O
outoa vai ei?
Vieras
Meidän sukulaispoika kutsuu isäänsä nimeltä, ei siis sano isäksi. Mitä varten jotkut lapset tekee niin, tai miksi vanhemmat "antaa" kutsua itseään kuten vieraampaakin ihmistä? Ei siis isä/äiti?
Mä kuulemma sanoin äidille siinä vaiheessa kun pikkusisko syntyi että minä olen nyt sitten Anna ja sinä olet Pirkko (nimet muutettu). En enää suostunut kulkemaan lempinimellä jolla mua oli kutsuttu enkä halunnut sanoa äiti kun olin niiiin iso likka (4v) 
Olen törmännyt tähän samaan sukulaislapsissa, joillain tulee jossain vaiheessa kausi että ollaan niin "aikuisia" että sen takia halutaan kutsua vanhempia nimeltä kun muutkin kutsuu. Aika monilla se on mennyt ohi
Olen törmännyt tähän samaan sukulaislapsissa, joillain tulee jossain vaiheessa kausi että ollaan niin "aikuisia" että sen takia halutaan kutsua vanhempia nimeltä kun muutkin kutsuu. Aika monilla se on mennyt ohi
A
ap
Vieras
Tarkoitan sellaista, joka ei mene ohi. Sukulaispoikamme on tehnyt tota jo vuosia, vuosia... nyt on jo iso mies.
Mä olen kutsunut vanhempiani etunimellä. Lopetin sen kun menin kouluun, koska jouduin aina selittämään, että "niin siis se on mun äiti/isä".
Meidän lapsilla on myös ollut kausia, kun ovat kutsuneet minua tai isäänsä tai molempia nimellä.
Ne kaudet voi myös kulkea limittäin ja lomittain, lapset saattaa sanoa saman päivän aikanakin mua yhtä hyvin äidiksi kuin kutsua nimeltäkin.
Mitä sitten?
Sekä minulle, että lapsille on aina aivan varmasti ollut selvillä mikä on keskinäinen sukulaisuussuhteemme, en mä tarvitse siihen titteliä. Mitään sen kummempaa syytä en asialle keksi.
Muut akuin ehkä sen, että olen aina puhunut lapsille ihan vauvasta asti samalla tavalla, kuin muillekin ihmisille. En puhu itsestäni kolmannessa persoonassa "Äiti laittaa/äiti tekee/äiti auttaa" tms.
Lpaset ovat siis kuulleet, kun muut ihmiset puhuttelevat mua nimellä, ja itse puhun lapsille kuten muillekin "mä autan/mä laitan/mä tulen".
Mikä tässä tekee minusta huonon ihmisen tai äidin?? Tai onko tässä jotain, joka jotenkin perustavanlaatuisesti pilaa äiti-lapsisuhteen???
Meidän lapsilla on myös ollut kausia, kun ovat kutsuneet minua tai isäänsä tai molempia nimellä.
Ne kaudet voi myös kulkea limittäin ja lomittain, lapset saattaa sanoa saman päivän aikanakin mua yhtä hyvin äidiksi kuin kutsua nimeltäkin.
Mitä sitten?
Sekä minulle, että lapsille on aina aivan varmasti ollut selvillä mikä on keskinäinen sukulaisuussuhteemme, en mä tarvitse siihen titteliä. Mitään sen kummempaa syytä en asialle keksi.
Muut akuin ehkä sen, että olen aina puhunut lapsille ihan vauvasta asti samalla tavalla, kuin muillekin ihmisille. En puhu itsestäni kolmannessa persoonassa "Äiti laittaa/äiti tekee/äiti auttaa" tms.
Lpaset ovat siis kuulleet, kun muut ihmiset puhuttelevat mua nimellä, ja itse puhun lapsille kuten muillekin "mä autan/mä laitan/mä tulen".
Mikä tässä tekee minusta huonon ihmisen tai äidin?? Tai onko tässä jotain, joka jotenkin perustavanlaatuisesti pilaa äiti-lapsisuhteen???
E
elli
Vieras
en aattele mitään. Se on kai jokaisen oma valista miten antaa lapsensa itseään puhutella. Meillä ei saanut nimillä koskaan puhua,vaan ihan äiti ja isä olivat. Muistan kyl lapsuudesta kun kaveri puhutteli äitiään ja isäänsä heidän etunimillä ja se tuntu jotenki oudolta....
K
k
Vieras
kunnes yhtenä päivänä 3v kysyi ....Oletko isi vai isä?Oli siis epäselvyyttä kun liian monta vaihtoehtoa...
Tätä ennen olin puhunutellut miestä usein isinä enkä nimeltä kuten ennen.
Ei ehkä kannata vetää sen kummempia johtopäätöksiä asiasta...
Tätä ennen olin puhunutellut miestä usein isinä enkä nimeltä kuten ennen.
Ei ehkä kannata vetää sen kummempia johtopäätöksiä asiasta...
mun mielestä äiti on äiti ja isä on isä... kutsun vieläkin äitiä äidiksi, enkä nimellä.!
muutama kaveri kutsunut etunimillä vanhempiaan, mutta mulle on opetettu niin, että aina saa sanoa, oli minkä ikäinen tahansa, vanhempiaan äidiksi ja isäksi.
jotenkin mielestäni "outoa" kutsua vanhempiaan etunimellä, mutta jokainen tyylillään, en tuomitse
muutama kaveri kutsunut etunimillä vanhempiaan, mutta mulle on opetettu niin, että aina saa sanoa, oli minkä ikäinen tahansa, vanhempiaan äidiksi ja isäksi.
jotenkin mielestäni "outoa" kutsua vanhempiaan etunimellä, mutta jokainen tyylillään, en tuomitse
A
ap
Vieras
Mikä tässä tekee minusta huonon ihmisen tai äidin?? Tai onko tässä jotain, joka jotenkin perustavanlaatuisesti pilaa äiti-lapsisuhteen???[/quote]
Ei kukaan näin sanonut!
Itse en antaisi kutsua nimellä, vaan sanoisin, että olen sulle Äiti ja isä on Isä.
Meillä niin 13v kuin 3v kutsuvat välillä etunimellä tai äidiksi...joskus on jopa tuo kolme vuotias hauskuuttanut ihmisiä kaupassa ja huutanut lujaan ääneen "vaimo" ja vaikka kuin yrittää selittää että sano äiti niin poika vaan nauraa ja hokee vaimoa.
M
mä
Vieras
on todella outoa kutsua vanhempia etunimellä. Antaa kuvan siitä että vanhemmat olisivat pelkkiä kavereita, eikä kunnioitettavia, kasvattavia vanhempia.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En mä millään pahalla, jäi vaan kuva että jossain on pakko olla jotain vikaa, jos käytäntö on tämä
Yhtä hyvin mä voisin kysyä, miksi lapsen pitää ehdottomasti kutsua vanhempia äidiksi ja isäksi? Miksi pitää korjata, jos nimellä puhuttelu tulee yhtä luontevasti?
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja meah:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En mä millään pahalla, jäi vaan kuva että jossain on pakko olla jotain vikaa, jos käytäntö on tämä
Yhtä hyvin mä voisin kysyä, miksi lapsen pitää ehdottomasti kutsua vanhempia äidiksi ja isäksi? Miksi pitää korjata, jos nimellä puhuttelu tulee yhtä luontevasti?
Enpä tiedä. Jotain outoa siinä vaan on, mutta vaikea sanoa mitä. Jotenkin ainakin ulkopuolisen korvaan perhesuhde kuullostaa silloin etäiseltä, kun lapsi kutsuu nimeltä kuten vieraampiakin ihmisiä.
Kutsuuhan aikaihmiset vanhoja vanhempiaan isäksi ja äidiksi, ei se suhde muutu?
N
niitti
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jeps1:
Siellä taas jyllää nämä häveliäisyyssäännöt, eli on kohteliaampaa olla mainitsematta aina sitä, kuka synnytti kenet yms...
Näin mulle on joskus selitetty, saa korjata
Meilla on neljasta lapsesta No. 2 eli 18v poika yht'akkia alkanut kutsua isaa etunimella. Luulen etta kyseessa on jonkinmoinen 'mitan otto' - etta kuinka tasavartaisia tassa nyt ollaan (poika on isaansa isompi vaikka isa iso mies onkin). Tekevat paljon yhdessa ja ovat kovin hyvissa valeissa - jonkinmoista 'kaveeraamista' tama taitaa olla. Kumman kuulosta minusta ja muista - mutta anti olla - pikku asia kaiken taman tuoksinan keskella =)
Alkuperäinen kirjoittaja mä:
Mä en missään nimessä haluakaan, että lapset(kaan) kunnioittaa mua pelkästään siksi, että mä olen niiden äiti.
Mieluummin ansaitsen sen kunnioituksen olemalla johdonmukainen mutta reilu. Ja sillä, että kykenen tekemään järkeviä päätöksiä ja tarvittaessa perustelemaan ne myös lapsille, ikätason tietysti huomioon ottaen.
Mä todella toivon lasten kunnioittavan mua siksi, että olen sen arvoinen, en pelkästään sokeasti siksi, että mä olen niiden äiti.
Alkuperäinen kirjoittaja niitti:Alkuperäinen kirjoittaja jeps1:
Siellä taas jyllää nämä häveliäisyyssäännöt, eli on kohteliaampaa olla mainitsematta aina sitä, kuka synnytti kenet yms...
Näin mulle on joskus selitetty, saa korjata
Joo, menee se noihin häveliäisyys-sääntöihin, mutta myös siihen et siellä kunnioitetaan vanhempia ihmisiä.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja meah:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En mä millään pahalla, jäi vaan kuva että jossain on pakko olla jotain vikaa, jos käytäntö on tämä
Yhtä hyvin mä voisin kysyä, miksi lapsen pitää ehdottomasti kutsua vanhempia äidiksi ja isäksi? Miksi pitää korjata, jos nimellä puhuttelu tulee yhtä luontevasti?
Enpä tiedä. Jotain outoa siinä vaan on, mutta vaikea sanoa mitä. Jotenkin ainakin ulkopuolisen korvaan perhesuhde kuullostaa silloin etäiseltä, kun lapsi kutsuu nimeltä kuten vieraampiakin ihmisiä.
Kutsuuhan aikaihmiset vanhoja vanhempiaan isäksi ja äidiksi, ei se suhde muutu?
Mä voin ihan kokemuksesta kertoa, että se ei kerro suhteen läheisyydestä tai etäisyydestä yhtään mitään.
Mä olen kutsunut äitiäni äidiksi (ja isää isäksi) nyt jo vuosia, kutsun edelleen. Mutta ilman sitä ulkopuolista painetta ja sitä, että aina jouduin selittämään asiaa, puhuttelisin varmaan vieläkin nimellä.
Mulla on molempiin vanhempiini, varsinkin äitiini silti hyvin läheinen ja lämmin suhde ollut aina, on edelleen.
Samoin koen suhteeni omiin lapsiini vallankin läheiseksi ja lämpimäksi, sillä ei vaan mulle ole merkitystä, mikä se puhuttelunimi on. Me kaikki tässä perheessä tiedetään muutenkin, mikä kenenkin keskinäinen suhde on.
Ja jos nyt tosiaan jotain syytä yritän etsiä tai keksiä, niin sen, että nuo ei niin paljon ole sitä äiti-sanan painottamista kuulleet, kun en itse juuri koskaan ole sitä itsestäni normaalissa, lapsillekaan kohdistuvassa puheessa käyttänyt.
M
mä
Vieras
N
ns. mä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja meah:En mä millään pahalla, jäi vaan kuva että jossain on pakko olla jotain vikaa, jos käytäntö on tämä
Yhtä hyvin mä voisin kysyä, miksi lapsen pitää ehdottomasti kutsua vanhempia äidiksi ja isäksi? Miksi pitää korjata, jos nimellä puhuttelu tulee yhtä luontevasti?
Joo ja jos siltä tuntuu, voi ns. isää sanoa haisevaksi kaljamahaksi ja ns äitiä eli ns. sinua vitun kusipääksi.
Ihan normaalia. Meillä isi ja äiti oli aina "Matti ja Maija" . Ja siinävaiheessa kun minun muksut rupesivat puhumaan, muuttui käyttöön mummo ja pappa.
Enkä vedä itsekkään hernettä nessuun, jos lapset jonain päivänä haluavat rueta sanomaan "Tiina" ja äiti-nimi jää vähemmälle.
Enkä vedä itsekkään hernettä nessuun, jos lapset jonain päivänä haluavat rueta sanomaan "Tiina" ja äiti-nimi jää vähemmälle.
M
mä
Vieras
Meillä lapsi alkoi käyttämään minusta "äiti"-nimikettä vasta neljä vuotiaana, siihen asti kutsui etunimellä. Todella läheisiä olemme olleet aina, läheisempiä kuin monessa muussa perheessä, joissa alusta asti on kutsuttu vanhempia äidiksi ja isäksi. Ei tuo etunimellä kutsuminen minua koskaan haitannut, enemmän se tuntui haittaavan naapureita ja tuntemattomia.
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Minullahan ON nimi!
Ei se katoa lasten syntymän myötä. Itse kutsun vanhempiani nimeltä ja lapseni kutsuvat minua ja äijää nimeltä, tietenkin. Enhän minä puhu itsestäni tyyliin "äiti tulee, äiti tekee jne". Minä olen minä. Olen myös äiti ja toimitusjohtaja ja opettaja jne, mutta nimellä ihmisiä puhutellaan Suomessa, jos nimi tiedetään. Eli esittäydyn nimelläni, en sillä, mikä jonkun silmissä olen. Minusta ajatus siitä, että lakkaa olemasta jonkun niminen vain siksi, että on jonkun äiti on absurdi, törkeä ja loukkaava. Sekä ko. ihmistä että hänelle nimen antaneita ihmisiä kohtaan.
Hullua kuvitella, että nimeltä kutsuminen olisi merkki yhtään mistään tai että siitä pitäisi ulkopuolisten edes ajatella jotain.
Ei se katoa lasten syntymän myötä. Itse kutsun vanhempiani nimeltä ja lapseni kutsuvat minua ja äijää nimeltä, tietenkin. Enhän minä puhu itsestäni tyyliin "äiti tulee, äiti tekee jne". Minä olen minä. Olen myös äiti ja toimitusjohtaja ja opettaja jne, mutta nimellä ihmisiä puhutellaan Suomessa, jos nimi tiedetään. Eli esittäydyn nimelläni, en sillä, mikä jonkun silmissä olen. Minusta ajatus siitä, että lakkaa olemasta jonkun niminen vain siksi, että on jonkun äiti on absurdi, törkeä ja loukkaava. Sekä ko. ihmistä että hänelle nimen antaneita ihmisiä kohtaan.
Hullua kuvitella, että nimeltä kutsuminen olisi merkki yhtään mistään tai että siitä pitäisi ulkopuolisten edes ajatella jotain.
C
ccc
Vieras
Similar threads
Uusimmat
-
V
-
VPerussuomalaiset kansanedustajat ovat kovakuntoisia ja isänmaallisia, toisin kuin viherpunikit
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 2
-
VKymmenen euron tuopista ravintoloitsijalle jää 40 senttiä ja siitä maksetaan verot sekä yellit
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
-
VKaikessa hiljaisuudessa viety läpi laki ministerien karenssikorvauksesta, vuosi tekemättä mitään 77 000 - 105 000 eurolla
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 1
-
VLuomisen jälkeen: Papin saarna ruumiinosien keskinäisestä kilpailusta päällikkyydestä
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 1
-
V
-
VSDP haluaa jäädyttää tulonsiirtojen indeksit ja heiluttaa saksia
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 1
Kuumimmat
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V
-
