Missä tilanteissa teillä on kadonnut lapsi?

[QUOTE="aaa";23753769]Eräs tuttuni oli unohtunut isältään kauppaan n. 6 v. ikäisenä Oli mennyt isä kotiin ja alkanut miettiä, että mitä unohti...[/QUOTE]

Mulle on käynyt niin. Isä ei vaan ehtinyt ihan kotiin asti... Onneksi kyseessä oli pieni kyläkauppa, jossa kaikki tunsivat meidät.

Mulla kerran meni meidän esikoinen "hukkaan". Tai oikeastaan se meni piiloon vaaterekin sisään. Siellä se vaan hihitteli kun paniikissa huutelin.

 

Mä muistan kun olin äitini ja mummini kanssa kaupassa ja sain jäädä leluosastolle ihastelemaan barbeja kun menivät ostoksille. Näin oli tehty useasti mutta sillä kerralla olimme sen verran myöhään liikkeellä että kaupassa kuulutettiin että suljemme 15 min. kuluttua jne. Minä menin jostain syystä aivan paniikkiin ja olin varma että minut on unohdettu kauppaan. Lähdin sitten etsimään äitiä joka olikin jo tulossa hakemaan minua mutta kuljettiin ristiin. Voi luoja sitä paniikkia ja hätää molemmin puolin! Löydettiin sitten kyllä toisemme

Omani on tehnyt näitä hyllyn taakse piiloutumisia ja olen huomannut että usein etsin liian pitkältä kun tyttö on useimmiten n. 2metrin päässä, on vaan pieni ja häviää kauppojen massojen taakse melko sujuvasti.

 

[QUOTE="viiru";23753469]lapsia pitää vahtia koko ajan. Minä en päästä hetkeksiskään silmistä omaa lastani eikä mieheni.
Ollaan oltu ulkomailla paljon ja poika tietää, että mihinkään ei lähdetä.
Se opetus lähtee sieltä vauvasta asti. Minä olen todellakin haukka lapseni, laukkujeni ja myös mieheni suhteen. Jos lapsista ei huolehdita ja ei opeteta alusta asti toki ne tekee mitä haluavat.[/QUOTE]

Mitä muuten pystyt elämässä tekemään, jos aina on silmä lapsessa? Siis ihan joka sekuntti tuijotat lastasi? Näissäkin kertomuksissa kyllä näkee, että lapset eivät ole olleet "tunteja" yksin, vaan parhaimmassa tapauksessa on riittänyt purkin kurottaminen kaupan hyllyltä... Ja jos kerran vielä silmä kovana vahtaat myös miestäsi?

 

[QUOTE="vieras";23748696]ei ole kadonnut, mutta oli yksi todella lähellä piti tilanne. Lapsi oli nukkumassa ulkona vaunuissa n. 1v3kk ikäinen poika. Oli herännyt vaunuissa ja oli kiivennyt vaunuista pois. Meillä vaunuissa aina itkuhälytin ja vieressä vielä ikkuna auki, että itku varmasti kuuluu sisälle. Oli sit käyny niin huono tuuri, että just sillon oli loppunut itkuhälyttimen vaunuosasta patterit eikä se tietenkään hälyttänyt. Eikä lapsi itkenyt niin kuin normaalisti, ei kuulunut mitään sisällekkään. LIsäksi lapsi oli aina valjailla kiinni niissä vaunuissa, mutta poikkeuksellisesti mies oli nukuttanut pojan eikä ollut muistanut laittaa valjaita kiinni.
Aloin vaan miettimään, että nukkuupa kauan, sit aattelin mennä kuitenkin kurkistaman vaunuihin, niin poika seisioi terassilla vaunujen vieressä.
Ties kuinka kauas olisi muutamassa minuutissa jo ehtinyt, asutaan omakotitalossa jossa vieressä hiljainen pihatie ja tien toisella puolen pienen pieni puro, rantaan on matkaa joku sata metri.
Sen jälkeen kyllä mieskin katsoi että on varmasti vyöt kiinni ja aina on patterit tarkastettu, että varmasti hälyttimet toimii.[/QUOTE]

poika sitten löyty?

 

Mitä muuten pystyt elämässä tekemään, jos aina on silmä lapsessa? Siis ihan joka sekuntti tuijotat lastasi? Näissäkin kertomuksissa kyllä näkee, että lapset eivät ole olleet "tunteja" yksin, vaan parhaimmassa tapauksessa on riittänyt purkin kurottaminen kaupan hyllyltä... Ja jos kerran vielä silmä kovana vahtaat myös miestäsi?

Taitaa vain olla rauhallinen lapsi. Niitä kun on niin moneksi - toiset karkaa vaikka pitäisi kraivelista kiinni.

 

Kauan sitten Citymarketissa. Olin sovittamassa esikoiselle kenkiä, kun kuopus hävisi kuin piaru saharaan. Ehdin etsiä poikaa vain hetken, kun tulikin jo kuulutus: "X odottaa kadonnutta äitiään infopisteen luona". Pikkasen rupesi naurattamaan, koska enhän minä ollut kadonnut vaan kuopus

Meillä samaisessa kauppaketjussa samalla lailla, olin vaan valitsemassa uutta tuttia kuopukselle ja kun käänsin selkäni, niin esikoista ei näkynytkään...