Mitä ajattelet ihmisestä joka haluaa olla sinkkuna, ihan oikeasti?

["Nonni"]

Pakko ennen nukkumaanmenoa esittää pahoitteluni Keittiönoidalle kärkevistä vastalauseistani. Näitä kirjoituksia pidempään lukiessani ymmärsin, ettei ensimmäinen kirjoituksesi "itsekäs, laiska ja mukavuudenhaluinen" välttämättä ollut niin negatiivisesti tarkoitettu kuin sen ymmärsin.

Ja nyt nukkumaan, sinkut ja muut! Oitä!

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Nonni";22766061]Pakko ennen nukkumaanmenoa esittää pahoitteluni Keittiönoidalle kärkevistä vastalauseistani. Näitä kirjoituksia pidempään lukiessani ymmärsin, ettei ensimmäinen kirjoituksesi "itsekäs, laiska ja mukavuudenhaluinen" välttämättä ollut niin negatiivisesti tarkoitettu kuin sen ymmärsin.

Ja nyt nukkumaan, sinkut ja muut! Oitä![/QUOTE]
Eipä mitään Itsestäni puhuin, kun sanoin itsekäs, laiska ja mukavuudenhaluinen, koska ainakin mun kohdallani ne ovat suurin syy siihen, että en halua elää parisuhteessa. Hyviä öitä!

 

[Lunatic]

Tästä olen samaa mieltä. Mutta aika harva ihminen taitaa autiolla saarella asuakaan.

Usein sotketaan asiat yksin ja yksinäinen. Jälkimmäinen ei ole hyvä juttu, varsinkaan, jos se jatkuu pitkään. Sinkkuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi yksinäinen. Kuten ei parisuhdekaan takaa sitä, että ei olisi yksinäinen.

Juuri näin.
Taitaa ne yksinäisimmät ihmiset usein olla naimisissa olevia.

 

[miiii]

Juuri näin.
Taitaa ne yksinäisimmät ihmiset usein olla naimisissa olevia.

Ai näinkö on? Epäilen kuitenkin.

 

["vieras"]

Ehkä sinkkuna on parempi olla. Kun alkaa katsomaan kuinka moni on eronnut jne niin ei lapsien hankinnassa ole mitään järkeä. Ainut mikä tietysti pistää mietityttämään että sitten kun tulee vanhuus ja vaivat niin mitä sitten? Ei ole lapsia huolehtimassa.

Sitä vartenko ne lapset hankitaankin? Että on joku huolehtimassa kun itse on raihnas vanhus? Siinäpä vasta epäitsekäs syy!

Minusta se on itsekkyyttä, että "elää vain ja ainoastaan itselleen", haluaa mennä ja tulla ilman lapsia ja/tai miestä riippakivenä.Se jotenkin kertoo että ihminen on itsekäs ja lapsellinen ennenkaikkea! Ja toisaalta,myös tietämätön.Oman lapsen saaminen on paljon suurempaa kuin mitkään kokemukset "coolina" sinkkuna.

Niin siis riippakivenä,tarkoitin tätä sinkun näkökulmasta päin.

Minä olen perheellinen enkä kyllä koe kärsiväni tai uhrautuvani millään tavalla!Ihan päin vastoin.Vapaaehtoisesti sinkku ei ymmärrä mistä kaikesta jää paitsi,luulee ymmärtävänsä muttei oikeasti kuitenkaan sitä tajua.

Totta kai se on itsekästä! Ja kuten tuossa yllä (ja monissa muissa ketjun kommenteissa) todettiin, lasten hankkiminenkin on itsekästä. Hankit lapsia, koska sinä haluat niitä = itsekästä. En hanki lapsia, koska minä en halua niitä = myöskin itsekästä. Itsekkyys ei ole aina paha asia.

Niin, sinun mielestäsi. Lapsettomana sinkkuna voin sanoa, että en koe jääneeni paitsi mistään haluamastani. Ne asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä ja joita haluat enemmän kuin mitään muuta eivät ole samoja, joita minä pidän tärkeinä tai haluan itselleni. Sinä kokisit jääväsi paitsi jostain ilman lapsia. Minä en.

 

[asasasasa]

Jos ootkin lesbo, mutta et oo vielä löytäny ittees? Ja siksi kammoksut miehen kanssa seurustelemista.

 

["Aija"]

Mulla on lapsi pisimmästä suhteesta joka mulla on ollut. Nyt mulla ei ole mitään mielenkiintoa parisuhteeseen. Mulle riittää se, että harrastan silloin tällöin seksiä tutun miehen kanssa ilman mitään sitoumuksia. Se sopii meille molemmille.

 

["vieras"]

Senkus on sinkku. Teet niin kuin hyvältä tuntuu, oma on valintasi.
Enemmän ihmettelen niitä joilla on pakkomielteenä perhe ja parisuhde. Eivät kykene olemaan yksin. Jos suhde kariutuu pitää heti saada uusi vaikka sitten huonompikin, kunhan ei vain tarvitse olla hetkeäkään yksin ja siten omasta mielestään epänormaali. Jopa ruokakauppaan menoon tarvitaan puoliso tai ainakin joku bestis-tyttökaveri. Jos sattuvat kohtaamaan vaikeuksia lisääntymisessä tai päätyvät lapsettomaksi se on maailman loppu.


Hyvin kirjoitettu, täysin samaa mieltä.

 

["Aija"]

Jos ootkin lesbo, mutta et oo vielä löytäny ittees? Ja siksi kammoksut miehen kanssa seurustelemista.

Miksi pitää olettaa tällaista? Mä itse en halua parisuhdetta, mutta olen silti hetero.

 

[plm]

Mä olen sinkku ja tykkään sinkkuelämästäni tosi paljon.
Olen asunut avoliitossa joten tiedän mitä se on. Lisäksi olen nyt parin kuukauden ajan tapaillut mun exää ja tullut siihen tulokseen että en halua ketään nurkkiini pyörimään. Se on mun koti ja mun elämä.
Joo, Keittiönoidan tavoin ilmoitan olevani laiska, itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Ja rakastan sitä!

 

[Miuski]

Tää on mielenkiintoinen ketju, piti vielä tässä aamullakin palata asiaan..

Itse hyvässä parisuhteesssa elävänä en näe niitä kompromissien tekemisiä niin kammottavana. Eikä hyvässä parisuhteessa elämä ole pelkkiä kompromissejä missään tapauksessa. Tahdoin siis edellisellä kirjoituksellani (ja sillä viimeisellä lauseellakin) sanoa, että jos vain niiden kompromissien pelossa jättää mahdollisuuden hyvään, tasa-arvoiseen ja aikuiseen parisuhteeseen, niin se on minusta surullista.

Ajatuksena elämässäni on kaikenkaikkiaan se, että pitää pitää mieli avoimena. Ei kannata sanoa "ei koskaan", koska ikinä ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.

 

["outoa"]

Sinkkuus on hyvä juttu.

Ite en tajua niitä jotka haluaa miehen muttei suhdetta.

Parasta sinkkuudessa on se, että saa pysyä miehistä kokonaan kaukana.

 

["Anne"]

Itse hyvässä parisuhteesssa elävänä en näe niitä kompromissien tekemisiä niin kammottavana. Eikä hyvässä parisuhteessa elämä ole pelkkiä kompromissejä missään tapauksessa.

Tätä peesaan vahvasti. Itsekin elän hyvässä parisuhteessa eikä mun elämä ole jatkuvasti mitään kompromissien tekemistä, toisen tahtoon alistumista, kiistelyä tai vääntöä. Elämä soljuu hyvin mukavasti yhdessä eteenpäin. Ehkä jos se kumppani olisi sitten epäsopiva minulle, parisuhde tekisi elämästäni ikävämpää, nyt se tekee elämästäni kokonaisen. Joskus ihmetyksellä luen näitä "en halua ketään nurkkiini pyörimään"-juttuja. Kuka nyt sellaista kumppania ylipäätään ottaa, joka on pyörii nurkissa ja häiritsee elämää?

Mutta ymmärrän sinkut, ymmärrän kaikki elämänmuodot, tuli vaan mieleen tällaisia ajatuksia.

 

["vieras"]

No ei minua haittaa jos joku haluaa elää sinkkuna, itsekkin yli kymmenen vuotisessa parisuhteessani joskus mietin kuinka paljon helpompaa jotkut asiat olisi jos yksistään eläisi. Edellä joku tuumaili ettei parisuhde aina ole kompromisseja, mielestäni se lähes aina sitä on, se ei tarkoita että minä naisena alistun aina johonkin, vaan että myös mieheni tekee kompromisseja eläessään kanssani.
Mitä perheen perustamiseen tulee, niin perhe voi olla kyllä paljon muutakin kuin lapset ja mies/nainen, minulle se on vain yhdenlainen perhe, toinen perhe muodostuu sisaruksista, sisarusten lapsista ja vanhemmista...

 

["Aija"]

[QUOTE="outoa";22766850]Sinkkuus on hyvä juttu.

Ite en tajua niitä jotka haluaa miehen muttei suhdetta.

Parasta sinkkuudessa on se, että saa pysyä miehistä kokonaan kaukana.[/QUOTE]

Mä haluan miestä sen verran, että saan häneltä seksiä. Mä olen seksuaalinen ihminen ja seksi on mulle tärkeää. Itsetyydytys ei todellakaan riitä mulle. On erittäin mainio ratkaisu mulle ja eräälle sinkkumiehelle, että harrastamme seksiä keskenämme ilman mitään sitoumuksia.

 

[BootyPeppi]

En ajattele mitään. Itse olin elämäntapa sinkku monet vuodet. Vasta 30 vuotiaana törmäsin nykyiseen mieheeni ja halusin jakaa elämäni hänen kanssaan. Jokainen tekee omat valintansa ja se ei kenellekkään muulle kuulu

 

["minä"]

Olin yli 30 v tavatessani nykuisen mieheni ja sitä ennen en ollut kenenkään kanssa saman katon alla asunut. Nautin omasta kodistani ja rauhastani suunnattomasti. Ja kyllä minustakin elämä ainoana aikuisena olisi edelleen mukavampaa. Mutta jotenkin olen niin perinteinen, etten osannut alkaa lapsia yksin hankkimaan. Että nyt sitten olen naimisissa ja onnellinen kolmesta lapsestani. Parisuhteeni on ok, mutta kyllä syy jatkaa siinä on yhteiset lapset. Koen tärkeäksi, että lapsilla on myös isä päivittäisessä elämässä mukana. Ja toki toinen aikuinen tuo myös joustavuutta elämään, helpompi harrastaa ja joustaa töissä, kun ei aina tarvitse erikseen sopia hoitajaa lapsille.

Mutta onnittelut sinulle raskaudestasi, et varmaan jää mistään ihmeellisestä paitsi, vaikka haluatkin elää ilman miestä. Jos et lapsia olisi halunnut, niin silloin olisin ollut sitä mieltä, että jäät paljostakin paitsi

 

["Aija"]

Tämä on kyllä niin nähty joo! Tunnen pari ihmistä joilla on aina uusi kumppani ennen kuin edellisestä on erottu. Ja suhteet eivät kauan kestä, muutaman vuoden korkeintaan ja sitten on taas uusi haavissa.

Kyllä! Mä tiedän näitä tapauksia jossa uusi on oikeastaan aina katsottuna valmiiksi tai se uusi on todella pian kuvioissa mukana. En ymmärrä miksi nuo ihmiset pelkäävät olla ilman kumppania. Mä ainakin nautin siitä kun saa ottaa mieheltä vain sen mitä todellakin nyt miehiltä haluan eli sen tyydytyksen. Mihinkään muuhun en heitä tarvitse.

 

[r u u s a]

Mun mielestä on hullumpaa, ellei osaa lainkaan elää yksikseen. Mut kukin tavallaan. Pääasia kai, että on hyä olla.

 

["minä"]

Tunnen yhden yli 50-vuotiaan sinkkunaisen, joka on sitä todellakin omasta halustaan. Hän on ainoa ihminen maailmassa jonka elämään aidosti voisin omani vaihtaa. Ja kyse ei ole siitä onko hän sinkku vai ei, vaan siitä että hän on aidosti tyytyväinen omiin valintoihinsa ja elämäänsä. Sellaisen ihmisen seurassa on yksinkertaisesti mukava olla.

 

[Lunatic]

Onnellisimmat ihmiset on parisuhteettomia, ei tarvitse kuin ympärilleen katsoa.

 

["Aija"]

Onnellisimmat ihmiset on parisuhteettomia, ei tarvitse kuin ympärilleen katsoa.

Vaikka itse olenkin sinkku omasta tahdosta, niin en yleistä kuten sä teet tässä ketjussa. Nämä sun kommentit saa sut ikävä kyllä vaikuttamaan vain katkeralta ja se tuskin on sun tarkoitus.

 

[ex-ikisinkku <3]

narsissi kirjoitti: "Koskakohan ihmiset tajuavat, että naisen elämä ei suinkaan ala vasta sen Oikean löydyttyä?!"

Niinpä! Minä ajattelin pitkään, että kaikki muuttuu hyväksi kunhan löydän sen "oikean" miehen rinnalleni. Vasta ikä auttoi tajuamaan, että pitää viihtyä ensin itsensä kanssa ja tehdä elämästään kaikin puolin tyydyttävä - sinä itse olet päävastuussa elämäsi laadusta! Olisin ollut onnellinen "ikisinkkuna", mutta olen myös tyytyväinen kun siihen kuvioon tupsahti yhtäkkiä mies. <3 Taustalla oli nuoruuden raastava parisuhde, joka varmaan teki minut varovaiseksi miesten kanssa...

Tsemppiä kaikille "ikisinkuille"! Koittakaa jaksaa (joidenkin) ihmisten tyhmyyttä kyseenalaistaa teidän onnellisuutenne.

 

["vieras"]

Jos on oikeasti sellainen ihminen joka haluaa olla yksin ja sinkku niin sitten ajattelen että normaalia. Mutta jos on tälläinen feikki-yksineläjä-sinkku joka haluaa elää "yksin" ja samaa aikaa harrastaa seksiä 500 typin kanssa "yksin" eläessään niin sitten näen että on vain sitoutumiskyvytön ihminen.

 

["Jonna"]

No mulla on tällä hetkellä paljon muuta, lapset, työ, opiskelu.. ettei ole aikaa jollekin ulkopuoliselle ihmiselle. Enkä jaksaisi seurustelu-juttuja taas alusta, mun mielestä ne kuuluu jollekin teinille... en kerta kaikkiaan käsitä miksi jotkut naiset voivat kokeilla kymmentäkin eri miestä, mun mielestä ei kerro siitä naisesta kovin hyvää... ymmärrän sen ehkä sitten jos on lapseton, mutten jos on lapsia. Se aika on sitten lapsilta pois kun mamma juoksee "elämänsä rakkauden" perässä.
Niin ja mä ole myöskin selibaatissa, ei tulis mieleenikään harrastaa yhden yön suhteita, hyi helvetti.