Mitä ajattelet ihmisestä joka haluaa olla sinkkuna, ihan oikeasti?

["Aija"]

[QUOTE="Jonna";22768289]Niin ja mä ole myöskin selibaatissa, ei tulis mieleenikään harrastaa yhden yön suhteita, hyi helvetti.[/QUOTE]

Vaihtoehtona on myös seksisuhde tutun miehen kanssa. Näin itsellä on ja saa kumpikin vapaasti olla muiden kanssa jos haluttaa koska emme ole toisiimme sitoutuneet.

Niin ja äiti-ihminen olen.

 

[Lunatic]

[QUOTE="Aija";22768140]Vaikka itse olenkin sinkku omasta tahdosta, niin en yleistä kuten sä teet tässä ketjussa. Nämä sun kommentit saa sut ikävä kyllä vaikuttamaan vain katkeralta ja se tuskin on sun tarkoitus.[/QUOTE]

Oi anteeksi jos yleistin.. Kerron vain maailmasta jonka näen ympärilläni.

 

["vieras"]

Sinkkuna olen keskimäärin ollut onnellisempi kuin parisuhteessa. Tietty parisuhteessa on muita etuja, mutta ei se ole välttämättä kaikille se paras tapa elää.

 

["Jonna"]

[QUOTE="Aija";22768343]Vaihtoehtona on myös seksisuhde tutun miehen kanssa. Näin itsellä on ja saa kumpikin vapaasti olla muiden kanssa jos haluttaa koska emme ole toisiimme sitoutuneet.

Niin ja äiti-ihminen olen.[/QUOTE]

Harrastatte säännöllisesti seksiä, ette kuitenkaan sitoudu toisiinne ja saatte olla muidenkin kanssa? Moraalitonta... mun mielestäni.
Mikä siinä seksissä on sellaista että sitä on PAKKO olla? Ettei tule toimeen vaikka paria vuotta ilman?

 

["Jenis"]

En mitään, siis yleisellä tasolla. Ihmisillä kun nyt on eri syitä elää niinkuin elävät eikä ne mulle kuulu.

Jos itseäni ajattelen, niin sinkku voisin olla mutta lapseton en. Jos nykyisen miehen kanssa menee joskus liitto mäkeen, niin sitten olen sinkku lopun elämääni - en missään nimessä ala enää kenenkään kans millekään tämän jälkeen

 

["Aija"]

[QUOTE="Jonna";22768385]Harrastatte säännöllisesti seksiä, ette kuitenkaan sitoudu toisiinne ja saatte olla muidenkin kanssa? Moraalitonta... mun mielestäni.
Mikä siinä seksissä on sellaista että sitä on PAKKO olla? Ettei tule toimeen vaikka paria vuotta ilman?[/QUOTE]

Mun mielestä ei ole lainkaan moraalitonta. Me vain tyydytämme toistemme halua. Joillekin seksi on erittäin tärkeä asia eikä sitä ilman haluta olla sinkkunakaan. Seksi ei ainakaan mulle ole mikään pakko vaan ihana nautintoa tuova asia.

 

["vieras"]

Ei seksiin miestä tarvita HUOM HUOM.

 

["Vieras"]

Itsekin olen sinkkuna joka on joidenkin sukulaisten mielestä outoa kun tälläisen 35-v naisen pitäisi kait olla lapsia hommaamassa jo kovaa vauhtia. En ole ollut koko elämääni sinkku enkä tiedä olenko hautaan asti, ehkä en jos joku mukava mies osuu kohdalle. Joskus haaveilin adoptiolapsesta mutta tiedän ettei se ole mahdollista realistisesti. En myöskään käsitä miksi pitäisi asua yhdessä vaikka menisi esim. naimisiin. Tykkään asua yksin. Ja yksinäisiä vanhuksia joilla on lapsia ja lastenlapsia...heitä riittää, tunnen useita.

 

[miiii]

[QUOTE="vieras";22766259]Sitä vartenko ne lapset hankitaankin? Että on joku huolehtimassa kun itse on raihnas vanhus? Siinäpä vasta epäitsekäs syy!





Totta kai se on itsekästä! Ja kuten tuossa yllä (ja monissa muissa ketjun kommenteissa) todettiin, lasten hankkiminenkin on itsekästä. Hankit lapsia, koska sinä haluat niitä = itsekästä. En hanki lapsia, koska minä en halua niitä = myöskin itsekästä. Itsekkyys ei ole aina paha asia.

Niin, sinun mielestäsi. Lapsettomana sinkkuna voin sanoa, että en koe jääneeni paitsi mistään haluamastani. Ne asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä ja joita haluat enemmän kuin mitään muuta eivät ole samoja, joita minä pidän tärkeinä tai haluan itselleni. Sinä kokisit jääväsi paitsi jostain ilman lapsia. Minä en.[/QUOTE]


Sitähän olen sanonut aiemminkin ,että sinkut luulevat, etteivät jää mistään paitsi kun heillä ei ole lapsia,aivan niinkuin sinäkin kirjoitat.Ethän voi tietää,minkälaista on saada oma lapsi ja miten se muuttaa ajatusmaailmaa kokonaan! En minäkään sinkkuna,ennen lapsen saamista pitänyt sitä niin tärkeänä asiana,nyt vasta ymmärtää että se on maailman suurin asia.
Mutta kaikille "lapsellisillekaan" asia ei valitettavasti näin ole kuitenkaan...

 

[a.p.]

Tuosta seksistä. Itse silloin tällöin olen harrastellut yhden illan juttuja, n. kerran parissa kolmessa kuukaudessa, mutta joskus paljon harvemminkin. Kun raskaaksi tulin, edellisen kerran olin harrastanut seksiä puoli vuotta sitten. Ja mulla ei ole sellaista tarvetta ollut siihen, niin vain on käynyt joskus baari-illan jälkeen. Mulle riittää se "oma kiva" ihan hyvin Mutta en mitenkään pidä outona sitäkään jos jollakin sinkulla on seksisuhde.

 

[Moraalitonko?]

[QUOTE="Jonna";22768385]Harrastatte säännöllisesti seksiä, ette kuitenkaan sitoudu toisiinne ja saatte olla muidenkin kanssa? Moraalitonta... mun mielestäni.
Mikä siinä seksissä on sellaista että sitä on PAKKO olla? Ettei tule toimeen vaikka paria vuotta ilman?[/QUOTE]

Häh?! Miksi elämästä, ja varsinkin seksistä, nauttiminen on moraalitonta? Siis silloin, kun ei vahingoita ketään tehdessään niin? Siksi, että Raamattu kieltää? Jotenkin jännä, miten seksiin ja erotiikkaan yleensäkin liittyvät asiat ovat joidenkin mielestä aina moraalittomia. Kai se on joku kasvatusjuttu ja meidän ah, niin ulkokultainen kristillinen yhteiskuntamme.

 

[Jotain rajaa..]

Lunatic voisi myös miettiä, miksi sen "yhden munan" pitäisi riittää? Tietenkin, jos on parisuhteessa ja luvannut toiselle (sen parisuhteen kautta) olla vain sen yhden kanssa. Mutta miksi sinkkuna ei saisi tehdä niinkuin tuntuu, jos asioista on sovittu eikä ketään loukata?!

Munat (eli miehet eli ihmiset) on erilaisia, siinä kai se viehätys. Sitten kun tuntuu, että on aika vakiintua, silloin on sitten vain sen yhden munansa kanssa. Ennen sitä.. elämästä voi nauttiakin.

Hauska myös tuo, että seksi on lapsenhankintaa varten suunniteltu akti. Niin onkin, biologian näkökulmasta. Siitä näkökulmasta ei myöskään ole väliä nauttiiko nainen ollenkaan (vai peräti kärsiiikö vaikka suoranaista kipua ja tuskaa), sillä vain miehen nautinnolla eli orgasmilla on väliä. Naisen tehtävä on ottaa siittiöt vastaan, vaikka kuinka pahalta tuntuisi tai kipeää tekisi. Miehen nautinto rules, nainen on vain kohtu.

 

["Joo"]

Sitähän olen sanonut aiemminkin ,että sinkut luulevat, etteivät jää mistään paitsi kun heillä ei ole lapsia,aivan niinkuin sinäkin kirjoitat.Ethän voi tietää,minkälaista on saada oma lapsi ja miten se muuttaa ajatusmaailmaa kokonaan! En minäkään sinkkuna,ennen lapsen saamista pitänyt sitä niin tärkeänä asiana,nyt vasta ymmärtää että se on maailman suurin asia.
Mutta kaikille "lapsellisillekaan" asia ei valitettavasti näin ole kuitenkaan...

Ja pahinta olisi, jos sen lapsen/lapsia tekisi, koska "se on maailman hienoin asia, sellainen mitä ei voi edes ymmärtää jos ei ole omia lapsia" ja niiden lasten hankkimisen jälkeen huomaisi, että eipä nämä kummoisia ole ja haluan oman elämäni takaisin. Mihin ne lapset silloin enää palauttaa? Syöttäkää vain tuota kaikille, jotka eivät halua lapsia. Siinä sitten hädissään ehkä sortuvat tekemään lapset tietääkseen mitä se hienous voi olla ja katuvat. Ja lapset ne lopulta siitä kärsivät..

 

[miiii]

[QUOTE="Joo";22775461]Ja pahinta olisi, jos sen lapsen/lapsia tekisi, koska "se on maailman hienoin asia, sellainen mitä ei voi edes ymmärtää jos ei ole omia lapsia" ja niiden lasten hankkimisen jälkeen huomaisi, että eipä nämä kummoisia ole ja haluan oman elämäni takaisin. Mihin ne lapset silloin enää palauttaa? Syöttäkää vain tuota kaikille, jotka eivät halua lapsia. Siinä sitten hädissään ehkä sortuvat tekemään lapset tietääkseen mitä se hienous voi olla ja katuvat. Ja lapset ne lopulta siitä kärsivät..[/QUOTE]

Vain hyvin tunnekylmä ja pahasti outo ihminen voi ajatella omista lapsistaan etteivät "ole kummoisia".

 

[Minä vai kuka?]

Miksi ihmiset välittävät omista jälkeläisistään? Siksi koska ne ovat omia, ne ovat omista geeneistä, omia, ne ovat minun, osa minua, minun, minun, minä, minä, minä..

Jos ihminen välittää omista jälkeläisistään itsekkäistä syistä, voi ihminen myös olla niistä välittämättä, ihan samoista itsekkäistä syistä. Et välitä muiden lapsista niinkuin omistasi? Miksi et? Siksi että ne eivät ole SINUN? Sinä, sinä, sinä.. Ei tuossa kyse ole mistään epäitsekkyydestä tai lapsirakkaudesta vaan omasta itsestä: välitän siitä mikä on MINUN! Minun lapset, minusta tulleet, minun, osa minua, minä, minä..

 

[-.]

Vain hyvin tunnekylmä ja pahasti outo ihminen voi ajatella omista lapsistaan etteivät "ole kummoisia".

Jos ei pidä lapsista muutenkaan, niin miksi niitä yhtäkkiä alkaisi rakastamaan koska ne ovat "omia"? Jos ei pidä koirista ollenkaan, niin jos vaan hommaa koiran, niin tottahan sitä alkaa rakastamaan, koska se onkin "oma". Tai kissanvihaaja alkaa yhtäkkiä rakastamaan kissoja, jos vain hommaisi oman kissan.

Ai niin, mutta erohan tosiaan on siinä, että se lapsi (toisin kuin eläin) on sieltä OMASTA kohdusta tullut. Oman itsen jatke. Jokainenhan rakastaa itseään, miksei omasta itsestään tulleita, geeneiltään osittain samanlaisia jatkeitaan.

 

[miiii]

Jos ei pidä lapsista muutenkaan, niin miksi niitä yhtäkkiä alkaisi rakastamaan koska ne ovat "omia"? Jos ei pidä koirista ollenkaan, niin jos vaan hommaa koiran, niin tottahan sitä alkaa rakastamaan, koska se onkin "oma". Tai kissanvihaaja alkaa yhtäkkiä rakastamaan kissoja, jos vain hommaisi oman kissan.

Ai niin, mutta erohan tosiaan on siinä, että se lapsi (toisin kuin eläin) on sieltä OMASTA kohdusta tullut. Oman itsen jatke. Jokainenhan rakastaa itseään, miksei omasta itsestään tulleita, geeneiltään osittain samanlaisia jatkeitaan.

Sori mutta tuo tekstisi oli aika vaikeaselkoinen..En oikein saanut kiinni punaisesta langasta.

 

[v]

Ajattelen että fiksu ihminen, ei tarvitse kärsiä parisuhdepaskaa.

 

[-.]

Sori mutta tuo tekstisi oli aika vaikeaselkoinen..En oikein saanut kiinni punaisesta langasta.

Kirjoitukseni oli vastaus niihin viesteihin, joissa ollaan sitä mieltä, että kyllä niitä OMIA lapsiaan sitten rakastaa vaikka ei lapsista pitäisi yhtään. Jos ei lapsista pidä, niin miksi niitä yhtäkkiä rakastaisi vain siksi, että ne ovat omia? Siksikö, että ne tosiaan ovat OMIA, omasta itsestä tulleita, omasta kohdusta? Sekö niistä lapsista tekee tärkeitä? Aika itsekeskeinen ajatustapa..

 

["vieras"]

Sitähän olen sanonut aiemminkin ,että sinkut luulevat, etteivät jää mistään paitsi kun heillä ei ole lapsia,aivan niinkuin sinäkin kirjoitat.Ethän voi tietää,minkälaista on saada oma lapsi ja miten se muuttaa ajatusmaailmaa kokonaan! En minäkään sinkkuna,ennen lapsen saamista pitänyt sitä niin tärkeänä asiana,nyt vasta ymmärtää että se on maailman suurin asia.
Mutta kaikille "lapsellisillekaan" asia ei valitettavasti näin ole kuitenkaan...

Millaisesta rautalangasta tämä pitäisi vääntää, että viesti menee perille? Ehdotuksia voivat heittää muutkin sinkut lapsettomat.

miiii:lle: Lapsen saaminen on maailman suurin asia SINULLE. Se ei ole maailman suurin asia KAIKILLE MUILLE. En tosiaan voi tietää millaista on saada oma lapsi enkä haluakaan tietää. En halua muuttaa ajatusmaailmaani. Ajatus lapsen saamisesta on kaikella tapaa vastenmielinen. Ei siksi, että olisin jonkinlainen lapsenvihaaja. Pidän lapsista ja tulen loistavasti toimeen heidän kanssaan, mutta en missään nimessä halua omia. Sukulaisten ja ystävien lapset riittävät, heidäthän voi aina palauttaa vanhemmilleen eivätkä he ole koko ajan läsnä.

Sinun mielestäsi minun ja muidenkin vapaaehtoisesti lapsettomien sinkkujen (ja tällä logiikalla myös pariskuntien) pitäisi siis kokeeksi pyöräyttää lapsi ja katsoa, miltä sitten tuntuu. Entä jos lasta silmäiltyäni ja äitiyttä kokeiltuani todellakin tulen siihen tulokseen, että en missään nimessä halua lasta? Haikarako sen hakee pois jaloistani pyörimästä? Kaikki eivät vain syystä tai toisesta halua olla äitejä. Olen 100% varma, että on parasta sekä itseni että hypoteettisen lapsen kannalta jättää se lapsi synnyttämättä. Lapsella olisi surkea kohtalo kun vanhempana on äiti, joka ei häntä oikeasti haluaisi.

 

["vieras"]

Entäs kun on jo sen ikäinen, että omat lapset ovat jo aikuisia, onko vieläkin itsekäs paska kun haluaa olla yksin? Ja siis ketä kohtaan minä nyt tarkalleen ottaen olen itsekäs? Olen elämäni aikana saanut niin paljon kuraa niskaan miehiltä - niin henkisesti kuin fyysisestikin - että en enää kertakaikkiaan vaan jaksa sitä parisuhdepaskaa. Ei sitä loputtomiin jaksa turpiinsakaan ottaa =)

 

[321]

Naapurin naispuolisen ikisinkun olen tuntenut 15v. Se on tyytyväinen elämäänsä. Kissa ja hän. Ollaan sen kanssa juteltu silloin tällöin vuosien varrella asiasta. Se tykkää tytöistä, ja haluaisi suhteen mutta vähemmistön on vielä vaikeampi löytää sopivaa. Niinpä se on luovuttanut ja tyytynyt osaansa. On kyllä oikein aktiivinen ja pirteä ihminen.

Se on katsellut minun seurustelusuhteitani, naista on tullut ja mennyt... Itse tarvitsen naista seuraksi ulkoiluun, yhdessäoloon, seksiin ja lämpöön ja kun nyt vaan tykkään niistä, mieluimmin kuitenkin niin että molemmilla on oma asunto. Sinne pääsee sitten vetäytymään kun alkaa liika läheisyys ahdistamaan... Avoliitoissa ollut pari kertaa, en enää menisi. Lapsia en ole koskaan halunnutkaan, enkä pidä sitä omituisena. Ajattelen asiasta (ehkä johtuen kovasta lapsuudesta) että en ainakaan ole pilannut kenenkään elämää.

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="vieras";22768477]Ei seksiin miestä tarvita HUOM HUOM.[/QUOTE]

Ei niin, mutta kyllä seksi on paljon parempaa ja mukavampaa miehen kanssa kuin yksin. Tämäkin on tietysti makuasia.

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="vieras";22775661]Entäs kun on jo sen ikäinen, että omat lapset ovat jo aikuisia, onko vieläkin itsekäs paska kun haluaa olla yksin? Ja siis ketä kohtaan minä nyt tarkalleen ottaen olen itsekäs? Olen elämäni aikana saanut niin paljon kuraa niskaan miehiltä - niin henkisesti kuin fyysisestikin - että en enää kertakaikkiaan vaan jaksa sitä parisuhdepaskaa. Ei sitä loputtomiin jaksa turpiinsakaan ottaa =)[/QUOTE]

No jotakuta kohtaan sä olet itsekäs, odota vain niin mammat keksii sulle vastauksen.

 

[Non compos mentis]

Olen yrittänyt lukea Wollstonecraftia viime päivinä, mutta kuitenkin, kuitenkin rauhallinen yksinoloni ei ole ihan sitä kuitenkaan. Tiedän, että yksinäisyys ja parisuhteettomuus ovat minulle parhainta, mutta taistelen itseni kanssa. Äkkiseltään jokainen laulu ja elokuva muistuttaa tuosta yhdestä, jonka jokainen puhelu saa minut kadottamaan järkeni. Tiedän ne kemialliset prosessit, jotka käynnissä aivoissani, enkä pidä tästä.

Ilman lapsia olisin jo luostarissa oman pääni (vai sydämeni?) pelottamana.

Vannoutuneet ikäneidot saavat minulta suurta kunnioitusta!