MISTÄ SYISTÄ OLETTE YH?

[minttux4]

Olen yksinhuoltaja omasta vapaasta tahdosta, exässä ei ole mitään vikaa, homma ei vaan toiminut. Meillä ei myöskään ole riitoja eikä katkeruutta tapaamisista, myös selän takana paskan jauhamiset olemme jättäneet väliin. Näin meillä on toimiva suhde vaikka välimatkaa on melkein 300km, kumpikin hoidetaan omat osuudet ja yhdessä pohditaan yhteiset asiat.

 

[Lissukka]

Ihmettelijä: Et voi olla kovin onnellinen, jos et kykene myötätuntoon muita ihmisiä kohtaan. Täytyy olla jotain vikaa, siinä,että tuntee tuollaista intohimoa ja onnentunnetta toisten ihmisten loukkaamisesta. Vaikka parisuhteessanne "kunnioitusta" lötyis, niin ei kyllä muita ihmisiä kohtaan.

 

[ihmettelijä]

Anne-68:lle. Toivottavasti olet parempi äiti kuin ulosannistasi saa kuvan. Tekstisi pursuaa kateellisuutta ja uskomattoman ala-arvoista tekstiä. Näyttää ettet pysty kommunikoimaan fiksusti aikuisten kanssa, toivottavasti sentään lapsiesi kanssa.
Melkein säälin sinua. Herättääkö perheet sinussa noin katkeraa ja kateellista mieltä??? Vai onko miehesi syrjähypyt saaneet sen vaikutelman, että kaikkialla niitä harjoitetaan? Joudun herättämään sinut päiväuniltasi ja kertomaan ,että ei se näin ole.

Ihmettelijä voi vapaasti käydä missä palstalla hän haluaa. Hän ei ole missään vaiheessa sanonut yh:tä luusereiksi, vaan kyllä eräs yh-nimimerkki sen nimen itsestään keksi.

Profiilisi Ihmettelijästä herätti naurun pyrskähdyksiä, kertoi aika selkeästi sinun elämän asenteesi. Mutta kerro toki lisää, jotta saamme ystäviemme kanssa nauraa lisää


Minä en alennut tekemään vastaavaa

voidaan etsiä syitä miksi maailmassa on yh:tä. Huono esimerkki oli jonkun vetämä kuolen johdosta. Ei mennä etsimään äärilaitoja, vaan pysytään asiastaa. Viestien otsakkeen perusteella olevista vastauksista on kyse, että ex löyti uuden / ei ollut kypsä isäksi / alkoholisti / jne.
Minussa herätti vaih ihmetystä, että mitenkä tämmöisiä ominaisuuksia ei miehessä ole nähnyt aiemmin kuin vasta siinä vaiheessa kun oli raskaana tai mukuloita jo maailmassa.

 

[ihmettelijä]

Onnellisuus on toinen nimeni =)

Toki ymmärrän ettei suhteet aina toimi ja kantapäät kolahtavat vastakkain. Myötätuntoa toki löytyy. Punainen lanka tässä Ihmettelijän viesteissä on, miksi tehdään lapia vaikkei pari suhde toimikaan. Mielestäni kyllä näkyy miehen todellinen minä jo suhteessa ENNEN kuin mukuloita saatetaan maailmaan. Tuntuu vain että lapsia tehdään liian "kevein perustein ". Lapselle ei voida taata onnellista elämää isin ja äidin kanssa.
En todellakaan naureskele yh:lle. Se on varmasti todella ikävää lapsille. Moni yh tiesi jo aiemmin, ettei homma onnistu, mutta viis veisasi siitä.

Ei tarvitse vetää hernettä nessuun, jos yksinhuoltajilta kysytään "Oliko parisuhde onnellinen kuin päätitte perustaa perheen"?
Toivottavasti löydätte fiksumman kumppanin kuin mitä exänne oli

 

[Herääppä jo]

\

Taisinkin olla oikeassa

Parisuhde päin mäntyä jo ennen lapsia tai sitten naiiveja naisia.
Ystäväpiirissäni vain muutama hajonnut perhe ja syy ollut juuri tuo ettei miehestä ollut alunalkaenkaan isäksi, mutta emännät uskoivat parempaan huomiseen lasten tullessa maailmaan. Toisessa perheessä äityli harrasti pettämistä joten erohan siitä tuli.

Meillä liitto onnellinen. Seksi sujuu ja mies hoitaa lapsia kiitettävästi ja perheonni kukoistaa. Tällä hetkellä nautin tästä ajasta. Jos minun täytyy lähteä etsimään kikkeliä muualta tai mieheni torttua muualta, on parisuhteessamme silloin vikaa ja se näkyisi jo pidemmältä ajalta. Onneksemme rakastamme ja kunnioitamme toisiamme ja perhettämme.
Ymmärrän että siellä ollaan katkeria ja varmaankin kateellisia kokonaisille perheille, mutta saat puolestani mellastaa pahaa oloasi pois. Minun päivääni se ei pilaa.
Harmi, että perhearvosi eivät toteutuneet, mutta josko siellä jossain löytyy vielä kunnon mies sinullekin. Yleensä sitä viisastutaan vahingoista =)

Taitaa miehesi olla työtön ja helmoissasi kokoajan kun pystyt noin varmaksi sanomaan ettei jo nyt vieraissa käy (puhumattakaan miten asia voi olla esim vuoden päästä). Kyllä tuosta sinun tekstistäsi paha olo pukkaa väkisinkin näkyviin kun yrität paremmuuttasi todistella yrittämällä sortaa kanssaihmisiä. No todistele sinä vain, minä tiedän omalta osaltani ilman todistelujakin kuten moni muukin Eikä sinun oikeasti kannata kovin kateellinen meille olla vaikka pärjäämmekin hyvin...

 

[ihmettelijä]

Hereillä ollaan =)

Mieheni ja minä olemme kummatkin suorittaneet yliopistotutkinnon. Molemmat hyvissä hankkeissa ja siitäkin huolimatta elämme onnellisessa parisuhteessa ihanien lastenmme kanssa.
Luotamme ja kunnioitamme toisiamme, joten se riittää syyksi ettemme tarvitse vierasta lihaa. Tämä kunnioitus taitaakin olla vieras käsite sinulle Herääpä jo.

Toki heitellä henkilökohtaiset kommenttejasi, jotka valitettavasti menivät aivan vikaan. Nauttikaa yh:t lapsistanne siinä missä perheellisetkin (=äiti & isä samassa taloudessa). Tuntuu että yh:t pitävät olotilaansa häpeänä, kun tämänkin aihepiirin vastauksista suurinosa on todella ala-arvoista tekstiä tyyliin "miehesi pettää ihan varmasti".
Jos sinä (teitä näyttää olevan tekstin perusteella useita), niin oletteko noin naiiveja, että kaikki miehet tekevät samoin?

Huh, huh ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu

 

[alannah]

S*aatana!!! Kyllähän mäkin pystyn tuollaseen!! :kieh:

Mulla on todella mahtava mies, oon onnellinen ja avioliitto kukoistaa. Mulla on 3 ihanaa lasta ja rahaa tulee ku roskaa eikä lopu koskaa!! Mieheni rakentaa meille taloa ja käy siinä ohessa töissä. (joustavat työ ajat). Ens kuun loppuun mennessä päästään muuttaan! Mä en oo töissä ollenkaa eikä oo kuitenkaa rahasta puute. Ja aivanpa sama mistä mulle rahat tulevat. Kuhan sitä vain tulee!!!! Pari lasta on tarhassa ja kolmatta hoidan kotona. Enkä oo ollu koskaa vielä työelämässä. :kieh: Ukko on ollu samassa työpaikassa reilut 6-7 vuotta. On ostanu vielä uuden autonki. Vm. 2005.
Joko tuollanen kertoo onnellisuudesta???? :kieh:

Ja kerrottakoon vielä, et mun kurjuus exän kans loppui vuonna 2000 lopulla. En kerinny kovinkaa montaa kk olla yh:na.

 

[taustalla]

Mun yh tarina..
Oltiin mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta,ja kaikki hyvin,saimme lapsen suhde kukoisti!
Koskaan aiemmin suhteessamme ei ollut väkivaltaa!
..kunnes sitten kerran..riideltiin ja yllättäin mieheni kävikin kimppuuni,ja hakkasi minut todella pahasti!!
Ja tätä yllättävää sekoamista kuuden onnellisen vuoden jälkeen en todellakaan olisi osannut arvata,eikä edes mieheni!!
Niin ja mullehan siis riitti tämä yksi kerta,kun kyse ei ollut mistään avarista (joka tosin vois olla tarpeen ihmettelijälle,ihan vaan herätykseksi =) )
Mieheni hakkasi niin pahasti,että lähtö tuli mulle ja lapselleni aivan samantein,vanhemmillani asuttiin parisen viikkoa,ja saatiin oma asunto!

nimimerkillä: jopa onnellinen yh (nykyään)

 

[Herääppä jo]

\

Hereillä ollaan =)

Mieheni ja minä olemme kummatkin suorittaneet yliopistotutkinnon. Molemmat hyvissä hankkeissa ja siitäkin huolimatta elämme onnellisessa parisuhteessa ihanien lastenmme kanssa.
Luotamme ja kunnioitamme toisiamme, joten se riittää syyksi ettemme tarvitse vierasta lihaa. Tämä kunnioitus taitaakin olla vieras käsite sinulle Herääpä jo.

Toki heitellä henkilökohtaiset kommenttejasi, jotka valitettavasti menivät aivan vikaan. Nauttikaa yh:t lapsistanne siinä missä perheellisetkin (=äiti & isä samassa taloudessa). Tuntuu että yh:t pitävät olotilaansa häpeänä, kun tämänkin aihepiirin vastauksista suurinosa on todella ala-arvoista tekstiä tyyliin "miehesi pettää ihan varmasti".
Jos sinä (teitä näyttää olevan tekstin perusteella useita), niin oletteko noin naiiveja, että kaikki miehet tekevät samoin?

Huh, huh ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu

Hmm.. Tuo sinun oikein kirjoituksesi ei oikein kuulosta yliopistotasolta "Toki heitellä henkilökohtaiset kommenttejasi" mutta jos näin kuitenkin on, ei taso käymässäsi yliopistossa ole kovinkaan korkea. Mutta ei se haittaa me kyllä ymmärrämme, hyväksymme nimittäin ihmiset ihmisinä. Sivistystä ja kunnioitusta muitakin ihmisiä kohtaan eikä vain sillä oma napa ensin periaatteella...

 

[Jane82]

Näistä kaikista teksteistä osui silmiin kaikista pahiten "toisin sanoen" kirjoittama äpärä sana. Voiko pienestä avuttomasta vauvasta enää rumemmin puhua, vaikka se sitä olisikin. Ihmettelijä varmasti pitää minua kaikista paskimpana. Sain ensimmäisen lapseni juuri täytettyäni 17-vuotta ja pojan isän kanssa erosimme 2 viikkoa ennen synnytystä. Jäi kiinni pettämisestä ja päätin että sellaistahan en katsele. Yritimme vielä myöhemmin uudelleen, mutta eipä se juttu sitten toiminut. Luottamusta kun ei sitten enää ollut. Lopullinen ero tuli kun poika oli 1 1/2 vuotias. En todellakaan ole kouluja käynyt, mutta mottoni onkin että lapioin vaikka paskaa jos sillä saan itse lapseni elätettyä. Uuden ihanan miehen löysin reilu 4 vuotta sitten ja tyttö meille syntyi tammikuussa. Ehkä sitten olen tyhmä kun tein ensimmäisen lapseni silloisen mieheni kanssa, mutta varmasti lapseni oli yhtä haluttu kuin ihmettelijän "täydellisessä" perheessäkin. Lapsen isä ei poikaa halua tavata ja se on ihan hänen oma menetyksensä, eipähän tajua mistä jää paitsi. Uusi mies pitää poikaa kuin omaansa ja molemmat lapset ovat meille aivan yhtä rakkaita. Voimia kaikille yh-äideille ja isukeille.

 

[juuliska]

MOI.MINUSTA TULI TÄNÄÄ VIRALLISESTI YH KUN SAIN OMAN ASUNNON..2LASTA JA YKSI MAHASSA (MARRASKUUS LA),EI HELPPOA MUTTA EI VAIHTOEHTOA...MIES JUO,ON ILKEÄ,EI HOIDA LAPSIA EIKÄ MUUTA JA HAUKKUU MUA AINA..VIRALLINEN ERO ASTUI VOIMAAN 22 PVÄ.MIEHELLÄ JONKIN SORTIN 30:IN KRIISI TULOS KUN MENOS KOKOAJAN...TÄÄ ON JO TOINEN KERTA KUN MUUTTANU LASTEN KAA,NYT ON VIIMEINEN.EN JAKSA HENKISESTI.

 

[alannah]

\

MOI.MINUSTA TULI TÄNÄÄ VIRALLISESTI YH KUN SAIN OMAN ASUNNON..2LASTA JA YKSI MAHASSA (MARRASKUUS LA),EI HELPPOA MUTTA EI VAIHTOEHTOA...MIES JUO,ON ILKEÄ,EI HOIDA LAPSIA EIKÄ MUUTA JA HAUKKUU MUA AINA..VIRALLINEN ERO ASTUI VOIMAAN 22 PVÄ.MIEHELLÄ JONKIN SORTIN 30:IN KRIISI TULOS KUN MENOS KOKOAJAN...TÄÄ ON JO TOINEN KERTA KUN MUUTTANU LASTEN KAA,NYT ON VIIMEINEN.EN JAKSA HENKISESTI.

Voimia ja haleja sulle ja lapsillesi. :hug: :saint:

 

[janni-79]

\

MOI.MINUSTA TULI TÄNÄÄ VIRALLISESTI YH KUN SAIN OMAN ASUNNON..2LASTA JA YKSI MAHASSA (MARRASKUUS LA),EI HELPPOA MUTTA EI VAIHTOEHTOA...MIES JUO,ON ILKEÄ,EI HOIDA LAPSIA EIKÄ MUUTA JA HAUKKUU MUA AINA..VIRALLINEN ERO ASTUI VOIMAAN 22 PVÄ.MIEHELLÄ JONKIN SORTIN 30:IN KRIISI TULOS KUN MENOS KOKOAJAN...TÄÄ ON JO TOINEN KERTA KUN MUUTTANU LASTEN KAA,NYT ON VIIMEINEN.EN JAKSA HENKISESTI.

:hug: :hug: :hug: Jaksamisia sulle & lapsillesi !!!!!
Mä odottelen tässä kaupungin vuokra-asuntoa,ja kun se tulee niin pojan kanssa muutetaan,mies jää tähän asumaan,koska luultavammin minä saan lapsen kanssa nopeammin asunnon kuin että mies hakisi yksin..
...Että silloin minäkin muutun yh:ksi.

 

[otsi78]

\

\

Olen yh omasta tahdosta. itse hankkiuduin raskaaksi, mutta en halunnut miestä. Olemme olleet alusta asti kaksin eikä isä tule ikinään kuvaan mukaan!

Tietoisesti siis äpärän teit. :flower: :flower: :flower:
Toivottavasti linjasi pitää, ettei vaikka rahapula iske...
Silloinhan moni kaltaisesi päättääkin haluta "isän".

Tienaan itse sen verran hyvin että ei tarvitse isältä almuja pyytää!!!!!!
Toivottavasti sulla on elämä "mallillaan" kun kerkiät toisia epäilemään. Älä huoli en elä sun verorahoillasi!!!!

 

[harmistunut musta]

Klassinen yhdenillan juttu...itse valitsin yh-elämän... =)

 

[ei ymmärrä]

nosto

 

[taustalla]

minä olen yh ihan siitä syystä,että lasteni isä on kuollut,onnettomuudessa.nostan hattua kaikille yh:lle,ovatpa sitten äitejä tai isiä.

 

[Noora]

Siitä syystä, kun olimme enempi sisko ja sen veli kuin aviopari, kuitenkin yhdessä 19v. Ja lapset saatiin nuorina parikymmpisinä ja mitä lähemmäs 30 ikävuotta tultiin, huomattiin, ettei meillä ole enää muuta yhteistä kuin lapset. Joten erottiin, molemmilla kuitenkin vain 1 elämä. Kaikki tyytyväisiä.

 

[sinttu]

Lasteni isä oli väkivaltainen. Ja ihmettelijälle tiedoksi, että ensimmäinen lyönti tapahtui lapsen ollessa 13 päivän ikäinen. Eli en hankkinut lasta väkivaltaisen miehen kanssa.

 

[tiuku1234]

\

exä on alkoholisti.

Ja mun kans, eikä ole vielä virallisesti ex.. kesällä vasta.

 

[tiuku1234]

\

\

exä on alkoholisti.

Ja mun kans, eikä ole vielä virallisesti ex.. kesällä vasta.

ja lisättäköön vielä että mies ei ollut alkoholisti kun nuorina ja rakastuneina ensimmäisemme saimme, hän joi kyllä silloinkin, mutta ihan normaalin rajoissa. Pahaksi tilanne meni vasta kun olin juuri tullut kolmannen kerran raskaaksi, silloin olisin eronnut muttei ollut voimia. Mies ei ole rapajuoppo, vaan myös onnellista perhe elämää meillä ollut, useimmiten onkin, tuosta kolmannesta raskaudesta lähtien on kuitenkin alkanut olla ihan ryyppyputkia ja nyt on minun uskoni loppunut, mies lupaa yrittää ja yrittääkin, muttei onnistu, ehkä ikinä.

 

[äiti]

Joo, harva meistä huonoon parisuhteeseen lasta tekee. Itse olin erittäin onnellinen mieheni kanssa kun tulin raskaaksi. Yhtäkkiä mieheni alkoi sitten juomaan, pettämään, haukkumaan ja hakkaamaan. Kaikista pahinta oli henkinen väkivalta. Nyt yh:na olen paljon onnellisempi eikä lapsenkaan tarvitse katsella riehuvaa juoppoa.

Ihmiset voivat muuttua arvaamattomalla tavalla.

 

[minä]

\

Taisipa kolahtaa aika monen yh:n nilkkaan kuin tuli niin kärkkäitä vastauksia
Moni nainen haluaa perheen vaikka väkisin. vaikkei parisuhde toimikaan, niin lapset on saatava. todella itsekästä ajattelua. Siinä ei lapsia ajatellal vaan itseään, jos vaikka tämä sittenkin toimii. Suomessa olisi huomattavasti vähemmän ruikuttavia yh-äitejä, jos vain olisivat ensin miettineet suhteen toimivuutta ennen kuin aletaan tekemään lapsia. Kuinka moni yh-äiti voi sanoa suoraan sydämestä, että suhde oli tosi hyvällä mallilla kun lapsia tehtiin. En sääli yhtään teitä ruikuttavia yh-äitejä, joiden exät ovat viinaan meneviä. Ja jos vieraissa pitää käydä, se kielii jo suhteen vaakalaudasta. Kyllä te olette olleet naiiveja. Kyllähän rakkaus on ihmeellistä, mutta eiköhän suurin syy ole siellä rakkauden takana piilossa se asia, ettei osaa olla yksin tai haluaa väen väkisin perheen. ette te itse ole edes kypsiä äideiksi jos olette huomanneet suhteen olevan huonoissa kantimeissa, mutta yhä teette lapsia!!!!

Eiköhän jokainen ,joka HALUAA lapsen ole aina hiukan itsekäs??? Vai oletko halunnut oman lapsesi tähän jo ennestään liikakansoitettuun maailmaan vain sen takia että tänne tarvitaan lisää lapsia?? Siis vain tulevan lapsen parasta ajatellen???
Ehkä kannattaisi ottaa huomioon myös se biologia, joka ajaa suuren osan maapallon väestöstä hankkimaan lapsia vaikka heillä ei olisikaan lasten kasvattamiseen tarvittavia resursseja - niin henkisiä kuin materiaalisiakaan.
Lasten hankkiminen on mielestäni AINA itsekästä...lasten saaminen on toinen juttu. Ja toinen juttu on myös se, että miksei saisi olla itsekäs...????
JOtkut ovat yksinhuoltajia koska ovat valinneet sen, jotkut taas eivät ole saaneet tehdä valintaa itse.Mutta miksi silti puhua "yksinhuoltajaksi joutumisesta" ikään kuin yh:t olisivat jotain paaria-luokkaa, perhe-hierarkian kastittomia!!??
Ihmiset yrittävät yleensä parhaansa...jos kykenevät..joillakin tämä toteutuu paremmin yksinhuoltajana!
Ole onnellinen siitä mitä sinulla on, älä silti ylenkatso niitä jotka elävät elämänsä eri kaavan mukaan kuin sinä!!!!

 

[uusperheen äiti]

Ihmettelijälle voin vastata, että en kyllä olen koskaan noin kärkkäästi ajatellut kuin sinä, mutta jossain määrin "muut valitsee väärin ja minun suhde kestää kyllä" ajatusmaailma oli tuttu entisessä elämässäni. Oltiin oltu 10 vuotta yhdessä, kun mies vaan totesi, että hänellä on toinen kesken päivällisen. Pettämiskuviot ja valehtelu olivat jatkuneet jo vuoden. Olisin voinut vannoa, että olen niin hyvä salapoliisi, että olisin saanut pettämisen hivenen aikaisemmin selville, jos olisin halunnut, mutta vain vuoden aikaisemmin kuitenkin, sitä ennen mies oli täysin rehellinen. Toivon sydämestäni, että sinulle ei käy samoin kuin minulle.

Nykyään minulla on kaikki hyvin, samoin lapsellani. Kaikki on muuten kuin ennen, ihana koti, jossa hyvä ilmapiiri, kaksi aikuista lapsesta huolehtimassa ja molemmilla aikuisilla hyvät työt ja oman elämän lisäksi halua viettää paljon aikaa sekä toistensa että koko perheen kanssa. Ainut mikä tietysti harmittaa on se, että lapsen isä asuu muualla ja lapsen ydinperhe ei kestänyt. Minä en sitä hajoittanut enkä olisi koskaan vakavasti sairasta miestäni jättänyt - hän vain valitsi toisin ja väittäisin, että hän kantaa siitä itse nyt kalleimman hinnan, kun ei saa lapsensa kanssa joka arkipäivä olla. No, joo väärässä ketjussa taidan olla (niin kuin varsinkin ihmettelijä, sitä voi ihmetellä, että miten hän on tänne eksynyt, harvoin naisen tarvitsee moista miettiä, ellei takaraivossa ole ajatus, että omassa suhteessa on jotain pielessä), kun minulla on tuo uusi mies kuvioissa. Asia vaan sen verran tuore, että taidan mieltää itseni vielä yksinhuoltajaksi, vaikka todellisuus toista onkin.

 

[riikka-78]

\

Miksi olette eronneet lapsenne/lapsienne isästä? Tai onko hän jättänyt teidät?

Ei olla erottu... Kun mies kuoli 15 päivää ennen pojan syntymää, että ei kyllä tosiaan omaa tahtoa oo tää yksinhuoltajuus :'( .