Alkuperäinen kirjoittaja Äiti kyselee:
Katselinkin just netistä noita airsoft "porukoita" ja tältä seudulta löytyi. Mut sit rupesin miettimään että voiko tuo harrastus olla jotenkin haitallinen nuoren kehitykselle, lähinnä psyykkeelle? Kun niin paljon on ollut näitä ampumisjuttuja esim. kouluilla.
Mielipiteitä?
Mulla on kokemusta vain tuosta omasta pojastani ja olen ikionnellinen siitä, että poika alkoi softaamaan. Tästä tulee nyt aika pitkä kirjoitus, mutta lyhyemmässäkään en saa asiaa tuotua riittävän hyvin selväksi. Eli siis..
Junnua ei koulu kiinnostanut ja muutenkin oli huolimaton sekä moniin asioihin täysin välinpitämätön. Olisi hukannut varmaan oman päänsäkin, jos se ei olisi hartioissa kiinni. Kaikkinainen järjestelmällisyys puuttui tosta pojasta kokonaan... repussa kynät oli pitkin repunpohjia, terotin aina kateissa, kotiavaimet kotona, kännykästä akku lataamatta jne jne jne. Keskittymiskykykin oli välillä vähän niin ja näin. Aika huithapeli myös kuukausirahansa suhteen. Tarkoittaa sitä, että kun kuukausiraha tuli, maksoi känälaskunsa ja lopun sijoitti tietokonepeleihin.
12 veenä joku luokkakaveri pyysi mukaansa softaamaan. Sai kaveriltaan lainaksi suojalasit ja aseen. Innostui, mutta mä en kyllä ryhtynyt varusteita ostamaan, koska ajattelin, että kuukauden päästä tuokin hullutus on ohi. Mutta eipä ollutkaan. Kolme kuukautta myöhemmin päädyin ostamaan ne lasit, pussin kuulia ja aseen. Ensimmäinen ase oli sieltä edullisimmasta päästä. Kun junnu oli saanut parit kouluhousut repaleisiksi metsässä, annoin periksi ja ostin myös maastopuvun. Käytetyn sellaisen ja maksoin siitä 19 euroa. Kaiken muun harrastukseensa liittyvän junnu on siitä lähtien hankkinut itse. Toki toivoo synttärinä ja jouluna lahjansa rahana, koska ei meistä kukaan osaa sille mitään ostaa. No, viime vuonna tilasin netistä yhden jutun, kun junnu antoi linkin vinkiksi.
Sen jälkeen, kun junnu aloitti softauksen, siitä on tullut tarkka ja huolellinen. Kuukausirahastaan jää säästöön, koska tietää, että seuraava haluamansa ase maksaa useita satoja euroja. Tietää myös, että minä en sitä hänelle osta, joten omilla rahoillaan joutuu sen hankkimaan. Aseistaan pitää erittäin hyvää huolta. Keskittymiskyky ja maltti odottaa asioita on parantunut hurjasti. Toki ikäkin vaikuttaa asiaan, mutta silti. On ihan terveellistä maata hiljaa paikallaan jossain ojan pohjalla eikä aina olla suuna päänä menossa johonkin suuntaan. Ryhmätyöskentelytaidotkin ovat parantuneet merkittävästi. Peleissä - siis softaushan on reality-peliä eikä mitään summittaista ammuskelua sinne tänne - pelin johtajana myös monet strategisen suunnittelun taidot ovat parantuneet. Luonnossa liikkuminen ja luonnossa suunnistaminen on tullut osaksi junnun elämää.
On ihan luonnollista, että viime aikojen tapahtumat huolettavat vanhempia. Mutta näille airsoft-tiimeille yhteistä on tiukat säännöt. Asetta ei koskaan oteta esille muualla kuin kotona ja pelipaikalla. Edes kaverille sitä ei kaupan edessä esitellä. Jos niin tekee, lentää tiimistä. Jos pelipaikalle ilmaantuu sivullinen, peli vihelletään aina poikki. Airsoft opettaa kurinalaisuutta, ryhmätyöskentelyä, huolellisuutta, tarkkaavaisuutta ja kärsivällisyyttä. Ja jos vanhemmat ovat aidosti kiinnostuneita lapsen harrastuksesta, lapsikin kyllä kertoo, millainen peli oli tänään, mitä kaverit teki, mitä kellekin tapahtui jne.
Junnu täyttää tässä kuussa 17 vuotta ja täällä nurkilla joskus pikkunatiaiset on kuulapyssyjensä kanssa ammuskelemassa. Alueella asuu monta 12-20 -vuotiasta softaajaa ja jos joku ikkunastaan näkee, että natiaiset ampuu leikkipuistossa, kännykät soi. Jollekin aina sopii lähteä sinne leikkipuistoon kertomaan, miksi ilman suojavarusteita ei saa ampua, miksi ei saa ampua leikkipuistossa, miten asetta pitää käsitellä ja mistä löytyy tiimi, johon voi liittyä, jos haluaa softausta harrastaa. Tässä lähiössä ei pahemmin enää kuula-aseilla lapset parkkipaikoilla ammuskele ja nekin harvat, jotka ampuu, laitetaan ruotuun =)
