Pitäisikö vaan erota?

[Moksis]

Tämä on turha avautuminen, kun jäin yksin kotiin miehen häipyessä, anteeksi.. :ashamed:

2v yhdessä, kihloissa, lupaus häistä "sitten joskus". Mies on hyvä, kiltti, huomaavainen, osallistuu kotitöihin jne. Mies ei lyö, hakkaa, eikä loukkaa. MUTTA.

Mutta riitoja tulee kaikesta. Tulee paha olo, ahdistaa, minä itken ja mies vetäytyy mahdollisimman kauas. Kahden päivän riita sähköpatterin säätimen asennosta? Onnistuu. En tiedä, miksi. Haluan vain HUUTAA. Mies ei kuuntele, loukkaa minua ja joskus lähtee.

Olemme kumppaneita, tovereita, silloin kuin menee hyvin. Itse asiassa mies on vähän kuin veli. Meillä on ollut tämän vuoden puolella yksi ainoa yhdyntä, oraaliseksiä vähän useammin. En halua miestäni. En tiedä, miksi. Mies haluaisi, kovasti, ja turhautuu älyttömästi, mutta on silti pysynyt täällä. Minua vaan ei haluta.

Tiedän, että kaikki mieheni ominaisuudet -käytös, osallistuminen, huomaavaisuus - ovat niitä, joita ystävättäreni kadehtivat. Mutta mietin, kauanko jaksan pahaa mieltä, ahdistusta ja typeriä riitoja, jotka aloitan itse, koska haluan PURKAA TÄMÄN TURHAUTUMISEN JOHONKIN!! Kauanko jaksaa ilman intohimoa Vai tässäkö tämä on, ollaanko me yhdessä tovereina hamaan loppuun saakka - ja aina välillä sitte tulee näitä päiviä jolloin itkettää kaikki. Mikä vittu mua vaivaa? Kenen vikaa tämä on kun en ole onnellinen vaikka "pitäisi", vaikka kaikki kehuu miestä ja meitä yhdessä. Pelottaa :|

 

["miii"]

Mikset halua miestäsi?

 

[jassåå]

Kaikki miehet ei vaan sytytä. Mulla se ongelma, etten jaksa turhan kaavoihin kangistunutta äijää- jokakerta seksi on samanlaista, kun sitä saan n. kerran kuukaudessa. Voihan sitä yrittää piristää suhdetta kaikin keinoin, mutta jos ei toimi, niin ei se suhde mun mielestä toimi ilman intohimoa ja seksiä.

Vaikka kuinka muut pitäisi miestä maailman parhaana saaliina, niin ei se silti ole syy kitutella suhteessa. Eikä varmaan kummastakaan ole kivaa, kun toinen on usein ärtyisä. Kannattaa tosissaan puhua sen miehen kanssa ja miettiä, voiko tilanteelle tehdä jotain.

 

[Moksis]

Se on hyvä kysymys, miksen halua.. Ajattelen seksin aikana aina joitakin muita ihmisiä, muuten en pysty. Hävettää myöntää Kun katson miestäni, näen jonkun joka keittää kahvia mulle joka aamu. En koskaan miestä, jolta haluan repiä vaatteet päältä. Muiden mielestä hyvännäköinen mies, siksi ihmetys.. Olen myös tosi usein väsynyt. En näe seksillä oikein mitään ideaa meidän välillä, siksi olenkin miettinyt, et miten helvetissä tää meidän suhde eroaa KÄMPPIKSISTÄ? Tai veljen ja siskon väleistä.

Ei vaan haluta. Kai kämppiksetkin joskus riitelee. Mieheni koira kuoli eilen, oli surullinen, mut siitäkin saatiin riita aikaiseksi. Kaduin tosi paljon jälkikäteen.

Pitääkö mun elää kämppiksenä loppuelämä? Vai olla tyytyväinen kiltisti ja kohteliaasta miehestä ja pitää turpa kiinni ja leikisti "haluta" seksiä...

 

[Anatolia]

Onko sulla hormonaalinen ehkäisy käytössä....?

 

[Moksis]

Kaikki miehet ei vaan sytytä. Mulla se ongelma, etten jaksa turhan kaavoihin kangistunutta äijää- jokakerta seksi on samanlaista, kun sitä saan n. kerran kuukaudessa. Voihan sitä yrittää piristää suhdetta kaikin keinoin, mutta jos ei toimi, niin ei se suhde mun mielestä toimi ilman intohimoa ja seksiä.

Vaikka kuinka muut pitäisi miestä maailman parhaana saaliina, niin ei se silti ole syy kitutella suhteessa. Eikä varmaan kummastakaan ole kivaa, kun toinen on usein ärtyisä. Kannattaa tosissaan puhua sen miehen kanssa ja miettiä, voiko tilanteelle tehdä jotain.

Mitenhän ton keskustelun alottais.. En tiedä, onko mies miettiny erojuttuja lainkaan.
"Hei, mulla ei oikeasti ole koskaan päänsärky. Sussa ei vaan enää ole sitä jotain. Viimeks kun harrastettiin seksiä niin mietin mun pomoa. Alotan riidat tahallani koska haluan vain huutaa sulle joskus. Mitä tälle sun mielestä pitäis tehä?"

:headwall: Ei vittu oon nii väsyny tähän

 

["sinilintu"]

Vaikuttaa siltä, että kannattaisi erota tai ei ainakaan kannata mennä naimisiin tai perustaa perhettä. Eivät kaikki ihmiset vaan ole oikeita toisilleen, vaikka ovatkin kuinka kunnollisia hyvänsä. Miehesi kyllä ansaitsee tietää mistä syystä harkikset eroa.

 

[jassåå]

Mitenhän ton keskustelun alottais.. En tiedä, onko mies miettiny erojuttuja lainkaan.
"Hei, mulla ei oikeasti ole koskaan päänsärky. Sussa ei vaan enää ole sitä jotain. Viimeks kun harrastettiin seksiä niin mietin mun pomoa. Alotan riidat tahallani koska haluan vain huutaa sulle joskus. Mitä tälle sun mielestä pitäis tehä?"

:headwall: Ei vittu oon nii väsyny tähän

Tuntuisko helpommalta kirjottaa tuo kaikki paperille? Mulle se on helpompaa kuin päin naamaa sanominen, koska saatan sanoa tosi ilkeästi... Paperille sen voi muokata just siihen muotoon kun haluaa, eikä suusta pääse lipsahtamaan mitään asiattomuuksia.

 

["vieras"]

Vai voisiko olla niin, että teidän suhteessa on ihan normaali tasaantuminen "alkuhuuman" jälkeen? Meillekin kävi niin kun oltiin asuttu yhdessä noin puolitoista vuotta. Tapeltiin vaan, ei tehty mitään kivaa yhdessä, seksiäkin oli suunnilleen kerran kuussa vain siksi että sai purkaa paineet. Välillä meni toki paremminkin. Eroakin mietittiin kun arki oli pelkkää riitelyä, mutta jotenkin jaksettiin uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Lapsi sai alkunsa puolivahingossa, varmaan silläkin oli vaikutusta että lähennyttiin enemmän lapsen saamisen myötä. Nyt muksu on vuoden ja meillä menee oikeastaan aika hyvin.

Elämä ei mene niinkuin Kaunareissa, hurjaa intohimoa ei riitä loputtomiin. En minäkään enää joka kerta mieheni nähdessä halua repiä vaatteita hänen yltään ja heittää sänkyyn, mutta rakastan häntä silti ja se tavallinen, tylsä arkiseksikin on suht kivaa ja tyydyttävää (varsinkin jos ajattelee jotain märkien päiväunien kohdetta ;D). Joku kysyi hormonaalisesta ehkäisystä.. Minulla ainakaan ei pillereitä ole ollut pitkiin aikoihin ja tunnen olevani nyt huomattavasti tasapainoisempi ja mukavampi ihminen.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";24155694]Joku kysyi hormonaalisesta ehkäisystä.. Minulla ainakaan ei pillereitä ole ollut pitkiin aikoihin ja tunnen olevani nyt huomattavasti tasapainoisempi ja mukavampi ihminen.[/QUOTE]

Siksi kysyinkin....kun itsellä pillerit teki sen, että miehen läheisyys suorastaan ällötti, seksi ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, ja sain riidan aikaiseksi ihan mistä tahansa.

 

[tiuke]

ei seksi ole suhteen pääkulmakivi.... toki iso asia se on suhteessa, mutta jos muuten kaikki toimii niin sehän vain kruunaa suhteen meillä on pieni vauva, arki väsyttää.. mutta voi toiselle viestiä rakkauttaan muutenkin kuin vain panemalla...........

jos on noin raskas olla, mene vaikka vanhemmillesi tai kavereillesi pariksi päivää kyläilemään yksin. saa hetken omaa rauhaa miettiä mitä tulevaisuudella olisi annettavaa

 

[Moksis]

Meillä ei ole mitään muuta ehkäisyä kuin kondomi koska harrastamme seksiä niin ylettömän harvoin.

Kirjoitin miehelleni kirjeen n vuosi sitten, jossa kerroin kuinka paljon hän minulle merkitsi. Sen luettuaan mies kosi ja menimme kihloihin. Ei ne asiat, joista kirjoitin ole kadonneet mihinkään. Ne on vaan laimentuneet ja sekoittuneet arkeen, kumppanuuteen, kauppareissuihin, kinasteluihin. Kaikki on ihan valjua ja harmaata.

Tuntuu pelottavalta, että nyt pitäisi kirjoittaa ihan erilainen kirje. Mistä minä voin tietää, olenko heittämässä hukkaan arvokkaan suhteen pelkän arjen takia? Vai olenko vaan suhteessa, jossa mies on pelkkä kaveri? Pelottaa.

Olen iltaisin tosi väsynyt. Havahduin vaan nyt tänään siihen, että jokainen ilta kyhjötän täkin alla kissojen kanssa. En jaksa tehdä miehen kanssa enää mitään kivaa, enkä haluakkaan. Eikö mun nyt jumalauta kuuluisi haluta edes joskus??

 

["vieras"]

Aina on syytä erota, jos sitä tarttee tältä palstalta tulla kyseleen.

 

[Moksis]

Voi kun oiskin noin helppoa! Mut kiitos, hymyilytti pikkasen

 

[asumuserolainen itse]

AP, mieti johtuuko kurja olosi pelkästään miehestäsi vai onko taustalla muutakin. Jos tuntuu että taustalla on muutakin ja epäilet esim. masennusta, niin käy lääkärissä. Lääkärissä mitataan tod. näköisesti kilpirauhasarvosi, jos niissä häikkää, saattaa aiheuttaa masennusta. Koita lopettaa myös hetkeksi e-pillerit, jos sulla ne. Mutta älä ihmeessä raskaudu nyt! Psykologilla pystyy ratkomaan mahdollisia vanhoja haavojaan. Jos menneisyydessä on käsittelemätöntä pahaa, se heijastuu nykypäivään ja parisuhteeseen, näin itse koen. Mieti nyt rauhassa koetko rakastavasi miestäsi. Hyvä saalis ei ole välttämättä sulle se oikea, vaan joku erilainen hyvä saalis

 

["Tiu"]

Olisitko masentunut kenties? Silläkin asialla osuutensa tuohon haluun.

 

["vieras"]

Meillä on ihan sama juttu, ollan vaan oltu kauemmin yhdessä. Samoja mietin, paitsi erota en halua, liian paljon siteitä ja elettyä elämää takana.

 

[Moksis]

Tää on niin outoa että tavallaan kaikki on hyvin. Sitte kuitenkin jokin vaivaa ja jotain puuttuu. "SE JOKIN" puuttuu! Mutta just nyt en voi kuvitella mitään pelottavampaa kuin eroaminen. Mitä mä sitten teen?

Ihania vastauksia teiltä, kiitos En kyllä usko että oon masentunut. Oon vaa väsynyt. Ja työt on perseestä pitäis vaan repästä ja tehä jotai ton miehen kans, pelata vaikka korttia joskus!! Eikä vaa palstailla ja nyhjöttää täkin alla. Mistä sitä energiaa sais..