Menu

Mistä siis tietää onko älykäs.

  • Viestiketjun aloittaja no mitä sitten
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
"vieras"
Eiköhän jokainen ihminen joka kärjistettynä on saanut peruskoulunsa päätökseen ja osaa elää itsenäistä elämää ole älykäs. Eri asia sitten kuka on niin älykäs, että voisi kutsua jo neroksi.
 
Penaalin terävin kynä
Nyt ehdin lukemaan aloituksenkin ;)

Eli mistäkö tietää olevansa älykäs? Uskon, että se riippuu älykkyyden lajista. Periaatteessa pidän todennäköisenä, että kuka tahansa huomaa olevansa älykäs ainakin jollain älykkyyden alalla. Tosin sillä erolla, että kaikki eivät miellä esim. kinesteettistä lahjakkuutta yhdeksi älykkyyden lajiksi. Nykyään sentään sosiaalisen älykkyyden laji alkaa olla tunnetumpi ja monet ihmiset, joilla esim. matemaattis-looginen älykkyys ei ole niitä vahvimpia osa-alueita, voi tuntea itsensä älykkääksi mitä tulee suhteisiin muiden ihmisten kanssa.
Ylipäätään voisi sanoa, että jos on lahjakas ja nopea oppimaan/ymmärtämään minkä tahansa älykkyyden alalla, alkaa vähintäänkin epäillä olevansa älykäs (kyseisellä alalla) :D

Jos taas puhutaan perinteisestä "älykkyydestä", joka pohjautuu varsin vahvasti matemaattis- loogisuuteen, niin älykkyys paljastuu ennen kaikkea nopeudessa. Kun on tehnyt koko pitkän matematiikan kurssin tehtävät muutaman tylsän oppitunnin aikana samalla, kun suurin osa luokasta kamppailee vielä toisen asteen yhtälöiden kimpussa. Tai kun tekee pitkän fysiikan tehtävät samalla kun syö aamupalaa toisin kuin suurin osa luokasta, joka ei ymmärrä niitä opettajan selityksenkään jälkeen.

Yliopistolla saattaa huomata oivaltaneensa suhteellisuusteoriasta jotain periaatteessa ällistyttävää ominpäin, ja saa kehut professorilta, kun on tajunnut asian vuotta paria ennen kuin koko aihe kuuluisi opetukseen. Kun turhautuu selittäessään muille asioita, jotka itselle ovat itsestäänselvyyksiä, mutta muut tajuavat vasta todella kärsivällisen rautalangasta vääntämisen jälkeen, jos silloinkaan. Mutta ennen kaikkea se nopeus, jolla pääsee lopputuloksiin ymmärrystä ja päättelykykyä vaativissa tehtävissä. Joillakin aivot vain toimivat nopeammin ja oikeisiin vastauksiin pääsee helpommin.

Toisilla taas tehtävien ratkominen on hitaampaa, mutta ellei kyse ole työstä Baywatchissa, jossa vaaditaan ydinaseen purkua muutamassa minuutissa, ei tuolla nopeudella käytännössä olekaan niin hirveästi merkitystä.

Mutta vaikka onkin hauska pohdiskella ihmismielen eri osa-alueita ja älykkyyden syvintä olemusta, olen yhä sitä mieltä, ettei ole juurikaan merkitystä älykkyyden määrällä, vaan sillä, kuinka sitä käyttää.
 
tt ei kirj
Kun turhautuu selittäessään muille asioita, jotka itselle ovat itsestäänselvyyksiä, mutta muut tajuavat vasta todella kärsivällisen rautalangasta vääntämisen jälkeen, jos silloinkaan. Mutta ennen kaikkea se nopeus, jolla pääsee lopputuloksiin ymmärrystä ja päättelykykyä vaativissa tehtävissä. Joillakin aivot vain toimivat nopeammin ja oikeisiin vastauksiin pääsee helpommin.

Juuri näin.
 
Chala
Alkuperäinen kirjoittaja vakava sosiaalitapaus: Näytä alkuperäinen viesti
Mutta se, että uskaltaa olla väärässä ja myöntää sen, on silti hyvä, oli se sitten hyvää itsetuntoa tai älykkyyttä. Yleensä se ainakin lisää sydämen sivistystä ja nöyryyttä.
Click to expand...
Ja varsinkin jos siitä oppii, sivistää itseään lisää, ottaa paremmin muut huomioon, opiskelee itsestään, tarkoitti se sitten mitä tahansa yhteydestä riippuen, se on vähintäänkin viisautta :)

Lisään siis suoraan tähän, että viisaus ja älykkyys on omassa sisäisessä sanakirjassani asiayhteydestä riippuen vähän - hyvin eri asioita. Ehkä miellän älykkyyden helpommin juuri tuonne "kirjaviisauden" puolelle, sinne miten helposti mikäkin asia onnistuu esim. matemaattinen osaaminen. Lahjakkuuden ja älykkyyden eroista ja yhtäläisyyksistähän jo jossain toisessa ketjussa väännettiinkin. Hmm.. Mikä yleensäkään on älykkyyttä?
 
Penaalin terävin kynä
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis: Näytä alkuperäinen viesti
Nöyryys totuuden alttarilla on älyä. Voin olla väärässäkin. ;)
Click to expand...
No, se on ihan varma, että inttävä ja kannastaan rikkumattomana pitävä ihminen ei anna itsestään fiksua kuvaa. Mutta tiedän objektiivisesti älykkäiksi määriteltyjä henkilöitä, jotka valitettavasti käyttäytyvät myös näin. Fuksina tai sinne päin tapailin erästä yliopiston tutkijaa, jolle koitui kunnia olla ensimmäinen ihminen, jonka jouduin toteamaan itseäni älykkäämmäksi. Olin tottunut voittamaan kaikki logiikkaa vaativat väittelyt, mutta tämä henkilö voitti lähes aina kiistamme. En voinut kuin myöntää olevani väärässä. Sen sijaan joskus huomasin hänen käyttäytyvän typerästi muiden ihmisten suhteen, inttävän yhdentekevistä asioista, vaikka hänen olisi pitänyt ymmärtää olevansa myös väärässä. Hän siis antoi itsestään välillä tyhmän kuvan, ja kuitenkin taustalla olivat vaikuttavat älylliset kyvyt. Väitteli hyvin hyvin nuorena tohtoriksi luonnontieteellisessä aineessa, eikä häntä muutenkaan pidetty ns. normi-ihmisenä. Mutta välillä hän käyttäytyi niin typerästi, että minua itseäni hävetti :saint: Sen jälkeen olen pysynyt kaukana itseäni huomattavasti älykkäämmistä ihmisistä, miellyttävintä on varsinkin parisuhteessa, jos osapuolien älykkyys on samalla tasolla :D
 
Penaalin terävin kynä
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis: Näytä alkuperäinen viesti
Nöyryys totuuden alttarilla on älyä. Voin olla väärässäkin. ;)
Click to expand...
Niin tuli vain tuon Vakavan Sosiaalitapauksen kommentista mieleen, että tuo sinun määritelmäsi sopii ainakin täydellisesti sosiaalisen älykkyyden määrittelyyn. :)

Muoks* siis ainakin siinä mielessä, että ihminen joka inttää ja pysyy jatkuvasti omassa kannassaan hinnalla millä hyvänsä, ei voi olla sosiaalisesti kovinkaan älykäs
 
Viimeksi muokattu:
??
Alkuperäinen kirjoittaja Penaalin terävin kynä;22716982:
No, se on ihan varma, että inttävä ja kannastaan rikkumattomana pitävä ihminen ei anna itsestään fiksua kuvaa. Mutta tiedän objektiivisesti älykkäiksi määriteltyjä henkilöitä, jotka valitettavasti käyttäytyvät myös näin. Fuksina tai sinne päin tapailin erästä yliopiston tutkijaa, jolle koitui kunnia olla ensimmäinen ihminen, jonka jouduin toteamaan itseäni älykkäämmäksi. Olin tottunut voittamaan kaikki logiikkaa vaativat väittelyt, mutta tämä henkilö voitti lähes aina kiistamme. En voinut kuin myöntää olevani väärässä. Sen sijaan joskus huomasin hänen käyttäytyvän typerästi muiden ihmisten suhteen, inttävän yhdentekevistä asioista, vaikka hänen olisi pitänyt ymmärtää olevansa myös väärässä. Hän siis antoi itsestään välillä tyhmän kuvan, ja kuitenkin taustalla olivat vaikuttavat älylliset kyvyt. Väitteli hyvin hyvin nuorena tohtoriksi luonnontieteellisessä aineessa, eikä häntä muutenkaan pidetty ns. normi-ihmisenä. Mutta välillä hän käyttäytyi niin typerästi, että minua itseäni hävetti :saint: Sen jälkeen olen pysynyt kaukana itseäni huomattavasti älykkäämmistä ihmisistä, miellyttävintä on varsinkin parisuhteessa, jos osapuolien älykkyys on samalla tasolla :D
Click to expand...
Eli sinun äo on 100?120???
 
Chala
Alkuperäinen kirjoittaja Penaalin terävin kynä;22717019:
Muoks* siis ainakin siinä mielessä, että ihminen joka inttää ja pysyy jatkuvasti omassa kannassaan hinnalla millä hyvänsä, ei voi olla sosiaalisesti kovinkaan älykäs
Click to expand...
Voiko muutenkaan? Jos nyt todella mietitään ihan ääripäätä ja asiayhteydestä riippumatta. Täytyyhän todella älykkään ihmisen ymmärtää että hän ei ole esim. ainoa joka tiedettä ja tietämystä pyrkii viemään eteenpäin ja oivaltamaan uutta, vaan uusia ja korjailtuja teorioita tulee jatkuvasti ja jos ei suostu lainkaan näkemään toisten älykkyyttä ja myöntämään että itselläkin on varmasti jostain edes hieman oppimista, on ainakin siltä osin suoranaisesti tyhmä.
 
tt ei kirj
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini: Näytä alkuperäinen viesti
Onko älykkyys " ominaisuus" jota tulisi tavoitella, vai voisiko elämä olla tyydyttävämpää tyhmempänä?
Onko elämä älykkäänä mielekkäämpää? Vai onko se tuskallisempaa?
Click to expand...
EN usko, että sitä noin vain pystyy tavoitella tai voi, mutta sitä ei saavuta. Se on osin synnynnäistä, perinnöllistä jne. Eli jos on tyhmä, ei saavuta mitään huippuälyä, vaikka kuinka yrittäisi. Tosin poikkeuksia saattaa olla? Sitä en tiedä. Mutta ei sitä älykkyyttä saa, vaikka kuinka lukisi kirjoja. Se on luontainen lahja ja kyky. Ja sen avulla on helppo elämä. Tai jossainmäärin vaikeakin.
 
Penaalin terävin kynä
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini: Näytä alkuperäinen viesti
Onko älykkyys " ominaisuus" jota tulisi tavoitella, vai voisiko elämä olla tyydyttävämpää tyhmempänä?
Onko elämä älykkäänä mielekkäämpää? Vai onko se tuskallisempaa?
Click to expand...
Erilaisissa tutkimuksissa on todettu, että jos väestön keskimääräinen ÄO on 100 ja korkean älykkyyden (eli ryhmään kuuluu alle 2% väestöstä) raja on 130, niin kaikkein parhaiten elämässä menestyvät ihmiset joiden ÄO on 120. Eli hiukan keskimääräistä älykkäämmät, jotka kuitenkin löytävät maailmasta myös paljon kaltaisiaan, eikä ero suurimpaan osaan väestöstä ole liian suuri, kuin huippuälykkäät, jotka tuntevat olonsa hyvin yksinäisiksi "omituisine" ajatuksineen. Ihminen voi olla niin introvertti kuin haluaa, mutta biologiselta pohjalta olemme laumaeläimiä ja olemme onnellisimillamme silloin, kun koemme kuuluvamme johon ryhmään, jolta saamme sekä turvaa että samastumiskohteen.
 
Chala
Alkuperäinen kirjoittaja Randomi Rane: Näytä alkuperäinen viesti
Onhan sitä kovin älyllisyyttä tänne koetettu ladata ( tuon sätin lisäksi, tietty) mutta onko varsinaisesti älykkyyttä vielä esiintynyt. Kuka tunnistaa?
Click to expand...
Kielellistä, kirjallista ja sosiaalista älykkyytä täällä on sinänsä helppo tunnistaa, mutta muuten.. Ja kyllä täällä useampikin (jokunen tässäkin ketjussa) on teksteissään jotain älykkyyttä rivien välistä väläytellyt. En nyt mittaamaan lähtisi enkä tarkoita että äo:n pitää olla 187 että on älykäs, vaan vähän muilla mittareilla.
 

Osallistu arvontaan ja voita Reiman talvikengät!

Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu