Missä tilanteissa teillä on kadonnut lapsi?

Esikoinen karkasi vaunuista 1v3kk ikäisenä. Oli nukkumassa terassilla, herännyt ja saanut itsensä irti valjaista ja lähtenyt omille teilleen. Oikeasti säikähdin. Meidän tonttia rajasi pieni puro ja sinne tietysti lähdin heti etsimään, ei näkynyt. Otin puhelimen, kiersin pihaamme, huutelin, ei näy. Soitin äidilleni, jotta pysyisin itse rauhallisena etsiessä lasta. Asuimme onneksi syrjässä, 200m pihatiemme päässä, lähdin kävelemään sitä pitkin. Ja lapsi löytyikin neljännen talon pihasta, hyssyttelemässä vauvaa joka myös oli päiväunilla vaunuissa. Lapsi oli kateissa n. 15min.

Kuopus 3,5v "karkasi" pari viikkoa sitten kaupassa. Työnti omia pikku kärryjään, oltiin lähellä kassoja, sanoin tytölle että lähdetäänpäs kassalle, sitten muistinkin yhden jutun ja sanoin että odotappas hetki. Käänsin vain selkäni ottaakseni jotain hyllystä, kun tyttö kerkes hävitä näköpiiristä. Muutaman minuutin etsiskelin ja löytyihän se sieltä kassoilta. Muina miehinä oli jonossa ja laitteli tavaroita kassahihnalle. Lapsi ei edes tajunnut että äiti etsii.

 

Esikoinen karkasi vaunuista 1v3kk ikäisenä. Oli nukkumassa terassilla, herännyt ja saanut itsensä irti valjaista ja lähtenyt omille teilleen.

Isoveljeni oli puolivuotiaana ollut parvekkeella kellimässä vaunuissa unilla. Äiskäni vilkaisi hetken päästä ja näki kauhukseen, että poika roikkuu vaunun kuomussa! Ei onneksi ehtinyt pudota, mutta vilkkaita ovat pienetkin lapset. :-|

 

Minä itse katosin vanhemmiltani ollessani 6-vuotias. Poliisit oli perässä ympäri kaupunkia. Lopputulos: löydyin nukkumasta sängystäni pienen asuntomme alkovissa. Minä vain tapojeni vastaisesti en ollut ilmoittanut meneväni nukkumaan.

 

Minä itse katosin vanhemmiltani ollessani 6-vuotias. Poliisit oli perässä ympäri kaupunkia. Lopputulos: löydyin nukkumasta sängystäni pienen asuntomme alkovissa. Minä vain tapojeni vastaisesti en ollut ilmoittanut meneväni nukkumaan.

Mä olen kadonnut useastikin. En ole ollut vaarassa. Kerran menin nukkumaan eteisen kaappiin, jossa turvaistuimeni oli. Joku porasi kämpässä jotain ja ääni ei kuulunut niin lujaa sinne kaappiin. Kerran läksin yökyläilemään naapurien muuttokuorman mukana. (oikeasti, kuka nykyaikana edes ottaisi vierasta lasta muuttopäivänä yökylään?) Olin 3-5v molemmissa.

 

Mies kadotti yöllä. Nukkui kuopuksen kanssa samassa huoneessa. Esikoinen eri huoneessa. Yöllä esikoinen oli kömpinyt isänsä viereen ja kysynyt "missä NN on?". Mies oli unissaan kokeillut, ei ole kuopus omassa sängyssä, ei ole hänen vieressään... Missäs NN muuten on?!

Löytyi sitten esikoisen sängystä viereisestä huoneesta, mutta mies ehti pelästymään...

 

Olin lapseni kanssa Bulgariassa lentokentällä (poika tuolloin 3v). Poika seisoi vieressä ja itse käännyin katsomaan kun joku mies alkoi huutaa vihaisesti turvatarkastuksessa (halusi tuoda vauvan maitoa ison kanisterin koneeseen). Kun käännyin takaisin poika oli kadonnut. Ihan hirveä paniikki iski; Bulgariassa, mielessä siepatut lapset (Madeleine), kaikki ajatukset vilisi parin minuutin ajan kun juoksin edestakaisin etsimässä. Sitten poika kurkistaa iloisena pylvään takaa.......

 

Multa katosi vauva omassa kodissa Jätin olohuoneen lattialle maton päälle lepäilemään ja menin viereiseen huoneeseen ripustamaan pyykkiä. Ja kun palasin olohuoneeseen.... vauva ei missään!!! Hädissäni aloin etsimään, kunnes hän löytyi keittiön kaappien luota. Oli sitten toinen oppinut kierimään, aiemmin oli vaan kääntynyt selältä vatsalleen.

 

Lapsi nousi citymarketin joillain lastenpäivillä autokärryistä ulos kun miehen kanssa pysähdyttiin muutamien sekuntien ajaksi valikoimaan hyllystä jotain ja meni omille teilleen. Oli jo tavaraa sen verran kärryssä että ei nähty että on noussut ylös, osui just jonkun hyllyn kulmaan ettei nähty ihmisvilinässä tätä ylös nousemista ja oli ollut aiemminkin hiljaa kärryissä kun pingviini oli juuri käynyt jakamassa jätskiä, luultiin että mussuttaa vielä sitä jätskiään.. Onneksi kaupasta ei päässyt ulos ennen kassojen avaamista ja muksu ehti olla omilla teillään n. viisi minuuttia ennen kuin huomattiin. Jännä vaan kun kukaan aikuisista ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota yksin itkevään lapseen, vaikka meidän syyhän se tietysti oli että pääsi livistämään. Kyllä säikäytti.

 

Yhden meidän lapsen kanssa sattuu jatkuvasti vaaratilanteita, että katoaa silmistä. Katse ei saa ihan oikeasti herpaantua hänestä hetkeksikään, sillä silloin hän saattaa olla jo omilla teillään. Ei siis voi edes vilkaista, mitä muut lapset puuhaavat, kun sen sekunnin aikana tämä yksi on jo voinut keretä ties minne. :/ Onneksi osataan varautua asiaan, ja isommilta katoamisilta ollaan vältytty. On kyllä aika stressaavaa, kun koko ajan on oltava tosi skarppina. En luota, että muut kykenee katsomaan tuon yhden perään ollenkaan, joten onneksi on kotihoidossa muutenkin.

 

Kauan sitten Citymarketissa. Olin sovittamassa esikoiselle kenkiä, kun kuopus hävisi kuin piaru saharaan. Ehdin etsiä poikaa vain hetken, kun tulikin jo kuulutus: "X odottaa kadonnutta äitiään infopisteen luona". Pikkasen rupesi naurattamaan, koska enhän minä ollut kadonnut vaan kuopus

ihana

 

Noin kolmevuotiaana meni kerran hukkaan. Tultiin kaupasta ja nostin pojan pois istuimesta ja vein ruokakassit sisään. Siinä ajassa poika oli pinkaissut tien yli naapuriin, jossa lapset leikkivät takapihalla. En siis nähnyt heti missä oli, mutta äänet paljastivat aika pian.

 

Ruotsinlaivalla, esikoinen 2 v ja risat. Mamma ja tyttö menivät ruokajonoon, ja pian mamma tuli naama valkoisena mun luo kysymään että onhan tyttö sun kanssa....? Ei ollut, löytyi kuulutuksen jälkeen pelikoneilta autopelin rattia vääntämästä. Oli sännännyt sinne kesken parikymppisten kundien pelin, ja kun yksi pojista oli kuulutuksen kuullessaan sanonut että "hei XXX, sun äiti etsii sua, pitäisiköhän meidän mennä neuvontaan?" niin tyttö siihen että "en mää ehdi nyt kun mää pelitän!"

Kuopus katosi Ti-Ti Nallen konsertin jälkeen, kun joku fiksu perheenisä väkisin tunki väentungoksessa mun & alle 3 v pojan välistä. Pidin poikaa kädestä kiinni, äijä tunki meidän väliin ja tuuppi poikaa kauemmas jotta pääsisi lapsensa kanssa siitä kulkemaan. Se dille jatkoi ja jatkoi vaikka tönin ko. miestä jopa pois ja huusin että etkö perkele näe että sä tönit pientä poikaa? Kun poika alkoi itkeä koska käsi taittui, niin oli pakko päästää irti (ja myös siksi ettei lapsi kaatuisi tönijän takia ja tulisi tallotuksi), ja samantien poitsu katosi väentungokseen. V*ttu että huusin sille ääliölle äijälle samalla kun valjastin melkein 5 v esikoiseni menemään seinän viereen seisomaan ja pysymään siinä, samalla kun etsin pienempää lastani. Mutku hänen lapsensa halusi nähdä Riitta-tädin, ja siksi he meni just siitä (sen sijaan että olisivat menneet jonoon kuten muutkin olivat menossa), se oli miehen selitys. Kuolisin, jos oma mieheni olisi niin idiootti.
Sanoin kadoksissa olevasta pojasta heti järjestysmiehelle, joka ilmoitti radiopuhelimitse muille järkkäreille, ja jatkoin tietty etsimistä itsekin. Pian joku ihana nainen tajusi nostaa itkevän äitiä huutavan lapsen ylös jotta näin hänet.

 

Toissakesänä 5-vuotias esikoiseni sai luvan leikkiä naapurin tytön (7v.) kanssa meidän takapihalla. Seurasin ikkunasta leikkejä, mutta välissä täytyi käydä vessassa tai hakemassa vauva päikkäreiltä tai jotain muuta vastaavaa, en enää muista, ja kun palasin takas, ei tyttöjä näkynyt missään. Tuli siinä juostua taloa ympäri paniikissa tyttöjä huudellen kerran jos toisenkin, mutta ei vastausta.
Soitin naapuriin ja selitin tilanteen ja kaikkien onneksi tytöt olivat vaan lähteneet heille kertomatta mulle lähdöstään. Muita tilanteita ei sitten oo ollutkaan, koska vahdin tyttöjä tosi tarkkaan. Meidän tontin vieressä kun menee suht vilkas tie.

 

Vähempi nuo ovat hukassa olleet, onneksi. Mutta jokainen kuitenkin sen kerran.

Esikoinen 4v, kun olimme Anttilassa katselemassa leluja. Ilmeisesti ei ollut mieleisiä leluja, kun hävisi. Minä juoksi heti alakertaan, josta käynti ulos suoraan vilkkaalle ajotielle. Juoksin takaisin leluosastolle, koko ajan huutaen lasta. Soitin porukoilleni, asuivat siitä max kilometrin päässä. Isäni lähti juoksemaan keskustaan, jos poika olisi jo ulkona. Minä jatkoin sisällä etsintöjä myyjän kanssa. Annoin kassalle pojan tuntomerkit ja joku kuulutti poikaa.. Hetken kuluttua joku ystävällinen täti toi pojan, joka oli mennyt yläkertaan. Olimme siellä tasan kerran käyty ennen (Top Ten osasto) ja poika oli muistanut siellä pleikan, jota oli ihan rauhassa pelaillut. Kuulutuksista huolimatta. Elämäni pisin noin kymmenen minuuttinen. P.S. Poika lähti pappan mukana porukoilleni ja minä jäin tekemään asiointini kaupungilla loppuun.

Noin kuukausi sitten olin lasten kanssa Prismassa. Ruokaostokset tehtyäni huomasin pakkausteipin vasta kauppalistassa ja lähdin sitä toiseen päähän lasten kanssa hakemaan. Kuopus istui ylhäällä ja keskimmäinen ajoi autoa (tupla-autokärryt). Huomasin jonkin tarjouskorin sportin puolella ja pikaisesti sen vilaisin. Jatkoin matkaa maaliosastolle teippiä hakemaan. Sitten kuulin tutun kuuloista itkua. Kurkkasin autoon ja poika oli poissa. Lähdin juoksemaan kohti ääntä ja poikahan se siellä itkeä huusi leluhyllyjen vieressä (kukaan aikuisista ei pysähtynyt, katsoivat vaan pitkään!) Se tarjouskori jota pengoin, niin vastapäätä oli leluhylly ja siinä ilmeisesti jokin mielenkiintoinen juttu...

Viime kesänä kuopus oli 2,5v ja olimme Sokoksessa. Tyttö hävisi katsellessani esikoiselle kenkiä. Parin myyjän kanssa ravaamme osastoa ympäriinsä ainakin 5min. Kunnes kuuluu pientä hihitystä. Tyttö oli mennyt piiloon vaatteiden sekaan eikä sitä oikeesti näkynyt sieltä yhtään! Tytöllä ei ollut tapana vastata huhuiluihin!

Kyllä nuo osaavat niin pelästyttää, että vaikea kuvaillakkaan!

 

lapsia pitää vahtia koko ajan. Minä en päästä hetkeksiskään silmistä omaa lastani eikä mieheni.
Ollaan oltu ulkomailla paljon ja poika tietää, että mihinkään ei lähdetä.
Se opetus lähtee sieltä vauvasta asti. Minä olen todellakin haukka lapseni, laukkujeni ja myös mieheni suhteen. Jos lapsista ei huolehdita ja ei opeteta alusta asti toki ne tekee mitä haluavat.

 

[QUOTE="viiru";23753469]lapsia pitää vahtia koko ajan. Minä en päästä hetkeksiskään silmistä omaa lastani eikä mieheni.
Ollaan oltu ulkomailla paljon ja poika tietää, että mihinkään ei lähdetä.
Se opetus lähtee sieltä vauvasta asti. Minä olen todellakin haukka lapseni, laukkujeni ja myös mieheni suhteen. Jos lapsista ei huolehdita ja ei opeteta alusta asti toki ne tekee mitä haluavat.[/QUOTE]

Onko sulla montakin kättä ja silmää?

 

Ideaparkin apteekissa oitiin 2,5- vuotiaan kanssa. Kysyin neuvoa jostain rasvasta apteekin työntekijältä ja lapsi leikki apteekin leikkipaikassa. Ehkä alle 1 min puhuin ja siinä samalla seurasin, ettei lapsi katoaisi. Mut jossain välissä ehti livahtaa apteekista käytävään ja oli siitä mennyt suoraan vastapäätä sijaitsevaan Hemtexiin. Sieltä kaupantäti oli bongannut hädissään olevan lapsen ja seisoivat kaupan ulkopuolella kun tulin.

 

[QUOTE="viiru";23753469]lapsia pitää vahtia koko ajan. Minä en päästä hetkeksiskään silmistä omaa lastani eikä mieheni.
Ollaan oltu ulkomailla paljon ja poika tietää, että mihinkään ei lähdetä.
Se opetus lähtee sieltä vauvasta asti. Minä olen todellakin haukka lapseni, laukkujeni ja myös mieheni suhteen. Jos lapsista ei huolehdita ja ei opeteta alusta asti toki ne tekee mitä haluavat.[/QUOTE]

Voi vittu. Menetkö kouluunkin mukaan, saatat koulumatkat lukioikään asti? Ja näet perssilmälläsikin?

 

mua etsittiin kissojen ja koirien kanssa ympäri mäkiä. olin nukkumassa omassa sängyssä.... olin mennyt itse ilman mitään ilmoitusta nukkumaan.

 

Huvipuistossa, katsoin hetken muualle, sillävälin 3v oli juossut muualle..sitä tunnetta on vaikea kuvailla! Huusin paniikissa poikani nimeä, onneks löytyi pian.

 

[QUOTE="viiru";23753469]lapsia pitää vahtia koko ajan. Minä en päästä hetkeksiskään silmistä omaa lastani eikä mieheni.
Ollaan oltu ulkomailla paljon ja poika tietää, että mihinkään ei lähdetä.
Se opetus lähtee sieltä vauvasta asti. Minä olen todellakin haukka lapseni, laukkujeni ja myös mieheni suhteen. Jos lapsista ei huolehdita ja ei opeteta alusta asti toki ne tekee mitä haluavat.[/QUOTE]

Väittäisin myös olevani todella tarkka, mutta lapset ja tilanteet ovat niin kovin erilaisia. Esikoiseni 2,5 on kova menijä eikä ei-sana merkitse hänelle välillä mitään, vaikka puhetta kyllä muuten ymmärtää. Raskauden puolivälistä saakka olen ollut tosi kömpelö, joten tytölle ei ole mikään juttu ehtiä meidän talon kulman taakse 2 m matkan siinä ajassa kun vasta saan oven kiinni. Siitä alkaa yleinen tie, vaikka onkin päättyvä pihatie. Kakkoskodin pihaltakin hän on ehtinyt kipaista kohti isoa autotietä ihan valvovien silmieni alla - jolloin huusi. Kuin heikkopäinen, ja lapsi vain nauroi. Ei tuon ikäiseltä oikeasti voi odottaa, että hän tajuaisi, miten pahasti voi käydä, ei vaikka kuinka vannottaa. Ja toiset lapset on vaan niin nopeita käänteissään, että ainoastaan valjaissa pysyisi täydellinen kontrolli.

 

Yksi lapsi (2v) on kadonnut pihasta kun torkahdin vahingossa pihakeinuun, etsittiin ja etisittiin... löytyi kyykystä marjapensaista syömässä marjoja, ei viitsinyt vastailla huuteluihin.

Yksi (2,5v) oli keploitellut itsensä rattaiden valjaista kun luulin sen nukkuvan päiväunia, tiedä missä asti oli käynyt kun tuli parkuen takaisin kun amppari oli pistänyt sormeen... onneksi! Sama lapsi on 2 kertaa ollut syvien lammikoiden ja ojien äärellä, häipännyt pihasta valvovien silmieni alta, se vaan livahtaa hiiren hiljaa ja huomaamatta.

7 ja 5v pojat katosivat Ideaparkissa, kun työnsin rattaita ja talutin 3v, katosivat tungokseen ja nähtiin 20 min päästä...olivat kävelleet vaan eteenpäin reippaasti pujotellen etsimässä lelukauppaa, ja kun sen löytivät niin äiti ei ollutkaan enää perässä. Kiersivät sitten koko ympyrän kunnes saavuttivat meidät taas.

Ihan hirvee tunnehan se on kun lapsi katoaa! Pihapiirissä lapsi ei yleensä hätäänny eikä etsi äitiä, mutta kaupoissa isommallekin lapselle tulee paniikki ja itku silmään

 

Valitettavasti ei voi auttaa ja jo pysähtyminenkin oli virhe. Lasta kuulusteltaessa tarina muuttuu helposti aikuisen odottamaksi, eli: "paha setä huusi ja yritti pakottaa autoon." Seuraavana päivänä saa lukea lehdestä, että poliisi etsii punaisella Toyotalla liikkuvaa pedofiiliä.

totta. talvella oli juttua lehdessä valkoisesta pakettiautosta missä setä houkuttelee lapsia autoon; todellisuudessa pakettiauton kuljettaja oli ojentanu näitä lapsia ettei saa heitellä ohikulkevia autoja lumipalloilla.

 

Eräs tuttuni oli unohtunut isältään kauppaan n. 6 v. ikäisenä Oli mennyt isä kotiin ja alkanut miettiä, että mitä unohti...

 

Kadonnut ei sentään ja onneksi ole. Onnettomuuksia sen sijaan on sattunut muutenkin.