Mies ei arvosta minua

[sanskuu]

No kyllä meillä mies muksua hoitaa koska vaan, mutta tarkotin että kotitöihin en enään sitä pistäis töitten jälkeen

mutta eihän sen pitäs olla ihan mahoton asia jos pyytäs vaikka pyykit laittamaan koneeseen...mitenkäs monet naiset sitten käyvät töissä kun tulevat kotiin onhan se kotihommia tehtävä

No mut kai tossa on pointtina se, että se joka on kotona voi tehdä ne kotityöt. Eri asiahan on sitten se, jos molemmat käy töissä, eikä ole ketään päivisin kotona.

Niin mähän just tarkotin jos oisin kotona niin tekisin kaikki, ja vaikka nyt käydään molemmat töissä niin minä siivoon, pesen pyykit, mies tekee ruuat. Mä en edes anna sen koskee siivoiluun, pyykkeihin, teen ne mielelläni vaikka töissä käyn myös Tosin kyllä se auttaa mua viikko siivossa jos on sellasessa vuorossa että pystytään tekeen yhessä, mutta en anna sen sillonkaan mua auttaa

 

[hmmm]

Ja tämä ruotsalaistutkimus juuri joka oli, kotihoidossa olevat pärjäsivät huonommin, uskon johtuvan juuri siitä, että ennen kotona lapset oli sivussa, pääasia oli kotityöt, maatalon työt ym.

kun taas hoidossa oli monenlaista tekemistä, ohjausta ym.

nykyään kotona ohjataan, leikitään ym. tehdään samaa kuin hoidossa, joten ei niihin pyykkeihin ole aikaa. Pitää leikkiä lasten kanssa, siivota jäljet laittaa ruokaa siivota jäljet ym. pukea ulkoilla

kotityöt tehdään ihan samoin illalla. Tähän on oikeus kotihoidossa olevilla lapsilla, että heidän kanssa ollaan.k

Eri asia on, jos on yksi pieni päiväunet nukkuva, jää aikaa lehtien lukuun kotitöihin ym.

 

[vieras]

Ei se mene noin. Jos kotityöt on helppo tehdä lasten kanssa, niin ihan samoin voi ajatella, että ne palkkatyöt on helppo tehdä lasten kanssa.
Kyllä lapsista aiheutuu sotkua ja siivoa sen päivän aikana kun ovat kotona ja aika menee niiden sotkujen siivoamiseen, mitä tulee päivän aikana. Kun taas hoidossa olevat lapset sotkevat jossain muualla.

Oikeasti, ilman omaa kokemusta ei voi tietä. Itsekin olen vieressä seurannut todella läheltä ja ymmärtänyt vasta myöhemmin monen asian kun osuu omalle kohdalle.

Minä monen lapsen äitinä taas ymmärrän kyllä asian niin, että lasten kanssa monikin asia luonnistuu kotona ollessa. Ei se mitään ihmeitä vaadi tehdä kotihommia ja hoitaa lapsia samalla. Sen sijaan työpäivän jälkeen odottaa ihan yhtälailla ne kotityöt, ne ei sieltä mihinkään katoa vaan tunteja tekemiseen on moninverroin vähemmän. Siksi on ihan reilua, että kotityöt jaetaan, jos molemmat on töissä ja toisinpäin valtaosan kotitöistä tekee tietenkin se, joka siellä kotona on. Siis näin meillä.

 

[sapetus]

Mitä tota pillittämään, niinhän ne kaikki miehet ajattelee, ennenkuin kokeilee kotona olemista. Yleensä sen jälkeen ovat sanoneet, että onneksi pääsee töihin levähtään.. Niin se vaan on!

onneksi munmies TIETÄÄ ETTÄ KOTONAOLO ONHELPPOA, on tykännyt kotonaolosta. tekee kotityöt siinä kuin muutkin. VALITAT IHANTURHASTA!

Meinaa oikeasti alkaa sapettaan, kun huonosti nukutun yön jälkeen saa lukea tällasta p*skaa! Kotona olo ei todellakaan ole helppoa, jos jokainen yö on yhtä pienen vauvan hyssyttelyä ja aamulla pitäisi jaksaa tehdä kotityöt ym. Huolehtia siinä sivussa vielä myös itsestään! Onneksi mieheni on maailman ihanin, ja ymmärtää täysin sen että iltaisin minäkin tarvitsen hieman omaa aikaa, ja iltaisin ne kotityöt jaetaan!

Mikä se sellainen ukko on joka ei ole jo lapsia hankkiessaan tiedostanut, että se tietää lisää kotityötä molemmille vanhemmille! Neuvoloissakin korostetaan sitä että myös miehen tulee osallistua kodinhoitoon. Mä en todellakaan alkais tän pyörityksen keskellä passaan vielä patalaiskaa ukkoa!!! Kyllä minäkin rankkojen työpäivien jälkeen (hoitotyö!) pidin vielä kodista huolta, joten on kummallista jos mies ei voi tehdä työpäivän jälkeen mitään kotitöitä. Se kertoo arvostuksen puutteesta!

 

[Peppi]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

 

[narsku]

luojan kiitos mun mieheni ei ole tuollainen, kuin AP:n mies..
no ehkä se johtuu osittain siitä, että avaan sen suuni ja sanon, että ei ole minun velvollisuuteni pitää miestä täysihoidossa vain sen nojalla, että hän käy töissä.
Hommatkoon oman kämpän, jossa voi sitten tehdä, tai olla tekemättä mitä lystää.
Huomais mieskin, ettei ne pyykit itsestään peseydy, ei ruoka itsestään valmistu jne. ja oppisi arvostamaan enemmän sitä omaa rakasta vaimoaan, joka kaiken vaivan miehensä eteen näkee..

 

[Rantakoivu]

Niin, määräaikaisten tekeminen voi olla rankkaa jos oikeiasti haluaisi vakityön tai ylipäätään tehdä töitä. Mutta jos ainoa syy töihin on saada suojatyöpaikka, jolla saa 8 kk työssäoloa täyteen, niin...

Toisekseen, jos ei ole lapsia, ei ole kotitöitäkään. Itse en edes huomannut kotitöiden olemassaoloa. Ei ehkä kannata kommentoida kun ei tiedä lapsiperheen elämästä mitään.

Heh heh. En kyllä henk.koht. tunne ketään, joka tarkoituksella määräaikaisia työsuhteita hakisi. Sitä kun voi sieltä vakkariduunistakin ns. "ottaa kenkää" jos ei työ kiinnosta. Ja sama liiton raha juoksee anyway, jos sattuu liittoon kuulumaan. Se nyt vaan jollain aloilla on niin, että sieltä tyrkätään sitä määräaikaista työsuhdetta määräaikaisen perään. Ja jos töitä haluaa tehdä niin parempi se määräaikainenkin on kun ei työtä ollenkaan.

Ja tarkoittaako se, jos ei ole omia lapsia, ettei tiedä lapsiperheiden elämästä mitään? Mielenkiintoinen näkökanta...vai voisiko olla niin, että tietää liikaakiin ja sen takia ei ole lapsia? Noo, vitsit vitseinä...
Kyllä sitä on sen verta montaa lapsiperhettä tullu seurattua vierestä, että jotain pientä on tarttunut mukaankin. Mm. tieto siitä, että se miten rankasti sen arjen ottaa, on aika pitkälti ihmiskohtaista. Jotkut sujuvasti hoitaa sekä lapset, että kotityöt kokematta sitä ollenkaan rankaksi ja toiset taas kokevat ihan vain vaikka pyykinkin ripustamisen rankaksi lasten läsnäollessa. Ihan sama se pätee työelämässäkin...toisten mielestä minunkin nykyinen työ on pirun rankkaa ja minusta se taas on hyvin kaukana siitä.
Mutta faktaa on kuitenkin se, että kotiäidin on helpompi hoitaa kotityöt päivän aikana kuin töissäkäyvän; ja miksi? Koska töissäkäyvä on päivät poissa kotoa, simple as that.

Ei se mene noin. Jos kotityöt on helppo tehdä lasten kanssa, niin ihan samoin voi ajatella, että ne palkkatyöt on helppo tehdä lasten kanssa.
Kyllä lapsista aiheutuu sotkua ja siivoa sen päivän aikana kun ovat kotona ja aika menee niiden sotkujen siivoamiseen, mitä tulee päivän aikana. Kun taas hoidossa olevat lapset sotkevat jossain muualla.

Oikeasti, ilman omaa kokemusta ei voi tietä. Itsekin olen vieressä seurannut todella läheltä ja ymmärtänyt vasta myöhemmin monen asian kun osuu omalle kohdalle.

Ja moni työäiti vie lapset viikonlopuksi mummolaan, koska ei jaksa tehdä sitä duunia, joka lapsissa on.
Omasta kokemuksesta sanon, että ei voi tietää vierestä katsomalla. Kuten ei voi tietää mitä olisi esim. olla yh, tai mitä tuntisi, jos jäisi leskeksi ym.

täytyisi olla todella herkkä empaattinen ihmienn, jos tajuaisi pienen osan toisen kokemukssesta ilman omaa kokemusta. tällaiisia ihmisiä ei nykyään ole.

Kyllä tiedän niin monta masentunutta väsynyttä kotiäitiä, kotityö on raskasta työtä. Olemme olleet parisuhteessa miehen kanssa ennen lapsia 10 vuotta, enkä koko aikana ajatellut kotityötä työnä, ne meni siinä sivussa huomaamatta, koska niitä on niin vähän kun ei ole lapsia.

minöä tiedän mitä onolla yh, ole senkin kokenut. tosin vain kahden lapsen kanssa, mutta kuitenkin.
silloinkin kotonaolo oli helppoa, vaikka ihn yksin pitikin kaikki tehdä, ehk mulla ei vaatimukset o le kovin kummosia kodin suhteen.
kyllä lpaivoi olla tasappainoinen vaikakkoti ei killäkään, aivan varmasti. pitäähön lapsen saada leikkiä, jos oikin siistiä on niin eihän siinä uskalla itää tehdäkään.

 

[vieras]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

Teillä ei taida olla kovin vaativat työt? Minusta töissä on kaksinverroin raskaampaa ja pitää olla täysjärkinen huonosti nukutun yön jälkeen. Täyden työpäivän jälkeen kotiin, jossa odottavat kaikki kotityöt ja huonosti voi mennä seuraavakin yö, vaan ei auta, on pakko nousta aikaisin ja herätellä vielä ne nukkuvat lapsetkin uniltaan. Kotona voi sen sijaan käydä puolikierroksilla aamulla, voi ottaa lasten kanssa rennosti ja siivoilla omaan tahtiin kun huvittaa...

 

[narsku]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

Teillä ei taida olla kovin vaativat työt? Minusta töissä on kaksinverroin raskaampaa ja pitää olla täysjärkinen huonosti nukutun yön jälkeen. Täyden työpäivän jälkeen kotiin, jossa odottavat kaikki kotityöt ja huonosti voi mennä seuraavakin yö, vaan ei auta, on pakko nousta aikaisin ja herätellä vielä ne nukkuvat lapsetkin uniltaan. Kotona voi sen sijaan käydä puolikierroksilla aamulla, voi ottaa lasten kanssa rennosti ja siivoilla omaan tahtiin kun huvittaa...

mikä luetellaan vaativaksi työksi?
se että joudut tekemään raskasta ruumiillista työtä, palvelemaan asiakkaita ja juoksemaan ympäri työpaikkaa, kun kellot pirisee? Ja kaikki tämä siis samaan aikaan!
Meillä oli töissä joka ikinen päivä tuollaista juoksemista, vouhottamista ja tekemistä, mutta silti töissä oli paljon helpompaa olla, kuin kotona.
Töissä oli tosiaankin ne lakisääteiset tauot, jolloin sai istahtaa alas ja rauhoittua hetkeksi ja halutessaan sai jutella aikuisille ihmisille, mikä taasen auttoi pysymään järjissään, ettei ihan mökkihöperöksi ala.
Kotona useamman pienen lapsen kanssa tuo ei onnistu. (jos ei sitten lykkää lapsia keskenään häkkiin ja laita kuulosuojaimia korvilleen ja rentoudu sitten sitä kymmentä minuuttia)

Eli kyllä ainakin meillä oli vaativat työt, mutta voin silti sanoa, että kotona on raskaampaa, ja täten odotan, että myös mies tekee kotitöitä, kun hän kotiin saapuu töistänsä, vaikka siellä onkin voinut olla raskasta.

 

[vieras]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

Teillä ei taida olla kovin vaativat työt? Minusta töissä on kaksinverroin raskaampaa ja pitää olla täysjärkinen huonosti nukutun yön jälkeen. Täyden työpäivän jälkeen kotiin, jossa odottavat kaikki kotityöt ja huonosti voi mennä seuraavakin yö, vaan ei auta, on pakko nousta aikaisin ja herätellä vielä ne nukkuvat lapsetkin uniltaan. Kotona voi sen sijaan käydä puolikierroksilla aamulla, voi ottaa lasten kanssa rennosti ja siivoilla omaan tahtiin kun huvittaa...

mikä luetellaan vaativaksi työksi?
se että joudut tekemään raskasta ruumiillista työtä, palvelemaan asiakkaita ja juoksemaan ympäri työpaikkaa, kun kellot pirisee? Ja kaikki tämä siis samaan aikaan!
Meillä oli töissä joka ikinen päivä tuollaista juoksemista, vouhottamista ja tekemistä, mutta silti töissä oli paljon helpompaa olla, kuin kotona.
Töissä oli tosiaankin ne lakisääteiset tauot, jolloin sai istahtaa alas ja rauhoittua hetkeksi ja halutessaan sai jutella aikuisille ihmisille, mikä taasen auttoi pysymään järjissään, ettei ihan mökkihöperöksi ala.
Kotona useamman pienen lapsen kanssa tuo ei onnistu. (jos ei sitten lykkää lapsia keskenään häkkiin ja laita kuulosuojaimia korvilleen ja rentoudu sitten sitä kymmentä minuuttia)

Eli kyllä ainakin meillä oli vaativat työt, mutta voin silti sanoa, että kotona on raskaampaa, ja täten odotan, että myös mies tekee kotitöitä, kun hän kotiin saapuu töistänsä, vaikka siellä onkin voinut olla raskasta.

Jokainen varmaan kokee kotonaolon omalla tavallaan. Minusta se on minulle ja lapsille lomaa oravanpyörästä, rentoa yhdessäoloa, ei aikatauluja. En koe sitä sillä tavalla raskaana kuin työ-koti-yhtälöä.

 

[minttuliih]

Täällä on yksi jonka kirjoituksesta ei ota selvää aina! Hieno ketju Ja suomalainen(ko).

Mutta asiaan: Kyllä kotona olo on helpompaa, vaikka joutuu tiskaamaan, imuroimaan, pesemään lattiat, pyykkäämään & ripustamaankin ne pyykit, hoitamaan vielä lapsen/lapset siinä välissä. Tekemään aamupalat, päiväruoat, välipalat, iltaruoat, iltapalat jne..

Mutta ei joka päivä tarvitse olla just niin jämpti kaikkien asioiden kanssa.
Se on miehen pääkopassa se vika jos ei arvosta mitä oot tehnyt. Ja sitten kun äiti menee töihin takas niin tulee valituksia kun ei ole sitä ainuttakaan koneellista pesty kun mies tulee töistä tai että ruoka ei ole valmis jne.

Aapee, kysy mieheltäsi että näetkö/tiedätkö mitä olen tänään tehnyt?

Ja sitten luettelet: aamupala, yövaatteet pois päivävaatteet tilalle, ja mitä ikinä teetkään ennen päiväruoan tekoa ulkoilua vai siivousta ja sit muksut ruoan jälkeen nukkumaan ja sinä siivoat?, ja kun muksut herää on aika välipalan, ja taas kenties siivousta/lasten kanssa olemista ulkona tai sisällä ja oho onkin aika iltaruoan että mies saa syödäkseen kun kotiin tulee jnejne..

tee selvä tuntilista mitä olet tehnyt päivän aikana.
Minä tekisin koko viikon siis ma-pe ajan listaa ja antaisin perjantaina ukolle ja sanoisin että lue mitä olen tällä viikolla tehnyt. Ja kerro mitä mun pitää vielä tehdä?

Mutta toki ymmärrän miestäsi jos et oikeesti tee "kunnolla" mitään että asunto on kuin sikolätti. Tiedä sitten.

Joka tapauksessa, puhuminen kannattaa!

 

[Peppi]

Niinhän se on, että ihmiset erilaisia! Itse koen kotona olemisen "henkisesti" raskaammaksi, kuin töissä olon. Rakastan tottakai lapsiani enemmän kuin mitään, mutta kuitenkin se jatkuva läsnäolo on uuvuttavaa. Kotona tulee huono omatunto siitä, jos kokoajan yrittää tehdä jotain kotihommia ja lapset roikkuu puntissa enkä ehdi antaa niille kaikkea huomiota. Meillä päivät meni yhdessä olemiseen lasten kanssa, kun olin vielä kotona. Kotihommia tehtiin sitten yhdessä miehen kanssa, kun tuli töistä. Mitä nyt pyykkiä pesin ja jonkin verran siivoilin ja järjestelin paikkoja päivän aikana. Meillä mies tekee pääasiassa ruoat, itse en pidä ruoanlaitosta ja hän pitää.

 

[cothis]

No sitten se ei arvosta, minkäs me sille voidaan

 

[minttuliih]

Niinhän se on, että ihmiset erilaisia! Itse koen kotona olemisen "henkisesti" raskaammaksi, kuin töissä olon. Rakastan tottakai lapsiani enemmän kuin mitään, mutta kuitenkin se jatkuva läsnäolo on uuvuttavaa. Kotona tulee huono omatunto siitä, jos kokoajan yrittää tehdä jotain kotihommia ja lapset roikkuu puntissa enkä ehdi antaa niille kaikkea huomiota. Meillä päivät meni yhdessä olemiseen lasten kanssa, kun olin vielä kotona. Kotihommia tehtiin sitten yhdessä miehen kanssa, kun tuli töistä. Mitä nyt pyykkiä pesin ja jonkin verran siivoilin ja järjestelin paikkoja päivän aikana. Meillä mies tekee pääasiassa ruoat, itse en pidä ruoanlaitosta ja hän pitää.

Eikö teillä ole lapset nukkuneet päikkäreitä?
Kyllä paikkäreiden aikana ehtii tekemään vaikka ja mitä, vaikka ne kestäis vaan 30minuuttiakin.

Piti ruoanlaitosta tai ei niin minun mielestä kotona olevan kuuluisi laittaa ruoka.
Ja täytyyhän lapsetkin päivän aikana syöttää, vai tekikö miehesi illalla ruoan valmiiksi mitä tarjoat seuraavana päivänä lapsille? Vai syötitkö mikroruokaa?
Ei mene mun ymmärrykselle..

 

[Miri]

Niin, määräaikaisten tekeminen voi olla rankkaa jos oikeiasti haluaisi vakityön tai ylipäätään tehdä töitä. Mutta jos ainoa syy töihin on saada suojatyöpaikka, jolla saa 8 kk työssäoloa täyteen, niin...

Toisekseen, jos ei ole lapsia, ei ole kotitöitäkään. Itse en edes huomannut kotitöiden olemassaoloa. Ei ehkä kannata kommentoida kun ei tiedä lapsiperheen elämästä mitään.

Heh heh. En kyllä henk.koht. tunne ketään, joka tarkoituksella määräaikaisia työsuhteita hakisi. Sitä kun voi sieltä vakkariduunistakin ns. "ottaa kenkää" jos ei työ kiinnosta. Ja sama liiton raha juoksee anyway, jos sattuu liittoon kuulumaan. Se nyt vaan jollain aloilla on niin, että sieltä tyrkätään sitä määräaikaista työsuhdetta määräaikaisen perään. Ja jos töitä haluaa tehdä niin parempi se määräaikainenkin on kun ei työtä ollenkaan.

Ja tarkoittaako se, jos ei ole omia lapsia, ettei tiedä lapsiperheiden elämästä mitään? Mielenkiintoinen näkökanta...vai voisiko olla niin, että tietää liikaakiin ja sen takia ei ole lapsia? Noo, vitsit vitseinä...
Kyllä sitä on sen verta montaa lapsiperhettä tullu seurattua vierestä, että jotain pientä on tarttunut mukaankin. Mm. tieto siitä, että se miten rankasti sen arjen ottaa, on aika pitkälti ihmiskohtaista. Jotkut sujuvasti hoitaa sekä lapset, että kotityöt kokematta sitä ollenkaan rankaksi ja toiset taas kokevat ihan vain vaikka pyykinkin ripustamisen rankaksi lasten läsnäollessa. Ihan sama se pätee työelämässäkin...toisten mielestä minunkin nykyinen työ on pirun rankkaa ja minusta se taas on hyvin kaukana siitä.
Mutta faktaa on kuitenkin se, että kotiäidin on helpompi hoitaa kotityöt päivän aikana kuin töissäkäyvän; ja miksi? Koska töissäkäyvä on päivät poissa kotoa, simple as that.

Ei se mene noin. Jos kotityöt on helppo tehdä lasten kanssa, niin ihan samoin voi ajatella, että ne palkkatyöt on helppo tehdä lasten kanssa.
Kyllä lapsista aiheutuu sotkua ja siivoa sen päivän aikana kun ovat kotona ja aika menee niiden sotkujen siivoamiseen, mitä tulee päivän aikana. Kun taas hoidossa olevat lapset sotkevat jossain muualla.

Oikeasti, ilman omaa kokemusta ei voi tietä. Itsekin olen vieressä seurannut todella läheltä ja ymmärtänyt vasta myöhemmin monen asian kun osuu omalle kohdalle.

Ja moni työäiti vie lapset viikonlopuksi mummolaan, koska ei jaksa tehdä sitä duunia, joka lapsissa on.
Omasta kokemuksesta sanon, että ei voi tietää vierestä katsomalla. Kuten ei voi tietää mitä olisi esim. olla yh, tai mitä tuntisi, jos jäisi leskeksi ym.

täytyisi olla todella herkkä empaattinen ihmienn, jos tajuaisi pienen osan toisen kokemukssesta ilman omaa kokemusta. tällaiisia ihmisiä ei nykyään ole.

Kyllä tiedän niin monta masentunutta väsynyttä kotiäitiä, kotityö on raskasta työtä. Olemme olleet parisuhteessa miehen kanssa ennen lapsia 10 vuotta, enkä koko aikana ajatellut kotityötä työnä, ne meni siinä sivussa huomaamatta, koska niitä on niin vähän kun ei ole lapsia.

Tässä vaiheessa todettakoon, että vierestä katsominen ja tekeminen on kaksi täysin eri asiaa. Olen sitä minäkin lapsiperheen arjen pyörittämiseen osallistunut, en vain katsellut vierestä. Mutta se siitä aiheesta...

Ja niin, jos se kerta on niin, että työssäkäyvällä on helpot kotihommat, kun lapset on muualla sotkemassa sen päivän ajan, niin mitenkäs sitten meillä kun ollaan molemmat töissä ja meillä on täällä kokonainen karva-armeija sotkemassa sen työpäivän ajan? Kaksi sakemannin kokoista koiraa, yksi vähän pienempi koira, jättikokoinen pupu ja kissa saavat aikasen paljon sotkua aikaan yhden päivän aikana. Taatusti saisi päivät kulumaan noiden kanssa, jos kotosalla olisi. Pitäiskös mun nyt vaatia extra-super paljon arvostusta, kun mulla on niin rankkaa? Hmmmh..

Eikä vedetä hernettä nenuun, tää on vaan tämmöstä pohdintaa

 

[Miri]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

No sun miehelläshän hyvä työpaikka on, jos kaiken saa omaan tahtiin tehdä. Mä olen vissiin sitten vaan ollu toisen luokan työpaikoissa, kun mulle se työtahti on määritelty sieltä korkeemmalta taholta. Normaalit tauot taasen on nekin aika työpaikkakohtasia. Nykyisessä työpaikassa on taukoja tasan yksi, jonka työnantaja on velvollinen myöntämään, muut tauot menee ruuhkien mukaan, eli ts. jos on iltavuorossa tai viikonloppuna yövuorossa niin se = ei taukoja ruuhkasta johtuen...

 

[Miri]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

Teillä ei taida olla kovin vaativat työt? Minusta töissä on kaksinverroin raskaampaa ja pitää olla täysjärkinen huonosti nukutun yön jälkeen. Täyden työpäivän jälkeen kotiin, jossa odottavat kaikki kotityöt ja huonosti voi mennä seuraavakin yö, vaan ei auta, on pakko nousta aikaisin ja herätellä vielä ne nukkuvat lapsetkin uniltaan. Kotona voi sen sijaan käydä puolikierroksilla aamulla, voi ottaa lasten kanssa rennosti ja siivoilla omaan tahtiin kun huvittaa...

Iso kumarrus sinnepäin. Töiden ja perhe-elämän yhdistäminen on taatusti rankkaa. Sitä en käy minäkään kieltämään.

 

[heeh]

No sitten se ei arvosta, minkäs me sille voidaan

AINA yhtä empaattinen!

 

[cothis]

No sitten se ei arvosta, minkäs me sille voidaan

AINA yhtä empaattinen!

Se oli vaan fakta, minkäs teet

 

[umbrella-]

Niinhän se on, että ihmiset erilaisia! Itse koen kotona olemisen "henkisesti" raskaammaksi, kuin töissä olon. Rakastan tottakai lapsiani enemmän kuin mitään, mutta kuitenkin se jatkuva läsnäolo on uuvuttavaa. Kotona tulee huono omatunto siitä, jos kokoajan yrittää tehdä jotain kotihommia ja lapset roikkuu puntissa enkä ehdi antaa niille kaikkea huomiota. Meillä päivät meni yhdessä olemiseen lasten kanssa, kun olin vielä kotona. Kotihommia tehtiin sitten yhdessä miehen kanssa, kun tuli töistä. Mitä nyt pyykkiä pesin ja jonkin verran siivoilin ja järjestelin paikkoja päivän aikana. Meillä mies tekee pääasiassa ruoat, itse en pidä ruoanlaitosta ja hän pitää.

Eikö teillä ole lapset nukkuneet päikkäreitä?
Kyllä paikkäreiden aikana ehtii tekemään vaikka ja mitä, vaikka ne kestäis vaan 30minuuttiakin.

Piti ruoanlaitosta tai ei niin minun mielestä kotona olevan kuuluisi laittaa ruoka.
Ja täytyyhän lapsetkin päivän aikana syöttää, vai tekikö miehesi illalla ruoan valmiiksi mitä tarjoat seuraavana päivänä lapsille? Vai syötitkö mikroruokaa?
Ei mene mun ymmärrykselle..

No ei kai tarvikaan mennä sinun ymmärrykselle, kun kyseessä on toisten elämä. Oletko koskaan tavannut miestä joka välittää kodistaan, haluaa aikuisena ihmisenä olla osa kotityön tekijöistä, ei siis halua asua kuin hotellissa tai jatkaa elämää niinkuin lapsena vanhempien kodissa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu juuri vastuun ottaminen omasta kodistaan. Mies voi myös jopa haluta tehdä ruokaa, jos tää asia on sinulle niin uusi niin tulepa meille katsomaan. Mies rentoutuu ruuan laiton parissa, sanoo sen olevan irtiotto päivän työstä ja haluaa niistä ajatukset irti ja ruuanlaitto on kuulemma hyvinkin antoisaa ja mukavaa hommaa. Pitääkin sanoa että se ei käy, koska minttuliinin järkeen se ei sovi.

 

[Peppi]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

No sun miehelläshän hyvä työpaikka on, jos kaiken saa omaan tahtiin tehdä. Mä olen vissiin sitten vaan ollu toisen luokan työpaikoissa, kun mulle se työtahti on määritelty sieltä korkeemmalta taholta. Normaalit tauot taasen on nekin aika työpaikkakohtasia. Nykyisessä työpaikassa on taukoja tasan yksi, jonka työnantaja on velvollinen myöntämään, muut tauot menee ruuhkien mukaan, eli ts. jos on iltavuorossa tai viikonloppuna yövuorossa niin se = ei taukoja ruuhkasta johtuen...

Puhuin tässä ihan omasta työpaikastani!! mutta juu, kyllä miehenkin päivään kaks taukoo kuuluu. Itse tykkään tehdä kunnolla töitä, joten en todellakaan laiskottele töissä. Nautin siitä, että hommaa on paljon eikä tarvi sormiaan pyöritellä. Kuten sanoin toisessa kohtaa, niin kotona oleminen on mielestäni nimenomaan HENKISESTI raskaampaa kun pitää VAIN OLLA ja touhuta lasten kanssa ja aika pitkälle heidän ehdoillaan!

 

[Pamppelsson]

Niinhän se on, että ihmiset erilaisia! Itse koen kotona olemisen "henkisesti" raskaammaksi, kuin töissä olon. Rakastan tottakai lapsiani enemmän kuin mitään, mutta kuitenkin se jatkuva läsnäolo on uuvuttavaa. Kotona tulee huono omatunto siitä, jos kokoajan yrittää tehdä jotain kotihommia ja lapset roikkuu puntissa enkä ehdi antaa niille kaikkea huomiota. Meillä päivät meni yhdessä olemiseen lasten kanssa, kun olin vielä kotona. Kotihommia tehtiin sitten yhdessä miehen kanssa, kun tuli töistä. Mitä nyt pyykkiä pesin ja jonkin verran siivoilin ja järjestelin paikkoja päivän aikana. Meillä mies tekee pääasiassa ruoat, itse en pidä ruoanlaitosta ja hän pitää.

Eikö teillä ole lapset nukkuneet päikkäreitä?
Kyllä paikkäreiden aikana ehtii tekemään vaikka ja mitä, vaikka ne kestäis vaan 30minuuttiakin.

Piti ruoanlaitosta tai ei niin minun mielestä kotona olevan kuuluisi laittaa ruoka.
Ja täytyyhän lapsetkin päivän aikana syöttää, vai tekikö miehesi illalla ruoan valmiiksi mitä tarjoat seuraavana päivänä lapsille? Vai syötitkö mikroruokaa?
Ei mene mun ymmärrykselle..

No ei kai tarvikaan mennä sinun ymmärrykselle, kun kyseessä on toisten elämä. Oletko koskaan tavannut miestä joka välittää kodistaan, haluaa aikuisena ihmisenä olla osa kotityön tekijöistä, ei siis halua asua kuin hotellissa tai jatkaa elämää niinkuin lapsena vanhempien kodissa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu juuri vastuun ottaminen omasta kodistaan. Mies voi myös jopa haluta tehdä ruokaa, jos tää asia on sinulle niin uusi niin tulepa meille katsomaan. Mies rentoutuu ruuan laiton parissa, sanoo sen olevan irtiotto päivän työstä ja haluaa niistä ajatukset irti ja ruuanlaitto on kuulemma hyvinkin antoisaa ja mukavaa hommaa. Pitääkin sanoa että se ei käy, koska minttuliinin järkeen se ei sovi.

Juuri näin, Umbrella!
Onneksi mun mies kanssa HALUAA tehdä ruokaa ja haluaa muutenkin osallistua kotitöiden tekoon..Mutta kai pitää nekin arjen askareet mieheltä kieltää, vai?

 

[Peppi]

Niinhän se on, että ihmiset erilaisia! Itse koen kotona olemisen "henkisesti" raskaammaksi, kuin töissä olon. Rakastan tottakai lapsiani enemmän kuin mitään, mutta kuitenkin se jatkuva läsnäolo on uuvuttavaa. Kotona tulee huono omatunto siitä, jos kokoajan yrittää tehdä jotain kotihommia ja lapset roikkuu puntissa enkä ehdi antaa niille kaikkea huomiota. Meillä päivät meni yhdessä olemiseen lasten kanssa, kun olin vielä kotona. Kotihommia tehtiin sitten yhdessä miehen kanssa, kun tuli töistä. Mitä nyt pyykkiä pesin ja jonkin verran siivoilin ja järjestelin paikkoja päivän aikana. Meillä mies tekee pääasiassa ruoat, itse en pidä ruoanlaitosta ja hän pitää.

Eikö teillä ole lapset nukkuneet päikkäreitä?
Kyllä paikkäreiden aikana ehtii tekemään vaikka ja mitä, vaikka ne kestäis vaan 30minuuttiakin.

Piti ruoanlaitosta tai ei niin minun mielestä kotona olevan kuuluisi laittaa ruoka.
Ja täytyyhän lapsetkin päivän aikana syöttää, vai tekikö miehesi illalla ruoan valmiiksi mitä tarjoat seuraavana päivänä lapsille? Vai syötitkö mikroruokaa?
Ei mene mun ymmärrykselle..

No ei kai tarvikaan mennä sinun ymmärrykselle, kun kyseessä on toisten elämä. Oletko koskaan tavannut miestä joka välittää kodistaan, haluaa aikuisena ihmisenä olla osa kotityön tekijöistä, ei siis halua asua kuin hotellissa tai jatkaa elämää niinkuin lapsena vanhempien kodissa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu juuri vastuun ottaminen omasta kodistaan. Mies voi myös jopa haluta tehdä ruokaa, jos tää asia on sinulle niin uusi niin tulepa meille katsomaan. Mies rentoutuu ruuan laiton parissa, sanoo sen olevan irtiotto päivän työstä ja haluaa niistä ajatukset irti ja ruuanlaitto on kuulemma hyvinkin antoisaa ja mukavaa hommaa. Pitääkin sanoa että se ei käy, koska minttuliinin järkeen se ei sovi.

Jeps täytyykin sanoa miehelle, ettei enää saa tehdä meidän perheelle ruokaa! Kuten sanoin niin mies tekee suurimman osan ruoista (perheelle ruokaa kun tulee töistä ja itselleen eväät töihin) Minä tein kyllä päivällä ruoat lapsille, silloin siis kun kotona olin. Ja ei, meillä lapset ei nukkuneet kovin onnistuneesti päiväunia, ainakaan yhtäaikaa. Hyvä että teidän perheessä on aina nukuttu tosi hyvin Tämä siis Minttuliinille!

 

[Rantakoivu]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

Teillä ei taida olla kovin vaativat työt? Minusta töissä on kaksinverroin raskaampaa ja pitää olla täysjärkinen huonosti nukutun yön jälkeen. Täyden työpäivän jälkeen kotiin, jossa odottavat kaikki kotityöt ja huonosti voi mennä seuraavakin yö, vaan ei auta, on pakko nousta aikaisin ja herätellä vielä ne nukkuvat lapsetkin uniltaan. Kotona voi sen sijaan käydä puolikierroksilla aamulla, voi ottaa lasten kanssa rennosti ja siivoilla omaan tahtiin kun huvittaa...

mikä luetellaan vaativaksi työksi?
se että joudut tekemään raskasta ruumiillista työtä, palvelemaan asiakkaita ja juoksemaan ympäri työpaikkaa, kun kellot pirisee? Ja kaikki tämä siis samaan aikaan!
Meillä oli töissä joka ikinen päivä tuollaista juoksemista, vouhottamista ja tekemistä, mutta silti töissä oli paljon helpompaa olla, kuin kotona.
Töissä oli tosiaankin ne lakisääteiset tauot, jolloin sai istahtaa alas ja rauhoittua hetkeksi ja halutessaan sai jutella aikuisille ihmisille, mikä taasen auttoi pysymään järjissään, ettei ihan mökkihöperöksi ala.
Kotona useamman pienen lapsen kanssa tuo ei onnistu. (jos ei sitten lykkää lapsia keskenään häkkiin ja laita kuulosuojaimia korvilleen ja rentoudu sitten sitä kymmentä minuuttia)

Eli kyllä ainakin meillä oli vaativat työt, mutta voin silti sanoa, että kotona on raskaampaa, ja täten odotan, että myös mies tekee kotitöitä, kun hän kotiin saapuu töistänsä, vaikka siellä onkin voinut olla raskasta.

kokin työssä ei aina niitä taukoja ole, hyvä un vessassa kerkiät käymään

 

[Miri]

Onneks ei oo tuommosta ukkoo kotona makaamassa! Kumpikin ollaan miehen kans sitä mieltä, että kotona on paaaaljon raskaampaa olla kuin töissä. Töissä saa kaiken tehdä ihan omaan tahtiin ja pitää normaalit tauot ja jutella aikuisten kanssa. Silloin kun itse olin äitiyslomalla ja hoitovapaallakin, niin kyllä mies yhtälailla osallistu kodinhoitoon iltaisin. Ei se kotona olo mitään herkkua oo, kun yöunet itsellä oli max kaks tuntia putkeen ja herätyksiä useempi yön aikana. Onks sun miehes koskaan ollu pitempää aikaa lapsien kans keskenään? Tekis hyvää kokeilla!

No sun miehelläshän hyvä työpaikka on, jos kaiken saa omaan tahtiin tehdä. Mä olen vissiin sitten vaan ollu toisen luokan työpaikoissa, kun mulle se työtahti on määritelty sieltä korkeemmalta taholta. Normaalit tauot taasen on nekin aika työpaikkakohtasia. Nykyisessä työpaikassa on taukoja tasan yksi, jonka työnantaja on velvollinen myöntämään, muut tauot menee ruuhkien mukaan, eli ts. jos on iltavuorossa tai viikonloppuna yövuorossa niin se = ei taukoja ruuhkasta johtuen...

Puhuin tässä ihan omasta työpaikastani!! mutta juu, kyllä miehenkin päivään kaks taukoo kuuluu. Itse tykkään tehdä kunnolla töitä, joten en todellakaan laiskottele töissä. Nautin siitä, että hommaa on paljon eikä tarvi sormiaan pyöritellä. Kuten sanoin toisessa kohtaa, niin kotona oleminen on mielestäni nimenomaan HENKISESTI raskaampaa kun pitää VAIN OLLA ja touhuta lasten kanssa ja aika pitkälle heidän ehdoillaan!

No se. Kyllä mä muutaman työpaikankin tiedän, missä on henkisesti tosi raskasta...jopa niin raskasta, että meikäläinenkin kotonaoloallerginen olisin mieluummin voinut olla kotona, kuin että olisin mennyt töihin. Oikein huono työilmapiiri on omiaan tappamaan työnteon ilon...nimimerkillä kokemusta on!

Mutta kuten sanottua, kaikella on puolensa. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin aina valinnoista, jokaisen ihmisen henk.koht. valinnoista.