P
purkaudun
Vieras
siis en kannata sitä,että rahat haetaan sossustakaan,mutta...
molemmat vanhempani ovat yrittäjiä,tai isä ei enää ole,mutta töitä tekee edelleen 65 vuotiaana nyt...äiti on 60v ja ollut yrittäjänä 25v eli koko elämänsä...työtä,työtä,työtä.
kun olin pieni,olin aina yksin kotona (pelotti aika paljon,asuttiin maalla, ei katuvaloja,pitkät,pimeät illat jne...),olin kesät yksin kotona,olin kotona jos olin 6 tai 7 vuotiaana kipeänä.olin aina yksin.ja ne työpäivät ei olleet lyhyitä,vaan kotiin tulivat 20-21 aikaan.pitkä aika ekaluokkalaisella olla 8-9h koulun jälkeen yksin
.
olen nyt itse nuori äiti,ja olen päättänyt,että minä en kiirehdi töihin.sen verran haluan tehdä töitä,että en ole ihan tyhjänpäällä ollut (ja että saan kotihoidontuen jälkeen saman verran taskurahaa) mutta en mä silti arvosta työntekoa.ainakaan tässä minunkin tilanteessa,että minulla on kolme pientä lasta.
kun lapset kasvavat,en aio silloinkaan tehdä kun max. 6h päiviä töitä. haluan järjestää elämäni niin,että olen kotona vastaanottamassa pieniä koululaisiani,enkä halua,että työnteosta tulisi niin sydämen asia minulle,että jättäisin pienet lapseni kotiin yksin sairastelemaan.
jännää on lisäksi se,että kärsin tästä vanhempieni työnteosta ikäänkuin edelleen.edelleen ovat kiireisiä ja väsyneitä,kireitä jne...äitini jää ehkä kahden vuoden päästä eläkkeelle,se on varmaan onnellinen päivä,myös mulle.tuntuu ettei minulla ole koskaan ollut äitiä, eikä isääkään.odotan, koska saisin sen.olen elänyt ja kasvanut ikäänkuin aina yksin.minulla on paha olla,koska en koe että minulla olisi vanhempiakaan.ovat jääneet niin etäiseksi((
molemmat vanhempani ovat yrittäjiä,tai isä ei enää ole,mutta töitä tekee edelleen 65 vuotiaana nyt...äiti on 60v ja ollut yrittäjänä 25v eli koko elämänsä...työtä,työtä,työtä.
kun olin pieni,olin aina yksin kotona (pelotti aika paljon,asuttiin maalla, ei katuvaloja,pitkät,pimeät illat jne...),olin kesät yksin kotona,olin kotona jos olin 6 tai 7 vuotiaana kipeänä.olin aina yksin.ja ne työpäivät ei olleet lyhyitä,vaan kotiin tulivat 20-21 aikaan.pitkä aika ekaluokkalaisella olla 8-9h koulun jälkeen yksin
.olen nyt itse nuori äiti,ja olen päättänyt,että minä en kiirehdi töihin.sen verran haluan tehdä töitä,että en ole ihan tyhjänpäällä ollut (ja että saan kotihoidontuen jälkeen saman verran taskurahaa) mutta en mä silti arvosta työntekoa.ainakaan tässä minunkin tilanteessa,että minulla on kolme pientä lasta.
kun lapset kasvavat,en aio silloinkaan tehdä kun max. 6h päiviä töitä. haluan järjestää elämäni niin,että olen kotona vastaanottamassa pieniä koululaisiani,enkä halua,että työnteosta tulisi niin sydämen asia minulle,että jättäisin pienet lapseni kotiin yksin sairastelemaan.
jännää on lisäksi se,että kärsin tästä vanhempieni työnteosta ikäänkuin edelleen.edelleen ovat kiireisiä ja väsyneitä,kireitä jne...äitini jää ehkä kahden vuoden päästä eläkkeelle,se on varmaan onnellinen päivä,myös mulle.tuntuu ettei minulla ole koskaan ollut äitiä, eikä isääkään.odotan, koska saisin sen.olen elänyt ja kasvanut ikäänkuin aina yksin.minulla on paha olla,koska en koe että minulla olisi vanhempiakaan.ovat jääneet niin etäiseksi
((