V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pullava:Mutta kun et voi tietää millaista elämäsi olisi sen jälkeen kun miehesi kuolisi. Ihmiset kokevat surun eri tavoin eikä etukäteen voi tietää millaisia vaikutuksia surulla on itseensä. Moni näillä palstoillakin "uhoaa" kuinka varmasti tappaisi itsensä tai vähintään tulisi sekopääksi jos oma lapsi kuolisi. Silti aniharva lapsensa menettänyt vanhempi tappaa itsensä. On eri asia kuvitella mitä tekisi yllättävän suru-uutisen jälkeen kuin mitä todellisuus on.
Monesti se todellisuus on hyvin yllättävää.
Tottakai tiedän; elämäni olisi yksinäistä ja tyhjää. Enkä mä kyllä itseäni tappaisi vaikka lapseni kuolisi, siitä toipuminen kestäisi kyllä vielä kauemmin kuin miehen kuolemasta toipuminen.
Miksi ihmeessä uusi mies ja lapset hyväksytään silmää räpäyttämättä, mutta jos sanoo ettei ikinä halua uutta miestä, sitä ei hyväksytä? Sanotaan vaan, kuten säkin, ettei sitä voi tietää miltä sitten tuntuu.