Missa vaiheessa se vasymys iskee?

Tuosta 'varttuneemman vanhemman prototyyppi' aloituksesta tuli sellainen mieleen, etta kun aina kovasti toitotetaan sita etta 'vanha' aiti ei jaksa, ja on niin vasynyt. Etta missa vaiheessa se vasymys oikeen iskee? Ihan oikeesti, onko kukaan teista yli 40-kymppisista yht akkia huomannut etta olisi niin maatakaatavan vasynyt koko ajan ettei mitaan jaksa? Ma viela odottelen sita vasymys puuskaa, mutta ehka ikaa ei ole viela tarpeeksi (43). Jospa se sitten ensi vuonna iskee kuin puulla paahan,,, kertokaa nyt etta osaan varautua siihen.

Ja kontrastiksi sitten myos se huomio, etta aikamoinen kasa tuolla 'mitas nyt?' puolella on aina niita valituksia siita kuinka kukin on niin vasynyt, laiskottaa, ei jaksa mitaan, jne. Etta ei se kuitenkaan taida ihan iasta olla kiinni se vasymys, vai mita?

 

Ehkä me "60-luvun lapset" emme vain turhista narise emmekä liikoja valita.

 

no, en tiedä väsymyksestä. milloin se iskee. mun kuopus on jo kouluikäinen, niinpä lähdin opiskeleen alalle. tällä hetkellä top-jaksolla päiväkodissa pienten alle 3 vuotiaiden osastolla ja olen nauttinut ihan joka hetkestä lasten kanssa. =)

 

\

Tuosta 'varttuneemman vanhemman prototyyppi' aloituksesta tuli sellainen mieleen, etta kun aina kovasti toitotetaan sita etta 'vanha' aiti ei jaksa, ja on niin vasynyt. Etta missa vaiheessa se vasymys oikeen iskee? Ihan oikeesti, onko kukaan teista yli 40-kymppisista yht akkia huomannut etta olisi niin maatakaatavan vasynyt koko ajan ettei mitaan jaksa? Ma viela odottelen sita vasymys puuskaa, mutta ehka ikaa ei ole viela tarpeeksi (43). Jospa se sitten ensi vuonna iskee kuin puulla paahan,,, kertokaa nyt etta osaan varautua siihen.

Ja kontrastiksi sitten myos se huomio, etta aikamoinen kasa tuolla 'mitas nyt?' puolella on aina niita valituksia siita kuinka kukin on niin vasynyt, laiskottaa, ei jaksa mitaan, jne. Etta ei se kuitenkaan taida ihan iasta olla kiinni se vasymys, vai mita?

Onko sulla sitten pienet lapset ja käytkö töissä samalla vai miksi näin kirjoitit, siis onko sulla syytä olla väsynyt, syötätkö lasta öisin ...???

 

Tarkoitin, että jos ei ole mitään syytä olla väsynyt, niin miksi sillä leuhkia, että ei ole väsymystä huomannut?

 

Jos on syitä olla väsynyt, niin sitten ollaan, oli ikä mikä tahansa. Mutta itse luulen vaan APn tarkoittaneen, ettei me nelikymppiset olla vielä sen väsyneempiä eri tilanteissa kuin nuoremmatkaan. Eli ei vielä kuopan reunalla, minkä nuoremmatkin tulevat joskus helpotuksekseen huomaamaan.....

 

\

Onko sulla sitten pienet lapset ja käytkö töissä samalla vai miksi näin kirjoitit, siis onko sulla syytä olla väsynyt, syötätkö lasta öisin ...???

Ihan kommentoin vaan tuota aina kuultavaa jankutusta etta 'vanhat aidit' jaksaa niin paljon huonommin - ja tavallisesti tama tuntuu tulevan vahan nuoremmasta suusta. Ihmettelin vaan sita etta mita me jaksetaan niin huonosti - kun en ole huomannut itsessani mitaan sen kummempia vasymyksen merkkeja. Pohjustukseksi sen verran etta kaksi ekaa lasta sain kun olin 20-30, ja kaksi seuraavaa aivan ennen kuin taytin 40. Eli yosyotot ynna muut lapsen juoksutukset/valvomiset/toissaolot on tassa koettu niin puolin ja toisinkin. Enka kylla huomannut mitaan eroa siina etta olinko nuori tai vanha.

Lapsia on kotona 4 - ikahaarukassa n.16v - 4v, etta kylla tassa hommaa piisaa. Mutta tekemallahan se hoituu,,,, oli ika sitten mika tahansa.

Eli jannityksella jaan edelleen odottamaan etta koska se vanhan aidin jaksamattomuus minuun iskee,,,

 

\

\

Onko sulla sitten pienet lapset ja käytkö töissä samalla vai miksi näin kirjoitit, siis onko sulla syytä olla väsynyt, syötätkö lasta öisin ...???

Ihan kommentoin vaan tuota aina kuultavaa jankutusta etta 'vanhat aidit' jaksaa niin paljon huonommin - ja tavallisesti tama tuntuu tulevan vahan nuoremmasta suusta. Ihmettelin vaan sita etta mita me jaksetaan niin huonosti - kun en ole huomannut itsessani mitaan sen kummempia vasymyksen merkkeja. Pohjustukseksi sen verran etta kaksi ekaa lasta sain kun olin 20-30, ja kaksi seuraavaa aivan ennen kuin taytin 40. Eli yosyotot ynna muut lapsen juoksutukset/valvomiset/toissaolot on tassa koettu niin puolin ja toisinkin. Enka kylla huomannut mitaan eroa siina etta olinko nuori tai vanha.

Lapsia on kotona 4 - ikahaarukassa n.16v - 4v, etta kylla tassa hommaa piisaa. Mutta tekemallahan se hoituu,,,, oli ika sitten mika tahansa.

Eli jannityksella jaan edelleen odottamaan etta koska se vanhan aidin jaksamattomuus minuun iskee,,,

Minä jaksan ihan hyvin tätä normaalielämää ja jaksoin senkin kun nuorinta yöimetin yli vuoden ikään.
Mutta sen tunnustan että en jaksa riekkua missään baareissa aamuneljään. Ei nääs kiinnosta enää vaan menen ihan hyvällä omallatunnolla yhdeltätoista nukkumaan usein viikonloppunakin. Mutta sitten jaksankin seitsemän - kahdeksan aikoihin nousta ylös aamulla.
Jaksaminen ja väsyminen on suhteellista ja riippuu millä mitataan ja mitä pitäisi jaksaa.

 

Väsymys iskee jos on iskeäkseen, mutta ei se kaikkiin yli 40:iin iske, sitä on aivan turha yleistää. Ja se riippuu myös paljon ihmisestä paljonko kestää paineita jos on esim. töissä ja pienet lapset, kotona kaikki kotityöt sun muut jutut, hei ne on aivan yksilöjuttuja. Kyllä ne nuoretkin tuntuu olevan kovin väsyneitä ku olen tota palstaa seuraillut kaikilla meillä on joskus pallo hukassa, mutta ne menee aina ajan kanssa ohi. Toisilla on vaikeampaa toisilla helpompaa näin se vaan menee. =)

 

\

Tuosta 'varttuneemman vanhemman prototyyppi' aloituksesta tuli sellainen mieleen, etta kun aina kovasti toitotetaan sita etta 'vanha' aiti ei jaksa, ja on niin vasynyt. Etta missa vaiheessa se vasymys oikeen iskee? Ihan oikeesti, onko kukaan teista yli 40-kymppisista yht akkia huomannut etta olisi niin maatakaatavan vasynyt koko ajan ettei mitaan jaksa? Ma viela odottelen sita vasymys puuskaa, mutta ehka ikaa ei ole viela tarpeeksi (43). Jospa se sitten ensi vuonna iskee kuin puulla paahan,,, kertokaa nyt etta osaan varautua siihen.

Ja kontrastiksi sitten myos se huomio, etta aikamoinen kasa tuolla 'mitas nyt?' puolella on aina niita valituksia siita kuinka kukin on niin vasynyt, laiskottaa, ei jaksa mitaan, jne. Etta ei se kuitenkaan taida ihan iasta olla kiinni se vasymys, vai mita?

Sen verran tuosta väsymyksestä että mä olin 25 vuotiaana tuoreena yhden lapsen äitinä sata kertaa väsyneempi kuin nyt eronneena ja viiden lapsen yksinhuoltajana.Kai se vastuu siitä vauvasta väsytti.Nyt kun vauva muutti pois kotoa ja jäi noi neljä nuorempaa,mua ei väsytä enää.Oikeastaan väsymys loppui avioeroon.
Siitä olenkin tullut siihen johtopäätökseen että miehet ovat s.aatanasta ja ilman tulee paljon paremmin toimeen ja pysyy pirteempänä :kieh:

 

Nyt! On meinaan rv 38+3

 

Olen 45 ja viikolla 31 ja nuorimmainen 3 vuotta. Tämä paljon kirjoiteltu keski-iän kriisin ja vaihdevuosien tiennoilla oleva jatkuva väsymys ei tunnu tutulta. Nukun yöt, syön monipuolisesti (ei sokeria, valkeaa viljaa tai pitkälle prosessoituja teollisuus mössöjä), ulkoilen ja opiskelen kaikkea mielenkiintoista.

Olin mastentunut ja väsynyt kolmikymppiosenä. Huono avioliitto masensi ja väsytti.

 

Kysymys, mitä itekki miettiny =)
Mulla lapset kahessa sarjassa, ekat 24-25 -vuotiaana ja toiset 37-39 -vuotiaana. Enkä kyllä huomaa väsymyksessä mitään eroa! Yhtä hermoheikko molemmissa tapauksissa No, ehkä kuopusten yöheräämisiä jaksoin paremmin nyt, ku sillon aikasemmin... Mut ei sekään iästä ollu kiinni, vaan elämäntilanteesta.... Että sellasta.

 

\

Kysymys, mitä itekki miettiny =)
Mulla lapset kahessa sarjassa, ekat 24-25 -vuotiaana ja toiset 37-39 -vuotiaana. Enkä kyllä huomaa väsymyksessä mitään eroa! Yhtä hermoheikko molemmissa tapauksissa No, ehkä kuopusten yöheräämisiä jaksoin paremmin nyt, ku sillon aikasemmin... Mut ei sekään iästä ollu kiinni, vaan elämäntilanteesta.... Että sellasta.

=) Minulla kanssa lapset kahdessa sarjassa,, melkein ihan samoihin menee kuin sinulla, paitsi etta kaksi ekaa sain 27v ja 29v,,, ja tokasarjalaiset sitten juuri 37v ja 39v. =)

 

Väsymyksestä vielä... Olen kans huomannu jotta nuoret ekan lapsen äidit ne vasta Väsyneitä on. meillä on kuusi lasta, joista ekat neljä ovat syntyneet alle 30vee ja kaks nuorinta neliskympeis. En ole liioin tuntenut olevani eritysen väsynyt jälleen pienten lasten äitinä.. Positiivinen elämänasenne on myös huomioitava jaksamisen suhteen. On niitä tietenki huonojakin päiviä vaikka miten olis positiivinen luonne. Ja Saa Olla Väsynyt!

 

\

\

Kysymys, mitä itekki miettiny =)
Mulla lapset kahessa sarjassa, ekat 24-25 -vuotiaana ja toiset 37-39 -vuotiaana. Enkä kyllä huomaa väsymyksessä mitään eroa! Yhtä hermoheikko molemmissa tapauksissa No, ehkä kuopusten yöheräämisiä jaksoin paremmin nyt, ku sillon aikasemmin... Mut ei sekään iästä ollu kiinni, vaan elämäntilanteesta.... Että sellasta.

=) Minulla kanssa lapset kahdessa sarjassa,, melkein ihan samoihin menee kuin sinulla, paitsi etta kaksi ekaa sain 27v ja 29v,,, ja tokasarjalaiset sitten juuri 37v ja 39v. =)

Moi vaan! Kiva "tavata" suunnilleen samanlainen perherakenne =)
Onko liian tunkeileva kysymys, että onko sama mies tekijänä?
Mulla on mies vaihtunu tossa välissä... =)
Enkä allekirjoita väittämää, että mies ei vaihtamalla parane... Näinkin voi käydä

 

\

\

\

Kysymys, mitä itekki miettiny =)
Mulla lapset kahessa sarjassa, ekat 24-25 -vuotiaana ja toiset 37-39 -vuotiaana. Enkä kyllä huomaa väsymyksessä mitään eroa! Yhtä hermoheikko molemmissa tapauksissa No, ehkä kuopusten yöheräämisiä jaksoin paremmin nyt, ku sillon aikasemmin... Mut ei sekään iästä ollu kiinni, vaan elämäntilanteesta.... Että sellasta.

=) Minulla kanssa lapset kahdessa sarjassa,, melkein ihan samoihin menee kuin sinulla, paitsi etta kaksi ekaa sain 27v ja 29v,,, ja tokasarjalaiset sitten juuri 37v ja 39v. =)

Moi vaan! Kiva "tavata" suunnilleen samanlainen perherakenne =)
Onko liian tunkeileva kysymys, että onko sama mies tekijänä?
Mulla on mies vaihtunu tossa välissä... =)
Enkä allekirjoita väittämää, että mies ei vaihtamalla parane... Näinkin voi käydä

Saa kysya,, samaa minakin taalla mietin,,, mutta mulla on sama mies tekijana,, innostuttiin vaan jostain syysta uudelle kierrokselle.

 

Minä olen tosi väsynyt ajoittain,sillä olen aloittanut taas töissä ja meillä on pieni lapsi. Välillä hän valvottaa öisin ja kinuaa viereemme nukkumaan tai nukkuu vieressä,eikä levollisista unista tule silloin yhtään mitään...
En ole koskaan ollut mikään yökukkuja juhlimisesta puhumattakaan,mutta silti tuntuu olevan vuosi vuodelta vaikeampaa valvotun yön jälkeen raahautua seuraavaan päivään...
Onneksi ei ole koskaan tarvinnut jaksaa koliikkivauvan kanssa... :hug: Sinulle halaus joka olet viiden lapsen yksihuoltaja..varsinainen arjen sankari :hug:
Kaikesta huolimatta meillä on helppo lapsi onneksi,sillä pitkään itsenäisen ihmisen elämää eläneenä olisi varmaan ollut tosi vaikeaa sopeutua hyvin vaativan lapsen hoitoon!

 

\

\

\

\

Kysymys, mitä itekki miettiny =)
Mulla lapset kahessa sarjassa, ekat 24-25 -vuotiaana ja toiset 37-39 -vuotiaana. Enkä kyllä huomaa väsymyksessä mitään eroa! Yhtä hermoheikko molemmissa tapauksissa No, ehkä kuopusten yöheräämisiä jaksoin paremmin nyt, ku sillon aikasemmin... Mut ei sekään iästä ollu kiinni, vaan elämäntilanteesta.... Että sellasta.

=) Minulla kanssa lapset kahdessa sarjassa,, melkein ihan samoihin menee kuin sinulla, paitsi etta kaksi ekaa sain 27v ja 29v,,, ja tokasarjalaiset sitten juuri 37v ja 39v. =)

Moi vaan! Kiva "tavata" suunnilleen samanlainen perherakenne =)
Onko liian tunkeileva kysymys, että onko sama mies tekijänä?
Mulla on mies vaihtunu tossa välissä... =)
Enkä allekirjoita väittämää, että mies ei vaihtamalla parane... Näinkin voi käydä

Saa kysya,, samaa minakin taalla mietin,,, mutta mulla on sama mies tekijana,, innostuttiin vaan jostain syysta uudelle kierrokselle.

Ihanaa! Kunnioitettavaa!!! =)

 

Minä sain ekan lapsen 23 v. ja tokan 36 v. Olen ollut paljon väsyneempi toisen kuin ensimmäisen kanssa. Mutta mutta - syy ei taida olla pelkästään ikä vaan se, että ekan ollessa pieni olin opiskelija ja oli aikaa opiskella rauhalliseen tahtiin ja levätä kun oli tarpeen. Nyt toisen ollessa pieni olen työelämässä ja urakin on edennyt kuten olen halunnut mutta niin on lisäänytynyt työt ja paineetkin. Ei enää levätä kun on tarpeen, joten olen kroonisesti vähän stressantunut.

No, ehkä parempi elintaso vähentää stressiä mutta kyllä vähän väsyttää!

 

Sinä Maxium...olen ihan samaa mieltä.Positiivinen asennoituminen elämään auttaa paljon.Olen myös kuuden lapsen äiti,iät 19-1v5kk(olen 43v).Olen hoitanut kotia ja lapsia ja miestä siinä sivussa.Oikea asenne elämään ja terve järki,se on kova sana.En ole kokenut väsymystä lasten kanssa enkä muutenkaan.minulla ainakin lapset ovat pitäneet minut virkeänä ja nuorena.

 

olen täysin samaa mieltä, että oikealla asenteella pääsee pitkälle. Mä olen saanut lapseni 31-41 v ja olen jaksanut kaikkien kanssa ihan yhtä hyvin tai huonosti. Meillä ei yhtä lasta ole koskaan ollutkaan, joten sellaisesta en tiedä mitään.

Joku tossa aiemmin kirjoitti, että ei jaksa baariin lähteä. Kumma kyllä, mä teen vielä sitäkin. Mutta olen nyt viime vuosina alkanut pitää kunnostani huolta ja yritän syödä ja juoda terveellisesti ja liikun säännöllisesti.

Lämmintä joulunalusaikaa kaikille

 

\

olen täysin samaa mieltä, että oikealla asenteella pääsee pitkälle. Mä olen saanut lapseni 31-41 v ja olen jaksanut kaikkien kanssa ihan yhtä hyvin tai huonosti. Meillä ei yhtä lasta ole koskaan ollutkaan, joten sellaisesta en tiedä mitään.

Joku tossa aiemmin kirjoitti, että ei jaksa baariin lähteä. Kumma kyllä, mä teen vielä sitäkin. Mutta olen nyt viime vuosina alkanut pitää kunnostani huolta ja yritän syödä ja juoda terveellisesti ja liikun säännöllisesti.

Lämmintä joulunalusaikaa kaikille

ehkä sitä joka ei baareja jaksanut ei todellakaan baarit enää kiinnosta vaan elämään on löytynyt jo muutakin sisältöä

 

Hei joku vaan,

jos mä käyn vielä ulkona, se ei tarkoita sitä, etteikö mun
elämässä olisi sisältöä ja en muuta osaisi tehdä.

 

AP,en jaksa enää kummemmin eritellä mielipiteitäni ja perusteluitani tästä iänikuisesta ikäkysymyksestä,sanon vaan että olet aivan oikealla linjalla mielipiteessäsi.Kakaraäidit kaiketi toivovat kovin että olisimme niiiiin väsyneitä jotta saisivat puhista sitä kuuluisaa juoksukuntoaan..Se vaan että me kun emme enää juoksentele tyhjänpäiväisiä eli jaksamme senkin puhdin suunnata lapsiimme...!Kyllä näin on että kakaraäidit ovat niitä jotka joka paikassa ovat valittamassa väsymystään,milloin mistäkin syystä,eli en ymmärrä mistä tällainen kuvitelma että aikuiset äidit olisivat VÄSYNEITÄ???M ekun jo tässä iässä osaaamme laittaa asiat oikeaan arvojärjestykseen,jää siinäkin turha venkoilu pois ja taas energiaa jää lapsille enemmän.Kakaroiden katkeruutta,pakko olla mollaamassa aikuisia ihmisiä jotta tuntisivat itsensä tärkeämmiksi ja paremmiksi,sitähän se kaikki on.Sitä tein itsekin pentuna,aukomassa päätä aikuisille jotta tuntisin itseni pätevämmäksi.Ja koska MINÄKIN olin kade siitä etten ollut vielä AIKUINEN.Eli kokemus puhuu.Meidän ero nuoriin äiteihin on myös se että nuoret LUULEVAT tietävänsä asioita ja osaavansa kaiken,me TIEDÄMME nämä asiat.Et sillee.