Toggle sidebar

Mistä tiedän, olenko narsisti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pelottaa!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Pelottaa!

Vieras
Narsismi on nykyään jatkuvasti esillä, kuuluu jotenkin tähän aikaan. Olen lukenut narsismin määrittelyjä ja löydän sieltä paljon itseäni. :( Toivottavasti en ole narsisti, en halua olla. ;) Mistä saan selville, olenko narsisti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Etsä ole, jos edes epäilet olevasi!
Click to expand...

Ihanaa, kiitos vapauttavasta vastauksestasi. =) Minulla on ollut raskaita asioita lapsuudessani ja siksi mietin, että olenko häiriintynyt jotenkin noista asioista... Ja todellakin noista narsisitin määritelmistä moni osui minuun... :( Vai onko ne vain yleisestikin, ihmisluontoon kuuluvia piirteitä?
 
Jokaisessa on narsistisia piirteitä, mut pienissämäärin se on ihan tervettä. Narsisti ei tunnusta olevansa sairas tai edes epäile sitä... Tuskin siis olet. :)

Alkuperäinen kirjoittaja :):
Selkeä merkki narsistista on että hän on aivan vakuuttunut siitä ettei hänessä ole mitään vikaa. Vika on aina muissa.
Click to expand...
Tää on tosi hyvin tiivistetty.
 
Olen todellakin noiden kuvausten perusteella ajatellut olevani narsisti.

Tykkkään päättää ,päsmäröidä ja hallita. Olen ajatellut sen liittyvän siihen, kun olen joutunut ottamaan vastuun itsestäni hyvin nuorena. Että nyt aikuisenankaan en pysty irtautumaan tästä roolistani, minkä lapsena olen joutunut ottamaan...

Lisäksi saatan olla esim. riitatilanteessa hyvin kylmän oloinen, ihan kuin en välittäisi toisesta... vaikka välitän ihmisistä ja tunnen syvästi empatiaakin. No, olen sitten alkanut epäillä kaikkia tunteitanikin, kun luin että narsisti pystyy myös esittämään tunteita ja esim. surua hyvin vakuuttavasti. Mutta minä kyllä tunnen, todella voimakkaasti, ihan niin että minuun koskee ja välitän muista...

Ai niin, sitten olen vielä kateellinenkin ja haluan/toivon toisten toimivan minun haluni mukaan. Liittyisikö tämä kuitenkin kontrollintarpeeseen, johon voisi lapsuuteni kokemukset viitata...

Apua, jos todellakin olen narsisti. :( :( :(
 
Itse olen hyvin vakuuttunut omasta tätdellisyydest, eikä mul oo sillee kykyy asettuu toise asemaa....Jos aattelen et oon täydelline, oonko narsisti, itsekeskeine vaan vain hyvö itsetunto ?
 
Tuntui jotenkin lohdulliselta löytää joku toinenkin, joka epäilee olevansa narsisti, kun löytää itsessään noita piirteitä. Mä tulen välillä melkein sairaaksi tuosta epäilyksestä, kun haluaisin sen kaikin tavoin välttää, jottei kukaan lähellä vain kärsisi ja sitten kuitenkin tunnistan olevani mielipiteissäni ja tahdoltani tosissaan vahva. Ja sitten alkaa syyllistää itseään - en ole kyllin hyvä lähimmäinen :( Ja alkaa pelätä olevansa narsisti ja olisi valmis lähettämään itsensä lukkojen taakse, jotta muiden olisi hyvä olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olen todellakin noiden kuvausten perusteella ajatellut olevani narsisti.

Tykkkään päättää ,päsmäröidä ja hallita. Olen ajatellut sen liittyvän siihen, kun olen joutunut ottamaan vastuun itsestäni hyvin nuorena. Että nyt aikuisenankaan en pysty irtautumaan tästä roolistani, minkä lapsena olen joutunut ottamaan...

Lisäksi saatan olla esim. riitatilanteessa hyvin kylmän oloinen, ihan kuin en välittäisi toisesta... vaikka välitän ihmisistä ja tunnen syvästi empatiaakin. No, olen sitten alkanut epäillä kaikkia tunteitanikin, kun luin että narsisti pystyy myös esittämään tunteita ja esim. surua hyvin vakuuttavasti. Mutta minä kyllä tunnen, todella voimakkaasti, ihan niin että minuun koskee ja välitän muista...

Ai niin, sitten olen vielä kateellinenkin ja haluan/toivon toisten toimivan minun haluni mukaan. Liittyisikö tämä kuitenkin kontrollintarpeeseen, johon voisi lapsuuteni kokemukset viitata...

Apua, jos todellakin olen narsisti. :( :( :(
Click to expand...

Ihan kuin minä, ja olen myös ajatellut olevani narsisti, ilmeisesti en kuitenkaan ole. Myös minä olen joutunut vastaamaan pienestä lähtien sekä itsestäni ja lisäksi sisaruksistani ja paljon muustakin. Haluan kontrolloida kaikkea ja olen jollain tavalla ylivastuullinen, en kestä etten voikaan pidellä kaikkia naruja käsissäni tai että minun pitäisi jättäytyä jonkun armoille. Mutta tunnen kyllä syvästi, varsinkin toisten murheet saavat minut ahdistumaan, mutta oma elämäni tuntuu välillä olevan minulle itselleni "hälläväliä".
 
pelkään myös olevani narsisti, en tahdo olla ilkeä kellekkään. olen huolissani siitä, että en loukkaa ketään , vaikka suuruudenhullu ja yliampuva olenkin sekä nautin suuresti ihailusta yms
 
Itse kahden narsistin uhriksi joutunut voin sanoa, että jos itse epäilet olevasi narsisti, niin tuskin olet sitä. Narsisti kyllä löytää vikaa aina kaikista muista, mutta itsessään hänessä ei omasta mielestään voi olla mitään vikaa, esimerkiksi narsismia.
 
Onko sun käytökses koskaan esitystä, huomaatko miellyttäväsi muita silloin, kun haluat tai tarvit niiltä jotain? Osaatko ihmisten hurmaamisen niissä tilanteissa, ja sitten muissa olosuhteissa ei kiinnostaisi miellyttää heitä pätkääkään?

Entäs puoliso, poljetko hänen itsetuntoaan ja eristätkö häntä omasta lähipiiristäsi ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja jokujoku:
Itse olen hyvin vakuuttunut omasta tätdellisyydest, eikä mul oo sillee kykyy asettuu toise asemaa....Jos aattelen et oon täydelline, oonko narsisti, itsekeskeine vaan vain hyvö itsetunto ?
Click to expand...

Narsistilla ei yleensä ole kovinkaan hyvä itsetunto. Sen takia hän juuri polkee muita alas.

Narsistilla on käyttöä kahdenlaisille ihmisille: niille jotka pönkittävät hänen itsetuntoaan ja niille, joita hän voi halventaa.

(eli sinä 13w. olet vain omahyväinen p*ska :))
 
Viimeksi muokattu:
Erehdyin kertomaan avokilleni (mies) lapsuudestani ja äidistäni, jolla oli ja on edelleen narsistisia piirteitä. Hän on aikaisemminkin sanonut minua narsistiksi ja taas tänään, kun aloin itkemään, se on kuulema yksi keinoni alistaa häntä. Itkin koska hän väitti etten ole koskaan kertonut hänelle sairastaneeni masennusta ja kyllä muistan useat kerrat, kun olen siitä puhunut hänelle. Jättänyt mm koulun sen takia kesken, kun ollaan tunnettu (4v). Hän väittää että olen kertonut vain paniikkihäiriöstäni enkä koskaan masennuksesta. Jo raskausaikana puhuin, että pelkään jos se uusiutuu synnytyksenjälk. masennuksena. Ja niinhän se on tehnyt, lääkäri totesi minulalla lievän masennuksen ja kirjoitti reseptin. Avokki haukkui myös tänään, että olen henkisesti romahtanut täysin ja siitä itkuni yltyi, jota kuulema käytän häntä vastaan. Kontrolloin myös hänen juomisiaan, eli juo 2kertaa kk 2pv putkeen ja selvinpäin on vain kun esikko on hänellä. Nyt kadun, että kerroin äidistäni ja pelkään että olen itsekin narsisti. Luin jotain artikkelia ja tunnistin samoja piirteitä itsestäni.. Onko netissä jotain testiä, jonka voisin tehdä? Onko psykologeilla niitä käytössä? Auttakaa joku. Olen oikeasti nyt niin rikki, etten saa itkua loppumaan. Ja pelkään, että minusta tulee lapsellemme samanlainen äiti kuin omani oli meitä lapsia ja isää kohtaan. Tällä hetkellä olen yksin, avokki lähti ulos koska ei halua kuunnella itkuani. Tiedän, että masennukseni tekee minut nyt itkuiseksi, ärtyneeksi ja väsyneeksi. Mutta narsisti asiaan tarvitsen apua. Jos joku teistä osaisi auttaa.
 
1. Kysy itseltäsi, oletko narsisti ja ylpeä siitä? Jos ajatus on epämiellyttävä, ole huoleti.

2. Tunnetko empatiaa? Jos kyllä, niin hyvä.

3. Onko sinulla rakkaita ja tärkeitä ihmisiä? Jos on, et ole narsisti.

Jos vastasit kahteen viimeiseen kyllä ja ensimmäiseen ei, et voi olla narsisti :)
 

Similar threads

M
saan huomiota monta kertaa päivässä
Viestiä
17
Luettu
334
Aihe vapaa
Tavis
T
V
Olenko narsisti? Miehen mielestä olen
Viestiä
7
Luettu
698
Aihe vapaa
vierailija
V
M
Narsisti?
Viestiä
10
Luettu
791
Aihe vapaa
miksi kysyt
M
K
Onko hän narsisti?
Viestiä
19
Luettu
875
Aihe vapaa
"vieras"
V
K
onko mieheni narsisti?
Viestiä
39
Luettu
2K
Aihe vapaa
ViVa
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa