Masentuneiden arki

[Aloittaja]

[QUOTE="vieras";22450246]Anteeksi, että änkeän tähän ketjuun, koska minulla ei ole mitään kokemusta masennuksesta. Kokemusta sen sijaan minulla on kahdesta alle 3-vuotiaasta, ja kun luin tuon aloituksesi, heti pisti silmään muutama juttu. Tai oikeastaan pari vinkkiä, miten meillä on asioista selvitty ilman harmaita hiuksia.

Aamuisin kannattaa unohtaa puuronkeitot, ja tehdä vuoronperään mikropuurot kaikille. On nopeampaa kuin puuronkeitto ja tiskiä tulee vähemmän. Sillä aikaa kun lapset syövät (pienemmälle voi antaa vaikka jonkin leivänpalan tms. käteen jos ei vielä itse osaa syödä), tyhjennät tiskarin. Välillä syötät pienemmän ja syöt myös itse. Voit laittaa astiat koneeseen ennen kuin päästät lapset pöydästä, niin eivät pääse koneen kimppuun

Kuinka vanha pienempi on? Jos on jo lähempänä yhtä vuotta tai isompi, pitäisin jonkinlaisen lempeän unikoulun, jotta oppii nukkumaan heräilemättä.

Purkkiruokaa kuule syödään muissakin perheissä, ainakin meillä. Ei meillä ole aikaa aina kokkailla, joten silloin syödään jotain valmista tai puolivalmista. Siitä ei kannata murehtia. Jos haluat rauhassa tehdä ruokaa, laita ihan suosiolla vaikka muumivideo tms. pyörimään, jos lapset sellaisesta tykkäävät. Tai sitten annat isommalle pöydän ääreen vaikkapa palapelin koottavaksi ja pienemmälle myös jotain tutkittavaa, niin pysyvät hetken pois jaloista.[/QUOTE]

Kiitos ihanasta viestistä. Olen tosiaan jo ajat sitten oikonut mutkat ja teen mikrossa yhden ison satsin puuroa molemmille muksuille joista sitten jaan lautasille ja jäähdytän pikana kylmällä maidolla + hedelmäsoseella.

Silloin ku oli vain yksi lapsi, niin se toimi ihan mainiosti, että antoi muksun syödä itse ja siinä välissä ehti hyvin keittiötä siivoilla. Nykyään kun molemmat osaavat itse kiivetä pois syöttäreistään, on se paljon hankalampaa. Nimittäin aina kun vaan tulee jotain mielenkiintoisempaa, syöminen loppuu ja pitää tulla äitiä auttamaan.. Tai muuten minulla on kaksi itkupotku-raivarista muksua selkä kaarella huutmassa vieressä. Toinen siis 2,5v ja toinen 1,2v.

Mä en tiedä onko nuo muksut jotenkin outoja, mutta ne siis molemmat tarvii tosi paljon huomiota ja yksin/ muksut keskenään tekemässä muutamaa minuuttia kauemmin jotain ilman minua, on todella harvinaista.. Yritän kuiteankin ajatella, että kohta jaksavat enemmän touhuta keskenään ja yksinkin..

 

[Jonana]

PS. En tosiaan lukenut ketjun kaikkia viestejä, että samoja asioita olen tainnut sanoa kuin muutkin

Onneksi se ei ole vaarallista.

 

[kokenut]

Kuules rouva, luin sinun tekstisi ja tässä tulee vastaukseni.
Sain toisen lapsen, kun esikoiseni oli 2v. Molemmat olivat allergisia ja yövalvottivat. Esikoinen heräsi 3 kertaa joka yö, nuorimmainen 30 kertaa 1vuoden ja 2kk ajan, ja siitä kaksi vuotiaaksi 10 kertaa yössä. Öisin se huusi. Esikoinen oli tosi villi ja riehui koko ajan silloin pienenä. Vuoden jaksoin, ja sen jälkeen masennuin. Jouduin myös syömään lääkkeitä siihen. Olin todella väsynyt. Asiaa pahensi miehen ulkomaanmatkat sekä se, ettei saatu apua mistään, ei mistään, kukaan sukulainen ei välittänyt, ketään ei kiinnostanut.

Mutta arvaa millä selvisin? Asenteella!! Alussa tunsin syyllisyyttä siitä etten jaksa ja koti oli aivan sekaisin, siis aivan sekaisin. Jossakin vaiheessa lakkasin syyllistämättä itseäni. Miten olisin voinut jaksaa? Kaksi villiä, allergista lasta, jotka eivät nuku ja ei mitään apua mistään. Kun on raskasta, on pakko luopua siitä ajatuksesta, että olisi aina siistiä tai jaksaisi askarrella lasten kanssa. Kun ei jaksa, ei jaksa. Ajattelin niin, että kun tää hirveä härdelli on ohi, niin minä siivoan ja buunaan ja kiillotan kotia usein. Ja kun tuo vauva tuosta kasvaa, niin sitten minä leikin enemmän esikoisen kanssa ym.

Minua piristi myös ulkoilut. Huomasin, että kun vaan jaksan lähteä ulos, niin siellä ulkona kaikki on helpompaa. Ja sisällä kaikki oli helpompaa sen jälkeen, kun esikoinen oli purkanut energiansa siellä ulkona.

Jännä homma, lapset ovat nykyään 2v. ja 4v. Nuorimmainen on nukkunut yönsä hieman paremmin nyt kolmen viikon ajan ja jo nyt tuntuu, että on niin paljon helpottanut. Olen nykyään parempi äiti, sillä en vaadi itseltäni liikoja. Istun sohvalla jos istun, siivota voi huomennakin, ei se päivästä kiinni ole. Pitää antaa itselle lupa olla epätäydellinen, oikein epätäydellisyyden epätäydellisyys.

Voi luoja kiitin niitä purkkiruokia silloin pikkuvauva-aikana. Osan ruoista kuopus syö vieläkin purkista. Onneksi ne on olemassa. Sä selviät siitä. Kannattaa myös ehkä laittaa se esikoinen johonkin leikkikerhoon tms. Sitten et tunne syyllisyyttä askarteluista ym. ulkoiluista, kun ne hoidetaan sen kerhon puolesta.

Tsemppiä, sä selviät, kohta tuo on kuin muisto vain.

 

[sama kokenut]

Meidän esikoinen on sellainen, että vaatii jatkuvasti huomiota ja se vie minusta mehut. Nuorimmainen on antanut henkistä tilaa enemmän ihan vauvasta asti. Kaikkein raskainta on ollut se, ettei esikoinen anna olla rauhassa edes viittä minuuttia ja hän on jo 4v.

 

["vieras"]

Kiitos ihanasta viestistä. Olen tosiaan jo ajat sitten oikonut mutkat ja teen mikrossa yhden ison satsin puuroa molemmille muksuille joista sitten jaan lautasille ja jäähdytän pikana kylmällä maidolla + hedelmäsoseella.

Silloin ku oli vain yksi lapsi, niin se toimi ihan mainiosti, että antoi muksun syödä itse ja siinä välissä ehti hyvin keittiötä siivoilla. Nykyään kun molemmat osaavat itse kiivetä pois syöttäreistään, on se paljon hankalampaa. Nimittäin aina kun vaan tulee jotain mielenkiintoisempaa, syöminen loppuu ja pitää tulla äitiä auttamaan.. Tai muuten minulla on kaksi itkupotku-raivarista muksua selkä kaarella huutmassa vieressä. Toinen siis 2,5v ja toinen 1,2v.

Mä en tiedä onko nuo muksut jotenkin outoja, mutta ne siis molemmat tarvii tosi paljon huomiota ja yksin/ muksut keskenään tekemässä muutamaa minuuttia kauemmin jotain ilman minua, on todella harvinaista.. Yritän kuiteankin ajatella, että kohta jaksavat enemmän touhuta keskenään ja yksinkin..

Meillä olisi ihan sama tilanne noiden ruokailujen jne. suhteen, jos en pitäisi tiukasti kiinni siitä, että pöydässä syödään ja kesken kaiken ei hypitä mihinkään, vaan keskitytään syömiseen. Mutta ymmärrän kyllä, että jos on taustalla masennusta, sitä kuria ei ehkä vaan jaksa pitää yllä. Kysyy todella pitkää pinnaa ja pitkäjänteisyyttä näin suht energiseltäkin äidiltä.

Meillä tuo ihan sama, että eivät viihdy omissa touhuissaan juuri ollenkaan. Meillä vielä sekin, että isompi yrittää kiusata pienempää aina kun silmä välttää, joten eipä noita oikein kahdestaan voisikaan jättää.

 

["tyrmäysjauhoa"]

En löytänyt lääkkeen nimeä mut jos siinä on yhtään maltodekstriiniä, ei sun vointi kyllä parane ja kamala harmi on, jos sellaista sulle on määrätty! No, katso tuoteselosteesta. Niin, onhan sitä sapuskoissakin NYKYÄÄN tosi paljon, mut en yhtään ihmettele, jos ruoan takia menee voimat - menee minullakin, mut en enää syö sellaisia, mistä tulee totaalinen ähky. Tämä on tosi nopeasti vaikuttavaa ainetta ja siksi se pilaa niin monta einesruokaa - ja lääkkeissä se on täyteaineena:

http://karppaus.info/forum/search.php?keywords=%2Bmaltodekstriini&terms=all&author=&sc=1&sf=all&sk=t&sd=d&sr=posts&st=0&ch=300&t=0&submit=Etsi

 

[mutta]

Perhetyöntekijäthän ulkoiluttavat lapsia! Tai sitten sun miehesi voi ulkoiluttaa ne aina iltaisin, niin ovat aamulla rauhallisempia, kun ovat illalla juokseneet mehut pois.

 

["niinpä"]

Perhetyöntekijäthän ulkoiluttavat lapsia! Tai sitten sun miehesi voi ulkoiluttaa ne aina iltaisin, niin ovat aamulla rauhallisempia, kun ovat illalla juokseneet mehut pois.

Niinhän ne tekee ja just siksi et äiti saa nukkua
Mut nukkuminen on ihan pätevä tarpeen syy, niin jaksaa paremmin, ehkä myöhemmin sit siivoillakin.