S
so tired
Vieras
erilleen isistä asumaan....itsetunto on huono ja tähän asti olen sinnitellyt sillä ajatuksella, että kun koko elämäni olen ulkonäöstä haukuttu,niin parempi nyt olla tässä, kun en kuitenkaan kellekään muulle kelpaa, en haluaisi olla yksin. Kuitenkaan en haluaisi, että lapsemme tarvitsisi katsoa kun äitiä lyödään. Tänään viimeksi tuli sohvalla istuessani täysillä nyrkistä reiteen. Kun meni hermo, kun mainitsin asiasta, että herra voisi joskus koittaa jaksaa nousta itse ylös ette olisi kahta lasta herätettävänä.
Lisäksi ehdotin eilen, että kun en yli vuoteen, lapsen syntymän jälkeen ole ollut itsekseni missään 4 tuntia pidempää aikaa, olisin lähtenyt 3 yön reissuun ystäväni kanssa, niin ei kuulemma käy, kun menee miehen kesäloma pilalle, kun joutuu olemaan lapsen kanssa, siis joutuu(!). On toki jo 4 päivää vähän aiemmin kesälomallaan lapsensa kanssa, kun olen töissä joten ilmeisesti tämä yht. 7-8 päivää HÄNEN kesälomastaan meidän YHTEISELLE lapselle on liikaa. Miehellä on käsitys, että ne ovat HÄNEN lomapäiviään, jotkah HÄN on ansainnut ja saa kuluttaa mihin ITSE haluaa. Eli ei tarvitse mitenkään "uhrata"/haluta olla lapsensa kanssa. Ilmeisesti minä en tarvitse mitään lomaa....siis rakastan lastani yli kaiken, mutta olen niin väsynyt, että hyvä kun jaksan vaipat vaihtaa ja syöttää ulkoilusta tai leikkimisestä pienen kanssa puhumattakaan.
Apuakin olen halunut monesta paikasta,mutta kun viikon välein näen "ammattiauttajaa" ei asiat etene varsinkaan kun miehen sanoi, että hän ei ole tulossa mihinkään, hän päässään ei ole vikaa. Itse hain apua väsymykseeni ja siihen, että saisimme kenties vielä tämän perheen kokoon....Itse olen avioerolapsi ja isääni en ole nähnyt/enkä kuullut hänestä erno jälkeen (olin 6 v., nyt yli 30).
Muutenkin tosi rankka vuosi allergioineen ja sairasteluineen takana, joten nyt olen tosi väsy.
Lisäksi ehdotin eilen, että kun en yli vuoteen, lapsen syntymän jälkeen ole ollut itsekseni missään 4 tuntia pidempää aikaa, olisin lähtenyt 3 yön reissuun ystäväni kanssa, niin ei kuulemma käy, kun menee miehen kesäloma pilalle, kun joutuu olemaan lapsen kanssa, siis joutuu(!). On toki jo 4 päivää vähän aiemmin kesälomallaan lapsensa kanssa, kun olen töissä joten ilmeisesti tämä yht. 7-8 päivää HÄNEN kesälomastaan meidän YHTEISELLE lapselle on liikaa. Miehellä on käsitys, että ne ovat HÄNEN lomapäiviään, jotkah HÄN on ansainnut ja saa kuluttaa mihin ITSE haluaa. Eli ei tarvitse mitenkään "uhrata"/haluta olla lapsensa kanssa. Ilmeisesti minä en tarvitse mitään lomaa....siis rakastan lastani yli kaiken, mutta olen niin väsynyt, että hyvä kun jaksan vaipat vaihtaa ja syöttää ulkoilusta tai leikkimisestä pienen kanssa puhumattakaan.
Apuakin olen halunut monesta paikasta,mutta kun viikon välein näen "ammattiauttajaa" ei asiat etene varsinkaan kun miehen sanoi, että hän ei ole tulossa mihinkään, hän päässään ei ole vikaa. Itse hain apua väsymykseeni ja siihen, että saisimme kenties vielä tämän perheen kokoon....Itse olen avioerolapsi ja isääni en ole nähnyt/enkä kuullut hänestä erno jälkeen (olin 6 v., nyt yli 30).
Muutenkin tosi rankka vuosi allergioineen ja sairasteluineen takana, joten nyt olen tosi väsy.
