Mitä ajattelette vanhemmista, jotka pitävät 1-2-vuotiaita vuoroviikkosysteemissä?

[Mörköäiti]

[QUOTE="pieras";30244525]ei tietenkään. Vaan olisitko itse valmis muuttamaan joka viikko ilman, että saat kaikkia tavaroitasi mukaan?

Että just se tavara mitä haluat onkin siellä toisessa. Ja että joka toinen viikko on eri tavat ja eri säännöt.

Vitut kukaan sellaista kestä ja te pyydätte sitä 2-vuotiaalta.
Melkein lupaan, että se lapsi ei kiinny kumpaankaan vanhempaansa.[/QUOTE]

Niitä tavaroita voi varmaan hakea sieltä toisesta paikasta, jos tarvitsee. Meidän perhe oli lapsena tosi paljon kesämökillä, ja silloinkin tavarat oli aina kahdessa paikassa, mutta se ei haitannut, kun osa tavaroista vaan "kuului" sine toiseen paikkaan. Toki tärkeimmät, kuten unilelut, pitää aina kuljettaa mukana.

Vuoroviikkojen vastustajat käyttävät jatkuvasti raflaavia, valheellisia ilmauksia saadakseen vuoroviikot kuulostamaan kamalalta. Puhutaan siitä, miten toinen vanhempi "katoaa viikoksi" ja miten "muutetaan uuteen paikkaan joka viikko", vaikka eihän siinä tuollaisesta ole kyse.

Varmaan tuo on harmittavaa, jos juuri se kaipaamasi lego-palikka on toisessa kodissa. Mutta luulisi, että vielä suurempi menetys kuin tavaroiden väärä sijainti, olisi sen toisen vanhemman menetys arjessa. Kyllähän siinä "4 päivää kuukaudessa" -tyyppisessä ratkaisussa ovat tavarat aina siellä, missä itsekin. Mutta siinä on annettu kyllä melkoinen painoarvo tavaroille perheenjäsenen, oman vanhemman sijaan - onko tosiaan niin, että tavarat ovat tärkeämmät kuin läheinen ihminen? Itse luulisin, että se häiritsisi enemmän, ettei melkein koskaan ole samassa paikassa kuin se toinen vanhempi, eikä se paljon lohduttaisi, että ainakin tavarat ovat aina läsnä.

Mitä tarkoitat eri säännöillä? Suurista linjoista voivat vanhemmat sopia yhdessäkin, mutta huomauttaisin tässä, että onhan lapsilla aina eri säännöt eri paikoissa - esim päiväkodissa ja kavereiden luona tehdään eri tavoin kuin kotona, ehkä myös mummon luona ja kesämökillä. Ydinperheessäkin äidin ja isän käytännöt voivat jonkin verran vaihdella, ja ihan hyvin lapset tuntuvat tajuavan sen.

Yleensä ne lapset ja nuoret, joilla on ollut vuoroviikot, ovat pitäneet sitä parempana kuin sitä, että toista vanhempaa näkisi vain 4 päivää kuukaudessa.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vierailee";30244495]Ei vieraannu, jos näkee kuitenkin päivittäin tai useita kertoja viikossa sitä toistakin vanhempaa, joutumatta olemaan lähivanhemmasta paljon erossa. Isompana lapsi voi sitten jo vähän itsekin kulkea kotien välillä.[/QUOTE]

Mikä ongelma sitten olisi olla yötä sen toisen luona ja sen viikon ajan nähdä usein lähivanhempaa? Tuossa sinun ajattelussasihan oletetaan lähivanhemman kuitenkin olevan läheisempi - miksi?

 

[nisäkäs]

[QUOTE="vierailee";30243837]Olen useasti lähiaikoina törmännyt tähän ilmiöön, että 1-2 v lapsi on jo viikon äidillä ja viikon isällä. Osa on vuoroviikoin eri päiväkodissakin. Mitä mieltä olette? Minusta saisi kieltää lailla.[/QUOTE]

Voisin olla samaa mieltä.
En ymmärrä moisia vanhempia sitten ollenkaan.

 

["Kirsti"]

Yleensä ne lapset ja nuoret, joilla on ollut vuoroviikot, ovat pitäneet sitä parempana kuin sitä, että toista vanhempaa näkisi vain 4 päivää kuukaudessa.

Ja mitään välimuotoa ei tietenkään voi olla...?
Joko riepotellaan kahden kodin välillä tai sitten näkee etävanhempaa 4pv/kk.

Mitä tässä nyt on omassa tuttavapiirissä näitä eronneita seurannut, niin kyllä siinä etä näkee lapsiaan mahdollisimman paljon viikoillakin. Ja ottaa yöksi muulloinkin kuin kahtena viikonloppuna kuussa.

Ja oma mielipiteeni. S A I R A S T A!
Ei pieniä noin saa siirrellä kahden kodin välillä. Jotenkin tulee sellainen mielikuva, että oikein kumpikaan vanhempi ei halua viettää aikaa lapsen kanssa, riepotellaan ees taas. Ja molemmat haluaa sitä omaa aikaa aina viikon kerrallaan. Miten lapsi sen kokee? Ei ainakaan turvallisena.

Lapselle turvallisinta olisi yksi koti ja mahdollisimman paljon tapaamisia etävanhemman kanssa.

 

[viera.s]

Mielestäni 1-2-vuotiaiden vanhempien ei tulisi edes ilman todella painavia syitä erota. Ja jos taas tälläiset todella painavat syyt ovat olemassa (väkivalta, päihteiden väärinkäyttö) toinen vanhempi tuskin on kelvollinen pitämään lasta pitkiä aikoja tai jos olisikin, ainakin vanhempien välit on niin uhkaavat ja/tai riitaisat, ettei onnistu mikään jatkuva yhteydenpito ja tapailu sen isä- ja äitiviikoilla. Se olisi ainut tapa jolla noin pienen viikko-viikkosysteemi voisi toimia, eli että hän näkisi useasti toista vanhempaa niinäkin viikkoina, kun varsinaisesti asuu toisen luona.

Ja tuosta imetyksestä, 1-2-vuotiasta on suotavaa imettää. Onhan kansainvälinen suosituskin imettää vähintään 2-vuotiaaksi. Itsekin näin tein, enkä kyllä olisi halunnut ennenaikaisesti lasta vieroittaa. Pakkovieroitus juuri eron hetkellä ei todellakaan ole lapsen edun mukaista. Joten senkään takia en olisi mihinkään viikko-viikko systeemiin tai vastaavaan suostunut, vaan mieluiten isän luona vain yksittäisiä öitä ja päiviä niin kauan kuin imetys jatkuu (meillä 2 v 3 kk). Jos siis mies olisi halunnut erota, itse en tosiaan tuossa vaiheessa eroaisi kuin aivan äärimmäisistä syistä.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Kirsti";30245028]Ja mitään välimuotoa ei tietenkään voi olla...?
Joko riepotellaan kahden kodin välillä tai sitten näkee etävanhempaa 4pv/kk.

Mitä tässä nyt on omassa tuttavapiirissä näitä eronneita seurannut, niin kyllä siinä etä näkee lapsiaan mahdollisimman paljon viikoillakin. Ja ottaa yöksi muulloinkin kuin kahtena viikonloppuna kuussa.

Ja oma mielipiteeni. S A I R A S T A!
Ei pieniä noin saa siirrellä kahden kodin välillä. Jotenkin tulee sellainen mielikuva, että oikein kumpikaan vanhempi ei halua viettää aikaa lapsen kanssa, riepotellaan ees taas. Ja molemmat haluaa sitä omaa aikaa aina viikon kerrallaan. Miten lapsi sen kokee? Ei ainakaan turvallisena.

Lapselle turvallisinta olisi yksi koti ja mahdollisimman paljon tapaamisia etävanhemman kanssa.[/QUOTE]

Mutta eikö sitä riepottelua tule enemmän silloin, jos joka tapaamisen jälkeen täytyy kiikuttaa lapsi takaisin sinne lähivanhemman luo vain siksi, että jostain kumman syystä ei voi jäädä toisen vanhemman luo yksi - ja sitten huomenna sama ruljanssi taas. Eikö olisi selkeämpää, että voisi olla sen muutaman päivän toisen vanhemman kanssa ja sitten menisi taas "lähivanhemman" luo? Miksi on suorastaan sairasta, että lapsi voi olla yötä oman vanhempansa luona?

Kumma juttu, että aina tulkitaan vanhempien haluavan lapsesta eroon, vaikka vuoroviikoissahan juuri kumpikaan vanhempi ei "pääse" lapsesta eroon vaan molemmat ovat lapsen kanssa - omalla vuorollaan. Ja kuten kirjoitin, voihan sen sopia niin, että lapset näkevät viikoilla myös sitä toista vanhempaa, jonka luona ei sillä viikolla olla.

Mutta toki omia variaatioita voi kehittää. Tiedän yhden tapauksen, jossa on jonkinlainen vuorottelusysteemi, mutta se menee ainoastaan muutaman päivän sykleissä - tarkemmin en tiedä, miten jaksottavat ja kuinka esim. jaetaan viikonloput jne.

 

[viera.s]

Mutta eikö sitä riepottelua tule enemmän silloin, jos joka tapaamisen jälkeen täytyy kiikuttaa lapsi takaisin sinne lähivanhemman luo vain siksi, että jostain kumman syystä ei voi jäädä toisen vanhemman luo yksi - ja sitten huomenna sama ruljanssi taas. Eikö olisi selkeämpää, että voisi olla sen muutaman päivän toisen vanhemman kanssa ja sitten menisi taas "lähivanhemman" luo? Miksi on suorastaan sairasta, että lapsi voi olla yötä oman vanhempansa luona?

Riepottelua tavata lasta päiväseltään ja viedä tämä kotiinsa yöksi? No ei minusta vaan, tai sitten me ollaan paljon riepoteltu lasta ihan tässä ydinperheessä. Nimittäin lähes päivittäin jompi kumpi vanhemmista käy lapsen kanssa kahdestaan jossain. Ulkoilemassa, kyläilemässä, jossain tapahtumassa tai nähtävyydessä jne. Tälläista kahdenkeskistä laatuaikaa en todellakaan pidä lapsella haitallisena ja lapsen etu olisi, että eron jälkeen muutos olisi mahdollisimman pieni. Jos koti säilyy ennallaan ja molempia vanhempia tapaa usein, sehän olisi ihanne.

 

[vieras..]

Ajattelen, että molemmat vanhemmat tahtovat kuulua lapsen elämään ja jakaa arkea. En näe asiaa kovinkaan pahana, parempi tuntea molemmat vanhemmat.

 

[Kokemusta on]

Erottu, kun lapset oli 2,5v ja 4,5v, erilaisia tapaamismuotoja kokeiltu paljon, asutaan suht lähekkäin. Viikko-viikko on meillä ollutta ehdottomasti parhaiten toimiva, vaihdot 2-3pv välein oli tosi rankkoja, lapsille nimenomaan! Toisen tapaaminen vain vkl/jtvkl ehdottomasti liian vähän. Toisella aina yöt, toisen tapaamisia päivisin, usein....ei ollenkaan hyvä, meille!
Nyt lapset jo yläkouluikäisiä, vuoroviikkoa ovat itse halunneet jatkaa!

Ja vielä tuonne aiempaan kommentti, että ei se lastenvalvoja sitä tapaamistiheyttä tai asumismuotoa määrää tai päätä, ainoastaan vahvistaa vanhempien tekemän sopimuksen , toki voi suositella tai olla suosittelematta jotain

 

["mielipide"]

Kyllä vaan on mahdollista että lapsella on hoitopaikkakin eri sen mukaan kumman vanhemman luona on. Tiedän perheen jossa lapset roudataan viikko-viikko systeemillä vanhemmalta toiselle ja hoitopaikka vaihtuu myös. Tämä onnistui vielä vaikka eskarikin alkoi. Nykytilannetta en tiedä tarkemmin kun koulussa ovat jo, mutta vaihtosysteemi kuitenkin edelleen käytössä.

Kuinka moni vanhemmista olisi valmis muuttamaan viikon välein asunnosta toiseen ja vaihtamaan työpaikkaa-ja yhteisöä vuoroviikoin??? Kysynpä vaan?! Aika mahtavan määrän tarvitsee sopeutumista eikä mikään ole koskaan pysyvää. Kaverit, asunto, vanhempi, ympäristö, hoitotädit, opettajat....kaikki vaihtuu koko ajan. Mistään ei saa kiinni kunnolla. Onko hyvä systeemi ja alkaisitko itse moiseen? Minusta tälläiset saisi kieltää lailla!

 

["mielipide"]

Ja tuossa kyseisessä tapauksessa välimatkaa vanhemmilla lähes 200km.

 

[juuuu]

Kaikenikäiset lapset tarvitsevat PYSYVÄN kodin.

 

["kaarna"]

Itse en vois olla lapsistani erossa paria päivää pidempää aikaa kerrallaan. Oon eronnut, miehellä ei ollut mitään mielenkiintoa edes yrittää jatkaa perheenä. Lapset käyvät isänsä luona joka toisen viikonlopun, ja olen sanonut että voi nähdä lapsia muulloinkin koska vain haluaa, mutta hänellä ei kiinnosta. Ei edes pidä lapsiin mitään yhteyttä kun eivät ole siellä

 

[Mörköäiti]

Riepottelua tavata lasta päiväseltään ja viedä tämä kotiinsa yöksi? No ei minusta vaan, tai sitten me ollaan paljon riepoteltu lasta ihan tässä ydinperheessä. Nimittäin lähes päivittäin jompi kumpi vanhemmista käy lapsen kanssa kahdestaan jossain. Ulkoilemassa, kyläilemässä, jossain tapahtumassa tai nähtävyydessä jne. Tälläista kahdenkeskistä laatuaikaa en todellakaan pidä lapsella haitallisena ja lapsen etu olisi, että eron jälkeen muutos olisi mahdollisimman pieni. Jos koti säilyy ennallaan ja molempia vanhempia tapaa usein, sehän olisi ihanne.

Voisiko joku jo kertoa, mikä ongelma se sitten olisi jäädä sen vanhemman luo yöksi, jonka kanssa on ollut päivän ja ehkä illan? Miksi aina pitää nukkua toisen luona - liittyykö se vaatimus jotenkin elatusmaksuihin eller...?

 

[Mörköäiti]

Kaikenikäiset lapset tarvitsevat PYSYVÄN kodin.

Joo, ja eiköhän vuoroviikko-systeemissäkin ole ihan pysyvät kodit. Eihnä siinä vaihdeta asuntoa viikoittain, vaan vuorotellaan tutuissa, pysyvissä kodeissa. Jos asiaa auttaa hahmottamaan se, että nimittää vain toista paikkaa kodiksi, niin voihan sen niinkin tehdä. Jos kerran on vaikea käsittää, että ihmisellä voi olla kaksi kotia. Itsellänikin on, ja oli lapsenakin, vaikka vanhempani eivät edes olleet eronneet - meillä oli nimittäin kakkosasunto maalla.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="mielipide";30245270]Kyllä vaan on mahdollista että lapsella on hoitopaikkakin eri sen mukaan kumman vanhemman luona on. Tiedän perheen jossa lapset roudataan viikko-viikko systeemillä vanhemmalta toiselle ja hoitopaikka vaihtuu myös. Tämä onnistui vielä vaikka eskarikin alkoi. Nykytilannetta en tiedä tarkemmin kun koulussa ovat jo, mutta vaihtosysteemi kuitenkin edelleen käytössä.

Kuinka moni vanhemmista olisi valmis muuttamaan viikon välein asunnosta toiseen ja vaihtamaan työpaikkaa-ja yhteisöä vuoroviikoin??? Kysynpä vaan?! Aika mahtavan määrän tarvitsee sopeutumista eikä mikään ole koskaan pysyvää. Kaverit, asunto, vanhempi, ympäristö, hoitotädit, opettajat....kaikki vaihtuu koko ajan. Mistään ei saa kiinni kunnolla. Onko hyvä systeemi ja alkaisitko itse moiseen? Minusta tälläiset saisi kieltää lailla![/QUOTE]

Minä voisin käydä vuoroviikoin kahdessa eri työssä/työyhteisössä - en edes käsitä, mikä ihmeen ongelma se muka olisi. Voisin myös vuorotella kahdessa eri asunnossa. Mutta sinä vääristelet, kun kirjoitat, että viikon välein vaihdetaan asunnosta toiseen - tuo kuulostaa siltä, että asunto vaihtuisi joka kerta ihan uuteen, mutta samat vanhat asunnothan siinä olisi. Eli kyllähän siinä on pysyvää jopa ne asunnot - mihin ne muka katoavat? Koulua ja päiväkotia en silti suosittelisi vaihtelemaan.

 

[Ken guru]

Miten sinä mörköäiti aina jaksat. Käyt ketjuista KAIKKI viestit läpi ja kumoat ne omillasi jos olet niistä eri mieltä.

Tällaisia ketjuja on tylsä lukea missä ei anneta tilaa muiden mielipiteille, ja joissa yksi ihminen on päällepäsmärinä.