Nuorella naisella lapsia kolmelle eri miehelle.

[Keittiönoita]

Niin, ei kaikista ole siihenkään. Mutta jos on hyvä isä, onhan se kiva apu, mutta jos taas ei oo isää tai on täys paska, niin ei se välttämätöntä ole.

Joo, ei se isä mikään välttämättömyys ole. Lapset selviävät hengissä ilman isääkin. Selviävät kyllä ilman äitiäkin, jos niikseen tulee. Että ei se äitikään lapselle mikään välttämättömyys ole.

 

[näitä lisää]

Olin kuolla nauruun ko äskön huomasin että tuo muita äitejä tuomitseva,lasten hoidosta kaiken tietävä superäiti ninatt onki joku tyypillinen uutta miestä metsästävä teiniyh!!joo hyvin menee!!vähän kärsi uskottavuus,mutta hyvä jos on itsetunto kohillaan!

 

[Non compos mentis]

Naisia saa aina halveksia. Mutta mies on hyvä etenkin silloin, kun hän hylkää lapsensa edellisestä suhteesta löydettyään uuden naisen.

 

[kipinäinensääri]

NinaTT, näin tänään sen lehtijutun missä olit, olitteko äitis luona? Jokatapauksessa, IHANAT TAPETIT

 

[W]

Teiniäiti joka tietää kaiken ja tekee asiat ainoalla oikealla tavalla, puistatus.. Toivottavasti muutaman vuoden päästä elettyään tosi elämää ymmärtätää faktan ja fiktion eron.

 

[vv]

Isä. Tarvitaanko sellaista edes? Jos tarvitaan, niin mihin? Ja unohdetaan se siittäminen.

Meidän lasten ois ainakin parempi jos heillä ei ois isää ollenkaan..

 

[WompaTiger]

Silloin kun itse olin noin 15v, ajattelin että en tarvitse miestä mihinkään, että otan jonkun vähäksi aikaa ja teen lapsia ja jos mies kyllästyttää niin jään yksin. 18-vuotiaana päätin ettei sellainen vetele, lapsella on oltava isä. Lapsella on OIKEUS isään. Toki maailmaan sattuu harmittavia tapauksia, joissa isää ei kiinnnosta tai esim. alko kiinnostaa enemmän. Minkäs teet. Mahtuuhan maailmaan orpojakin, eikä sillekkään voi mitään. Itse olen nyt naimisissa. Toivon ja uskon, että kaikista ongelmista pystyy selviämään jos molemmilla on halua. Tarvittaessa täytyy niellä ylpeytensä ja hakea apua. Jos elämä lapsen isän kanssa ei onnistu ja jostain pakottavasta syystä eroon päädytään (toinen osapuoli kieltäytyy yhteistyöstä) niin isän isyyttä ja lapsen oikeutta isään tulee tukea omalla toiminnallaan kaikin tavoin. Tottakai isien joukkoon mahtuu monta onnetonta ja surkeaa isää, mutta jokainen lapsestaan välittävä äiti yrittää silti kaikin tavoin lapsen isäsuhdetta suojella, koska lapsella on OIKEUS isään (vaikka isällä ei välttämättä olisikaan oikeutta lapseen). Ylipäätään lapsenteko hommiin ryhtymistä ennen olisi hyvä varmistua mahdollisen tulevan isän potentiaalista isäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos mies jo ennen lapsen syntymää on taipuvainen valehteluun, alkoholin liikakäyttöön, epäluotettavuuteen tms. tulisi todella tarkoin pohtia onko hänestä isäksi laisinkaan ja jättää lapset tekemättä. Joskus tosin ei tekemättä jättäminenkään auta, vaan lapsi saa alkunsa suunittelematta. Tällöin aikuisen tulee kantaa vastuunsa ja koittaa parhaansa mukaan järjestää lapselle vanhemmat.

Itse en lapsia noin vain tekemällä saa. Perhesuunitteluni on korkeimman kädessä. Minulla on kuitenkin mies jonka uskon olevan kaikinpuolin kelvollinen isäksi mitä tahansa parisuhteelleni käykään. Olen ninaTT kanssa saman ikäinen, mutta elämän realiteetit ovat iskeneet päin kasvoja. Toivottavasti ninaTT löytää rinnalleen upean miehen, joka haluaa olla isä myös hänen tytölleen ja toivottavasti he tutustuvat toisiinsa kunnolla ennen seuraavien lasten suunittelua, jotta seuraavilla lapsilla olisi rakastava, läsnä oleva isä.

 

[mam]

Mitä ihmeen väliä tuolla asialla on? En oikeesti jaksa ymmärtää ihmisiä jotka jeesustelee toisten lapsilla tai miehillä tai sillä montako on ja kenelle Jos ihminen on itse elämäänsä tyytyväinen ja elättää itse lapsensa niin sama se vaikka niitä oli kymmenen kymmenelle miehelle.

 

[yks]

ninatt näytti olevan paikalla, niin nostelen.

 

[Boogy]

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Kukaan ei ole toistaan parempi.

 

[ninaTT]

NinaTT, näin tänään sen lehtijutun missä olit, olitteko äitis luona? Jokatapauksessa, IHANAT TAPETIT

Juu kyllä Niistä tapeteista on saanu kuulla. Ne on aika :heart:

 

[ninaTT]

Teiniäiti joka tietää kaiken ja tekee asiat ainoalla oikealla tavalla, puistatus.. Toivottavasti muutaman vuoden päästä elettyään tosi elämää ymmärtätää faktan ja fiktion eron.

Miten tää liittyy aloitukseen mitenkään?

 

[ninaTT]

Silloin kun itse olin noin 15v, ajattelin että en tarvitse miestä mihinkään, että otan jonkun vähäksi aikaa ja teen lapsia ja jos mies kyllästyttää niin jään yksin. 18-vuotiaana päätin ettei sellainen vetele, lapsella on oltava isä. Lapsella on OIKEUS isään. Toki maailmaan sattuu harmittavia tapauksia, joissa isää ei kiinnnosta tai esim. alko kiinnostaa enemmän. Minkäs teet. Mahtuuhan maailmaan orpojakin, eikä sillekkään voi mitään. Itse olen nyt naimisissa. Toivon ja uskon, että kaikista ongelmista pystyy selviämään jos molemmilla on halua. Tarvittaessa täytyy niellä ylpeytensä ja hakea apua. Jos elämä lapsen isän kanssa ei onnistu ja jostain pakottavasta syystä eroon päädytään (toinen osapuoli kieltäytyy yhteistyöstä) niin isän isyyttä ja lapsen oikeutta isään tulee tukea omalla toiminnallaan kaikin tavoin. Tottakai isien joukkoon mahtuu monta onnetonta ja surkeaa isää, mutta jokainen lapsestaan välittävä äiti yrittää silti kaikin tavoin lapsen isäsuhdetta suojella, koska lapsella on OIKEUS isään (vaikka isällä ei välttämättä olisikaan oikeutta lapseen). Ylipäätään lapsenteko hommiin ryhtymistä ennen olisi hyvä varmistua mahdollisen tulevan isän potentiaalista isäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos mies jo ennen lapsen syntymää on taipuvainen valehteluun, alkoholin liikakäyttöön, epäluotettavuuteen tms. tulisi todella tarkoin pohtia onko hänestä isäksi laisinkaan ja jättää lapset tekemättä. Joskus tosin ei tekemättä jättäminenkään auta, vaan lapsi saa alkunsa suunittelematta. Tällöin aikuisen tulee kantaa vastuunsa ja koittaa parhaansa mukaan järjestää lapselle vanhemmat.

Itse en lapsia noin vain tekemällä saa. Perhesuunitteluni on korkeimman kädessä. Minulla on kuitenkin mies jonka uskon olevan kaikinpuolin kelvollinen isäksi mitä tahansa parisuhteelleni käykään. Olen ninaTT kanssa saman ikäinen, mutta elämän realiteetit ovat iskeneet päin kasvoja. Toivottavasti ninaTT löytää rinnalleen upean miehen, joka haluaa olla isä myös hänen tytölleen ja toivottavasti he tutustuvat toisiinsa kunnolla ennen seuraavien lasten suunittelua, jotta seuraavilla lapsilla olisi rakastava, läsnä oleva isä.

Ja sama tähän...

Siis ihan hyvä teksti, mutta en ihan ymmärtänyt miten tää liitty aiheeseen?

 

[merimies]

Opiskelua harrastan kokoajan Vähän valvotummin toki syksynä, mutta silti aion olla kotona lapsen kanssa. Tyttö saa olla välillä pari tuntia viikossa joko kummisedällänsä/enollansa tai sitten tädillänsä hoidossa. Muuten opiskelen illat ja silloin kun päivällä on aikaa. Ajattelin myös tehdä töitä, ottaa hoitolapsen tai jotain. Siltikään tytön ei tarvitse olla luotani poissa

Meinaan opiskella ja olla paljon kotona seuraavat 8-10 vuotta. Opiskella siis rauhalliseen tahtiin, ilman, että lasteni tarttis siitä kärsiä Lapsia sais tulla vielä 2-3 lisää. Jos taas ensiks olisin opiskellu, sitten hankkinu alan työpaikan ja ollu siellä pari vuotta, sitten vasta ruvennu lastentekoon... Niin olis sitten tosi kiva nelikymppisenä kotiäitinä yrittää takasin työmarkkinoille |O

Äiti muuten itse teki aika samalla tavalla, esikoinen syntyi hänen ollessaan 22, ja vaikka me oltiinkin hoidossa jonkun verran, niin ei tullu pitkiä päiviä opiskelijaäidin kanssa :xmas: äiti valmistu DI:ksi 29-vuotiaana, kolmen lapsen äitinä. Nyt viimosen saadessaan (40v) oli tietty siinä tilanteessa, että ei vuotta pitempään voinu olla kotona. Pikkuveli oli sitten eka siskon ja siskon miehen hoidossa, sitten vielä mun hoidossa 1½v asti.

Eli kannattaa hankkia lapset nuorena Sitten on mahdollisuus kunnon uraankin, ilman mitään keskeytyksiä.

Onneksi olet kaiken suunnitellut noin hyvin, ei tule sitten yllätyksiä.
Toi työpaikkakin kotona on aivan loistava keksintö! :flower: :snotty: