No voi herra ihme näitä juttuja - niinkun nyt noi nolouksien kertomisten ns. sankaruudet.
Ei ole probleema eikä mikään kertoa peräpukamista, ihottumasta, kynsisienestä, kuukautisvaivoista tms. Jos nyt muistan kertoa.
Mutta tietenkään en kerro miehelleni työssä saamaani ja käyttämääni luottamuksellista tietoa tai ystävieni, tuttavieni, sukulaisten tai lasteni tai miehen lasten minulle luottamuksellisesti kertomia asioita.
Kerron varallisuuteni ja pankkitilini saldon jos mies kysyy tai jos asiasta pitää jostain syystä jakaa tietoa, mutta eipä me yleensä niistä puhuta.
En ole kertonut (vaikka toinen on joskus kännissä udellut) yksityiskohtia suhteista eksieni kanssa. Minusta edellisten suhteiden repostelu ei ole mistään kotoisin, ellei sitten siinä mielessä että siellä on jotain joka käsittelemättömänä vaikuttaa nykyiseen suhteeseen. En puhu seksistä muiden miesten kanssa nykyiselle miehelleni (kun se on taakse jäänyttä elämää kuitenkin).
Enkä aina sano ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa, esim. jos toinen ärsyttää jumalattomasti ja verbaalisena äksyilijänä kieleni päälle lehahtaa oitis mitä kaameimpia hävyttömyyksiä. Niin en pidä fiksuna välttämättä sanoa niitä ääneen. Enkä sano jos pidän mieheni sukulaisten käytöstä idioottimaisena, sanon vain että tämä ei tuntunut miellyttävältä, mutta suurimmat tunteenpurkaukset pidän sisälläni - ohihan ne menevät.