mistä tietää kun on aika erota?

["minävain"]

Mistä sen tietää? Meillä on nyt takana suhdetta 5vuotta ylä ja alamäkineen (enemmän ala) ja yhteinen asunto, 3vuotias poika ja elokuussa tulossa toinen.

Meidän riidat ovat tulleet miehen masennuksesta jonka tiesin silloin jo kun tavattiin, sen mukaan me ollaanki menty aina.

Masennuksen takia mies on laukonu narsistisia kommenteja läpisuhteen ja koenkin ettei hän koskaan ole täysin minua rakastanut.

Nyt kun masennus on oikeastaan loppunut niin itse olen tullut tieni päähän ja tukahtanut tunteeni häntä kohtaan.

toivoin aina kosketusta ja välittämistä mutta nyt hänen läsnäolonsä ällöttää minua ja en halua häntä enään, tuune on pahin (en tunne mitään enkä välitä enään.)

Kannattaako erota onkin ollut viimeaikoina mielessäni, tulenko katumaan?


Onko paikalla ihmisiä jotka ovat samassa "pulassa" tai niitä jotka ovat jo eronneet, mitä ajatuksia koitte ja oletteko katuneet tai yrittäneet eron jälkeen uudestaan?

 

["venla"]

Jos vastaan suoraan kysymyksesi, niin silloin kun sitä ei tarvitse enää miettiä, vaan asia on vesi selvä. Niin kauan kun mietit, niin erota ei kannata. Myös lapset kannattaa ottaa huomioon ja ehkäpä itse antaisin vielä mahdollisuuden. Tällä hetkellä myös hormoonit sotkevat tunteita ja ajatuksia.

 

[aloittaja vastaa]

mun päällimäisenä ajatuksena on tällähetkellä häpeä erosta ja (epäonnistujan) leima muuta en enään mietikkään.

 

["vieras"]

Olet nyt vaan raskaushormonien vallassa! Kokemusta löytyy lähipiiristä. Odota vielä ettet kadu, ihan lastenkin takia.

 

["eräs"]

[QUOTE="vieras";23947211]Olet nyt vaan raskaushormonien vallassa! Kokemusta löytyy lähipiiristä. Odota vielä ettet kadu, ihan lastenkin takia.[/QUOTE]

Jaa-a ehkä ne oli munkin kohdalla mun hormoonit syyllisiä kun ukko lopetti nalkuttamisen ja aloitti lyömisen 1kk ennen la:ta. Yritin rakastaa, ymmärtää ja antaa anteeksi kun sillä oli niin vaikeeta kun on raukka työtön. Hoidin lapsen, kodin, ruuat, pyykit, maksoin kaikki laskut ja sapuskat. Lopulta en enää jaksanut ja potkin miehen pellolle kun lapsemme oli puolivuotias. Ehkä ne oli tosiaan ne mun raskaushormoonit...

 

[aloittaja vastaa]

mä oon jo kerran ollu turvatalossa henkisenpahoinpitelyn takia ja nyt siitä on vuosi joten taustalla on raskas suhde. pakko puolustaa itseäni että osa saattaakin olla hormooneja mutta osa on jotain muuta. ei kai hormoonit voi määrätä näin vahvaa tunnetta ettei halua miestänsä?