Minun synnytyskertomukseni.. :/

[kyllä]

Mulla osin samanlaista kokemusta noista vahvojen kipulääkkeiden tyrkyttämisestä, että "voisin nukkua."

Molemmissa synnytyksissä niitä siis vastahakoisesti painostuksen alla ottanut ja molemmilla kerroilla olo muuttunut vaan oksettavaksi ja tokkuraiseksi. Kipuun ei minkäänlaista vaikutusta.

 

["a.p"]

Sängyssään se oli ja puuskutti. Mä mietin lähinnä omaa teho-osastolla ollutta vauvaani, enkä niinkään jaksanut keskittyä huonekaveriin. Ei suoraan sanottuna kiinnostanut yhtään sen synnytyksen edistyminen sillä hetkellä.

Mutta pointti oli siis se, että sinne vuodeosastolle ei voi miehiä iltamyöhään tai yöaikaan tulla, kun samassa huoneessa on muitakin potilaita. Ikävää, etteivät siirtäneet sua aikaisemmin synnytysosastolle, jossa miehesi olisi saanut olla mukana.

Kyllä mä nyt sen ymmärrän että mies ei sinne huoneeseen voi tulla,mutta mä ihan tosissani luulin että pääsen itse sinne saliin kun en enää osastolla kyennyt olemaan ja siksi soitin miehelleni että lähtee tulemaan. Vaan enpä päässyt.

 

[Hmm...]

[QUOTE="a.p";26740090]Noh,se oli käynnissä oikeasti siitä seitsemästä asti ja lapsivuodeosaston kätilö oli sitä mieltä että kun äiti ei pärjää enää osastolla niin synnytyssaliin ja mun kohdalla mä olisin joutanut sinne jo ennen puoltayötä ihan kevyesti. Miehellä on oikeus olla mukana synnytyksessä,se ei ole mun murheeni miten sairaala sen järjestää..Avautumisvaiheeseen mä ainakin eniten olisin sitä tukea tarvinnut,niin henkistä kuin fyysistäkin. Nyt se evättiin multa,aika tuuri että mies kerkesi koko synnytykseen kun ensin oli ajelutettu 200km yötä vasten edestakaisin.[/QUOTE]

Kuten sanottu, olet saanut osaksesi todella asiatonta kohtelua. Sairaalan toimintaa ei voi puolustella.

Mutta kun uudelleensynnyttäjänä tiesit jo tuolloin iltaseitsemältä että synnytys oli käynnissä, niin miksi ihmeessä pistit miehesi lähtemään puolilta öin takaisin kotiin 100 kilometrin päähän? Olisi varmaan kyseisestä kaupungista löytynyt jokin yökahvila, jossa hän olisi voinut odotella. Itse kävelin miehen kanssa ympäriinsä sairaalan autiossa ala-aulassa illalla, kun osastolla ei saanut enää olla vieraita, eikä synnytys ollut vielä riittävän pitkällä saliin siirtymiseksi.

 

["vieras"]

Mulla on jo kolme kertaa synnytys edennyt niin nopeasti, ettei joko ole katsottu kohdunsuuta ajoissa tai muuten uskottu mmua enkä ole ehtinyt saada puudutteita. Kolmannella kerralla sentään pahoiteltiin, ettei uskoggu mun tarvivan puudutuksen nyt.

 

["a.p"]

Kuten sanottu, olet saanut osaksesi todella asiatonta kohtelua. Sairaalan toimintaa ei voi puolustella.

Mutta kun uudelleensynnyttäjänä tiesit jo tuolloin iltaseitsemältä että synnytys oli käynnissä, niin miksi ihmeessä pistit miehesi lähtemään puolilta öin takaisin kotiin 100 kilometrin päähän? Olisi varmaan kyseisestä kaupungista löytynyt jokin yökahvila, jossa hän olisi voinut odotella. Itse kävelin miehen kanssa ympäriinsä sairaalan autiossa ala-aulassa illalla, kun osastolla ei saanut enää olla vieraita, eikä synnytys ollut vielä riittävän pitkällä saliin siirtymiseksi.

Sitäpä mietin itsekin ja jälkiviisaana totesin että olisi pitänyt pyytää mies vaikka siihen ala-aulaan norkoilemaan ja odottelemaan. Mä en itse enää siinä kunnossa ollut että musta olis ollu seuraa yökävelyille. Kai se jotenkin häkellytti kun hoitaja sanoi että "menee vaan kotiinsa kun ei täällä vielä mikään oikea hätä ole". En mä siinä muutakaan keksinyt kun en tiennyt kuinka kauan mies olisi joutunut aulassa istumaan.

 

[Anatolia]

[QUOTE="a.p";26740159]Kyllä mä nyt sen ymmärrän että mies ei sinne huoneeseen voi tulla,mutta mä ihan tosissani luulin että pääsen itse sinne saliin kun en enää osastolla kyennyt olemaan ja siksi soitin miehelleni että lähtee tulemaan. Vaan enpä päässyt.[/QUOTE]
On syvältä, ettei sun tuntemuksia otettu tosissaan. Etenkin kun olet uudelleensynnyttäjä, ts. tiedät millaisia synnytyskivut on ja missä vaiheessa on niinsanotusti tosi kyseessä (tai itse en kyllä tiennyt sitä tällä kolmannella kerralla, vaan väitin kätilölle vastaan että ei vielä voi olla h-hetki, mutta sinä taisit tietää).

 

[Hmm...]

Mulla osin samanlaista kokemusta noista vahvojen kipulääkkeiden tyrkyttämisestä, että "voisin nukkua."

Molemmissa synnytyksissä niitä siis vastahakoisesti painostuksen alla ottanut ja molemmilla kerroilla olo muuttunut vaan oksettavaksi ja tokkuraiseksi. Kipuun ei minkäänlaista vaikutusta.

Minun kokemukseni on, että jos kirjoittaa esitietolomakkeeseen ettei toivo kipulääkkeitä tarjottavan, niitä ei kukaan tyrkytä.

 

["hei"]

Mulla ei ole ehditty kummassakaan synnytyksessä antaa kivunlievitystä ja toinen lapsi meinasi syntyä sairaalan käytävälle, kun eivät uskoneet että se todellakin tulee niin vauhdilla. Ikävä maku jäi mullekin

 

[pikkanen]

Kurjaa, että koet synnytyksen noin negatiivisesti.

Hoitohenkilökunnalla kuitenkin on varmaan (en itse ole alalla) ohjeet joiden mukaan toimivat. Synnytyssaliin pääsee, kun synnytys on oikeasti käynnissä. Tarkoittanee, että kohdun suu on avautunut riittävästi (pyysitkö kokeilemaan kohdunsuun tilannetta?), supistukset ovat säännöllisiä (tulevat tiuhaan ja kestävät tarpeeksi kauan) jne. Osastolla ei tietenkään voi olla miehiä yöllä ja kaikki lääkitys kuuluu ottaa, mitä tarjotaan. Suihkuun kuuluu mennä, jos käsketään jne. Tietysti joskus voi olla, että synnyttäjä itse tietää paremmin, mutta jotenkin vaikutti siltä, että sä et suostunut yhteistyöhön ja sun synnytys ei ollut kunnolla käynnissä. Sähän olit kuitenkin vasta 4 cm auki, kun menit saliin. Mä olin kolmannessa synnytksessä 7 cm auki, kun menin sairaalaan. Ja olin tosi kipeä jo kotona. Ei se synnytyssali mua autuaaksi olis siinä vaiheessa tehnyt. Ehti sinne myöhemminkin. Oudolta vaikutti myös tuo, että olet pyörtynyt ja sulle on sit annettu ilokaasumaski naamalle ja olo on siitä helpottanut. WTF?!? Vai antoko ne happea sulle siitä?

 

["a.p"]

On syvältä, ettei sun tuntemuksia otettu tosissaan. Etenkin kun olet uudelleensynnyttäjä, ts. tiedät millaisia synnytyskivut on ja missä vaiheessa on niinsanotusti tosi kyseessä (tai itse en kyllä tiennyt sitä tällä kolmannella kerralla, vaan väitin kätilölle vastaan että ei vielä voi olla h-hetki, mutta sinä taisit tietää).

Ei niistä oikein voinut paljon erehtyä. Jos kipu on sitä luokkaa että laittaa haukkomaan henkeä ja puristamaan rystyset valkeina huoneen patteria joka kolmas minuutti niin olin melko varma että nyt on menoa.

 

[rauhaton]

Missä te olette synnyttäneet, jotka saaneet huonoa kohtelua/ei ole uskottu?

 

[Anatolia]

[QUOTE="a.p";26740196]Ei niistä oikein voinut paljon erehtyä. Jos kipu on sitä luokkaa että laittaa haukkomaan henkeä ja puristamaan rystyset valkeina huoneen patteria joka kolmas minuutti niin olin melko varma että nyt on menoa.[/QUOTE]
Mä olin daiju, enkä tajunnut että tosi on kyseessä, vaikka supistukset oli rajuja, niitä tuli viiden sekunnin välein (oikeasti tuli), ja ponnistamisen tarve oli todella kova.

Mutku aikaisemmat synnytykset eivät olleet nopeita, ja minä en vielä ollut käynnistyksessä vaan oksitosiinirasituksessa, ja toinen kätilökin sanoi että vauva syntyy ehkä aamuyöstä ja oli vasta iltapäivä...nyt toki tajuan, että kolmas synnytys oli nopea, vaikka kaksi ekaa ei ollut. Vähän oli tyhmä olo kun aikani kätilön kanssa tapeltuani annoin sen kurkata alapäätä ja kuulin että lapsen pää on jo ihan tulossa & pitää alkaa ponnistamaan. Jee jee.

Mutta joo, tee valitus siitä, ettei sinua kuunneltu.

 

[Hmm...]

[QUOTE="a.p";26740175]Sitäpä mietin itsekin ja jälkiviisaana totesin että olisi pitänyt pyytää mies vaikka siihen ala-aulaan norkoilemaan ja odottelemaan. Mä en itse enää siinä kunnossa ollut että musta olis ollu seuraa yökävelyille. Kai se jotenkin häkellytti kun hoitaja sanoi että "menee vaan kotiinsa kun ei täällä vielä mikään oikea hätä ole". En mä siinä muutakaan keksinyt kun en tiennyt kuinka kauan mies olisi joutunut aulassa istumaan.[/QUOTE]

Eipä sitä kivuissa kärvistellessään osaa niin selkeästi ajatella. Eikä ehkä hoitajakaan sillä hetkellä tajunnut, miten kaukana asuitte.

Sairaaloissa taitaa yleensä olla lepohuoneita isille, en sitten tiedä ovatko nekin saliin päässeiden yksinoikeus.

 

["Vieras Vierailija"]

[QUOTE="a.p";26740004]Mä en kerro sairaalaa koska en ole vielä saanut aikaiseksi laittaa sinne palautetta. Lapsi oli meidän kolmas joten senkin takia oletan itse osaavani kertoa milloin on tosi kyseessä ja milloin tarvitsen kivunlievitystä.. Musta tuntuu että mä oon vieläkin niin vihainen että siitä mun valituskirjeestä tulis kaikkea muuta kuin asiallinen..[/QUOTE]

Voisitko laittaa tuon aloituksesi vaikka hieman muokattuna valituskirjeenä? Siinähän on jo ne kysymykset, joihin haluat vastauksen. Toivottavasti saat asian käsiteltyä. Jaksamista!

 

["a.p"]

Kurjaa, että koet synnytyksen noin negatiivisesti.

Hoitohenkilökunnalla kuitenkin on varmaan (en itse ole alalla) ohjeet joiden mukaan toimivat. Synnytyssaliin pääsee, kun synnytys on oikeasti käynnissä. Tarkoittanee, että kohdun suu on avautunut riittävästi (pyysitkö kokeilemaan kohdunsuun tilannetta?), supistukset ovat säännöllisiä (tulevat tiuhaan ja kestävät tarpeeksi kauan) jne. Osastolla ei tietenkään voi olla miehiä yöllä ja kaikki lääkitys kuuluu ottaa, mitä tarjotaan. Suihkuun kuuluu mennä, jos käsketään jne. Tietysti joskus voi olla, että synnyttäjä itse tietää paremmin, mutta jotenkin vaikutti siltä, että sä et suostunut yhteistyöhön ja sun synnytys ei ollut kunnolla käynnissä. Sähän olit kuitenkin vasta 4 cm auki, kun menit saliin. Mä olin kolmannessa synnytksessä 7 cm auki, kun menin sairaalaan. Ja olin tosi kipeä jo kotona. Ei se synnytyssali mua autuaaksi olis siinä vaiheessa tehnyt. Ehti sinne myöhemminkin. Oudolta vaikutti myös tuo, että olet pyörtynyt ja sulle on sit annettu ilokaasumaski naamalle ja olo on siitä helpottanut. WTF?!? Vai antoko ne happea sulle siitä?

Jännä että synnytyksen jälkeen toisen osaston kätilö kehotti mua antamaan palautetta,onkohan niillä kätilöillä sit jokaisella eri ohjeet? Synnytys on käynnissä silloin kun kohdunsuu avautuu vauhdilla ja mistäs sitä tietää jos ei kokeilemalla. Ei vaan ketään kiinnostanut kokeilla kun olis pitänyt ottaa oxanestia ja nukkua.

Kerrotko että miksi pitää ottaa lääkettä jonka tietää turhaksi ja josta tietää tulevan huonon olon? Kuka siitä hyötyy? Entä miksi pitää mennä suihkuun jos ei pysty istumaan tai seisomaan paikallaan? Miksi kuvittelet että joku muu on pätevä kertomaan mulle millaista kipua mä koen ja mikä siihen parhaiten auttaa?

Ilokaasua mä sain ja kyllähän se olo siitä kummasti helpotti kun sai asianmukaista kivunlievitystä. Mutta hei pointsit sulle kun sä olit parempi synnyttäjä

 

[kyllä]

Minun kokemukseni on, että jos kirjoittaa esitietolomakkeeseen ettei toivo kipulääkkeitä tarjottavan, niitä ei kukaan tyrkytä.

Oli kyllä kirjattuna.

 

["a.p"]

Eipä sitä kivuissa kärvistellessään osaa niin selkeästi ajatella. Eikä ehkä hoitajakaan sillä hetkellä tajunnut, miten kaukana asuitte.

Sairaaloissa taitaa yleensä olla lepohuoneita isille, en sitten tiedä ovatko nekin saliin päässeiden yksinoikeus.

Mä huusin sille hoitajalle että mies on tulossa naapurikaupungista ja hoitaja vastasi että "jaaha,no voi harmi,onpas ikävää."

 

[Hmm...]

[QUOTE="a.p";26740226] Synnytys on käynnissä silloin kun kohdunsuu avautuu vauhdilla ja mistäs sitä tietää jos ei kokeilemalla. Ei vaan ketään kiinnostanut kokeilla kun olis pitänyt ottaa oxanestia ja nukkua.
[/QUOTE]

Mun kohdalla taisi neljä senttiä olla se raja, jonka jälkeen kerättiin tavarat ja lähdettiin saliin.

Muistaakseni kohdunsuun kokeiluakin tärkeämpää oli käynnistetyssä synnytyksessä se jatkuva käyrillä hyppääminen; kokenut kätilöhän lukee niistäkin vaikka mitä.

Milloin sulta tuon illan aikana otettiin käyriä?

 

[Kotilohikäärme]

Mulle kanssa tyrkytettiin ekassa synnytyksessä sitä opiaattipiikkiä. Tiesin että se ei auta ja voi tulla suono olo, mutta saivat mut ylipuhuttua. Ja yrjösin sitten koko yön nukkumisen sijaan. Kipuun se ei auttanut yhtään, tosi tehokasta. Silloin ei kyllä ollut synnytyskään kunnolla käynnissä.

Tokalla kerralla isossa sairaalassa olivat näemmä lukeneet paperit missä mainittiin että ehdottomasti semmoista piikkiä ei laiteta, eikä tyrkytettykään. Jouduin kanssa yksin kärvistelemään osastolla. Kaikki muut oli jo synnyttämään lähteneet aikaa sitten. Yöhoitaja oli aivan karmea akka. "Me ollaan täällä sun seurana" kun sanoin et soitan miehen paikalle. Ketään muita ei ollut edes huoneessa. Mut pelasti se että sanoin haluavani jotakin kipuun ja kuulemma osastolla ei vielä voi saada mitään jos ei halua sitä piikkiä, niin pyysin et joku antais akupunktiota. Ja silloin tuli synnäriltä kätilö kuin pelastava enkeli, joka kiikutti mut saliin.
Mun mielestä kaikille avautumisvaiheessa oleville pitäisi olla joku seurana. Jos olisin pyörtynyt sinne suihkuun niin ei se yöhoitsu siellä käytävän toisessa päässä olisi sitä tiennyt ennenkuin varmaan aamulla, kun ei sitä muutenkaan kiinnostanut yhtään.
Että kiitokset vaan sille synnärin kätilölle että tuli mut pelastamaan.

 

["Myry vaan"]

Sen ymmärrän, ettei synnytysosastolle siirretä ennen kun synnytys on käynnissä oikeasti. Kivunlievitys kulkee sen asian kanssa aika lailla käsi kädessä; vuodeosastolla ei voi saada esim. epiduraalia.

Ja myös sen ymmärrän, ettei mies pääse vuodeosastolle, paitsi päiväsaikaan (klo 10-19 se taisi olla sillä osastolla missä minä olin). Miehesi pääsi sinne synnytysosastolle toki.

Ikävää, että synnytyksestäsi jäi huono maku suuhun.

Mutta onneksi lopputulos oli hyvä kuitenkin, saitte ihanan pojan

Tässä stoorissa se pahin olikin että asiaa ei mitenkään tarkistettu ja sitten synnytys olikin jo pitkällä. Jos ihminen lyhistyy supistusten kanssa niin onhan se nyt käynnissä. Perhana vieköön että harmittaa nämä tilanteet. Itse en avautunut 20 tunnin aikana tuon enempää vaikka supistukset mitattiin ihan voimakkaiksi. Onneksi pääsin altaaseen ilokaasun kanssa niin ei ollut mitään hätää.

 

[pikkanen]

[QUOTE="a.p";26740226]Jännä että synnytyksen jälkeen toisen osaston kätilö kehotti mua antamaan palautetta,onkohan niillä kätilöillä sit jokaisella eri ohjeet? Synnytys on käynnissä silloin kun kohdunsuu avautuu vauhdilla ja mistäs sitä tietää jos ei kokeilemalla. Ei vaan ketään kiinnostanut kokeilla kun olis pitänyt ottaa oxanestia ja nukkua.

Kerrotko että miksi pitää ottaa lääkettä jonka tietää turhaksi ja josta tietää tulevan huonon olon? Kuka siitä hyötyy? Entä miksi pitää mennä suihkuun jos ei pysty istumaan tai seisomaan paikallaan? Miksi kuvittelet että joku muu on pätevä kertomaan mulle millaista kipua mä koen ja mikä siihen parhaiten auttaa?

Ilokaasua mä sain ja kyllähän se olo siitä kummasti helpotti kun sai asianmukaista kivunlievitystä. Mutta hei pointsit sulle kun sä olit parempi synnyttäjä [/QUOTE]

Mulla on sit mennyt joskus jotain pahasti ohi, kun en ole ymmärtänyt, että pyörtymiseen auttaa ilokaasu. No, mut jokatapauksessa... Anna toki palautetta. Ei se multa ole pois. En vaan ihan ymmärtänyt sua ja sun kertomusta. Ja tosi vaikea kuvitella, että sellasta ihmistä käskettäis sairaalassa suihkuun yksin, joka ei pysy tolpillaan. No, mutta sähän tän tiedät paremmin. Olen pahoillani, jos koet saaneesi huonoa kohtelua ja olet tajunnan rajamailla raahautunut yksin jossain käytävällä ja sulle on vaan vilkuteltu. Enkä missään vaiheessa sanonut, että olisin parempi synnyttäjä. Pointti vaan oli se, että synnytyksen kuuluu olla kipeä. Sain mäkin spinaalin sitten sairaalassa ollessani sen 7 cm auki. Siihen kipuun tosin ei enää ilokaasut olis auttaneet.

Saako kysyä, miksi synnytys käynnistettiin?

 

[Hmm...]

Oli kyllä kirjattuna.

No tuo on kyllä jo hurjaa. Mä olisin varmaan tuossa tilanteessa sanonut, että käykääpä lukemassa esitiedot niin osaatte ehkä muutenkin hoitaa mua.

Olenkin tämmöinen pahasuinen ämmä.

 

[Hmm...]

... ja kaikki lääkitys kuuluu ottaa, mitä tarjotaan.

Tämmöisenä helppoja luomusynnytyksiä kokeneena ihmisenä täytyy kysyä, että miksi ihmeessä pitää ottaa lääkettä, jos ei sitä koe tarvitsevansa?

Sen kyllä myönnän, että jos itse pyytää yhdenlaista kipulääkettä ja hoitaja tarjoaa toisenlaista, niin hoitaja on se joka tropin valitsee, ei potilas.

 

[pikkanen]

Tämmöisenä helppoja luomusynnytyksiä kokeneena ihmisenä täytyy kysyä, että miksi ihmeessä pitää ottaa lääkettä, jos ei sitä koe tarvitsevansa?

Sen kyllä myönnän, että jos itse pyytää yhdenlaista kipulääkettä ja hoitaja tarjoaa toisenlaista, niin hoitaja on se joka tropin valitsee, ei potilas.

Tota mä juurikin meinasin, että ei tietenkään tarvii ottaa mitään, jos ei mitään halua. Mutta kivunlievitysvaihoehdoista alotetaan aina jostain tietystä. Voishan sitä haluta vaikka epiduraalin heti ekasta supparista, mutta tuskin sitä annetaan.

Ihmetyttää suuresti, että ap ei ollut ollenkaan missään käyrillä tai kohdun suun tilannetta ei koko aikana tarkastettu. Silloinhan olis nähty, onko käynnissä vai ei.

Kaikkihan päättyi silti hyvin. Saliin ehdittiin ajoissa. Kivunlievitystä saatiin, mies ehti mukaan synnytyksen ja vauvakin syntyi terveenä.

 

["äiti"]

Aina ei hoitohenkilökunta oikein ymmärrä/ota tosissaan kun heille sanotaan. Tämän koin myös itse kun synnytin esikoistani. Supistukset olivat napakoita ja säännöllisiä, sanottiin vaan että maata rauhassa ja kipupiikkiä laitettiin lonkkaan. Sitten viimein lääkäri tuli tarkistamaan tilanteen ja olin 10cm auki. Vauva olikin maailmassa sitten 2min kuluttua.