Alkuperäinen kirjoittaja suruinen:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
säännöllinen rytmi arkeen ja ehdottomasti kunnon rajat, joista ei lipsuta..
sitä työstetään ja ollaankin edistytty. syömiset on ajallaan ym. tosin kun vielä tuo nuorimmainen 1v vie paljon aikaa. asioiden hoitaminen myös rajoittaa hieman kun jatkuvasti pitää laukata jossain hoitelemassa ja selvittämässä juttuja. mutta ole huomannut että nyt muuton jälkeen ollaan oltu paljon enemmän kotona kuin ennen. aikaisemmin käytiin joka päivä jossain autolla, nyt voi mennä kolmekin päivää että ollaan vaan kotona, mitä nyt ruokakaupassa käydään ja sinnekkin kävellen. mä kovasti odotan että lapset pääsisivät hoitoon, saisivat omanikäisiään kavereita.
tuntuu hirveältä kun joka päivä joutuu hermostumaan, siitä pojankin kanssa juteltiin. hän sanoi juuri " jos oon kunnolla enkä kiusaa siskoa, niin voidaan sitten mennä sinne puistoon..". olen huomannut myös että hän ei aina tiedosta lyöneensä.
tyttö juuri potkaisi veljeään, ilman syytä...että näin meillä. kyllä osaa tuo tyttökin.
Kyllä osaa tuo tyttökin, onko se ihme? Hän saa sen mallin, että se on ok, koska häntäkin potkitaan ja lyödään.
Ja kyllä, mä olen sitä mieltä, että te sallitte sen väkivallan siellä kotona. Sä tukistat, poika lyö vuosikausia, tyttökin potkii, apua on haettu, mutta ei riittävästi, koska tilanne jatkuu.
Mulla on itselläni erityislapsi, tiedän, että ne on haastavia, meillä myös aggressio-ongelmia, mutta ne on ratkaistu niin, että niitä ei yksinkertaisesti sallita. Apua on haettu tiiviisti, meillä taataan lapsille väkivallaton koti ja se on sunv velvollisuutesi vanhempana luvata tytöllesi.
Se voi tuntua pahalta, mutta sä olet vastuussa tilanteesta, itse en saisi sielulleni rauhaa ja hakisin apua niin kauan, että sitä saisin, en kuukausien päästä ja niin, että vain lässyttäisin, että on yritetty sitä tätä ja tuota.
