Mitä mä teen paniikin kanssa?

[Nenja]

Tänään on laskettu aika ja synnytys on alkanut pelottamaan tosi paljon.

Heti kun tunnen vähänkin jotain kipua tai muuta, joka paikka alkaa tärisemään. Mulle tulee paha olo, paniikki iskee ja tietenkin kipu tuntuu pahemmalta. :O

Esikoisesta en pelännyt kipua ja olin ihan ok sen kanssa. Tein koko päivän juttuja enkä panikoinut. Nyt mä en edes pysty ajattelemaan sitä "palkintoa" jonka kivusta saa. Yritin puhua neuvolassa tästä tänään, mutta täti sanoi vain "kyllä se siitä".

MÄ EN HALUA SYNNYTTÄÄ TÄTÄ LASTA!!

 

["kuu"]

Käy hyvällä hypnoositerapeutilla niin mä tekisin

 

[Nenja]

[QUOTE="kuu";28856086]Käy hyvällä hypnoositerapeutilla niin mä tekisin[/QUOTE]

Sen kun olisi tehnyt pari kk sitten..

 

[hallittu kaaos]

Kokeilisin sinuna ehkä uudelleen puhua sille neuvolantädille (soittaisin heti huomenna) tai ottaisin yhteyttä jopa synnärille (esim sinne päivystykseen), ei se kovin hyväkään ole jos menet paniikkiin jo ensimmäisistäkin tuntemuksista :/ Ei missään nimessä pitäisi hoitohenkilökunnan painaa villasella sitä jos äiti menee paniikkiin kuitenkaan, siitä ei hyödy kukaan.

 

[chef]

Mä olen päättänyt aktiivisesti olla ajattelematta koko asiaa. Ajatteleminen kun tuo vaan sellaisen puolipaniikin päälle.

 

["Vieras"]

Tuo voipi olla vaan osa synnytystä ennakoivaa hormonimyräkkää. Koita vähän kuormittaa tukijoukkoja(ystäviä, sukulaisia jne) teette jotain kivaa yhdessä jotta saat itsellesi muuta mietittävää.

 

[Nenja]

Mä olen päättänyt aktiivisesti olla ajattelematta koko asiaa. Ajatteleminen kun tuo vaan sellaisen puolipaniikin päälle.

Siinä se on etten mä ajattele Kädet hikoaa ja tulee paniikki ja sitten vasta tajuan mistä se johtuu. En voi kattoa telkkaria tai lukea kun oon ihan ylikierroksilla!

Huhhei. Helppo se on miehen sanoa "kyl se siitä"

 

[***]

Mene peilin eteen ja sano itsellesi ääneen "nooo, ei mitään hätää". Suunnilleen sillä äänensävyllä, kuin rauhoittaisit pelästynyttä lasta. Peilikään ei ole pakollinen, mutta sano lause ääneen. Mä ainakin rauhoitun tuolla tavalla vähäsen, vaikka se kuulostaa hassulta. Samoin sille peilikuvalle voi kertoa, että "mä osaan tämän". Ja muista, että kätilöltä saat apua. Puhu myös miehen kanssa: minua rauhoitti se, että olin vannottanut, että mies pitää puoliani. Tiesin, että hän näkisi minusta kyllä, jos mulla olisi joku hätä tai menisin jotenkin omituiseksi. Luotin siihen, että mies puolustaisi oikeuksiani, jos en itse siihen kykenisi syystä tai toisesta. Hän järjestäisi minulle kipulääkettä tai muuta apua. Ulkoistin rauhoitteluni tavallaan miehelleni. Ei hätää, jos panikoisin, mies auttaisi minut sen läpi.