missä vaiheessa on ok vaihtaa tsemppaava kannustus siihen tylyyn pakottamiseen..?

  • Viestiketjun aloittaja "Neith"
  • Ensimmäinen viesti
"Neith"
kun ei tuo tsemppi nyt tunnu kantavan hedelmää..
millä saada lapsi opettelemaan asioita joita ikätasonsa mukaisesti pitäisi jo osata jos lapsi on haluton ylittämään sitä mukavuusalueensa rajaa?
kun fakta on se että mitä pidemmälle sitä venyttää niin sen vaikeampi sitä on myöhemmin päästä mukaan porukkaan ja näin ollen joutuu esim harrastuksissa joko pienempien ryhmään tai vaihtoehtoisesti on ikäistensä keskellä huonoin..
 
pwirb
[QUOTE="Neith";27157914]kun ei tuo tsemppi nyt tunnu kantavan hedelmää..
millä saada lapsi opettelemaan asioita joita ikätasonsa mukaisesti pitäisi jo osata jos lapsi on haluton ylittämään sitä mukavuusalueensa rajaa?
kun fakta on se että mitä pidemmälle sitä venyttää niin sen vaikeampi sitä on myöhemmin päästä mukaan porukkaan ja näin ollen joutuu esim harrastuksissa joko pienempien ryhmään tai vaihtoehtoisesti on ikäistensä keskellä huonoin..[/QUOTE]

Siinä vaiheessa, kun kohteen oma motivaatio on niin korkea että saa kannustusta vittuilusta.
 
"Neith"
Siinä vaiheessa, kun kohteen oma motivaatio on niin korkea että saa kannustusta vittuilusta.
5v:lle vittuilu ei kuulu tapoihini, jostain syystä kuvittelen sen lässyn lässyn lää tsemppaamisen ja sen ilkeämielisen vittuilun välissä olevan myös se jämäkkä nyt sun täytyy yrittää ja oppia asenne..
tähän asti on menty lasta kannustavalla asenteella, ei ole pakotettu, on houkuteltu, lahjottu ja tsempattu edes yrittämään.. mutta kun ei nuo tehoa niin täytynee tehdä jotain muuta
 
"hippi"
[QUOTE="Neith";27157936]5v:lle vittuilu ei kuulu tapoihini, jostain syystä kuvittelen sen lässyn lässyn lää tsemppaamisen ja sen ilkeämielisen vittuilun välissä olevan myös se jämäkkä nyt sun täytyy yrittää ja oppia asenne..
tähän asti on menty lasta kannustavalla asenteella, ei ole pakotettu, on houkuteltu, lahjottu ja tsempattu edes yrittämään.. mutta kun ei nuo tehoa niin täytynee tehdä jotain muuta[/QUOTE]

Täytyy päästä eroon houkuttelemisesta, lahjomisesta ja ehkä jonkin verran myös tsemppaamisesta
 
"Neith"
[QUOTE="hippi";27157965]Siis täh?

Siis 5v ei ole päässyt eroon apupyöristä ja ryllaluistimilla liikkuminen on köpelöä?[/QUOTE]

kyllä, apupyörät edelleen eikä suostu pyöräilemään ilman niitä ja luistelu on sitä että tönötetään/istutaan keskellä jäätä eikä osallistuta siihen opetukseen muun ryhmän kanssa ja kokoajan keksitään joku tekosyy sille miksi tullaan pois sieltä jäältä, milloin puristaa tai kirstää joku, milloin kutittaa etc. osaisi kyllä jos edes yrittäisi, sujuvasti se etenee kentältä pois mutta ei sitten muun ryhmän mukana
 
"hippi"
[QUOTE="Neith";27157992]kyllä, apupyörät edelleen eikä suostu pyöräilemään ilman niitä ja luistelu on sitä että tönötetään/istutaan keskellä jäätä eikä osallistuta siihen opetukseen muun ryhmän kanssa ja kokoajan keksitään joku tekosyy sille miksi tullaan pois sieltä jäältä, milloin puristaa tai kirstää joku, milloin kutittaa etc. osaisi kyllä jos edes yrittäisi, sujuvasti se etenee kentältä pois mutta ei sitten muun ryhmän mukana[/QUOTE]

Ja äidin mielestä voisi olla mahdollista vaihtaa tsemppaavasta kannustuksesta tylyyn pakottamiseen.

Ei kannata.

Noilla ohjatuilla tunneilla ei ole juuri mitään merkitystä 5 vuotiaan motorisiin taitoihin. Siellä jos ei ole kivaa niin matkaan tarttuu ainoastaan huonoja muistoja ja huonoa asennetta. Lähtisin pohtimaan ihan sitä lasta ja sitä, mikä sille on hyväksi. Ei ne aina vanhempien unelmia toteuta ja omista unelmista niillä ei vielä ole tietoa.

Paljonko tulee "liikuntaa" viikossa?
 
Ei kannata pakottaa. Meillä on lapset saanu opetella noi siihen tahtiin kuin heille on sopinut. Toinen pääsi apupyöristä 8v ja toinen 6v. Kolmonen on sitten sitä lajia, että kaikkeen mennään mukaan eikä periksi anneta. Luonnekysymys mielestäni.
 
"Neith"
[QUOTE="hippi";27158023]Ja äidin mielestä voisi olla mahdollista vaihtaa tsemppaavasta kannustuksesta tylyyn pakottamiseen.

Ei kannata.

Noilla ohjatuilla tunneilla ei ole juuri mitään merkitystä 5 vuotiaan motorisiin taitoihin. Siellä jos ei ole kivaa niin matkaan tarttuu ainoastaan huonoja muistoja ja huonoa asennetta. Lähtisin pohtimaan ihan sitä lasta ja sitä, mikä sille on hyväksi. Ei ne aina vanhempien unelmia toteuta ja omista unelmista niillä ei vielä ole tietoa.

Paljonko tulee "liikuntaa" viikossa?[/QUOTE]

kyllähän tuo lapsi liikkuu, ongelmaksi muodostuu se että kun kaikki muut ikätoverit osaavat tai ainakin opettelevat noita niin auttamatta lapsi jää aina sitten porukan ulkopuolelle. ei ole välttämättä kovinkaan kiva lapselle jäädä pienten kanssa tarhanpihaan pulkkailemaan kun muut "isot" menevät luistelemaan
ei kyse ole mun unelmien toteuttamisesta vaan siitä että oppisi taitoja jotka tarvitsee oppia jotta voisi olla tuolla muiden lasten kanssa tekemässä niitä juttuja.
ryhmässä opetellaan nimenomaan leikin varjolla ja kannustavalla asenteella
 
"vieras"
No mun 7 vee ei osaa luistella juuri yhtään, melko pökkelönä siellä jäällä kulkee. Mun mielestä luistelu ei nyt ole niin tärkeää oppia että sen vuoksi kannattaisi ketään pakottaa. Mä en osaa luistella ja olen 31 vee
 
"hippi"
[QUOTE="Neith";27158049]...että oppisi taitoja jotka tarvitsee oppia jotta voisi olla tuolla muiden lasten kanssa tekemässä niitä juttuja...
[/QUOTE]

Näin pienten lasten kohdalla minun on todettava, että en tiedä tarpeeksi. Kuitenkin veikkaisin, että perusliikkuminen kannattaisi katsoa eli ihan sieltä kinkkaamisesta ja kyykkyyn menemisestä kuperkeikkoihin, takaperin kävelyyn, varpailla olemiseen, juoksemiseen jne.

Lapsi on useimmiten niin aktiivinen, että sitä rajoitetaan. Ilman rajoittamista lapselta ei useimmiten lopu koskaan tekeminen. Pienellä lapsella pitäisi tulla "liikuntaa" eli jonkinlaisia motorisia harjotteita lähes koko hereillä olo aika. Isommilla lapsilla puhutaan 20-24 tuntia viikossa.

Siihen kannattaa suhteuttaa "harrastusta". Sillä ei ole juurikaan tekemistä taitojen kanssa tuossa iässä. Vielä 10 vanhana ei erotu ne, jotka ovat 5 vuotta treenanneet niistä, jotka ovat muuten olleet aktiivisia
 
"Neith"
Ei kannata pakottaa. Meillä on lapset saanu opetella noi siihen tahtiin kuin heille on sopinut. Toinen pääsi apupyöristä 8v ja toinen 6v. Kolmonen on sitten sitä lajia, että kaikkeen mennään mukaan eikä periksi anneta. Luonnekysymys mielestäni.
mitäs sitten kun luonne on sellainen ettei juurikaan mitään tekisi ilman että pakottaa, ei minkään kaltaista yritystä mihkäänkään suuntaan, kaikkeen saatuun tyydytään, enempää ei havitella ja toimitaan ikäänkuin olisi jo valmiiksi luovuttanut koko homman..?
lapseni ei tälläinen onneksi ole ihan täysin, haluaisi osata mutta se haluttomuus yrittää estää oppimasta (kuuluu niihin jotka haluavat osata kaiken heti ja jos ei osaa niin ei edes sitten yritä)
lapsi itse haluaa mennä kiekkokouluun, koska saman ikäinen serkkukin menee mutta siltikään ei yritä opetella niitä vaadittavia taitoja, itkee sitten sitä kun ei pääse osallistumaan johonkin kun ei osaa.
 
"hippi"
[QUOTE="Neith";27158164]mitäs sitten kun luonne on sellainen ettei juurikaan mitään tekisi ilman että pakottaa, ei minkään kaltaista yritystä mihkäänkään suuntaan, kaikkeen saatuun tyydytään, enempää ei havitella ja toimitaan ikäänkuin olisi jo valmiiksi luovuttanut koko homman..?
lapseni ei tälläinen onneksi ole ihan täysin, haluaisi osata mutta se haluttomuus yrittää estää oppimasta (kuuluu niihin jotka haluavat osata kaiken heti ja jos ei osaa niin ei edes sitten yritä)
lapsi itse haluaa mennä kiekkokouluun, koska saman ikäinen serkkukin menee mutta siltikään ei yritä opetella niitä vaadittavia taitoja, itkee sitten sitä kun ei pääse osallistumaan johonkin kun ei osaa.[/QUOTE]

Tuollaisen ei pitäisi kuulua 5-vuotiaan elämään.
 
"mammax3"
[QUOTE="Neith";27158049]kyllähän tuo lapsi liikkuu, ongelmaksi muodostuu se että kun kaikki muut ikätoverit osaavat tai ainakin opettelevat noita niin auttamatta lapsi jää aina sitten porukan ulkopuolelle. ei ole välttämättä kovinkaan kiva lapselle jäädä pienten kanssa tarhanpihaan pulkkailemaan kun muut "isot" menevät luistelemaan









Ehkä ratkaisu ongelmaan on juuri tässä. Jäädä muutaman kerran pienten kanssa pulkkaileen kun isot lähtee jonnekki kivaan paikkaan. Jos se ite hoksais, et kannattaisko sitteki harjoitella, et pääsis muiden mukaan.
Jos sä hössäät liikaa sitä harjoittelemaan, se voi olla ihan kapinaa sua vastaan, ettei harjoittele. Kokeile ottaa vähän takapakkia ja unohtakaa vaikka koko jutut vähäks aikaa.
Mun yks poika on just sellanen, et se pitää vähän vaivihkaa juksauttaa johonki uuteen hommaan. Jos liikaa alkaa hössään ja painostaan vaikka positiivisestikkin, se lapsi on välittömästi oppositiossa, eikä varmasti toimi niin kuin toivoisin :)
 
fkhgf
[QUOTE="Neith";27158164]mitäs sitten kun luonne on sellainen ettei juurikaan mitään tekisi ilman että pakottaa, ei minkään kaltaista yritystä mihkäänkään suuntaan, kaikkeen saatuun tyydytään, enempää ei havitella ja toimitaan ikäänkuin olisi jo valmiiksi luovuttanut koko homman..?
lapseni ei tälläinen onneksi ole ihan täysin, haluaisi osata mutta se haluttomuus yrittää estää oppimasta (kuuluu niihin jotka haluavat osata kaiken heti ja jos ei osaa niin ei edes sitten yritä)
lapsi itse haluaa mennä kiekkokouluun, koska saman ikäinen serkkukin menee mutta siltikään ei yritä opetella niitä vaadittavia taitoja, itkee sitten sitä kun ei pääse osallistumaan johonkin kun ei osaa.[/QUOTE]

Tämä voi nyt mennä ihan metsään, mutta itselläni tulisi mieleen, että tollaiset tilanteet ovat omiaan kasvattamaan lapsen pettymyksensietokykyä ja pitkäjänteisyyttä. Turhauttaahan se varmasti, mutta kaikkea ei tarvitse osata silloin, kun "kaikki muutkin". Varmasti lapsesi oppii sitten, kun on siihen riittävät edellytykset. Ehkä kannattaisi unohtaa koko asia vähäksi aikaa, ja kokeilla, olisiko sitä intoa myöhemmin?
 

Yhteistyössä