En tainnut sanoa mitään kauhean hauskaa, mutta näin jälkeenpäin ne omat ajatukset on kyllä naurattaneet.
Oman synnytyksen aikaan synnäri oli kuin nuijalla lyötynä täynnä synnyttäjiä, ja kätilö ehti vasta ponnistusvaiheeseen mukaan. Avautuminen oli ensisynnyttäjälle tosi nopea ja kivunlievitystä ei sitten ehditty. Mutta se kaasu, se kaasu! Loppuajasta hengittelin sitä kaasua ihan koko ajan kun supistukset oli niin tiheessä. Ja muistan miettineeni, että miksi ihmeessä joku linkoaa täällä pyykkiä koko ajan. Välillä kyllä tajusin itekkin, että johtuu varmaan siitä ilokaasusta se jyskytys korvissa, mutta se todella kuulosti siltä, että siinä salissa on pesukone jumittunut linkoukselle. Ja sitten mietin kun piti alkaa ponnistaan, että jos nyt saisin sanottua sen mitä ajattelen, niin pyytäisin noilta että tappaisivat tähän. Mutta kun suu ei pelaa yksiin aivojen kanssa, niin en pysty... Joo, hauskaa se nyt on muistella, mutta ei juuri naurattanu sillon...
Eivät suostuneet, sanoivat, että ei he sitä ota, kyllä mun se pitää synnyttää ihan itse 
nukkumatille tuli lohkastua tosi tökerö vitsi jne. nauru tosin loppu ku kivut koveni. Vauvan ollessa jo ulkona päästiin "mohikaani"huudon.. kyl ne kätilöt vähän katto kun homma oli jo ns. ohi 
