tai enemmänkin, kun odotin esikoista (syntyi 12/05), mulla oli myös hepatoosi, tai lääkärit aina sanoi hepatogestoosi. Toisin kuin teillä useimmilla, mulla oli varsinaiset maksa-arvot (asat, alat) normaalit tai vain vähän koholla, sen sijaan sappihappoarvo nousujohteinen viikolta 35 lähtien kun ne ekaksi tarkistettiin kutinan vuoksi. Mulla oli adursal-lääkitys mikä tuntui hillitsevän kutinaa mutta ei pysäyttänyt sh:n nousua. Viikolla 39 yritettiin tablettikäynnistystä, mutta ei tapahtunut mitään, ja pääsin viikoksi kotiin. Uusi käynnistys täsmälleen laskettuna päivänä, ja siitä lähti ja syntyi! Joten kyllä siinä la:ssa merkitystä on, kun paikat ei vaan ole kypsät ennen sitä, ainakaan ensisynnyttäjillä.
Nyt odotan toista lasta, viikkoja nyt 24+2. Vielä on maksat ja sapet alhaalla, ja kutinaa on aiheuttanut vain kuiva talvi-iho. Toivottavasti ei nousisikaan loppuviikoilla, vaikka taitaa olla turha toivo. Tyypillisestihän se uusiutuu. Minä suhtauduin esikoisen kohdalla tosi negatiivisesti käynnistykseen: pelkäsin ja inhosin koko ajatusta, koska tunsin oloni ihan terveeksi ja vauvakin oli hyvin liikkuvainen. En voinut millään uskoa että hänellä olisi jotain vaaraa, ja olisin halunnut synnytyksen käynnistyvän luonnostaan. Mutta kyllä se käynnistetty synnytys hyvin meni, oksitosiinitippojakaan ei tarvittu.
Oudointa minulla oli se, että sappihapot eivät laskeneetkaan heti synnytyksen jälkeen normaalitasolle, vaikka niin olisi pitänyt tapahtua, vaan ne jäivät 1,5 vuodeksi jonkin verran koholle, vain hitaasti laskien. Mitään kutinaa tai muutakaan se ei aiheuttanut, eivätkä lääkärit osanneet tehdä sille mitään. Sappikiviäkään kun ei ollut.