Missähän on vika?

[Viaton vaimo]

Nyt kaikki kotipsykologit asialle koska tarvitsen todella neuvoja. Kysymys on miehen vanhasta sivusuhteesta joka kummittelee parisuhteessamme loputtomiin. Syy on minun. Asiasta on kulunut jo kuusi vuotta, eikä se edes ollut kummonenkaan juttu miehen mukaan, mutta en pääse siitä yli. Tai olen päässyt siitä kyllä yli ja asia on käsitelty miehen mielestä loppuun. En kuitenkaan malta olla tölväisemätä miestä siitä joka riidan yhteydessä ja riitaahan riittää.
Tapahtuman jälkeen oli onnea ja auvoa pari vuotta, molemmat yritimme parastamme. Sitten kaikki palasi ennalleen. Mikään ei muuttunut. Mies on sellainen kuin on ja minä en saa henkisesti (ja fyysisesti) sitä mitä haluaisin. Eli kaikki on samassa jamassa kuin ennen miehen pettämistä. Petturuutta ei käsitelty kunnolla, miehen jutut muuttuivat koko ajan vaikka minusta juttu oli hänelle aika vakava. Nyt se on muuttunut hänestä täysin mitättömäksi.
Tuntuu siltä ettei hän oikein käsitä mitä on tehnyt. Käsittäisi varmaan jos minä tekisin saman. Muuten ei.
Tyhmää on jauhaa samaa vuodesta toiseen, tiedän, enkä ymmärrä MIKSI teen niin? Onko minulla posttraumaattinen stressi vai haluanko yksinkertaisesti vain eroon koko ukosta nyt kun lapsetkin ovat kasvaneet?

 

[Nelliina]

Et kertomasi mukaan saanut asiaa silloin vuosia sitten käsiteltyä kunnolla, joten on luonnollista että se jäi taustalle ja on nyt putkahtanut esiin. Luonnollista on myös se, että riitojen aikana käytät asiaa miestäsi vastaan. Vaatisi todella hyvää itsehillintää pystyä olemaan kokonaan hiljaa. Kertomasi mukaan pari vuotta menikin aivan ok (mikä on pitkä aika). Mielestäni olisi ollut hyvä, jos olisitte heti käsitelleet asian perinpohjin ja muutenkin keskustelleet suhteestanne ja omista toivomuksistanne. Olet toivonut mieheltäsi jonkinlaista muutosta, mutta hän on edelleen samanlainen etkä ole tyytyväinen. Mielestäni sinun pitäisi nyt selvittää asia uudestaan, alusta loppuun, ja samalla käydä läpi koko suhteenne tila. Ei tuo tuosta muuten selviä. Jatkat tyytymättömänä oloa, ja se voi ajan myötä pilata kaiken. Sinulla on oikeus puhua tunteistasi ja toivomuksistasi, ja miehelläsi on velvollisuus kuunnella ja puhua myös. Hänen tulisi myös ymmärtää, miten teko on vaikuttanut sinuun, ja katua sitä. Totta kai miehesi odottaa, että asiasta ei enää puhuta. Ei pettäjät oma-aloitteisesti ala näistä asioista jutella.Kaikkihan on hyvin, kun jatketaan entiseen malliin eikä pettämisestä puhuta ollenkaan. En usko, että haluat miehestäsi eroon, vaan haluat selvittää asiat ja jatkaa. Mikäli asia ei selviä, ehkä voit sitten alkaa harkita sitä eroa. Ei kannata loputtomiin elää huonossa suhteessa, jossa ei tunne saavansa mitä tarvitsee ja mitä kuuluu saada.

 

[psygologistiikkaa]

Nämä toiseen rakastumiset ja ihastumiset ovat aina joltainkantilta katsottuna vakavia. Pelataan aina tunteilla, se tuo lisä jännitettä kaikille osapuolille, vaikka petetty puoliso ei tiedäkään, pidetään pimennossa.
Itselläni tämä samankaltainen tapahtuma oli kahdeksan vuotta sitten. Pettäminen ei unohdu koskaan, mutta aika himmentää sitä turhauttavaa tuskaa.
Olen siinä vaiheessa, etten puhu siitä asiasta miehelleni, on kuin olisi jokin hämärä muuri pettämisen ja minun välillä, mieli on lukittu. Pikemminkin tyyni olo.

Mieheni ei ole kaikkea kertonut silloin joskus. Suojelee itseään, ehkä voisin kuvitella hänen edes vähäsen katuneen, en mene vannomaan. Tai sitten ei osaa ja pysty käsittelemään asiaa puolison ja perheen kannalta.

Kosto linjalle en koskaan ryhtynyt, pelkkä ajatuskin tuntui tosi pahalle, itsesuojeluko oli siihen syynä.

Kansantaloudellisesti nämä pettämis vyyhdit rampauttavat perheitä ja toipuminen vie vuosia, katsomatta siihen eroaako vai ei. Kaikki voivat huonosti ja se ulottuu myöskin lähipiiriin.

 

[/883]

Jos et pääse asiasta yli, et selvästikään löydä itse keinoja, miten käsitellä asiaa. Suosittelen ammattiapua, jonka avulla saat harjoitteita, joilla tietoisesti opetellaan antamaan anteeksi.

Miehesi on selkeästi päässyt tapahtumasta yli, mutta sinä ylläpidät vihaa ja saat sitä kautta tapahtuneen pysymään tuoreena, vaikka tapahtuman pitäisi antaa arpeutua. Ei siis pidä unohtaa, mutta pitää antaa anteeksi.

Voisit psykologilla myös opetella sitä, miten riidellä rakentavasti. Voisit löytää etukäteen ne sanat ja asiat, joista riidellään. Ainakin omasta kokemuksestani tiedän, että tappelun kohteeksi ei kannata ottaa sellaisia asioita, joille ei voi mitään. Esimerkiksi toisen ominaisuuksia ei kannata ottaa riidan aiheeksi esim. haukkumalla hedelmätöntä siitä, ettei hän kykene saamaan lapsia tai että orgasmiongelmista kärsivää haukutaan kylmäksi ja tunteettomaksi jne. Niillä tavoin satuttaa toista liikaa ja se tuo paineita jatkossa esim. seksielämään.

 

[who]

Tapahtuman jälkeen oli onnea ja auvoa pari vuotta, molemmat yritimme parastamme. Sitten kaikki palasi ennalleen. Mikään ei muuttunut. Mies on sellainen kuin on ja minä en saa henkisesti (ja fyysisesti) sitä mitä haluaisin. Eli kaikki on samassa jamassa kuin ennen miehen pettämistä.
...
Tyhmää on jauhaa samaa vuodesta toiseen, tiedän, enkä ymmärrä MIKSI teen niin? Onko minulla posttraumaattinen stressi vai haluanko yksinkertaisesti vain eroon koko ukosta nyt kun lapsetkin ovat kasvaneet?

Sanoisin, että teet niin koska et ole tyytyväinen suhteeseesi (mieheesi). Kirjoituksesta tuli olo, että "syytät" pettämistä siitä että teillä menee huonosti. Pettäminen sattuu, on vaikea unohtaa, käsitellä ja anteeksi antaa, varsinkin jos sinusta tuntuu että asiaa ei aikoinaan "puitu loppuu". Mieti kuitenkin tarkoin, onko aikaa sitten tapahtunut pettäminen vai (tämän hetkinen) tyytymättömyytesi suhteeseen ensisijainen ongelma. Syytätkö edelleen "turhaan" miestäsi pettämisestä vai pitäisikö keskittyä nykysiin ongelmiin?

 

[Alkuperäinen]

Minä olin tosi tyytymätön ennen miehen petosta. Vuosia oikeastaan. Se olikin syynä koko asiaan, jota mies harkitsi vuoden verran (omien puheidensa mukaan) ennenkuin ryhtyi tuumasta toimeen. Vastaan tuli sopiva vanhastaan työasioista tuttu nainen joka oli myös tyytymätön liittoonsa. Mies vetäytyi leikistä vasta uhottuaan asialla minulle, siis haluten kyykyttää minua. Hän sitten "valitsi" minut suurieleisesti. En koskaan oikein päässyt selville mitä oikein tosiaan tapahtui, koska suhde oikein loppui, hiipuiko se vai miten, koska mies kehitti aina uusia versioita. Sitten alkoi suhteen vähättely ja toisen osapuolen syyttely. Sitten tuli vaihe jolloin hän sanoi katuvansa sitä että kertoi minulle.
Paitsi muita ongelmia ja tyytymättömyyttäni on suhteeseemme tullut tämä lisärasite, eli en enää luota mihinkään mitä hän puhuu. Tarkistan kaikki pienimmätkin asiat. Usein huomaankin että hän puhuu asioita "vähän sinne päin" ja salaa asioita tai kertoo viime tipassa. Huomaan ajattelevani että näin hän on varmaan tehnyt aina enkä ole vain huomannut sitä. Ehkä olen siksi ollutkin tyytymätön koska kaikki ei ole ollut "kohdallaan" vaan hän on pakoillut vastuuta eikä ollut sillä lailla "miehekäs" kuin olisin halunnut.
Menisin mielelläni ammattiauttajalle,mutta tällä paikkakunnalla meidät tunnetaan ja jutut kiertävät, eli en voi.