V
"vieras"
Vieras
Mitä oireita liittyy masennukseen? Millaisia oireita on ollut teillä, ketkä olette saaneet masennuslääkkeet tai sairauslomaa?
V
"vieras"
Vieras
Tee netistä löytyviä masennustestejä. Mulla oli jatkuva väsymys (vaikka olisin nukkunut miten paljon) ja vetämätön olo, johon ei auttanut liikunta, terveellinen ruokavalio, vitamiinit tai muut elämäntapoihin liittyvät asiat, itkuherkkyyttä, kipuja, pahoinvointia, kovaa ahdistusta (tuntui fyysisesti siltä ettei saa kunnolla happea, ihan kuin joku olisi kuristanut), huonomuistisuutta ja muutenkin tuntui että olin jatkuvasti jotenkin "pihalla" niin että oli vaikea keskittyä esimerkiksi kun ihmiset puhuivat mulle jne.
V
"vieras"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27606756]Googlaa beckin masennustesti. Sitä käyttävät ihan lääkäritkin..[/QUOTE]
Niin ja jatkan.. siinä vaiheessa kun itse menin hoitoon, sain pistemääräksi 55. Eikä se ollut edes pahin vaihe, silloin en päässyt edes sängystä ylös.
Niin ja jatkan.. siinä vaiheessa kun itse menin hoitoon, sain pistemääräksi 55. Eikä se ollut edes pahin vaihe, silloin en päässyt edes sängystä ylös.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27606756]Googlaa beckin masennustesti. Sitä käyttävät ihan lääkäritkin..[/QUOTE]
Käytä tätä. Itsellä en tajunnut masennuksen häviämistä niin selvästi kuin sitten kun tein testin uudelleen.
Käytä tätä. Itsellä en tajunnut masennuksen häviämistä niin selvästi kuin sitten kun tein testin uudelleen.
?
...........
Vieras
Minusta sitä ei voi olla huomaamatta. Itse olin ainakin niin väsynyt etten jaksanut tehdä yhtään mitään muuta kuin nukkua.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27606773]Käytä tätä. Itsellä en tajunnut masennuksen häviämistä niin selvästi kuin sitten kun tein testin uudelleen.[/QUOTE]
Sama. Vielä jokin aika sitten oli tuosta 55 laskenut alle sen 17. Nyt ollaan taas 31 pisteessä..
Sama. Vielä jokin aika sitten oli tuosta 55 laskenut alle sen 17. Nyt ollaan taas 31 pisteessä..
V
"vieras"
Vieras
J
"jooh"
Vieras
Mä tiedän sen masennuksen siitä, että haluan kuolla. En tappaa itseäni, mutta tuntuu että esim. syöpään sairastuminen olisi "hauskaa". Kuolisi ilman itsensä tappamista. Muut vaan säälisi vieressä.
A
ap.
Vieras
Kun minusta tuntuu, että minulla ei ole mitään syytä tai oikeutta olla masentunut. Silti tunnen itseni koko ajan ahdistuneeksi, turhautuneeksi ja hyödyttömäksi. Olen itkuinen ja unohtelen asioita. Esimerkiksi keskustelut ei jää minulle mieleen, en ehkä jaksa keskittyä niihin. Lopetin tosi rakkaan harrastuksen, kun en enää saanut siitä mitään.. ei vaan huvittanut enää. Seksi ei ole kiinnostanut enää pitkään aikaan.
V
"vieras"
Vieras
No minusta jo se, ettei tunne oikeutusta tunteisiinsa on aika hyvä syy olla masentunut.. Jotakin on vialla, jos niin tuntee.
[QUOTE="vieras";27606716]Mitä oireita liittyy masennukseen? Millaisia oireita on ollut teillä, ketkä olette saaneet masennuslääkkeet tai sairauslomaa?[/QUOTE]
Minä olen luultavasti huonoin palstalla vastaamaan tuohon.
Sain aikoinaan masennus-diagnoosiin ilman että monikaan (yksikään?) psyykkisistä oireista täyttyi eli vain ja ainoastaan verikokeiden perusteella.
Moisen tilan nimi on "kemiallinen masennus" ja toki se sairaudesta menee sekin kun veriarvot vitturallaa ja horisontti tuppaa keinumaan&voimat vähemmissä kuin "tavallisesti".
Silti oli ja on olo, että diagnoosini jotenkin loukkaa "oikeasti" masentuneiden statusta...
Miellän siis masennuksen Vakavaksi psykkiseksi sairaudeksi.
Itselläni semivakava imeytymishäiriö.
Kummallekin (niin itselleni kuin masentuneillekin) toki toivon avun ja hoidon, mutta jos jonoon mennään niin kliinisesti masentuneet ohittavat kiirellisyydessä ja tarpeellisuudessa minut milloin vain.
Minä vain väsyn ja hiivun ilman lääkkeittäni (ja joskus niidenkin kanssa, mutta se ei kuulu tähän).
En kärsi.
Minä olen luultavasti huonoin palstalla vastaamaan tuohon.
Sain aikoinaan masennus-diagnoosiin ilman että monikaan (yksikään?) psyykkisistä oireista täyttyi eli vain ja ainoastaan verikokeiden perusteella.
Moisen tilan nimi on "kemiallinen masennus" ja toki se sairaudesta menee sekin kun veriarvot vitturallaa ja horisontti tuppaa keinumaan&voimat vähemmissä kuin "tavallisesti".
Silti oli ja on olo, että diagnoosini jotenkin loukkaa "oikeasti" masentuneiden statusta...
Miellän siis masennuksen Vakavaksi psykkiseksi sairaudeksi.
Itselläni semivakava imeytymishäiriö.
Kummallekin (niin itselleni kuin masentuneillekin) toki toivon avun ja hoidon, mutta jos jonoon mennään niin kliinisesti masentuneet ohittavat kiirellisyydessä ja tarpeellisuudessa minut milloin vain.
Minä vain väsyn ja hiivun ilman lääkkeittäni (ja joskus niidenkin kanssa, mutta se ei kuulu tähän).
En kärsi.
T
toinen tapaus
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Siis mistä lähtien sairastumiseen pitää olla joku syy saati oikeus? Jos sulla on aivokemiassa jotain häikkää, niin ei se mitään oikeuksia kysele, etkä sä voi sille asialle mitään siinä missä diabeetikkokaan ei saa insuliinineritystä normaalille tasolle ajatusten voimalla.
Onko sinulla ulkopuolinen olo? Sellainen, että tunnet olevasi kuin irrallaan muusta maailmasta? Tuntuuko, että olet jatkuvasti yksin, eikä kukaan todella ymmärrä sinua? Oletko jatkuvasti uupunut ja väsynyt, onko motivaatiosi nolla? Tuntuvatko pienetkin arkiset asiat ylitsepääsemättömän vaikeilta tai ainakin tavanomaista raskaammilta? Tuntuuko sinusta, ettet saa samalla tavalla iloa niistä asioista, jotka ennen sinua ilahduttivat? Kärsitkö unettomuudesta tai unihäiriöistä?
Tuossa nyt muutamia kysymyksiä, joilla voit lähteä kartoittamaan oloasi ja mahdollista masennusta, jos sellaista on ilmassa. Mutta muista, että myös esimerkiksi vääränlaiset ravintotottumukset, liikkumattomuus, epäterveelliset elämäntavat, runsas alkoholin käyttö ym. jokapäiväiseen elämäämme vahvasti vaikuttavat asiat voivat tehdä ihmiselle samanlaisia oireita kuin masennus.
Tuossa nyt muutamia kysymyksiä, joilla voit lähteä kartoittamaan oloasi ja mahdollista masennusta, jos sellaista on ilmassa. Mutta muista, että myös esimerkiksi vääränlaiset ravintotottumukset, liikkumattomuus, epäterveelliset elämäntavat, runsas alkoholin käyttö ym. jokapäiväiseen elämäämme vahvasti vaikuttavat asiat voivat tehdä ihmiselle samanlaisia oireita kuin masennus.
Mä en oikeastaan enää muista, miten kaikki alkoi. Siitä on jo kymmenisen vuotta. Kai mä olin ollut sitä ennen vuosia jo masentunut ja se oli mulle normaalia. Mutta uusiutumiset tunnistan siitä että olen ahdistunut ja alakuloinen, saamaton, väsynyt ja kiukkuinen.
V
"vieras"
Vieras
Kuinka usein sulla uusiutuu ja meneekö aina yhtä pahaksi? Mulla on sama lähtötilanne kuin sulla ja nyt alkanut tulla taas samat oireet kun sulla uusiutuessa. Diagnoosini sain vajaa vuosi sitten. Pelottaa hulluna et kohta on se jyrkänne taas edessä..
A
ap.
Vieras
[QUOTE="vieras";27606903]Siis mistä lähtien sairastumiseen pitää olla joku syy saati oikeus? Jos sulla on aivokemiassa jotain häikkää, niin ei se mitään oikeuksia kysele, etkä sä voi sille asialle mitään siinä missä diabeetikkokaan ei saa insuliinineritystä normaalille tasolle ajatusten voimalla.[/QUOTE]
En tiedä. Minusta vaan tuntuu, että valitan turhasta. Että tämä olotila on asennevamma ja minun pitäisi vain piristyä. Mieskin aina sanoo minulle, että piristy. Niinkuin minussa olisi joku nappi, jota painamalla tämän alakulon saa pois.
En tiedä. Minusta vaan tuntuu, että valitan turhasta. Että tämä olotila on asennevamma ja minun pitäisi vain piristyä. Mieskin aina sanoo minulle, että piristy. Niinkuin minussa olisi joku nappi, jota painamalla tämän alakulon saa pois.
A
ap.
Vieras
Parhaillaankin tuntuu, että minulla on päällä joku tiukka korsetti. Ettei saa normaalisti happea, vaan joutuu tekemään töitä hengityksen eteen.
M
"möykky"
Vieras
Mulla on varmaan ollu masennus 11-vuotiaasta lähtien. Hengissä ollaan vielä ja elää haluankin. Mutta mun elämässä on kaikki aina päin pee:tä. Kaikki luulee että olen saamaton laiska paska. Lääkärin diagnoosia mulla ei ole. Kaikki nettitesti tosin näyttää masennusta mulle. Lääkäriin turha mennä. Lääkkeitä en halua ja lääkäri ei voi mun puolesta tehdä mitään muuta kun määrätä lääkkeitä. Koska mulla ei ole mitään mikä mieltä painaa mistä pitäis puhua kallonkutistajalle.
A
ap.
Vieras
[QUOTE="möykky";27607080]Mulla on varmaan ollu masennus 11-vuotiaasta lähtien. Hengissä ollaan vielä ja elää haluankin. Mutta mun elämässä on kaikki aina päin pee:tä. Kaikki luulee että olen saamaton laiska paska. Lääkärin diagnoosia mulla ei ole. Kaikki nettitesti tosin näyttää masennusta mulle. Lääkäriin turha mennä. Lääkkeitä en halua ja lääkäri ei voi mun puolesta tehdä mitään muuta kun määrätä lääkkeitä. Koska mulla ei ole mitään mikä mieltä painaa mistä pitäis puhua kallonkutistajalle.[/QUOTE]
Minä ajattelen samoin. Lääkäri ei voi poistaa minun ongelmia (työstä johtuvia) ja lääkkeet on vain mielen kemiallista manipulaatiota, joiden avulla sietäisin tätä paskaa paremmin. Eli hoidettaisiin vain oiretta, ei syytä. Ja ei tämä tilanne puhumalla parane.
Minä ajattelen samoin. Lääkäri ei voi poistaa minun ongelmia (työstä johtuvia) ja lääkkeet on vain mielen kemiallista manipulaatiota, joiden avulla sietäisin tätä paskaa paremmin. Eli hoidettaisiin vain oiretta, ei syytä. Ja ei tämä tilanne puhumalla parane.
A