Alkuperäinen kirjoittaja ajatusten virta:
Enempiä pohjustamatta, voiko eron partaalta selvitä parempaan parisuhteeseen sen kumppanin kanssa kenen kanssa eron partaalla on?
Kertomuksia ja kokemuksia miten olette selvinneet? Mikä on saanut teidät pysymään yhdessä? Mitä olette tehneet että olettekin pysyneet yhdessä erosta huolimatta? Onko asiat parantuneet? Miltä nyt tuntuu?
Entä ne ketkä ovat eronneet? Oletteko palanneet yhteen ja onko ero auttanut näkemään toisen paremmassa valossa? Vai oliko ruoho sittenkin vihreämpää aidan toisella puolella?
Avauksesi on aika laaja.
Laajasti vastaten: parisuhteessa on hyvä käyttää luovuutta. Aika iso ongelma on varmasti monilla siinä, että ajatellaan mustavalkoisesti. Tiedän monta naista, jotka itkevät miehen perään, mutta kun kysyy että mihin sinä tarvitset miestä, niin vastausta ei olekaan. Hellyyttä ja rakkautta, huomiota kaivataan, vaikkapa lapsille elättäjää, kaipaus on suuri eron tullen, mutta miksi toisaalta huonoa suhdetta pitäisi jäädä vatvomaankaan. Mikä laulaen tulee se viheltäen menee, muisto vain jää. Muistotkin ovat arvokkaita.
Ensin tehdään väsymiseen asti kaikki parisuhteen eteen, ja sitten erotaan kun jaksaminen loppuu. Ihmiset kuluttavat valtavasti energiaa saadakseen suhteen toimimaan ja hajoamaan. Ehkä jos parisuhde olisi osa elämää, eikä elämä osa parisuhdetta, ei miehen kanssa/ilman eläminen olisi niin tärkeää ja pelottavaa. Se menisi siinä sivussa tai olisi menemättä.
Ajatelkaapa vaikka kuolemaa. Se on peruuttamaton. Ero ei ole. Riita ei ole, eikä sovintokaan. Parisuhde ei ole lopullinen olotila. Vasta kuolema on lopullista. Jossain se puoliso mennä viipottaa ja touhuaa niinkauan kuin henki hänessä pihisee. Onko niin vaarallista jos ei ole todistamassa jokaista sekuntia hänen taivaltaan? Kiinnostaako hänen hölmöilynsä minua niin valtavasti, ja jos niin miksi ihmeessä?
Tutkimuksethan kyllä osoittavat, että stressiasteikolla puolison kuolema ja avioero ovat kärkipäässä, eli pahiten stressiä ja tuskaa aiheuttavia asioita ihmisen elämässä. Mutta ehkä kannattaa antaa ajan kulua, purra hammasta ja tehdä elämästä niin mukavaa kuin osaa. Ihminen elää maksimissaan vähän yli sata vuotta, eri ikäisenä mietitään erilaisia pulmia ja ongelmia. Meneekö puolet siitä parisuhteen setvimiseen? Onko kyseinen parisuhde sen arvoinen?
