Missä vaiheessa kertoa miesystävälle mielenteveysongelmista vai kerronko ollenkaan?

["Wilma"]

Olemme tunteneet vuoden ja seurustelleet puolisen vuotta. Mä en muista elämässäni aikaa, jolloin olisin voinut näin hyvin, kuin mitä seurustelumme ajan. Olen hyvin kouluttautunut, vakituisessa työssä, taloudellisesti menee hyvin, "nuori ja nätti", pukeudun trendikkäästi jne. Eli mistään ei voisi päätellä mitään, miksi minulla olisi mitään mielenterveysongelmia.

Mulla on välillä kausia, jolloin olen masentunut ja silloin mulla on esim. kohonnut itsemurhariski. En tosin usko, että näin aikuisena enää itseäni tappaisin, koska mulla on lapsikin. Mulla on tosi heikko itseluottamus. Mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko. Tämän ongelman kanssa on mennyt viimeiset kuukaudet hyvin. Nyt kun miesystäväni sanoi minulle, että voitaisiin mennä viikonloppuna käymään hänen siskonsa luona, niin mulle iski ihan älytön paniikki. Sainkin miehen lähdettyä lievän paniikkikohtauksen. En yksinkertaisesti pysty/uskalla mennä. Onneksi tilanne meni ohi, kun tämä sisko on lähdössä viikonloppuna reissuun, eli emme olisi ollut edes menossa.
Kyläilyt ihmisten luona on mulle tosi vaikeita. Pelkään ihan äärettömän paljon ihan typeriä asioita, kuten että kaadun tai kahvipöydässä tuoli romahtaa altani jne.

Mä myös pelkään tosi paljon asioita. Pelkään usein öisin, että koti syttyy palamaan, pelkään, että lapsestani tulee narkkari, pelkään, että joku seuraa mua. Olen abivuotenani jonkun verran kuullut ääniä, jotka haukkuivat ulkonäköäni, mutta nuo oireet ovat onneksi kadonneet.

 

[nyymi]

Itsehän olen sitä mieltä että hyvä parisuhde perustuu molemmin puoliseen luottamukseen. Ymmärrän kyllä heikon itseluottamuksen, mutta jos joku ei sinua rakasta kaikkine pienine tai suurine virheinesi, niin hän ei ole sen arvoinen. Eli itse kertoisin. Parhaimmassa tapauksessa saat apua ongelmaasi ja voitte yhdessä yrittää keksiä ratkaisun, jotta voitte mennä tapaamaan vieraita ilman että sinun tarvitsee panikoida. Ehkä tämä sisko voisi tulla teille kahville, olisiko se parempi ratkaisu? Muistutan vielä lopuksi, että masennukseen voi hakea apua myös ammattilaisilta, ellet ole jo hakenut. Ja ei, ammattiapu ei läheskäänaina tarkota sitä että lääkäri määrää sinulle vahvat lääkkeet.

 

[Njooh]

No mulla on ollut tapana lyödä luurangot heti pöytään. Ihmisten suhtautuminen vaihtelee niin paljon, joten turha haaskata aikaa kumppaniin joka ei sitä kestäisi ja pystyisi ymmärtämään.

 

[Kerro vain]

Yleensä ihmiset ymmärtävät hyvin näitä asioita, ne ovat yleisempiä kuin luullaan. Valitse sopiva hetki ja kerro esim osa jutuista ja odota reaktiota. Jos positiivinen reaktio, voit kertoa luottaen kaiken. Tsemppiä sinulle, olet vahva ihminen kun elät elämääsi oireista huolimatta!