Toggle sidebar

Mä vähän veikkaan, että mä ehkä kuolen. Tai ainakin mä taidan haluta kuolla. Voihan arse!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Edellisessä synnytyksessä mua kyllä oikeesti vitutti kätilöiden turhat puheet "sit kun ponnistat niin se helpottaa, ponnistat sitä kipua pois päin" ja paskat
sanoinki niille että miten tän nyt pitäs olla helpottavaa kun tekis mieli vaan olla ponnistamatta kun ei kertakaikkiaan kestä enää!! Puudutusta kun en ehtiny saada.
Esikoisenaa synnytyksessä en saanu puudutusta, mut tohon tokaan synnytykseen verrattuna se ei tuntunu miltään koko synnytys. Supparit ei ollu kipeitä ja ponnistus pari nättiä huokasua ja laps ulkona.
Mä vähän järkytyin tokan synnytyksen kohdalla ja aloin sitten vasta ymmärtämään naisten kertomuksia todella kivuliaista synnytyksistä ja hoosiannan huutamisesta synnytyssalissa! Sitä ennen en tiennyt paskaakaan!!!
 
[QUOTE="...";28954001]Edellisessä synnytyksessä mua kyllä oikeesti vitutti kätilöiden turhat puheet "sit kun ponnistat niin se helpottaa, ponnistat sitä kipua pois päin" ja paskat
sanoinki niille että miten tän nyt pitäs olla helpottavaa kun tekis mieli vaan olla ponnistamatta kun ei kertakaikkiaan kestä enää!! Puudutusta kun en ehtiny saada.
Esikoisenaa synnytyksessä en saanu puudutusta, mut tohon tokaan synnytykseen verrattuna se ei tuntunu miltään koko synnytys. Supparit ei ollu kipeitä ja ponnistus pari nättiä huokasua ja laps ulkona.
Mä vähän järkytyin tokan synnytyksen kohdalla ja aloin sitten vasta ymmärtämään naisten kertomuksia todella kivuliaista synnytyksistä ja hoosiannan huutamisesta synnytyssalissa! Sitä ennen en tiennyt paskaakaan!!![/QUOTE]

Mulla sanottiin, että ponnista just siihen kipuun, just siinä missä eniten sattuu. Rehellistä puhetta, arvostan.
 
Hei chef, mene bebes-infon sivuille ja lue sieltä lääkkeettömästä synnytyksestä, sen voimin synnytin ilman kivunlievitystä, apuna vain ilokassu ja epiduraali. Samoilla sivuilla tietoa myös eri kivunlievityksistä.
Mulle sivusto auttoi valmistautumaan toiseen synnytykseeni kun ekasta ei jäänyt niin hyvät fiilikset epiduraalin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieraa:
Jännä miten ihmisillä niin erilaisia kipukynnyksiä.
Itse olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman mitään. Ilokaasua koitin vähän salissa vedellä mutta siitä tuli paha olo.
Ensimmäinen oli virlä käynnistys joten oli yhtä helvettiä. Toinen taas oli sellainen kokemusa että mietin oliko tämä todella tässä? Missä se kaikko tuska on? :D

Kaikko on kiinno sielt pääkopan sisältä!
Ei voi toivottaa kuin kovasti tsemppiä chef! :)
Click to expand...


No sulla siis kohosi kipukynnys sopivasti toista synnytystä varten vai?
 
Kauheaa valitusta ja kitinää joka päivä. Vinkkinä sanoisin että vastaisuudessa kaiken tämän tuskan voi välttää kun ei imuroi niitä spermoja sinne ahnaaseen römpsään.
 
[QUOTE="Merenneitonen";28954304]Hei chef, mene bebes-infon sivuille ja lue sieltä lääkkeettömästä synnytyksestä, sen voimin synnytin ilman kivunlievitystä, apuna vain ilokassu ja epiduraali. Samoilla sivuilla tietoa myös eri kivunlievityksistä.
Mulle sivusto auttoi valmistautumaan toiseen synnytykseeni kun ekasta ei jäänyt niin hyvät fiilikset epiduraalin kanssa.[/QUOTE]

Ilman kivunlievitystä kun apuna oli ilokaasu ja epiduraali?! Okei.. :D

Chefille hurjasti voimia! Sä selviät kyllä. Pyydä kaikki kipulääkkeet ja mies vaikka hieromaan jos siitä ois apua. Se kipu ei onneks kestä ikuisuuksia, kestät kyllä. Mun kaveri on tällä hetkellä just synnyttämässä, jännää.. Onnea matkaan kun aika on!
 
[QUOTE="vieras";28954354]Ilman kivunlievitystä kun apuna oli ilokaasu ja epiduraali?! Okei.. :D

Chefille hurjasti voimia! Sä selviät kyllä. Pyydä kaikki kipulääkkeet ja mies vaikka hieromaan jos siitä ois apua. Se kipu ei onneks kestä ikuisuuksia, kestät kyllä. Mun kaveri on tällä hetkellä just synnyttämässä, jännää.. Onnea matkaan kun aika on![/QUOTE]

Siis ilman kipulääkitystä, tarkotin. Ilokaasua ei yietääkseni lasketa kipulääkkeisiin, se ei vaikuta vauvaan mitenkään.
 
[QUOTE="Merenneitonen";28954384]Siis ilman kipulääkitystä, tarkotin. Ilokaasua ei yietääkseni lasketa kipulääkkeisiin, se ei vaikuta vauvaan mitenkään.[/QUOTE]

No mitäs se epiduraali sitten on jos ei kivunlievitystä? Tolla logiikalla kaikki synnytykset ois "luomuja".
 
[QUOTE="Merenneitonen";28954384]Siis ilman kipulääkitystä, tarkotin. Ilokaasua ei yietääkseni lasketa kipulääkkeisiin, se ei vaikuta vauvaan mitenkään.[/QUOTE]

No nyt mä jo sekoilen ihan täysillä...kivunlievityksenä oli siis ilokaasu ja akupunktio, sori!! :D
 
[QUOTE="vieras";28954354]Ilman kivunlievitystä kun apuna oli ilokaasu ja epiduraali?! Okei.. :D
[/QUOTE]

Se oli ilokassu,eli iloinen kasetti joka pisti naurattamaan! Vitsejä ja sen sellaista.
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
Alkuperäinen kirjoittaja .-.-:
En vähättele yhtään sun pelkoa, mutta mieti niitä miljoonia, jotka synnyttävät eikä ole mahdollista saadaa mitään kivun lievitystä Nekin selviää, niin mikset sinä.
Click to expand...

Ne on vahvempia ihmisiä sietämään kipua...siksi ne selviää, eikä halua kuolla.

Ennenvanhaan tosiaan synnytettiin saunassa, nykyäänkin vielä kaikenmaailman savimajoissa. Eikä kaikki täällä kotosuomessakaan edes ota kipulääkettä ja silti he pärjäävät. Mutta mä olenkin tässä suhteessa ihan paska. Mä vaan en pärjää.

Kyllä mä tosiaan taidan siitä hengissä selvitä, mutta kun en haluaisi. Siis joutua kokemaan sitä, vaan jos saisin valita, niin synnyttäisin mielelläni nukutettuna, jolloin mulla ei olisi hajuakaan siitä kivusta, jota joudun kestämään.
 
[QUOTE="Vieras";28953761]Menisin johonkin missä saa keisarinleikkauksen, olisko Viro lähin. Vaikea tietty enää täs vaihees.[/QUOTE]

Ei auta. Vaikka leikkaus onkin kivuton, niin tässä sitten pelottaa se leikkauksen jälkeinen aika. Se kun saattaa olla hyvinkin kivulias.

Koen, että alatiesynnytys on kuitenkin kahdesta pahasta se pienempi paha.
 
[QUOTE="vieras";28953834]Sä et kuole. Sä pelkäät, ja synnyttäminen sattuu, mutta sä et kuole. Tää on sulla jo neljäs synnytys ja yleensä ne nopeutuu mitä useampi on takana, eli voi olla että se aukeaminen tapahtuu nopeammin kuin ennen. Ja onneksi on se epiduraali keksitty! :hug:[/QUOTE]

Yleensä.

Yleensä uusi vauva syntyy aiemmin, kuin mitä edelliset. Vaan ei tämä lapsi.

Ja yleensä uusi vauva syntyy nopeammin, kuin edelliset...vaan ei mun lapseni. Viimeksi synnytin peräti 18 tuntia ja nopein synnytykseni (ei voi edes nopeaksi sanoa) kesti 11 tuntia.

Sekin tässä taitaa taustalla olla yhtenä syynä pelkoon...siis se, että se kestää niin kauan. Jos mulle luvattaisiin, että seuraava syntyy viidessä tunnissa, eikä siihen kulu 18 tuntia, mä varmaan saisin edes jotenkin tsempattua itseäni enemmän. Mutta kun moista ei voi kukaan luvata. Harmi.
 
[QUOTE="Merenneitonen";28954392]No nyt mä jo sekoilen ihan täysillä...kivunlievityksenä oli siis ilokaasu ja akupunktio, sori!! :D[/QUOTE]

Ei voisi kyllä nyt vähempää kiinnostaa synnytys, jossa en käyttäisi edes kipulääkitystä. Mä otan kaikki mömmöt, mitkä mä vaan saan.

Ja jos en saa riittävästi, lähetän miehen hakemaan kotoota lisää, sillä eiköhän tuolta mun lääkekaapista jotain semmoista löydy, jolla saa, jos ei kipuja pois, niin ainakin nupin tuhannen sekaisin :xmas:
 
Voimahali! Kyllä sä siitä selviät, sanoo hän yhden synnytyksen kokemuksella. Itsellä jeesas avautumisvsiheessa ennen sairaalaan menoa lämpö, hieronta, joogahengitys ja rentoutuminen. Onko synnytyslaulu tuttu? Älkää nyt naurako siellä ruutujen takana, mutta olon saa rennommaksi tietyin keinoin. Sairaalassa sitten kaikki mahdollinen lääketieteellinen apu vastaan. Ilokaasu on kovaa kamaa, se otettiin multa pois. Heräsin kun kätilö herätteli kovakouraisemmin ja huusi hengitä. Olin kuulemma sininen ja hyperventiloin.
Onko sulla mahdolliduus päästä saliin, jossa on amme?
 
[QUOTE="tina";28954996]Miksi teit neljännen lapsen kun pelkäät noin paljon synnytystä?[/QUOTE]

No miksi ihminen yleensä tekee lisää lapsia?

Kun juteltiin neljännestä, niin käytiin miehen kanssa läpi se, että se tarkoittaa helvetin vaikeaa raskautta (jota olen hienosti kestänyt jo 41 viikkoa!) ja henkisesti hyvin vaikeaa synnytystä, joka nyt siis on ihan kohta edessä.

Lisäksi edessä lienee koliikki ja hyvin todennäköisesti lukuisia korvatulehduksia, sillä kaikilla lapsillani on ahtaat korvakäytävät ja sitä kautta korvatulehduskierre pienenä. Eli valvomista on luvassa.

Mä siis kyllä tiedän, mitä on luvassa, mutta koska mä kuitenkin osaan ajatella asiat järjen kautta, niin mä tiedän, että raskaus kestää noin 9kk, synnytys vuorokauden, koliikki 2-3kk ja korvatulehduskierre helpottuu 2v ikään mennessä. Kyllä, nuo ovat rankkoja aikoja elämässä, mutta eivät ne loppuelämää kestä. Lapsen sen sijaan saan pitää ihan koko loppuelämäni.

Ja se on sen arvoista. Kannattaa kestää kaikki se "huono", mitä lapsi tuo tullessaan, koska se "hyvän" määrä on kuitenkin niin paljon suurempi.

Kuten jo kerroin, en ole synnytystä pohtinut aiemmin. Vasta viimeiset kolme päivää se on pelottanut ja pyörinyt koko ajan päässä. En pelännyt synnytystä vielä viikko sitten näin paljoa, tai ainakaan en sitä ajatellut. Nyt pelkään ja ajattelen 24/7. Mutta en ajattele kauaa. Eiköhän se muksu kainalossa parin viikon sisällä ole, jonka jälkeen synnytystä ei tosiaan tarvitse enää koskaan ajatella.

Juuri nyt vaan se synnytys tuntuu ylivoimaisen vaikealta ajatukselta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HopeaToffee:
Voimahali! Kyllä sä siitä selviät, sanoo hän yhden synnytyksen kokemuksella. Itsellä jeesas avautumisvsiheessa ennen sairaalaan menoa lämpö, hieronta, joogahengitys ja rentoutuminen. Onko synnytyslaulu tuttu? Älkää nyt naurako siellä ruutujen takana, mutta olon saa rennommaksi tietyin keinoin. Sairaalassa sitten kaikki mahdollinen lääketieteellinen apu vastaan. Ilokaasu on kovaa kamaa, se otettiin multa pois. Heräsin kun kätilö herätteli kovakouraisemmin ja huusi hengitä. Olin kuulemma sininen ja hyperventiloin.
Onko sulla mahdolliduus päästä saliin, jossa on amme?
Click to expand...

Mä taisin tuossa aloitusviestissä jo tuoda ilmi sen, ettei mitkään maailman mantrat kyllä auta. Ei, vaikka ne tulisi laulettua :D :D

Kaurapussi on mulla ahkerasti käytössä ja mies, joka hieroo aina supistusten aikana alaselkää, joka on, kuin tulessa. Joogahengitystä en osaa...kun taitaa muutoinkin se hengitys vähän rakoilla niiden supistusten aikana. Mulle tulee sellainen olo, etten saa riittävästi happpea. Ilokaasumaskinkin kanssa joudun tekemään niin, että vedän kaasua sisään maskin kautta, mutta puhallan sen ulos maskin ulkopuolelle. Tästä ei kätilöt tykkää, koska he altistuvat tällöin sille ilokaasulle...mutta kun mä tukehdun muutoin.

Myös mulla hengitys välillä jää ja koneet alkaa piipittämään...tällöin käskyttävät muakin hengittämään tiheämmin.

Ei taida ammeesta olla apua, kun en pääse ammeeseen siirtymään kovien kipujen aikana. Mä kun tosiaan vaan tärisen ja vapisen kauttaaltaan, enkä pysty liikkumaan, tai puhumaan lainkaan.

Kakkosen synnytyksessä, ennen kun sain sen apiduraalin, mä olin suihkussa. Joutuivat hakemaan mut sieltä sängyn avulla pois, kun putosin sinne aivan täysin. En kertakaikkiaan enää pysynyt pystyssä. Enkä siitä sängyltä enää sitten sen jälkeen noussut ennen, kun vauva oli kainalossa.

Lämmin vesi kyllä auttaa kipuun, joten jos olen tällä kertaa yhtään paremmassa kuosissa, voisin tuota ammemahdollisuutta kysellä.
 
[QUOTE="tina";28954996]Miksi teit neljännen lapsen kun pelkäät noin paljon synnytystä?[/QUOTE]

Usein kai se pelko synnytyksestä tulee vasta aika lähellä sitä synnytystä. Eihän sitä voi etukäteen tietää, että alkaako loppuvaiheessa pelottamaan vai ei.

Tsemppia chef, sää selviät kyllä.

Toisilla supistukset on vaan paljon kipeempiä kun toisilla. Ite oon molemmissa synnytyksissä kestäny tosi hyvin supistukset ja mää voisin synnyttää niin, että avautumisvaiheen se vauva vaan yhtäkkiä ilmestyis, mut se ponnistusvaihe, se on mulla ollu aivan hirvee. Mulle molemmissa synnytyksissä kätilö sanonu et nyt alkaa helpoin vaihe kun oon mutissu etten selviä tästä, ne ei oo tajunnu et se ponnistusvaihe on mulle kaikkein pahin, se kipu on aivan jäätävä. Esikoisesta kesti puolituntia ponnistusvaihe ja sattu niin paljon, etten juurikaan muista mitään. Kuopuksesta synnytys oli todella helppo ja nopee, kunnes tuli ponnistusvaihe, oli pakko huutaa ja kirota. Ponnistusvaihe kesti kesti kuopuksen kohdalla vaan 10 min, mutta tuntu että se oli ikuisuus. Ponnistusvaiheen jos voisin skipata niin olis hyvä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HopeaToffee:
http://www.suomenkatiloliitto.fi/static/Synnytyslaulu.pdf

Oletko kuullut tästä?
Click to expand...

Jos mä otan nämä ohjeet saliin mukaan, niin mä ehkä kuolen nauruun :laugh: Parempi kai sekin, kuin kuoleminen kipuun? :D

Ei ole tarkoitus vähätellä, mä uskon, että näistä oikeasti on apua. Jos näitä pystyy toteuttamaan. Mutta kun mä täällä kotona jo sen ensimmäisen kovan supistuksen kohdatessa muutuin ihan hysteeriseksi, niin mä vähän pahoin pelkään, ettei musta ole mitään mantroja hokemaan. Paitsi ehkä sitä, että mä kuolen, mä kuolen, mä kuolen.

En osaa sitä oikein selittää...multa pettää siis ihan kokonaan kontrolli kivun aikana. Mä en ole lainkaan oma itseni vaan menen ihan paniikkiin.
 
Mulla ei jalat kannattanu sen vertaa, että olisin voinut seistä suihkussa. Tärisin vain. Paras apu oli lämpö (kaurapussi) ja hieronta (erityisesti selän) ja puolison rauhallisuus. Ei sun ääneen tarvi laulaa :-) Voi keskittyä sanomaan näitä tiettyjä vokaaleja ihan oman pään sisällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja satutytti:
Usein kai se pelko synnytyksestä tulee vasta aika lähellä sitä synnytystä. Eihän sitä voi etukäteen tietää, että alkaako loppuvaiheessa pelottamaan vai ei.

Tsemppia chef, sää selviät kyllä.

Toisilla supistukset on vaan paljon kipeempiä kun toisilla. Ite oon molemmissa synnytyksissä kestäny tosi hyvin supistukset ja mää voisin synnyttää niin, että avautumisvaiheen se vauva vaan yhtäkkiä ilmestyis, mut se ponnistusvaihe, se on mulla ollu aivan hirvee. Mulle molemmissa synnytyksissä kätilö sanonu et nyt alkaa helpoin vaihe kun oon mutissu etten selviä tästä, ne ei oo tajunnu et se ponnistusvaihe on mulle kaikkein pahin, se kipu on aivan jäätävä. Esikoisesta kesti puolituntia ponnistusvaihe ja sattu niin paljon, etten juurikaan muista mitään. Kuopuksesta synnytys oli todella helppo ja nopee, kunnes tuli ponnistusvaihe, oli pakko huutaa ja kirota. Ponnistusvaihe kesti kesti kuopuksen kohdalla vaan 10 min, mutta tuntu että se oli ikuisuus. Ponnistusvaiheen jos voisin skipata niin olis hyvä.
Click to expand...

Mulla se ponnistusvaihe on ihan pikkujuttu sen avautumisvaiheen rinnalla. Kun saa luvan ponnistaa, ponnistan kipua kohti, kivun yli, jonka jälkeen se ei satu. Ja viimeksi vauva syntyi kahdella työnnöllä. Olin ihan pöllähtänyt, että "mitäh, joko se tuli, missä välissä??".

Mutta tosiaan se monen tunnin avautumisvaihe. Apua. Joudun aina ottamaan tipan avuksi ja sairaalassa puhkotaan kalvot, koska vedet eivät muutoin mene. Jotenkaan mun kroppani ei vaan osaa synnyttää. Supistelee kovastikin, mutta kun ei ne supistukset oikein saa mitään aikaan. Kohdunsuu ei tahdo millään avautua.

Tällä kertaa mä olen jo monta päivää potenut kivuliaita suppareita. Tätä ei ole ennen ollut. Mä siis toivon, että NYT, neljännen lapsen kohdalla oma kroppa jo osaisi synnyttää ja että tilanne sairaalaan päästyämme on muutakin, kuin "sormelle auki, kaulaa vielä jälellä", vaikka olen kotona jo 5 tuntia kärvistellyt säännöllisten supistusten kanssa.
 
No mutta Chef, kun olet tähänkin asti ollut liiemmin ajattelematta synnytystä niin miksi aloittaa nyt? Se on, kuten tiedät vallan hyvin, tapahtuma jonka kulkuun ei juurikaan itse voi vaikuttaa. Nyt psyykkaa itses että tulee mitä tulee ja menee miten menee, sitten sen näkee. Ja lopetat etukäteen kivun murehtimisen, näytät keskaria jokaiselle supistukselle ja ajattelet että jokainen niistä puskee ipanaa lähemmäs tätä maailmaa.
 

Similar threads

E
Ensisynnytys +++
Viestiä
5
Luettu
6K
Lapsen saaminen
mörkö
M

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa