Mistä lisätunteja vuorokauteen?

[Horuksen silmä]

Miten onnistutte priorisoimaan työn, opiskelun, perheen, vapaa-ajan jne käytön? En tiedä onko vika mun päässäni, mutta en osaa järjestää asioitani niin että mulla olisi sitä kuuluisaa vapaa-aikaa käydä leffoissa tai kavereiden kanssa ulkona syömässä. Kertokaa arjen esimerkkejä miten olette järjestäneet itsellenne aikaa?

 

[Keittiönoita]

Mä olin yh opiskellessani työn ohella, joten leffoihin ja kavereiden kanssa hengailuun ei pahemmin jäänyt aikaa. Opiskelin monimuotona eli joka toinen perjantai klo 16-21 ja lauantai klo 8:30-16 oli koulua. Lisäksi 5 nk intensiiviviikkoa vuodessa eli koulua ma-pe klo 8:30-16. Arkipäivät olin normaalisti klo 8-16 töissä paitsi ne kouluperjantait, jolloin lähdin töistä puolta tuntia aikaisemmin. Ja intensiiviviikkoihin käytin vuosilomani.

Arkipäivät meni ihan normaalisti eli päivä töissä, sitten ruokakaupan kautta kotiin, ruuanlaittoa, kotitöitä ja lasten kanssa olemista. Kun lapset menivät iltapuuhiinsa, mä aloin tekemään kouluhommia. Opin niinä vuosina pärjäämään vain 3-4 tunnin yöunilla. Niistä viikonlopuista, kun ei ollut koulua, pystyin yleensä nipistämään muutaman tunnin ystäville ja muille läheisille. Tosin kuopukseni oli silloin jo tokaluokkalainen eli saatoin lähteä käymään ystävilläni kahvilla ilman, että tarvitsi klooneja ottaa mukaan.

 

[Mummeliisa]

Aikaiset aamuherätykset iso apu minulle arjenhallintaan eli ehdin tehdä kotityöt silloin ja käymään lyhyellä lenkilää sekä mukulan kanssa uimassa jne.

Muuten olen pääsääntöisesti keskittänyt työt viikon kolmeen ensimmäisen vuorokauteen. Silloin minua ei paljoa kotona näy.

Torstai ja perjantai on sitten lapsi&lapsenlapsipäiviä (pe ilta myöhään mahdollisesti kaveri-ilta), lauantai-ilta ja sunnuntain vastainen yö kahdenkeskistelyä ukon kanssa ja sunnuntaina perhe&sukujuttuja, pitkän kaavan päivällsiviereita yms.

Lisätunnit kelpaisivat kuitenkin minullekin.
Paljon sellaista mikä MYÖS elämään kelpaisi jää toteuttamatta.

 

[Horuksen silmä]

Mulla on tota ikää jo sen verran, että en todellakaan pärjäisi 3-4 nukutulla tunnilla yössä : / Lapsistakin osa on vielä siinä iässä, että heitä ei voi jättää keskenään kotiin. Ja sitten on lisäksi se jatkuva väsynyt olo, mikä verottaa nekin harvat apaa-ajat.

 

[Keittiönoita]

Mulla on tota ikää jo sen verran, että en todellakaan pärjäisi 3-4 nukutulla tunnilla yössä : / Lapsistakin osa on vielä siinä iässä, että heitä ei voi jättää keskenään kotiin. Ja sitten on lisäksi se jatkuva väsynyt olo, mikä verottaa nekin harvat apaa-ajat.

Mä olin 38 v, kun lähdin opiskelemaan. Mutta mulla tosiaan lapset oli silloin jo koululaisia, joten pärjäsivät keskenään nekin ajat, kun olin koulussa.

 

[Horuksen silmä]

Mä olin 38 v, kun lähdin opiskelemaan. Mutta mulla tosiaan lapset oli silloin jo koululaisia, joten pärjäsivät keskenään nekin ajat, kun olin koulussa.

Mä olen 3 vuotta vanhempi, mutta en vaan järjää vähillä yöunilla. Nuorena pärjäsin hyvin valvotunkin yön jälkeen.

 

[Keittiönoita]

Mä olen 3 vuotta vanhempi, mutta en vaan järjää vähillä yöunilla. Nuorena pärjäsin hyvin valvotunkin yön jälkeen.

Mun oli pakko. Ei ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa. Lapset piti pitää leivänsyrjässä kiinni ja jos halusin opiskella, oli pakko tinkiä yöunista. Ei se kyllä mitään herkkua ollut, mutta ajattelin, että kyse on vain muutamasta vuodesta.

 

[Horuksen silmä]

Mun oli pakko. Ei ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa. Lapset piti pitää leivänsyrjässä kiinni ja jos halusin opiskella, oli pakko tinkiä yöunista. Ei se kyllä mitään herkkua ollut, mutta ajattelin, että kyse on vain muutamasta vuodesta.

Mulla usein yöunet jää 5-6 tuntiin ja sekin tuntuu olevan ihan liian vähän. Sen jälkeen kroppa reistailee ja ajatuskaan ei kulje. Mä tingin mielummin sitten siitä vapaa-ajasta ja koitan nukkua edes suht normaalit yöunet.

 

[Keittiönoita]

Mulla usein yöunet jää 5-6 tuntiin ja sekin tuntuu olevan ihan liian vähän. Sen jälkeen kroppa reistailee ja ajatuskaan ei kulje. Mä tingin mielummin sitten siitä vapaa-ajasta ja koitan nukkua edes suht normaalit yöunet.

Ihan järkevää. Mulla kesti useampi vuosi valmistumisen jälkeen ennenkuin pystyin jälleen nukkumaan normaalisti.

 

[päätön]

vuorokausi on muutenki ihan väärän mittanen. :snotty:

 

[Ali Kurttu]

Kun te osta aina netti kaiki, osta sielta!

 

["kitkat"]

Mun oli pakko. Ei ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa. Lapset piti pitää leivänsyrjässä kiinni ja jos halusin opiskella, oli pakko tinkiä yöunista. Ei se kyllä mitään herkkua ollut, mutta ajattelin, että kyse on vain muutamasta vuodesta.

Ihmisen ei kyllä oo mikään pakko nukkua 3-4h yössä. Tuo sun neuvosi on todella typerä ja hengenvaarallinen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="kitkat";27479984]Ihmisen ei kyllä oo mikään pakko nukkua 3-4h yössä. Tuo sun neuvosi on todella typerä ja hengenvaarallinen.[/QUOTE]
Ja mitä niinkuin olisi pitänyt tehdä? Lopettaa opiskelu joo, se toki olisi ollut vaihtoehto. Mutta koska katsoin, että sekä mun ja lasteni tulevaisuuden kannalta alan vaihdos oli hyvä asia, niin sinnittelin ne pari vuotta. Ja voin sanoa, että en ole katunutkaan.

 

[Katylina]

Unettomuus on aikalailla se määrittäjä. Tosin en ehdi tapaamaan kavereitani. Mutta noin muuten asiat hoituvat.

 

["vieras"]

Ja mitä niinkuin olisi pitänyt tehdä? Lopettaa opiskelu joo, se toki olisi ollut vaihtoehto. Mutta koska katsoin, että sekä mun ja lasteni tulevaisuuden kannalta alan vaihdos oli hyvä asia, niin sinnittelin ne pari vuotta. Ja voin sanoa, että en ole katunutkaan.

Sun jutuista ja ylimielisestä asenteesta huomaa, että univelka on tehnyt tuhojaan.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27480114]Sun jutuista ja ylimielisestä asenteesta huomaa, että univelka on tehnyt tuhojaan.[/QUOTE]
Paljon mahdollista Itse olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että hankin itselleni ammatin,jota todennäköisesti pystyn tekemään nivelreumastani huolimatta eläkeikään asti.

 

["vieras"]

Paljon mahdollista Itse olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että hankin itselleni ammatin,jota todennäköisesti pystyn tekemään nivelreumastani huolimatta eläkeikään asti.

Mitä hait nivelreuman ymppäämisellä viestiin?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27480140]Mitä hait nivelreuman ymppäämisellä viestiin?[/QUOTE]
Sitä, että mulle ja lasteni tulevaisuudelle oli tärkeää, että opiskelin itselleni uuden ammatin. Jos en olisi opiskellut, meidän tilanteemme olisi voinut muuttua varsin ikäväksi ennenkuin sain molemmat lapseni aikuisiksi. Sairaanhoitajan työssä kun ei nivelreumaisena kovin hyvin pärjää.

 

["vieras"]

Sitä, että mulle ja lasteni tulevaisuudelle oli tärkeää, että opiskelin itselleni uuden ammatin. Jos en olisi opiskellut, meidän tilanteemme olisi voinut muuttua varsin ikäväksi ennenkuin sain molemmat lapseni aikuisiksi. Sairaanhoitajan työssä kun ei nivelreumaisena kovin hyvin pärjää.

Sun nivelreumasi puhkesi vakavasta univajeesta.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27480148]Sun nivelreumasi puhkesi vakavasta univajeesta.[/QUOTE]
Mun nivelreumani kylläkin diagnosoitiin jo 6 vuotta ennenkuin lähdin vaihtamaan alaa.

*muoks* Sorry virhe...puhkesi 6 vuotta ennen, diagnosoitiin 4 vuotta ennen.

 

["vieras"]

Mun nivelreumani kylläkin diagnosoitiin jo 6 vuotta ennenkuin lähdin vaihtamaan alaa.

*muoks* Sorry virhe...puhkesi 6 vuotta ennen, diagnosoitiin 4 vuotta ennen.

Sitten fiksuna ihmisenä jätit vielä unet toisarvoseen asemaan. Sillälailla!

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27480165]Sitten fiksuna ihmisenä jätit vielä unet toisarvoseen asemaan. Sillälailla![/QUOTE]
Ei vaan katsoin elämääni pidemmällekin kuin seuraavaan viikkoon. Katsoin sinne muutaman vuoden päähän, kun uusi ammatti on hankittu eikä enää tarvitse tehdä sairaanhoitajan töitä. Ja kuten jo aiemmin sanoin, päivääkään en ole katunut. Olen nyt työssä, jota voin tehdä kotoa käsin. Jos joutuisin pyörätuoliin, se ei muuttaisi työkykyäni miksikään. Edelleenkin voisin tehdä tätä samaa työtä kuin nyt teen. Niin kauan, kun pää ja sormet toimivat, voin tehdä töitä. Reuma ei siis ole enää uhkana työnteolleni.

 

[Khimaira]

Pakkohan se on vaan ympätä kaikki samaan vuorokauteen. tai ainakin samalle viikolle- ei millään joka päivä pysty tekemään kaikkea..
Mä tingin eniten siivouksesta ja kotitöistä ja käytän sen ajan opiskeluun, lasten kanssa olemiseen, tms. Sitten vasta siivotaan "kun on pakko" ja esim. pölyjen pyyhintä on vähän niin ja näin.. *prioriteetti nro:367, tms..*.

Käytän hyödykseni iltavuoroon mennessä aamuajan ja esim. yövuoroissa tulee luettua kouluhommia. seuraavaksi eniten tulee tingittyä kavereiden kanssa olemisesta, se on melkein jäänyt kokonaan.

Niin ja muoks. Mulla on 3-vuorotyö, 3 lasta, eläimiä ja AMK-opinnot, kaikki sulassa sovussa :saint:

 

[lasipää edellä]

Miten onnistutte priorisoimaan työn, opiskelun, perheen, vapaa-ajan jne käytön? En tiedä onko vika mun päässäni, mutta en osaa järjestää asioitani ----------------- järjestäneet itsellenne aikaa?

Aika rajuja toimenpiteitähän se on vaatinut.
Työn teon tuntuva vähentäminen itselläni.
Vanha kunnon downshiftaus.
Lisääntynyttä aikaa ei kovin moni asia voi korvata (omasta mielestäni siis).

Ei sinulla ole päässä vikaa.
Aktiivinen elämä jo sinänsä on aika vaativaa ton ajankäytön kannalta.
Mieleen tulee vain, että voiko miettiä, pystyisikö jostain päin toimintoja karsia.

Kaikki laiskat hetket pitää hyödyntää max, eikä järkätä niille kuormaa lisää...

 

["vieras"]

Ei vaan katsoin elämääni pidemmällekin kuin seuraavaan viikkoon. Katsoin sinne muutaman vuoden päähän, kun uusi ammatti on hankittu eikä enää tarvitse tehdä sairaanhoitajan töitä. Ja kuten jo aiemmin sanoin, päivääkään en ole katunut. Olen nyt työssä, jota voin tehdä kotoa käsin. Jos joutuisin pyörätuoliin, se ei muuttaisi työkykyäni miksikään. Edelleenkin voisin tehdä tätä samaa työtä kuin nyt teen. Niin kauan, kun pää ja sormet toimivat, voin tehdä töitä. Reuma ei siis ole enää uhkana työnteolleni.

Hyvä ettet ole enää sairaanhoitaja, koska olet noin tietämätön ihmisen unentarpeesta ja siitä hengenvaarasta joka riittämättömään nukkumiseen liittyy.
Kuulostat holtittomalta, koskaan ei mikään työ tai opiskelu voi korvata unentarvetta.
Aivan uskomatonta että ex-sairaanhoitaja latelee tuommosta tekstiä näppikseltään.