Kärsiikö lapset kulissi avoliitossa?

[joulu]

Eli elämme yhdessä mutta kuitenkin erillään. Mies ei nuku vuoteessa, enkä haluais että nukkuukaan, kyse minusta ja tunteeni menneet ja olen pettänyt ja en voi vaan itsellenikään antaa anteeksi. Kuitenkin pienet lapset ja mies auttaa heidän kanssaan arjessa. Riitoja tulee kasvatuksessa ja mies tekee riidan lasten kuulleen tai minä en halua riidellä niin mies rupee setvimään lasten kuullen asioita. molemmat olemme ärtyneitä, välillä siedämme toisiamme ja välillä ei kestä nähdä edes. Molemmat olemme selviytymässä vasta masennuksesta ja yritämme saada elämän raiteilleen. en tiedä kauanko tämä voi jatkua. Mies laittaa joka päivä viestejä töihin ettei jaksa kauaa jne..

 

[hoya bella]

Kärsii. Ei lapset tyhmiä ole. Vaistoavat ettei vanhemmilla ole kaikki hyvin. Seinilläkin on korvat.

 

[eroperheen lapsi]

kyllä lapsillakin on parempi olla, kun eivät seuraa vierestä teidän riitoja. ja mieti millainen mielikuva perhe-elämästä heille jää, jos seuraa teidän "liittoa" vierestä??

 

[m]

ihan varmasti kärsii, kuten kaikki osapuolet..

 

[--]

Kokemuksesta (lapsena) voin sanoa, että lapset kärsivät ja että tilanne pahenee vain tuosta. Mutta näyttäisi, että teillä saattaisi olla jotain halua vielä yrittää. Ammattiapu on varmaan ihan välttämätöntä.

 

[joulu]

Itse olen käynyt juttelemassa, mies ei ole tullut vaikka olen pyytänyt ja sanonut että voi käydä yksinkin juttelemassa ongelmistaan. Molemmilla ollut ongelmia nuorena ja sen takia varmaan osittain huonon itsetunnon takia yhteen mentiin. Nyt tuntuu että molemmat rupeaa saamaan työstä kiinni ja löytämään ainakin osittain paikan maailmassa. Tuntuu että kumpikaan ei oikein yksin jaksaisi lasten kanssa.
Itseäni juuri mietityttää tuo millaisen mallin lapset saa perheestä koska mitään läheisyyttä ei ole. Tuntuu että olemme vieraita toisillemme. Ja olenkin sanonut miehelle että paluuta ei ole entiseen enään enkä halua. Olimme silloin liian yhdessä ja kumpikaan ei saanut henkeä.
Tuntui että ilman toista ei voinut elää.

 

[joulu]

Näen vain vielä miehessäni sen ongelmaisen jolla on monella osa alueella ongelmia elämässä. Enkä sano että itsekään täydellinen, minulla ongelmia ystävystyä ja miehet mutta lapset nyt tärkeimmät koska haluaisin että heille tulisi normaali elämä eikä kärsisi vanhempien takia.

 

[Marja]

Meillä vähän sama tilanne. Ottakaa aikalisä, älkää yrittäkö mitään. Olette ja elätte ja annatte toistenne elää. Kavereita voi olla tappelemattakin. Meillä myös, kumpikaan ei yksikseen lapsia jaksaisi (3 pientä). . .

En ole tyytyväinen, mutta näin mennään ainakin taas tämä päivä. Tyydyn joskus sanomaan "joojoo" kun mies kiukuttelee ja tappelee lasten läsnäollessa. Lopettaa nopeammin. Nielen, ei hyvä, mutta tilanteelle ei voi mitään. Se, että aina sanotaan että joo heitä se ukko / akka pihalle, ei se nyt tosielämässä niin mene ihan heti ja oikeasti, kyllä asunto täytyisi olla ja halua pärjätä yksin lasten kanssa.

Ihmiset ovat niin yksioikoisia "ei kulissiavioliittoja, rakkautta vaan, ulos ja seuraava parisuhde kehiiin hopi hopi". . . Ja elämää tää vaan on, ei se ole sitä amerikkalaista kiiltokuvahehkutusta romanttisesta ja rakkauden ja seksintäyteisestä elämästä. . .

Höpö höpö!

 

[joulu]

Niin, mutta itselläni vielä haave jos löytäisi sen "oikean" Mies kyllä toitottaa että jos hän onkin se oikea.
Miksi joillakin jopa pyykin pesu ja silittäminen jne. tuntuu ylivoimaiselta ja toiselle se on vain hauskaa puuhaa? Meillä siis molemmilla ongelmia mutta ollaan yhdessä. Miehellä ongelmia lisäksi oman äitini kanssa..ei tule toimeen tai ei sano päivää vaan mokottää vaan. Todella ärsyttävää ja ovat ottaneet yhteenkin. En vain jaksa. Nykyään itse ärsyynnyn jos mies ja vanhempani ovat samaan aikaan samassa tilassa, aistin jotenkin mieheni olotilan ja olen melkein itse räjähdysaltis ja rupeaa ahdistamaan toisen ahdistus... =( Siis mieheni ärsyttää siinä tilanteessa kun ei osaa olla oikein ja on vaan törppö puhumaton.

 

[Joulu]

Siis aikaisemmin ennen lapsia jaksoin vielä siivota ym. mutta nyt tuntuu jotenkin välillä tosi väsyttävältä joku silitys ja imurointi. Ja lasten kiukuttelut, että välillä tulee kiukuteltua ja äyskästyä lapsillekin ja huudettua. =( Silti tuntuu että toinen ärsyttää varsinkin ihmisten ilmoilla ja kaupassa rupeaa mies ahdistamaan.

 

[Itsekunnioitus]

Kun vanhemmat ovat kylmäkiskoisia toisiaan kohtaan ja riitelevät, ovat välinpitämättömia niin lapset kyllä kärsivät. Eivät ehkä näytä sitä mutta sisällä jäytää ahdistus. Ihan omasta kokemuksestani puhun lapsena joten mitään soopaa se ei ole. Koko perheeseen tuollainen tilanne vaikuttaa, ja muun väittäminen on pään laittamista piiloon.

Ellei ole halua muuhun kuin riitelyyn ja pettämiseen on parempi erota. Ellei ole halua pärjätä yksin lasten kanssa tarjotakseen heille paremman elinympäristön, on korkea aika katsoa peiliin ja kysyä miksi. Elämän ei tarvitse olla yhtä kiiltokuvaa ja rakkauden hehkutusta, mutta ei se saisi olla myöskään surkeutta ja alistumista.