mitä älytöntä/hauskaa olet sanonut synnytyksessä.. :D

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ymmällään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Venefica:
Poikaa pungertaessa kätilö sieltä jostain jalkojen välistä kannustaa "hyvä hyvä, vielä muutama työntö.. Pää on ulkona" Johon itse sitten totean fiksuna "VASTA!?!?"
Kätilö repes nauruun monesti lausahdukselleni. :D

Mulla vähä sama - ku kätilö kannusti et vielä yks ponnistus niin pää on ulkona - sanoin etten mä jaksa. eihän siinä vaihees tajunnu mitä se tarkoittaa. Mies myöhemmin tuumaski, et hän ihmetteli miks mä siinä vaihees rupesin protestoimaan:D
 
En tiedä onko tämä nyt niin järin hauska ainakaan muiden mielestä, mutta mulla synnytys kesti aikas kauan ja kun ponnistusvaihe viimein alkoi ja puolipökertyneenä, viimeisillä voimanrippeilläni ponnistin mies kysäisi "eikö tehdä toinen heti perään?"... :xmas:
 
  • Tykkää
Reactions: Debra
Minä rukoilin ja anelin että vetävät vauvan imukupilla ulos. :snotty: (tämän nuorimman synnytyksessä) Kiroillu olen myös kun mehtäläinen ja vannonut saavani paniikkikohtauksen, ym....

Niin ja äitiä minä olen tainnut muutamaan otteseen huudella.... :ashamed: :whistle: :xmas:


 
Keskimmäistä kun olin synnyttämässä, tuli huoneeseen lääkärin kanssa nuori kandipoika joka näytti siltä että olisi ollut mieluummin ihan missä muualla tahansa kuin siellä. :D Minä siinä sitten jalat telineillä valmiina ponnistamaan, aloin haastattelemaan poikaa tyyliin: Mikäs noin hiljaiseksi vetää? Eikö tunnu oikealta alalta? Etkö ennen naista ole nähnyt? Äääälä nyt ujostele, vauvaahan tässä vaan tehdään, ym.... :snotty: (muoks. ilokaasupöllyissäni)



 
Vielä yksi tuli mieleen.

Tätä nuorimmaista kun synnytin, olin yhdessä vaiheessa yksin salissa. Vetelin ilokaasuhenkosia sen verran tiheään tahtiin että pisti naurattamaan ja laulattamaan.... siinä yksinäni höpisin kunnes hoksasin katsoa keinuun ja näin ihan selvästi että siinä istu sairaanhoitaja.
Alkoi hävettämään ja yritin sille tokkuroissani selittää että kun se tämä ilokaasu vaan tepposia tekee.... että jospa minä en vähään aikaan hengittelisi maskin kautta. Meni hetken aikaa kun siinä selittelin ja kun tarkemmin katsoin niin kiikkustuoli oli tyhjä.... teki tosiaan kaasu tepposet. :laugh:
Mukava olisi jälkeenpäin nähdä videoklippi kuinka puhelen näkymättömille hoitajille.... :xmas:

 
Kuopusta kun synnytin, huusin välillä että "pistäkää mut pois päältä, ihan vähäks aikaa että saan vedettyä henkeä"

=) Voi luoja... Mä muistan kuinka alko pyörryttää kun ei ehtinyt ees vetää henkee kunnolla. Oli tosiaankin syöksysynnytys!

Kun olin käynyt suihkussa ja vauva oli rinnalla, tuli huoneeseen huoltomies korjaamaan sänkyä. Pyysi mua ystävällisesti siirtymään sängyltä pois. Ja mun mies... alko rupattelee sen huoltomiehen kanssa niitä näitä. Motonetin tarjouksista ja ties mistä...
 
Mä en muista, mitä kaikkea sanelin, mut mies on jälkikäteen monesti ihmetelly, et kuinka mä niin paljon vitsailin. Jotta jotain kovin vitsiltä kuulostavaa oon vissiin sanonut ...en tosin välttämättä tarkoituksella vitsikästä. :whistle:

Mut joo, kotiin olin mäkin lähdössä. Kun kätilö sanoi, et nyt aletaan ponnistamaan, mä sanoin, että en mä ainakaan ala. Mulle riittää jo. Ja ihan satavarmana täysin tosissani sitä tarkoitin. :D

Ei ne mua kuitenkaan kotiin enää laskenu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rouva huu:
Minä sitä ilokaasua vetelin oikein kunnon siivuja (ne autto mulla ihan aikuisten oikeesti ;) ) ja äänihän siinä muuttui sitten sellaiseksi möreäksi. Siitä tuli ihan mieleen ne kaikki ohjelmat, joissa haastateltavan ääni on muutettu ja kasvot piilotettu jne. joten minähän tietysti aloin kätilölle haastaa möreällä äänelläni: "Se alkoi ihan harmittomasti, ilokaasua sain synnytyksessä, ja jäin saman tien, yhdestä laakista, koukkuun. Siitä mun piti sitten siirtyä koko ajan vahvempiin ja vahvempiin, mikään ei enää riittänyt..." Ja jatkoin ja jatkoin tätä ajatuksen juoksua kuulemma huostaanottoihin ja vaikka mihin... Mies oli kuulemma hävennyt silmät päästään :whistle:

nauraa käkättäny mä oon tähänkin asti, mutta tässä kohtaa repes ihan täydellisesti :laugh: :laugh: :laugh:
 
Kumma juttu kylla tuo kiroilu. Itsekkin harrastin sita oikein anteliaasti synnytyksissa vaikken muuten voi sietaa kiroilua.
Sama juttu kun mua leikattiin silmakulmasta paikallispuudutuksessa. Olin ihan hyvalla tuulella ja kirurgi ja opiskelija kevensi tunnelmaa vitsailemalla kunnes ihan yx kax aloin kiroilla. Tuntui etta ne noitumiset karkasi suusta vaikka kuinka yritin estaa. Pyytelin kovasti kaikilta anteeksi ja havetti hirvittavasti, en tajua vielakaan mika muhun meni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:
Alkuperäinen kirjoittaja rouva huu:
Minä sitä ilokaasua vetelin oikein kunnon siivuja (ne autto mulla ihan aikuisten oikeesti ;) ) ja äänihän siinä muuttui sitten sellaiseksi möreäksi. Siitä tuli ihan mieleen ne kaikki ohjelmat, joissa haastateltavan ääni on muutettu ja kasvot piilotettu jne. joten minähän tietysti aloin kätilölle haastaa möreällä äänelläni: "Se alkoi ihan harmittomasti, ilokaasua sain synnytyksessä, ja jäin saman tien, yhdestä laakista, koukkuun. Siitä mun piti sitten siirtyä koko ajan vahvempiin ja vahvempiin, mikään ei enää riittänyt..." Ja jatkoin ja jatkoin tätä ajatuksen juoksua kuulemma huostaanottoihin ja vaikka mihin... Mies oli kuulemma hävennyt silmät päästään :whistle:

nauraa käkättäny mä oon tähänkin asti, mutta tässä kohtaa repes ihan täydellisesti :laugh: :laugh: :laugh:

Tää oli kyllä ihan mahtava :laugh: :laugh: :laugh: Harmi että miestä hävetti, olis ottanut huumorilla vaan... :D
 
Itse en muista mitään omia sanomisia paljon. Tosin kovin paljon ei ponnistusvaiheessa ehditty edes puhua(kesti minuutin). Kätilö totesi, että nyt saa ponnistaa, aloin sönköttämään että en jaksa kun maha on tiellä(ilokaasuja vedelly) ja samassa tyttö syntyi kun valitin, ettei onnistu :D
Synnytyssalissa kun olin ja kauhee tarve ponnistaa, niin kätilö sanoi että älä vaan ponnista. Kutsui lääkärin puhkaisemaan kalvot, siinä he oli lääkäri ja kätilö mun ampumaradalla :D Tuli meinaan vedet räjähtämällä heitä päin, just ennenku lääkäri ehti puhkasee kalvot.
 
Näitä on ollut tosi hauskaa lukea. :-D

Itse esikoista tehdessä epiduraalia laitettaessa vastustelin tipan laittoa ja olin karjaissut viekää helvettiin tuo ämmä täältä heti.. *nolona*

 
sanoin että; tiedän kyllä ettei meidän koira ole täällä, mutta että silti kuulen sen haukkuvan ;). Pikkuisen siis oli noita lääke huuruloita ;), jotain muutakin olin laukonut mut en kyl enää muista. Oli kuiteskin pää ihan sekaisin, juurikin tuosta ilokaasusta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:
Alkuperäinen kirjoittaja rouva huu:
Minä sitä ilokaasua vetelin oikein kunnon siivuja (ne autto mulla ihan aikuisten oikeesti ;) ) ja äänihän siinä muuttui sitten sellaiseksi möreäksi. Siitä tuli ihan mieleen ne kaikki ohjelmat, joissa haastateltavan ääni on muutettu ja kasvot piilotettu jne. joten minähän tietysti aloin kätilölle haastaa möreällä äänelläni: "Se alkoi ihan harmittomasti, ilokaasua sain synnytyksessä, ja jäin saman tien, yhdestä laakista, koukkuun. Siitä mun piti sitten siirtyä koko ajan vahvempiin ja vahvempiin, mikään ei enää riittänyt..." Ja jatkoin ja jatkoin tätä ajatuksen juoksua kuulemma huostaanottoihin ja vaikka mihin... Mies oli kuulemma hävennyt silmät päästään :whistle:

nauraa käkättäny mä oon tähänkin asti, mutta tässä kohtaa repes ihan täydellisesti :laugh: :laugh: :laugh:

samoin! :laugh: ihan huippu! :laugh: :laugh:
 
Ponnistus vaiheen alkaessa huusin että mä olen ihan liian vanha jo tähän (ikää siis 27), pikkasen katteli kätilö ihmeissään :laugh:

Siltä se tuntui kun poika olikin 3,7 kg ja luomuna synnytin. esikoisen saadessani olin vasta 19 ja nyt kyllä tuntui tossa hommassa et ikä painaa.
 
Olin aivan uupunut ja tuskastunut tilanteeseen, kun käynnistetty synnytys ei ollut juurikaan edistynyt 24 tunnin kuluttuakaan. Epiduraali ei enää auttanut ja supistukset olivat kivuliaat. Suunnittelin hakevani omat vaatteeni ja lähteväni kotiin. Lisäksi pyysin vielä miestäni lähtemään kotiin ja tuomaan sieltä haulikon, jolla ampuisin itseni..... kätilöllä ei ollut enää tässä vaiheessa yhtään huumorintajua tallella....

syntyihän se lapsi lopulta 31 tuntia kuluttua kiireellisellä sektiolla. Tasan 5 kiloinen nassikka!
 
Ponnistusvaihetta takana n. 30 min kun olin jo aivan kypsä tilanteeseen. Mielessä pyöri ajatus imukupista, mutta kuitenkin kysyin sitten kätilöltä näkyykö jo korvat, jotta voisitte hieman avittaa kiskomalla niistä! Ei kuulemma näkynyt vielä siinä vaiheessa. Noh, lopulta poika saatiin ulos 46 min ähellyksen jälkeen...

Ja taisinhan minä ilokaasua kokeiltua tokaista, että nyt tiedän miltä tuntuu olla kännissä selvinpäin ;P
 

Yhteistyössä