Toggle sidebar

Huono äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Taffo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Taffo

Vieras
Eli siis,mulla yksi lapsi,reilu vuoden ikäinen.Synnytys oli melko vaikea,päätyi sektioon.Lapsella koliikki,pahimpina päivinä kannoin häntä 18 h,mies ei ole osallistunut lapsen hoitoon oikeastaan ollenkaan.On ns.vanhoillinen ja sitä mieltä että se on akkojen hommaa.Vyöhyketerapialla koliikki hieman helpottui ja viimein "loppui" n 4kk ikäisenä.Lapsi on mielestäni kovin vaativainen,ilmaisee itseään voimakkaasti.Olen kovin herkkä hänen itkulleen ja ilmeisesti hän sen on jo oppinut..Edelleen saattaa öisin heräillä jopa 10 krt yössä,yleensä kuitenkin n2-5 krt.Unikoulua tein neuvolan ohjeen mukaan mutta lopetin kolmantena iltana kun en todellakaan saanut häntä nukkumaan. ( Yleensä siis "nukutan" hänet pitämällä kättä masun päällä ja hän nukahtaa n 5-10 min ) Nukkuu vielä kahdet päiväunet kestotaan yleensä 30 min-1,5 h.Syö todella hyvin yms.Imetin 8 kk asti,sitten luopui itse tissistä,syö tuttia.Hän on lähtenyt aikaisin liikkeelle,ryömimään 4 kk,konttaamaan ja istumaan 5,5 kk ja tukea vasten kävelemään 7 kk ja kävelemään 10 kk.Ulkoilemme lähes joka pv,säästä riippuen.Autolla liikkumista on inhonnut pienestä asti,oksentaa melkein joka kerta kun lähden jonnekin,matkapahoinvointia siis.Olen tosi arka lähtemään hänen kanssaan minnekään,koska matkat koen "hankaliksi" juuri tuon oksentamisen takia ja kun se lähteminen autolla pitää ajoittaa niin ettei ole juuri syönyt ja hän vierastaa uusia paikkoja ja ihmisiä.Saattaa sitten itkeä hysteerisenä,ja rauhoittelu on vaikeaa.Pyrin käymään edes kerran viikossa esim siskoni luona jotta tuota "vierailua" tulee kuitenkin.Nukkuu ja syö kyllä hienosti muuallakin kuin kotona.Olimmekin mummolassa nyt 4 päivää taas pitkästä aikaa ja sinne matkaa tulee reilu pari tuntia.Hän on ollut muutaman kerran hoidossa siskollani kun olen ollut kaupoilla tms.Vierailujen jälkeen ( jos on "pelästynyt" ja itkenyt kovin siellä ) muutama yö saattaa olla tosi vaikeaa,heräilee ja itkeskelee paljon.Olen suunnitellut meneväni takasin töihin ensi vuoden alussa,jolloin poika menisi hoitoon...Olen ajatellut hankkia hoitopaikan jo muutama kk ennen töihinpaluuta jotta hän voisi olla siellä esim 2-3 pv vko:ssa muutaman tunnin jotta tottuu,mutta...

Joten varsinaiseen asiaan:Mitä teen väärin?Tottuuko hän koskaan vieraisiin paikkoihin?Aiheutanko hänelle jotain traumoja olemalla pää-asiassa kotona?

Stressaan kovasti hänen kanssaan lähtemistä,pelkään aina sitä huutamista/oksentamista.Koen sen lähtemisen tosi hankalaksi.Rakastan poikaa yli kaiken ja haluaisin että hän on onnellinen ja "normaali",onnistunko siinä???Olenko vaan liian varovainen?Anteeksi sekava teksti..

Kiitos jos jaksoitte lukea ja kommentoida!
 
Eli siis,mulla yksi lapsi,reilu vuoden ikäinen.Synnytys oli melko vaikea,päätyi sektioon.Lapsella koliikki,pahimpina päivinä kannoin häntä 18 h,mies ei ole osallistunut lapsen hoitoon oikeastaan ollenkaan.On ns.vanhoillinen ja sitä mieltä että se on akkojen hommaa.Vyöhyketerapialla koliikki hieman helpottui ja viimein "loppui" n 4kk ikäisenä.Lapsi on mielestäni kovin vaativainen,ilmaisee itseään voimakkaasti.Olen kovin herkkä hänen itkulleen ja ilmeisesti hän sen on jo oppinut..

Edelleen saattaa öisin heräillä jopa 10 krt yössä,yleensä kuitenkin n2-5 krt.Unikoulua tein neuvolan ohjeen mukaan mutta lopetin kolmantena iltana kun en todellakaan saanut häntä nukkumaan. ( Yleensä siis "nukutan" hänet pitämällä kättä masun päällä ja hän nukahtaa n 5-10 min ) Nukkuu vielä kahdet päiväunet kestotaan yleensä 30 min-1,5 h.Syö todella hyvin yms.Imetin 8 kk asti,sitten luopui itse tissistä,syö tuttia.

Hän on lähtenyt aikaisin liikkeelle,ryömimään 4 kk,konttaamaan ja istumaan 5,5 kk ja tukea vasten kävelemään 7 kk ja kävelemään 10 kk.Ulkoilemme lähes joka pv,säästä riippuen.Autolla liikkumista on inhonnut pienestä asti,oksentaa melkein joka kerta kun lähden jonnekin,matkapahoinvointia siis.Olen tosi arka lähtemään hänen kanssaan minnekään,koska matkat koen "hankaliksi" juuri tuon oksentamisen takia ja kun se lähteminen autolla pitää ajoittaa niin ettei ole juuri syönyt ja hän vierastaa uusia paikkoja ja ihmisiä.Saattaa sitten itkeä hysteerisenä,ja rauhoittelu on vaikeaa.Pyrin käymään edes kerran viikossa esim siskoni luona jotta tuota "vierailua" tulee kuitenkin.Nukkuu ja syö kyllä hienosti muuallakin kuin kotona.Olimmekin mummolassa nyt 4 päivää taas pitkästä aikaa ja sinne matkaa tulee reilu pari tuntia.

Hän on ollut muutaman kerran hoidossa siskollani kun olen ollut kaupoilla tms.Vierailujen jälkeen ( jos on "pelästynyt" ja itkenyt kovin siellä ) muutama yö saattaa olla tosi vaikeaa,heräilee ja itkeskelee paljon.Olen suunnitellut meneväni takasin töihin ensi vuoden alussa,jolloin poika menisi hoitoon...Olen ajatellut hankkia hoitopaikan jo muutama kk ennen töihinpaluuta jotta hän voisi olla siellä esim 2-3 pv vko:ssa muutaman tunnin jotta tottuu,mutta...

Joten varsinaiseen asiaan:Mitä teen väärin?Tottuuko hän koskaan vieraisiin paikkoihin?Aiheutanko hänelle jotain traumoja olemalla pää-asiassa kotona?

Stressaan kovasti hänen kanssaan lähtemistä,pelkään aina sitä huutamista/oksentamista.Koen sen lähtemisen tosi hankalaksi.Rakastan poikaa yli kaiken ja haluaisin että hän on onnellinen ja "normaali",onnistunko siinä???Olenko vaan liian varovainen?Anteeksi sekava teksti..

Kiitos jos jaksoitte lukea ja kommentoida!
 
Sulla on aika raskas tilanne. Hoidat yksin sun ja miehen esikoista ja lapsi reagoi joihinkin juttuihin voimakkaasti, mikä taas rajoittaa sun menemisiä ja kyläilyjä paljon.

Kuulostaa, että olet tilanteessasi niin yksin, että suosittelisin kääntymään ammattilaisten puoleen. Voisit jutella noista hankaluuksista jotka sua mietityttää ja saisit vähän ulkopuolista tukea tilanteeseesi. Miten sun ja miehen suhde muuten, onko muissa asioissa sun tukena ja pessyt kätensä vain teidän yhteisestä lapsesta?

Tsemppiä!
 
ilmeisesti lapsesi on herkkää laatua, suosittelen todella sitä osapäivähoitoa ennen varsinaisen hoidon aloitusta "pehmeäksi laskuksi" .et varmastikaan tee mitään väärin, ihmiset ovat eri luontoisia ja lapsesi on herkkä sellainen :)
 
Ihan ensimmäinen juttu. Mies on vastuussa lapsesta 50 - 50 ja piste. Sä tarvitset ihan selvästi omaa aikaa ja hiukan happea. Vanhoillisuuden lisäksi sun ukkos on ilmeisesti aivoton, jos ei ymmärrä tehdä omaa osaansa lapsenhoidon ja kodin eteen. Tee tämä hänelle selväksi. Nyt.

Toisekseen - mä en usko siihen, että noin pientä voi opettaa ns. huonoille tavoille. Jos lapsi on herkkä esim. ympäristön muutoksille, niin toki häntä pitää totuttaa niihin hyvin hitaasti. Lapset on erilaisia. Toisille on ihan sama missä ja milloin nukkuu, kenen seurassa on, mitä syö jne. ja toisiin nuo asiat vaikuttaa paljonkin. Lasta pitää siis kuunnella, ilman muuta. Minusta olet siinä ihan oikeilla jäljillä.

Luulen kuitenkin, että ongelma ei ole niinkään lapsen herkkyys / vaativuus vaan se, että sinä ahdistut hänen reaktioistaan jo etukäteen. Tähänkin asiaan varmasti auttaisi se, jos voisit rentoutua ja jakaa vastuuta lapsen isän kanssa. Esim. oksentaminen on kurjaa, mutta ei kuitenkaan mitään elämää suurempaa. Väsyneen mielessä ongelma vain kasvaa sellaiseksi.

Eli vastaus kysymykseesi, mitä teet väärin. Et mitään. Miehesi tekee. Sikäli tietysti sinäkin olet tilanteeseen syyllinen, että olet moiseen suostunut. Aloita lapsen tutustuttaminen ulkomaailmaan sillä, että ensin isä on lapsen kanssa paaaaaaaaaljon enemmän kuin nyt. Sekin voisi toimia, jos saisit lapsen välillä vaikka mummolaan tai kummilaan hoitoon.

Paljon tsemppiä sinulle :hug:!
 
Otsikkoon viitaten kuulostaa että perheessänne on ehkä enemminkin huono isä. Surullista oikeastaan, että miehillä tuollaista ajatustapaa vielä ilmenee. Tsemppiä.
 
Meill äriidellään aika paljon arkipäivän asoista,juuri mun väsymyksen takia,olen kiukkuinen ja herkkä itkemään sitten..Mutta mies kyllä nykyään on lapsen kanssa että pääsen esim ratsastamaan yms,ja leikkii hänen kanssan päivittäin.mutta kyllä meillä mielestäni on aika "normaali" perhe arki muuten!mies yrittää kyllä auttaa mutta kun on tosiaan tuollainen vnhoillinen niin välillä jään aika yksin.rakastaa meitä kyllä kovasti ja ottaa muuten huomioon!kiitos vastauksistanne,olo helpotti hieman kun saa jakaa huoliaan.

neuvolassa olen asiasta puhunu,mutta meidän neuvolan täti on vähän...välinpitämätön.hän ei näe mtn ongelmaa lapsen kanssa liikkuessa. :(

ehkäpä mä vaan yli reagoin tai jotain mutta välillä tosiaan pelottaa kun tuntuu että kaikki on niin vaikeaa ja lapsi ei käy missään. :(

Poika hääsää vieressä joten anteeksi kirj.virheet.
 
jos uskot että lapsi ei pärjää niin varmasti hän ei pärjää. samoin jos uskot että vain sinä pärjäät lapsen kanssa niin varmasti sinä oletkin ainut joka hänen kanssaan pärjää. lapsesi on aika iso jo vuoden päästä, en usko että hoidon aloituksessa on mitään ongelmaa.
eiköhän kaikki lapset vierasta uusia paikkoja ja ihmisiä. oisko teidän mahdollista alkaa käydä vaikka viikoittain muskarissa, avoimessa kerhossa tms missä näkisi muita lapsia, ja lapsi saisi heistä ehkä mallia ja rohkaistuisi kun saisi rauhassa ensin sylissäsi katsella muiden touhuja. vai asutteko jossain korvessa että ette pääse mihinkään ilman autoa?

yks asia tietysti se että matkapahoinvointiin voisi helpottaa jos lapsi olisi kasvot menosuuntaan, esim palkkiistuimessa, ootteko harkinnu semmosta?

nukkuuko lapsi vanhempien kanssa samassa huoneessa? laittaisin lapsen nukkumaan niin että makoilisin pinnasängyn vieressä lattialla, alkuun voit pinnanraosta pitää kättä selän päällä, mutta ota käsi pois kun lapsi on rauhallinen, laita tkaisin jos alkaa älämölö. jos nousee seisomaan niin pysy itse sitkeästi vaan makuulla, silittele vaikka lapsen jalkoja niin lapsi tulee kyllä hetken päästä takaisin pitkäkseen. toista tätä niin monta kertaa kuin tarvitsee ja lopulta lapsi nukahtaa rauhallisesti niin että sinä vaan makoilet vieressä ja esität nukkuvaa. sitten kun on siihen päästy niin siirry ilta illalta vähän kauemmaksi lapsen sängystä, ja lopulta olohuoneeseen. Mut tää tietysti edellyttää että pystyt ees vähän kuuntelemaan lapsen itkua ilman että oot ite hysteerinen, kun pysyt rauhallisena ja käytökselläsi osoitat ettei ole mitään hätää niin lapsikin rauhoittuu.

tuohon heräilyyn, onko allergioita yms selvitelty? jos nukkuu useat päiväunet niin siirtäisiin yksiin uniin, se saattaisi helpottaa tuota heräilyä myös
 
Rieputarallaa ja xyz,arvatkaa vaan olenko yrittäny kertoa että kyllä muiden perheessä mies ottaa osaa yövalvomisiin yms. mutta hänen mielestään ei,ainakaan hänen tuttavapiireissään..Näistä asoista riidellään kyllä usein,mutta en jaksa jankuttaa..Hän kuitenkin osaa olla ihana isä,ottaa pojan huomioon yms ja antaa itsensä tälle kokonaan aina kun viettää pojan kanssa aikaa!mutta välillä jurppii juuri tuo että olen niin yksin...ja ahditun jo ennen kuin lähen minnekään!nyt pakko mennä syöttää poika,palaan hetken kuluttua1
 
Annika:nukkuu omassa sängyssä ,ns sivuvaunussa. mulla on kummityttö ( 2 v 2kk ) pari päivää viikossa hoidossa ja siskon tyttö myös usein ( 1,5 v ).Kovasti poika "leikkii" heidän kanssaan ja nauttii hälinästä.Ei vierasta lapsia,edes vieraassa paikassa. Mulla itsellä vaan ilmeisesti just se ongelma että kun olen häntä alusta asti hoitanut niin reagoin vahvasti kaikkeen itkuun.Voi kyllä hyvin jättää hänet hoitoon,toki mietin aina miten siellä mennee ja valvotaanko seuraavana yönä..Joten ehkä vika kuitenkin mussa??Nyt tosiaan mentävä syöttää!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja taffo:
Rieputarallaa ja xyz,arvatkaa vaan olenko yrittäny kertoa että kyllä muiden perheessä mies ottaa osaa yövalvomisiin yms. mutta hänen mielestään ei,ainakaan hänen tuttavapiireissään..Näistä asoista riidellään kyllä usein,mutta en jaksa jankuttaa..Hän kuitenkin osaa olla ihana isä,ottaa pojan huomioon yms ja antaa itsensä tälle kokonaan aina kun viettää pojan kanssa aikaa!mutta välillä jurppii juuri tuo että olen niin yksin...ja ahditun jo ennen kuin lähen minnekään!nyt pakko mennä syöttää poika,palaan hetken kuluttua1
Click to expand...

Mies siis kuitenki osaa hoitaa lasta, niin ettei lapsella ole mitää hätää, vaikka ovat kaksin?

Jos näin, niin ei muuta kuin varaat pikimmiten itsellesi ja vaikka ystävällesi viikonloppumatkan jonnekin. Menette hotelliin yöksi ja teette jotakin mukavaa junamatkan päässä kotoa. Saat nukkua rauhassa ja rentoutua hyvässä seurassa. Samalla mies oppii, millaista on olla 24/7 yksin vastuussa lapsesta. Jospa sitten pääsisitte paremmin keskusteluyhteyteen.
 
Kyllä hän syöttää ja vaihtaa vaipat ja on alkanut nyttemmin myös nukuttamaan lasta päivä/yö unille.Olenkin sanonut hänelle että jos viettäisii päivän pojan kans niin muuttaisi asennettaan,hän väittää ettei niin kävisi...eikä ole suostunut vielä olemaan pojan kanssa neljää tuntia kauempaa..Mutta ehkä joskus..:) kiitos kaikille vastanneille!
 
sä et missään nimessä ole huono äiti, ehkä hivenen epävarma ja masentunut ja sen vuoksi pelkäät esim lapsesi itkua. Tunninstan kirjoituksessasi paljon itseäni esikoisen aikaan. Syyllistin monesta asiasta itseäni ja epäilin kykyäni olla äiti ja vastata kaikkiin tarpeisiin. Lopulta pääsin sen yli ja huomasin, että on pakko joskus tuottaa lapselle pettymyksiä ja viedä niihinkin paikkoihin, joihin meneminen tuntui hankalalta. Otin omaa aikaa ja jotenkin opin nauttimaan enemmän äitiydestä. Äitiydestä nauttiminen ja lapsen rakastaminen ovat erillisiä asioita ja molempia tarvitaan, että itselläkin on hyvä olla. Ehkä sekavasti ja tökeröstikin kirjoitettu, mutta toivon, että ymmärrät mitä ajoin takaa. Tsemppiä:)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa