V
Viaton vaimo
Vieras
Nyt kaikki kotipsykologit asialle koska tarvitsen todella neuvoja. Kysymys on miehen vanhasta sivusuhteesta joka kummittelee parisuhteessamme loputtomiin. Syy on minun. Asiasta on kulunut jo kuusi vuotta, eikä se edes ollut kummonenkaan juttu miehen mukaan, mutta en pääse siitä yli. Tai olen päässyt siitä kyllä yli ja asia on käsitelty miehen mielestä loppuun. En kuitenkaan malta olla tölväisemätä miestä siitä joka riidan yhteydessä ja riitaahan riittää.
Tapahtuman jälkeen oli onnea ja auvoa pari vuotta, molemmat yritimme parastamme. Sitten kaikki palasi ennalleen. Mikään ei muuttunut. Mies on sellainen kuin on ja minä en saa henkisesti (ja fyysisesti) sitä mitä haluaisin. Eli kaikki on samassa jamassa kuin ennen miehen pettämistä. Petturuutta ei käsitelty kunnolla, miehen jutut muuttuivat koko ajan vaikka minusta juttu oli hänelle aika vakava. Nyt se on muuttunut hänestä täysin mitättömäksi.
Tuntuu siltä ettei hän oikein käsitä mitä on tehnyt. Käsittäisi varmaan jos minä tekisin saman. Muuten ei.
Tyhmää on jauhaa samaa vuodesta toiseen, tiedän, enkä ymmärrä MIKSI teen niin? Onko minulla posttraumaattinen stressi vai haluanko yksinkertaisesti vain eroon koko ukosta nyt kun lapsetkin ovat kasvaneet?
Tapahtuman jälkeen oli onnea ja auvoa pari vuotta, molemmat yritimme parastamme. Sitten kaikki palasi ennalleen. Mikään ei muuttunut. Mies on sellainen kuin on ja minä en saa henkisesti (ja fyysisesti) sitä mitä haluaisin. Eli kaikki on samassa jamassa kuin ennen miehen pettämistä. Petturuutta ei käsitelty kunnolla, miehen jutut muuttuivat koko ajan vaikka minusta juttu oli hänelle aika vakava. Nyt se on muuttunut hänestä täysin mitättömäksi.
Tuntuu siltä ettei hän oikein käsitä mitä on tehnyt. Käsittäisi varmaan jos minä tekisin saman. Muuten ei.
Tyhmää on jauhaa samaa vuodesta toiseen, tiedän, enkä ymmärrä MIKSI teen niin? Onko minulla posttraumaattinen stressi vai haluanko yksinkertaisesti vain eroon koko ukosta nyt kun lapsetkin ovat kasvaneet?