Minulla on ongelma miesten suhteen, pitäisikö hakeutua hoitoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja a.p.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastoinkäymisiä olen sietänyt koko elämäni. Tuntuu ettei elämässä muuta ollutkaan ennen kuin tulin äidiksi. Mulla on itellä ollut vaikea lapsuus joka suoraansanottuna oli ihan perseestä enkä mielellään edes muistele. Teini-iässä tosiaan tuli masennus jota hoidettiin vuosien ajan ja olin välillä sairaalassakin jne. Tuo poikaystäväni narsistisuudellaan pahensi masennusta ja lopulta itse jätin hänet ja sen jälkeen alkoikin mennä paljon valoisammin elämässä.

Jaa, milloinhan inho miehiä kohtaan on alkanut.. Vaikea sanoa. Ehkä joskus sen jälkeen kun erosin tuosta suhteesta.
En osaa sanoa miksi seksi ahdistaa. Ehkä olen itse pilannut sen asian harrastamalla seksiä usean kanssa humalassa. Kerran jouduin myös hyväksikäytetyksi, siis heräsin siihen että mies oli sisälläni eikä hän lopettanut. Asiasta en tietenkään mihinkään ilmoittanut, mun syyksihän se olisi laitettu kun itse olin kännissä ja sammunut. Ja kyllä tiedän että syytä on itsessänikin. Mutta ei tuokaan asia sillä tavalla traumoja ole jättänyt.

Lähipiirissä tosiaan kaikki ovat eronneet. Suvussa on yksi pariskunta joka ei ole (vielä) eronnut. Kavereina on todella paljon muitakin yksinhuoltajia joilla on ollut ihan paskat miehet.

En tiedä voiko lasta ja miestä rinnastaa. Ehkä kyse ei ole tästä poikaystävästä joka minulle oli paska, vaan yleensäkin siitä että tuntuu että kaikki miehet tässä lähipiirissä ovat olleet paskoja.

Minusta tuntuu että asiantuntijan apu voisi sinulle olla hyödyllistä. Vaikka kaikki asiat ovat muuten ok, niin tuollainen vihan/ahdistuksen tunne voi jäytää sisintäsi kuitenkin. Ehkäpä tarvitset kuitenkin jonkun "auktoriteetin" kertomaan ettei esim. hyväksikäyttö ole sinun syytäsi missään tapauksessa, jos ei tällainen palstapsykologi riitä :) Minusta tuntuu että vähän vaadit nyt liikaa itseltäsi, oletko perfektionisti? Vahva mutta herkkä? Sinulle on tapahtunut kamalia asioita, ei ihme että miehet ahdistaa!

Eihän sitä tiedä vaikka kuitenkin tulevaisuudessa törmäisit siihen oikeaan jonka kanssa elämä on ihanaa! Älä syytä itseäsi. Kaikkea hyvää sinulle :)
 
AP:lla on suht realistinen asenne miehiin. Jos kohdalle sattuu kiva tapaus niin ehkä se mieli siitä muuttuu. Suomi on täynnä vihaisia naisia eikä AP ole läheskään ainut. Iso osa on ihan syystä vihaisia miehille. Miehet on paskoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkuinen Jättiläinen;23011257:
Onko sulla ketään miestä lähipiirissä johon olisi neutraalit välit? Isää, veljeä tai miespuolisia kavereita? Sellanen joka olisi kunnollinen..

Isän kanssa on hyvät välit mutta en sanoisi että hän on ainakaan aina ollut kunnollinen. Hän on alkoholisti ja ollut myös väkivaltainen joitakin naisystäviään kohtaan humalassa. Tosin hänellä menee nyt paremmin. Veli on vielä niin nuori ettei häntä voi mieheksi sanoa :D Isäpuoli on kunnollinen, miespuoliset kaverit.. niitä ei yllättäen oikein olekaan. Ja ei ole kunnollisia ne ketä tunnen paremminkin.

Palstapsykologi:
En ole perfektionisti. Jos nyt tiedän edes mitä sillä meinataan. Herkkä olen kyllä muttei sitä tiedä oikeastaan kukaan, päälle päin minusta saa varmaan aika vahvan ihmisen kuvan. Huomasin eilen ajattelevani, etten enää ole pitkään aikaan haaveillut olevani joku toinen. Lapsena ja nuorena uppouduin kuvitelmiin että olin joku muu. Kuvittelin itselleni sellaisen elämän niin kuin halusin. Muistin yhtäkkiä kun lapsena kuuntelin isän ja hänen silloisen naisystävänsä riitelyä ja mäiskettä, että katselin häkissään olevaa kania ja halusin olla se. Sen ei tarvinnut välittää mistään mitä ympärillä tapahtui ja sen ei tarvinnut kun syödä, nukkua ja olla vaan. Tunsin kateutta kania kohtaan :D
Jossain välissä mulle tuli päihteidenkäyttö kuvioihin mikä lienee suht tavallista sellaisten herkkien ihmisten kohdalla joista tuntuu ettei kestä selvinpäin olemista. En siis tarkoita semmoista viihdejuomista että juodaan siksi kun on kivaa kavereiden kanssa viikonloppuna baarissa. Itse join ja vähän aikaa käytin päihdyttäviä lääkkeitä sen vuoksi kun halusin irtaantua itsestäni ja olla joku muu. Aika surullista. Mutta tajusin itsekin että se oli ongelma ja irtaannuin kaikista päihteistä ja opettelin kestämään omat heikkoudetkin selvinpäin ja se on kannattanut, enkä ole moneen vuoteen edes ryypännyt.

Tulipa tästä nyt tämmönen analyysi :) Mut mukava pitkästä aikaa miettiä asioita :)
 

Yhteistyössä