta 3-vuotiaista kun on nykypäivänä kotihoidossa että ei ihan pieni osuus edes kansainvälisellä mittapuulla. Kotihoito vs. päivähoito ei millään selitä oikein mitään kuin korkeintaan kotihoidon tappioksi

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22345401]Aiemmin lapset menivät ennemmin hoitoon kuin nykyään, ns. pitkän äitiysloman aikana. Kolmikuiset hoidossa olivat ihan arkea. Oliko se yli puolet alta 3-vuotiaista kun on nykypäivänä kotihoidossa että ei ihan pieni osuus edes kansainvälisellä mittapuulla. Kotihoito vs. päivähoito ei millään selitä oikein mitään kuin korkeintaan kotihoidon tappioksi [/QUOTE]

Joo, no. En mä päivähoitoka kyllä kaatamassa ole, itseltänihän loppusi työt!
Mutta itsekkyys ylipäätään. Se vielä kaataa koko maailman.

 

[ulkonainen]

[QUOTE="vieras";22345381]Vanhempien itsekkyys.
-lapset 9kk ikäisinä hoitoon, kun ei pää kestä kotona.
- aina vain omaa aikaa, ei aikaa lapsille.
-kiire, kiire.. Kiire töissä ja kiire omiin harrastuksiin.
-oma napa, vanhemmuus on luopumista ja sitä kun ei nykyajan vanhemmat pysty käsittämään.

Tämän kun huomaisivat ja maalaisjärjellä toimisivat niin uskoisin elämän olevan kaikille helpompaa.[/QUOTE]

En usko naihin, silla joka puolella Eurooppaa laitetaan lapset aikaisin hoitoon ja vanhemmat tekevat pitempia paivia kuin Suomessa.

Uskon etta suomalaiset lapset voivat huonosti, koska suomalaiset vanhemmat voivat huonosti.

Voi sita negatiivista ilmapiiria minka aina Suomessa kohtaa! Toista se on taalla Hollannissa, ihmiset ovat niin positiivista porukkaa etta myos lapset ovat tutkitusti maailman onnellisimpia. Vaikka menevatkin hoitoon 3 kk ikaisina.

Suomessa on ilo harvassa; niin aikuisilla kuin lapsillakin.

 

[NÄIN]

vapaa kasvatus ja paapominen. vaikka se onkin nyt in. Niin lapsi tarvitsee kurit ja rajat. Vanhempi ei ole KAVERI. Lapsi rupeaa voimaan huomosti jos talossa ei ole ketään joka käskee. Tähän se on mennyt. Kun ei mitään saa tehdä, jos huudat lapselle yleisellä paikalla niin hyväkun ei oo sossuntädit kimpussa.
Myöskin nykyisen työelämän kovatahti. (jos vanhemmat töissä) ei jaksa enää illalla lapseen/lapsiin huomioda tai asettaa niitä rajoja. Annetaan vaan olla.

Ja kukas se sanookaan että työ ja koti on helppo yhdistää

ja myös tämä ääripää että, ne jotka eivät aijo töihin mennä. Niin tehdään lapsia 2v välein. Ja niitä ei sitten jakseta hoitaa. Lapset hoitavat toisiaan. Tämäkin alkaa näkyä lapsissa turvattomuuden tunteena.

Miten näissä asioissa se keskitien löytäminen on niin vaikeaa. Kaikessa pitää ampua yli.

 

["kkk"]

En usko naihin, silla joka puolella Eurooppaa laitetaan lapset aikaisin hoitoon ja vanhemmat tekevat pitempia paivia kuin Suomessa.

Uskon etta suomalaiset lapset voivat huonosti, koska suomalaiset vanhemmat voivat huonosti.

Voi sita negatiivista ilmapiiria minka aina Suomessa kohtaa! Toista se on taalla Hollannissa, ihmiset ovat niin positiivista porukkaa etta myos lapset ovat tutkitusti maailman onnellisimpia. Vaikka menevatkin hoitoon 3 kk ikaisina.

Suomessa on ilo harvassa; niin aikuisilla kuin lapsillakin.

Kotihoito voi tosiaan olla lapsille vahingollista. Iloton ja vakava ilmapiiri tekee kaltaiksekseen.

 

[kyyniset aikuiset]

En usko naihin, silla joka puolella Eurooppaa laitetaan lapset aikaisin hoitoon ja vanhemmat tekevat pitempia paivia kuin Suomessa.

Uskon etta suomalaiset lapset voivat huonosti, koska suomalaiset vanhemmat voivat huonosti.

Voi sita negatiivista ilmapiiria minka aina Suomessa kohtaa! Toista se on taalla Hollannissa, ihmiset ovat niin positiivista porukkaa etta myos lapset ovat tutkitusti maailman onnellisimpia. Vaikka menevatkin hoitoon 3 kk ikaisina.

Suomessa on ilo harvassa; niin aikuisilla kuin lapsillakin.

Juuri pointtini! Vakavat ja Huolestuneet aikuiset levittävät ympärilleen negatiivista ilmapiiriä ja luovat omalla käytöksellään ja asenteillaan lapsille toivottomuuden tunnetta. He kritisoivat voimakkaimmin lapsia (joilla suurimmalla osalla menee paremmin kuin koskaan) ja samalla edesauttavat itse ongelmia, joista he syyttävät muita.

 

["vieras"]

Vanhemmat sitoutuvat yhä vähemmän toisiinsa, lapsiinsa... uusioperheet ovat arkipäivää.

 

[Non compos mentis]

Vapaa kasvatus ei tarkoita kurittomuutta ja kaiken saamista heti. Pakilan lastenpaikka on jutska johon voi tutustua, jos oikea "vapaa kasvatus" kiinnostaa.

 

[Mummeliisa]

juu kaikesta en ole samaa mieltä ,enkä voikaan olla kun en ole hän enkä lammas, mutta tuo lauma- ja osallistumisasia on se mikä tässä kirjassa herätti.

Se laumajuttu kolahti muhunkin aikanaan.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="Esmeralda";22344875]Mutta suurempaa kuin 20-30v sitten. Tuskin tässä kannattaa verrata Ruotsin tai Venäjän vallan aikaan.[/QUOTE]

Ei varmaankaan.
Pohdin vain sitä että miksi tuloerot nykyään aiheuttavat pahoinvointia ja toisaalta ihan toisina aikoina otettiin itsestäänselvinä. Mikä on muuttanut odotushorisontin?

 

[Rouva Hulda Huolestunut]

Viestin määrästä voisi päätellä monen olevan huolissaan siitä, miten lapset voivat.
Yhteiskuntaa ei yksittäinen perhe voi muuttaa, ainakaan kovin nopeasti

Uskon, että lapset voisivat paremmin, jos jokaisessa kodissa huolehdittaisiin lapsen perutarpeista joka ikinen päivä. Tässä joitakin yksikertaisia perustarpeita:
- lapsi saisi olla lapsi ilman että hänelle annetaan/sysätään aikuisen päätäntävaltaa ja vastuita
- lapsi saisi pääsääntöisesti terveellistä ja ravitsevaa ruokaa
- vanhemmat huolehtisivat, jotta lapsi nukkuisi tarpeeksi
- vanhemmat huolehtisivat lapsen oikeudesta leikkiin ja ulkoiluun
- lapsi tulisi kuunnelluksi joka päivä ja saisi viettää aikaa vanhempansa/vanhempiensa kanssa
- lapsi saisi arvostusta ja ihailua; tuntisi olevansa rakastettu
- lapsi saisi kasvaa vähemmässä kiireessä; voidaan olla vaan kotona, ei aina menossa johonkin (=kasvurauha)
- lapsi saisi kasvaa vähemmässä melussa ja informaatiotulvassa
Nämä eivät ole kiinni muusta kuin aikuisten viitsimisestä ja sitoutumisesta lapseen. Eivät ole riippuvaisia rahasta eivätkä työ- tai työttömyysjutuista.

 

[?]

[QUOTE="vieras";22342238]Tuo on vähän ristiriitaista tässä aloituksessa. Kun lasten kotihoito on yleistynyt ja aloituksen mukaan lapset voivat aina vain huonommin. Eikö silloin juuri kotihoito aiheuta sitä lasten huonosti voimista.[/QUOTE]

Vaikka kotihoito on lisääntynyt, niin suurinosa lapsista viettää päivänsä hoidossa..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22345401]Aiemmin lapset menivät ennemmin hoitoon kuin nykyään, ns. pitkän äitiysloman aikana. Kolmikuiset hoidossa olivat ihan arkea. Oliko se yli puolet alta 3-vuotiaista kun on nykypäivänä kotihoidossa että ei ihan pieni osuus edes kansainvälisellä mittapuulla. Kotihoito vs. päivähoito ei millään selitä oikein mitään kuin korkeintaan kotihoidon tappioksi [/QUOTE]

Mutta eihän nämä vaikutukset olekaan reaaliaikaisia. Jos nykyään hoidetaan lapsia paljon kotona, ei se liity mitenkään esim teineihin, eiväthän he ole kotihoidossa enää. Ja sitten taas toisaalta voi ajatella niin, että nykyajan vanhemmat (epäonnistuneet kasvattajat?) ovat olleet pienenä paljon hoidossa.

 

[lasten ei anneta olla lapsia]

Kulutushysteria.. lapsilla pitäisi olla KAIKKEA. Olen huomannut että jo raskausaikana äidit vertailevat ostamiensa tuotemerkkejen arvoa, pitäisi suorittaa ja olla kalleinta mitä rahalla saa. Köyhiä haukutaan ja parjataan, sen näkee tällä palstallakin. Tuntuu että hyvän vanhemmuuden mitta on se, kuinka paljon on rahaa käyttää lapseen.
Lapsilla on leluja ja kaikkea yllinkyllin ja he saavat kaiken mitä haluavat, vanhemmat ostaa rakkauden rahalla. Ja kun elämässä tulee vastoinkäymisiä niin lapset ja nuoret ottavat ne hirveän raskaasti.

Mua on oikeasti alkanut pelottaa äitiys. Jos en olekaan niin hyvä ja kasvatusoppikirjojen mukainen? Joka tuutista tursuaa sitä miten pitäisi kasvattaa ja olla. Ja RAHA. Tämänkin palstan kirjoituksista saa sen käsityksen että mun kaltaisen, joka en tienaa hirveitä summia, ei kannattas lapsia tehdäkään. Koska lapset eivät ole vähään tyytyväisiä. Ahdistaa. Eikö riitä enää että lapselle antaa aikaa ja rakkautta? En toki meinaa että lapsi sillä elää mutta ehkä tajuatte pointin.

Ja rajat on rakkautta. Se tuntuu monelta unohtuvan.

 

["Neith"]

liian löysä kuri, se että tavaralla korvataan yhteinen aika ja normaali tekeminen

 

[koppapeli]

Itse uskon lähinnä siihen että lapsilla on liian helppo elämä. Kun siloitetaan kaikki vaikeudet niin mm. murrosiän tuomat haasteet aiheuttaa heti mielenterveysongelmia tms.

Ei voi olla kyse siitä että lapset saisi liian vähän huomiota, koska työelämä ei ole sen raskaampaa vaikka väitetään. Raskaampaa ehkä kuin 80-luvun alussa, mutta varmasti helpompaa kuin vaikkapa 1945. Kyllä maatilan lapset sai paljon vähemmän huomiota aikoinaan ku töitä oli koko ajan. Surullista kyllä että jotkut vanhemmat luulee että huomio on sitä että viedään mäkkärille tai huvipuistoon ja toisaalta jotkut luulee että se on sitä että väkisin pidetään lapset kotihoidossa vaikkei viihtyis vanhempi eikä lapset ja vaikka vanhempi ei jaksa lapsia edes ulkoilemaan viedä, saati etsiä kavereita lapsille.

Tähän liittyy tietysti suoraan myös puuttumaton kuri (jolla en tarkoita rangaistuksia vaan sitä että on säännöt, joista pidetään kiinni, itketti tai ei, suututti tai ei, jne) .

Tähän liian helppoon elämään liittyy oikeastaan koko lapsuus. Tälläkin palstalla on vaikka mitä sääntöjä joita pitää noudattaa alle 1v:n kanssa. esim. äiti ei saa jättää hetkeksikään lasta edes isän kanssa. kuitenkin 1v täytettyä saa viedä kylmiltään vaikka 5pv viikossa 9 tunniksi hoitoon. aika suurehko pomppaus tapahtuu siis muka lapsessa yhdessä yössä?

5v:tä ei saa päästää yksin ulos leikkimään edes omaan pihaan, mutta 7v saa tulla ja mennä yksin kouluun ja olla kotona odottamassa äitiä ja isää kotiin. Näitähän riittää. Ehkä jos sitä 1 päivän ikäisestä asti eläisi lasten kanssa niine ttä pettymyksiä tulee, haastavia tilanteita tulee jne.. niin ei olisi lapsella niin rankkaa. Se että joskus lapsi joutuu tilanteeseen joka on hänen kehitystään ns. vaativampi, kasvattaa, ei traumatisoi.

 

[kotiäitikotiäiti]

Mun kotihoidetut lapset hymyilee ja nauraa aina. Ne on tosi onnellisia. Se on sitten eri asia, miten ne tulee pärjäämään kuspäiden lasten kanssa, jotka perusilmeeltään happamia ja olemukseltaan väkivaltaisia.

Koulussa siis varmasti naama muuttuu samaan asentoon, jos tulevat kiusatuiksi.

Vien ennen kouluikää krav maga tms. kurssille kyllä, että oppivat hakkaamaan.