alkoholin käytön rajat äidillä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja alkoholisteja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

alkoholisteja

Vieras
Niin, kuten tuossa edellisessä viestiketjussa kommentoin: tuttavaperheessäni äiti on alkoholisti. Hän käy töissä, mutta käsittääkseni kaiken vapaa-aikansa: lomat ja työvuorojen välit, hän on enemmän tai vähemmän kännissä. Hyvin usein hän vetää itsensä ihan "umpitunneliin" ja simahtaa sitten. Töissäkin hän on ollut humalassa, mutta työtoverit tai esimies ei sitä huomaa, koska hän työskentelee yksi/itsekseen.

Perheessä on varhaisteini-ikäinen lapsi, joka on elänyt tässä ympäristössä koko ikänsä eikä muunlaisesta perhemallista edes osaa kuvitella, luulen. Tai ehkä on jotain normaalimpaa nähnyt kavereillaan, en tiedä.
Lapsi on hyvin umpimielinen. En muista koskaan nähneeni hänen edes hymyilevän. En tiedä onko hän ikinä nauranut ääneen. Ehkä koulussa.
Lapsi on kyllä ihan kunnollinen lapsi, ei liehu ulkona yökausia yms., eli lapsesta pidetään huolta.

Perheen isällä ei ole arvoa enempää kuin kynnysmatolla. Nainen on vuosikausia alistanut ja moittinut ja hakannutkin miestä. Mies ei lyö takaisin, ei lyö ensin. Kun hän hermostuu, hän lähtee pois, eikä jää riitelemään. Sanoo, että mitä se hyödyttää.
Mies on täysin alistunut, ilmeisesti itsetunto on viety aika tehokkaasti vuosien varrella. Hän ei edes lähde pois siitä suhteesta, vaikkei hänellä ole kodissaan edes sänkyä missä nukkua. Nukkuu patjalla lattialla tai sohvalla. Tosin se ei ole hänen koti vaan sen naisen omistama asunto, josta mies kyllä maksaa asumisestaan...

Jos mies lähtee, nainen tekee hänen elämänsä kohtuullisen helvetilliseksi. Lastaan hän ei saisi tavata ikinä. Joten mies ei lähde.

Lapsi on kasvanut siihen, ettei miehet ole yhtään mitään. Luusereita ja pa**skiasia vaan .

Lasta itseään siis kohdellaan perheessä hyvin. Äiti on jopa ylihuolehtiva. Isä huolehtii siis myös lapsesta ja kodista. Äiti ei huolehdi kodista, esim. pyykit ja siivous hoitaa mies, jos hoitaa. Jos ei hoida, ei niitä hoida kukaan muukaan.
Lapsi ei arvosta isäänsä ollenkaan. On täysin äidin aivopesemä varhaisteini. Hän on synkkäilmeinen, puhumaton, umpimielinen, iloton lapsi.
Mutta mielestäni kasvuympäristö on aivan epänormaali eikä ollenkaan hyväksi lapselle.
Jos ilmoitan lastensuojeluviranomaisille, pelkona on että mies saa puukosta kylkeen.
Ja ettei tämä mies enää kerro perheensä asioita sille ystävälleen, jolle on nyt vihdoinkin alkanut puhua. Tilanne on siis ollut tätä vuosikausia, ehkä on pahentunut nyt, kun mies on alkanut puhuakin.

Tämä ei ole vitsi.

Miten kannattaisi minun toimia? Antaa asian olla? ilmoittaa viranomaisille silläkin pelolla että mies saa puukosta?
Mitä mieltä te olette?

:ashamed:
 
Niin voi, ja vaikka oman nimen sanoisikin, viranomaiset eivät sitä kerro, jos niin pyydetään.
Mutta entäs jos perheessä tilanne pahenee ilmoituksen jälkeen? Nainen saa hepulin ja mies puukosta kylkeen? Olenko vastuussa siitä silloin?

Olisikohan tässä muuten vastauksia ja kommentteja enemmän, jos kuvio olisi toisinpäin: juoppo puukottaja olisi mies, se kiltti rauhanrakentaja nainen???? :ashamed:
 
Hyvä alku on se, että mies on alkanut puhumaan. Saatko hänet jotain kautta ohjattua esim al anoniin (=alkoholistien läheisten tukiryhmä), samoin lapsen? Luultavasti mies jonain päivänä lähtee, kun kamelin selkä katkeaa.
Mielestäni sinun kannattaisi ilmoittaa sosiaaliviranomaisille. Saattaa nimittäin helpottaa tulevaisuudessa miehen tilannetta, jos hän päättää lähteä niin äidin on ainakin vähän hankalampi estää tapaamisia.

Oman mieheni lähtökohdat ovat hyvin, hyvin samanlaiset kuin tämän tuttusi: alkoholisti vaimo terrorisoi noin 12 vuotta koko perhettä. Mies pysyi suhteessa kun toisaalta pelkäsi yksinäisyyttä ja toisaalta lasten takia. Lapsille jäi tietysti ikuiset vauriot. vanhemmalle henkiset, joiden kanssa nyt taistellaan ja nuoremmalla onkin sitten fas. Ja voit uskoa, että manipulointi ja terrorisointi jatkuu edelleen.

Itse olen tyytyväinen siitä, että mies lopulta sai itseään niskasta kiinni ja lähti, ja ilman "toisen naisen" apua.
Lohdutuksena vielä, että välttämättä äiti ei saa lasta.Meillä miehen molemmat lapset ovat meillä. Ja me raportoimme sosiaaliviranomaisille äidistä nykyisin kaiken, millä on lasten kannalta merkitystä.

Luultavasti miehen kotitaustasta löytyy jotain sellaista, joka on vaikuttanut miehen itsetuntoon ja tavallaan vaimo jatkaa "alistamista" siitä, mihin se esim vanhemmilta jäi.

Yritä auttaa, ota yhteyttä ja kuuntele, jo siitä on apua!
 

Yhteistyössä