Mies ei arvosta minua

[Peppi]

Nimenomaan!!! Mun valintani kotona ollessa oli juuri se, että vietin melkeinpä kaiken aikani ollen LÄSNÄ lapsilleni. en touhuamalla koko aikaa kotitöitä ja juuri tällä siis tarkoitin sitä henkistä raskautta fyysistä raskautta on työssäni ihan riittävästi päivän mittaan!

 

[narsissi]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

Teillä ei taida olla kovin vaativat työt? Minusta töissä on kaksinverroin raskaampaa ja pitää olla täysjärkinen huonosti nukutun yön jälkeen. Täyden työpäivän jälkeen kotiin, jossa odottavat kaikki kotityöt ja huonosti voi mennä seuraavakin yö, vaan ei auta, on pakko nousta aikaisin ja herätellä vielä ne nukkuvat lapsetkin uniltaan. Kotona voi sen sijaan käydä puolikierroksilla aamulla, voi ottaa lasten kanssa rennosti ja siivoilla omaan tahtiin kun huvittaa...

mikä luetellaan vaativaksi työksi?
se että joudut tekemään raskasta ruumiillista työtä, palvelemaan asiakkaita ja juoksemaan ympäri työpaikkaa, kun kellot pirisee? Ja kaikki tämä siis samaan aikaan!
Meillä oli töissä joka ikinen päivä tuollaista juoksemista, vouhottamista ja tekemistä, mutta silti töissä oli paljon helpompaa olla, kuin kotona.
Töissä oli tosiaankin ne lakisääteiset tauot, jolloin sai istahtaa alas ja rauhoittua hetkeksi ja halutessaan sai jutella aikuisille ihmisille, mikä taasen auttoi pysymään järjissään, ettei ihan mökkihöperöksi ala.
Kotona useamman pienen lapsen kanssa tuo ei onnistu. (jos ei sitten lykkää lapsia keskenään häkkiin ja laita kuulosuojaimia korvilleen ja rentoudu sitten sitä kymmentä minuuttia)

Eli kyllä ainakin meillä oli vaativat työt, mutta voin silti sanoa, että kotona on raskaampaa, ja täten odotan, että myös mies tekee kotitöitä, kun hän kotiin saapuu töistänsä, vaikka siellä onkin voinut olla raskasta.

kokin työssä ei aina niitä taukoja ole, hyvä un vessassa kerkiät käymään

mutta lakisääteiset tauot on.
Jos ei itse pidä kiinni oikeuksistaan, niin eipä mitään taukoja voi olettaa saavansakaan..

 

[Miri]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

Teillä ei taida olla kovin vaativat työt? Minusta töissä on kaksinverroin raskaampaa ja pitää olla täysjärkinen huonosti nukutun yön jälkeen. Täyden työpäivän jälkeen kotiin, jossa odottavat kaikki kotityöt ja huonosti voi mennä seuraavakin yö, vaan ei auta, on pakko nousta aikaisin ja herätellä vielä ne nukkuvat lapsetkin uniltaan. Kotona voi sen sijaan käydä puolikierroksilla aamulla, voi ottaa lasten kanssa rennosti ja siivoilla omaan tahtiin kun huvittaa...

mikä luetellaan vaativaksi työksi?
se että joudut tekemään raskasta ruumiillista työtä, palvelemaan asiakkaita ja juoksemaan ympäri työpaikkaa, kun kellot pirisee? Ja kaikki tämä siis samaan aikaan!
Meillä oli töissä joka ikinen päivä tuollaista juoksemista, vouhottamista ja tekemistä, mutta silti töissä oli paljon helpompaa olla, kuin kotona.
Töissä oli tosiaankin ne lakisääteiset tauot, jolloin sai istahtaa alas ja rauhoittua hetkeksi ja halutessaan sai jutella aikuisille ihmisille, mikä taasen auttoi pysymään järjissään, ettei ihan mökkihöperöksi ala.
Kotona useamman pienen lapsen kanssa tuo ei onnistu. (jos ei sitten lykkää lapsia keskenään häkkiin ja laita kuulosuojaimia korvilleen ja rentoudu sitten sitä kymmentä minuuttia)

Eli kyllä ainakin meillä oli vaativat työt, mutta voin silti sanoa, että kotona on raskaampaa, ja täten odotan, että myös mies tekee kotitöitä, kun hän kotiin saapuu töistänsä, vaikka siellä onkin voinut olla raskasta.

kokin työssä ei aina niitä taukoja ole, hyvä un vessassa kerkiät käymään

mutta lakisääteiset tauot on.
Jos ei itse pidä kiinni oikeuksistaan, niin eipä mitään taukoja voi olettaa saavansakaan..

Joillain alalla on lakisääteinen TAUKO, ei taukoja. Niinkuin meillä esimerkiksi.

 

[umbrella-]

mutta lakisääteiset tauot on.
Jos ei itse pidä kiinni oikeuksistaan, niin eipä mitään taukoja voi olettaa saavansakaan..[/quote]

No, meillä paljon parjatuilla, itsekkäillä ja ahneilla hoitajilla ei niitä taukoja kyllä aina ole. Enkä omassa työssäni siihen pystynyt vaikuttamaan, kun potilasta ei kesken toimenpiteen yksinkertaisesti pysty jättämään ja lähtemään ruokatauolle tai edes vessaan. Ei kyllä töihin huvita palata, kun viimeisillään raskaanakaan ei pystynyt päivän aikana syömään, eikä auttanut vaikka pomolle useasti asiasta sanoi... Tältä hoitovapaalta kun työelämään palaan niin toivon mukaan löydän ihmisarvoista työtä.

 

[Dogimamma]

kotonaolosta EI PITÄISI maksaa mitään, jos haluaa jäädä niin työttömyyskorvauksill vaan.

No eipä siitä juuri mitään maksetakaan...

onhan se enemmän kuin opitotuki, ja opiskelijakin sentään tekee jotain.[/quote]

Yllä oleva kommentti Hernetädin.

Yhtä surkeasti yhteiskunta tukee rahallisesti sekä opiskelijoita että itse omia lapsiaan kotona hoitavia vanhempia. Molemmat roolit on koettu. Luin yliopistosta itselleni tutkinnon (ylemmän asteen) kuudessa vuodessa ja pidin siinä välissä kaksi äitiyslomaa. Keskimääräinen suoriutumisaika taitaa olla seitsemän vuoden kieppeillä, oli ainakin silloin. Joten tiedän opiskelun olevan rankkaa työtä. Myös varsinaisessa työelämässä olen ollut mukana 14-vuotiaasta enkä ole heittäytynyt yhdenkään äitiysloman päätteeksi työttömyyskorvauksille. Penniä ja senttiä on venytetty kotihoidontuella aina siihen asti kunnes palkkatyöt on kutsuneet.

Anteeksi, kun menee aiheen vierestä... :/

 

[Rantakoivu]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

Teillä ei taida olla kovin vaativat työt? Minusta töissä on kaksinverroin raskaampaa ja pitää olla täysjärkinen huonosti nukutun yön jälkeen. Täyden työpäivän jälkeen kotiin, jossa odottavat kaikki kotityöt ja huonosti voi mennä seuraavakin yö, vaan ei auta, on pakko nousta aikaisin ja herätellä vielä ne nukkuvat lapsetkin uniltaan. Kotona voi sen sijaan käydä puolikierroksilla aamulla, voi ottaa lasten kanssa rennosti ja siivoilla omaan tahtiin kun huvittaa...

mikä luetellaan vaativaksi työksi?
se että joudut tekemään raskasta ruumiillista työtä, palvelemaan asiakkaita ja juoksemaan ympäri työpaikkaa, kun kellot pirisee? Ja kaikki tämä siis samaan aikaan!
Meillä oli töissä joka ikinen päivä tuollaista juoksemista, vouhottamista ja tekemistä, mutta silti töissä oli paljon helpompaa olla, kuin kotona.
Töissä oli tosiaankin ne lakisääteiset tauot, jolloin sai istahtaa alas ja rauhoittua hetkeksi ja halutessaan sai jutella aikuisille ihmisille, mikä taasen auttoi pysymään järjissään, ettei ihan mökkihöperöksi ala.
Kotona useamman pienen lapsen kanssa tuo ei onnistu. (jos ei sitten lykkää lapsia keskenään häkkiin ja laita kuulosuojaimia korvilleen ja rentoudu sitten sitä kymmentä minuuttia)

Eli kyllä ainakin meillä oli vaativat työt, mutta voin silti sanoa, että kotona on raskaampaa, ja täten odotan, että myös mies tekee kotitöitä, kun hän kotiin saapuu töistänsä, vaikka siellä onkin voinut olla raskasta.

kokin työssä ei aina niitä taukoja ole, hyvä un vessassa kerkiät käymään

mutta lakisääteiset tauot on.
Jos ei itse pidä kiinni oikeuksistaan, niin eipä mitään taukoja voi olettaa saavansakaan..

ja asiakkaart varmaan suostuu odottamaan jos käyn ruokatauolla. eihän ravintolassa kukaan halua odottaa ruokaansa puolta tuntia kauemmin. ja joskus voi vuorossa olla vain yksi kokki

 

[vierailija]

Ymmärrän kyllä tuonkin pointin. Ne on harvoja kertoja kun pyydän miestä tekemään mitään. Kyse on enemmänkin arvostuksesta. Kyllä se vaan välillä työstä käy se kotona olokin. Ei tunnu kivalle kun toinen sanoo, et sä vaan oot kotona, koska sitä se ei todellakaan ole, pelkkää olemista!

On kyllä väärin pyytää ketään tekemään mitään arvostuksesta, taidat olla pilallehemmoteltu pikku kusipää. Mieskin huomaa se, ettet oikeasti kaipaa apua, mutta tuskin sen sijaan tajuaa saaatanan monimutkaisia ajatusketjujasi, että tuossa olikin kyse arvostustestistä!
Et siis itse arvosta itseäsi, miksi miehenkään kannattaisi? Varsinkin kun et siis edes oikeasti tarvinnut apua, et vain itse haluaisikaan olla tuollainen mitätön kotona oleva nolla, joka nyt satut vain olemaan.