Meillä lapset voivat puuron kohdalla kertoa haluavatko maistiaisen, vähän vai paljon - eli pari lusikkallista, pienen kauhallisen tai sitten isomman satsin. Erivapauksia on hankalaa myöntää, kun sitten loppuu puuron syöminen monelta muultakin. Eihän se puuro tosiaan mikään ihmeitä tekevä aamupala ole, mutta halpaa valmistaa ja rahastahan on kunnallisessa päivähoidossa pulaa (monissa kunnissa varmasti suuremmin kuin julkisesti edes on kerrottu).
Ja puuroissakin kun on eroja, joitain puuroja syödään innolla ja toisia vähemmän innolla - keittäjän kanssa käydään aktiivisesti keskustelua siitä, minkä verran millaistakin puuroa kannattaisi valmistaa, jottei tulisi heitettyä roskiin kauheaa määrää (meillä henkilökunta ei saa syödä ylijäänyttä puuroa ilman, että maksaa aamiaisesta, itse en ainakaan ala maksamaan parista puurokauhallisesta, joten poishan ne on sitten heitettävä).
Lisukekin vaikuttaa, nykyinen ei suolaa eikä sokeria -meininki on tuonut mukanaan pilttityyliset hedelmäsoseet, joista moni lapsi ei välitä. Me olemme laittaneet vaihtoehtoisesti "voisilmän", joka usein saakin puuron maistumaan niillekin, jotka eivät puurosta juuri tykkää.
Puuron lisäksi tarjolla on leipää (harmillisen usein täysjyväpaahtoleipää, joka ei ole se suosituin leipä, mutta ilmeisesti halpaa ja ravintoarvoltaa kelvollista?), jonkinlainen päällinen (yleensä juustosiivu tai puolikas leikkelesiivu) sekä maitoa. Suht usein hedelmää (esim. pari lohkoa appelsiinia per lapsi..).
Omassa ryhmässäni (yli 3v lapsia) on useampikin, jotka syövät muutaman lusikallisen puuroa ja puolikkaan tai neljäsosan paahtoleipää. Harvemmin valittavat nälkää ennen lounasta, joten kaipa ne sitten tulevat toimeen noin pienellä määrällä.