Mistä/keneltä saatte tukea arkenne pyörittämiseen ja siinä jaksamiseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?????
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No mieheltä joskus. Mies tekee välillä pitkiäkin päiviä kun on huoltomiehenä huoltoyhtiössä niin eipä se pahemmin ehdi auttelee ja kun ei vielä asuta edes yhdessä niin sitäkin enemmän arki jää mun vastuulle mut enpähän hirveesti ole valittanut kellekään, mielessä joskus kironnut kun kämppä on välillä kuin pyörremyrskyn jäljiltä muttei auta, ite on vaan siivottava ja tehtävä muutkin hommat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ???:
Onko joku oikeasti kysynyt apua neuvolasta??? Ei jotenkin tulis mieleenkään enää nimittäin kun yhden kerran puhuin väsymyksestä terkkari sanoi "No, mitäs luulit äitiyden olevan??!!" Et ihan kivasti siinä sit keskusteltiin mistä apua olis mahdollista saada- EI TODELLAKAAN. Jotenkin uhkaavaan sävyyn vaan sanoi, että pitää otta yhteys perheneuvolaan jos siltä tuntuu ettei jaksa ja lisäsi vielä,että sinne n. 3 kk jonot...et hirveesti lohdutti. LUUN KURKKUUN se oikeasti iski.

Minä olin viime keväänä tosi uuvuksissa, vaikka olikin ulkopuolista apua saatavissa jne. Kävin neuvolassa muutaman kerran juttelemassa väsymyksestä, sen syistä ja siitä, mitä vois asialle tehdä. Sain asiallista ja kannustavaa kohtelua terkkarilta. Mulle riitti silloin se, että juttelin vain terkkarin kanssa, sain siitä suuren avun omiin sekaviin tunteisiin. Aika kurja terkkari sulla, se on niin säkästä kiinni, kuinka hyvän terkkarin sattuu saamaan. Koita vaihtaa terkkaria, jos vaan onnistuu. Voisit saada empaattisempaa kohtelua ja oikeasti apua väsymykseen.
 
Aupair auttaa arjessa.
Siivooja kerran vkossa.
Hieroja kerran vkossa.
Harrastukset kerran vkossa.
Vanhempaintoimikunnat kerran kuussa.
Ystävät henkisesti.
Mies olkapäällään.
Mummi kerran kahdessa vkossa.
Lapset arki askareissa.
 
Miehen kanssa hoidamme käytännössä kaksin lapset, huushollin ja muun. On isovanhemmat elossa, mutta joko kiireisiä taikka sairaita. Ei kehtaa ylimääräistä kuormittaa, joskus pienen hetken ovat lasten kanssa, muutaman hassun kerran vuodessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tossuliini:
No mieheltä joskus. Mies tekee välillä pitkiäkin päiviä kun on huoltomiehenä huoltoyhtiössä niin eipä se pahemmin ehdi auttelee ja kun ei vielä asuta edes yhdessä niin sitäkin enemmän arki jää mun vastuulle mut enpähän hirveesti ole valittanut kellekään, mielessä joskus kironnut kun kämppä on välillä kuin pyörremyrskyn jäljiltä muttei auta, ite on vaan siivottava ja tehtävä muutkin hommat.

Niin siis etkö ole päivät kotona yksin? Ainoa lapsi koulussa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tossuliini:
No mieheltä joskus. Mies tekee välillä pitkiäkin päiviä kun on huoltomiehenä huoltoyhtiössä niin eipä se pahemmin ehdi auttelee ja kun ei vielä asuta edes yhdessä niin sitäkin enemmän arki jää mun vastuulle mut enpähän hirveesti ole valittanut kellekään, mielessä joskus kironnut kun kämppä on välillä kuin pyörremyrskyn jäljiltä muttei auta, ite on vaan siivottava ja tehtävä muutkin hommat.

Niin siis etkö ole päivät kotona yksin? Ainoa lapsi koulussa?

TArkoitan, että sinun odottaisi auttavan muita eikä itse odottavan jotain apua...
 
mieheltäni. ja sitten sitä henkistä tukea ystäviltä ja kirjeystäviltä joille voi kertoa kaikenlaista.
en ole kokenut tarvitsevani muita arkisten rutiinien pyörittämiseen vaan ihan miehen kanssa me tämä huusholli ja lapset hoidetaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tossuliini:
No mieheltä joskus. Mies tekee välillä pitkiäkin päiviä kun on huoltomiehenä huoltoyhtiössä niin eipä se pahemmin ehdi auttelee ja kun ei vielä asuta edes yhdessä niin sitäkin enemmän arki jää mun vastuulle mut enpähän hirveesti ole valittanut kellekään, mielessä joskus kironnut kun kämppä on välillä kuin pyörremyrskyn jäljiltä muttei auta, ite on vaan siivottava ja tehtävä muutkin hommat.

Niin siis etkö ole päivät kotona yksin? Ainoa lapsi koulussa?

Olen entäs sitte, mutta neiti kun tulee koulusta niin pitäähän täällä jonkun jotain tehäkin. Entäs nyt kun mulla on toi oikea polvi kipeänä etten pysty muuta kuin kepeillä kävelemään niin yksin joudun kaikki tekemään. Tosin nyt yritän huilata tämän illan. Ei se likka mun ainut oo, vanhempi tyttö on jo aikuinen ja asuu omillaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä