Minua välillä ihan itkettää, kun ajattelen, että syksyllä pitää laittaa tyttö hoitoon :(

[Kyynel]

En minä ole valmis laittaaan tuota tyttöä hoitoon vielä syksyllä (jolloin hän 1v ) . Kuitenkin laitoin päivähoitohakemukset menemään. Kouluun on palattava ensi syksynä tai muuten se jää ihan kokonaan... Minulle olisi oikeastaan ihan sama, vaikka jäisikin... Mutta mies painostaa jatkamaan.

Välillä minua ihan itkettää, kun katson tyttöäni ja mietin, että kohta en saa olla hänen kanssaan kotona Tuleeko minulle vielä kauheampi olo ja ahdistus syksyllä vai totunkohan ja "turrunkohan" tilanteeseen...? Mitenhän tyttökin siitä selviää..

 

[Minerva McGarmiwa]

Mulla on hiukan sama tuska jos kouluun pääsen, tosin toi meidän tirppa on sit jo melkein 2v mut silti....

 

[FANG-ANN-75]

Ei ole miehesi asia tuo jäädäkkö äiti lapsensa kanssa kotio... :attn:

 

[Pessi]

Älä nyt koko kevättä/kesää pilaa murehtimalla, vaan yritä nauttia siitä ajasta kun olette kotona.

 

[Kyynel]

Ei ole miehesi asia tuo jäädäkkö äiti lapsensa kanssa kotio... :attn:

Hän meidät elättää eikä kuulemma pärjätä, jos jään ikuisesti kotiäidiksi. No, en kyllä ikuisesti aikonutkaan jäädä. Ja opintotuki on pienempi kuin kotihoidontuki -joten se siitä pärjäämisestä. Mutta mies odottaa kai että valmistun ja menen töihin tienaamaan...

 

[hannamaria]

Hyvin se varmasti menee, kyllä ne lapset tottuu kaikkeen. Äidille voi olla kovempi pala.. Mutta jos koulusta kyse, niin eihän koulun kanssa oo mikään kiire. Voit sä opiskella myöhemminkin.

 

[hannamaria]

Ei ole miehesi asia tuo jäädäkkö äiti lapsensa kanssa kotio... :attn:

Hän meidät elättää eikä kuulemma pärjätä, jos jään ikuisesti kotiäidiksi. No, en kyllä ikuisesti aikonutkaan jäädä. Ja opintotuki on pienempi kuin kotihoidontuki -joten se siitä pärjäämisestä. Mutta mies odottaa kai että valmistun ja menen töihin tienaamaan...

Mites te sitten opiskeluajan pärjäätte? Joudut ehkä käymään vielä töissäkin kun ei opintotuki riitä?

 

[FANG-ANN-75]

Ei ole miehesi asia tuo jäädäkkö äiti lapsensa kanssa kotio... :attn:

Hän meidät elättää eikä kuulemma pärjätä, jos jään ikuisesti kotiäidiksi. No, en kyllä ikuisesti aikonutkaan jäädä. Ja opintotuki on pienempi kuin kotihoidontuki -joten se siitä pärjäämisestä. Mutta mies odottaa kai että valmistun ja menen töihin tienaamaan...

Jos ei miehesi vielä tiedä, voit valaista häntä siitä mikä on tärkeämpää(kuin kiirehtiä opintoja)= lapsen aika oman vanhemman kanssa kotona. Että lasta kasvattaa ja hoitaa se, joka on hänet vatsassaan kantanut ja häntä imettänyt. Sitä aikaa ei saa takasin jos menee kouluun/töihin aikaisin mutta sen koulun ja työn voi tehä myöhemminkin. :hug:
Sano miehellesi että ajattelisi LASTA eikä omaa napaa.

 

[Kyynel]

Ei ole miehesi asia tuo jäädäkkö äiti lapsensa kanssa kotio... :attn:

Hän meidät elättää eikä kuulemma pärjätä, jos jään ikuisesti kotiäidiksi. No, en kyllä ikuisesti aikonutkaan jäädä. Ja opintotuki on pienempi kuin kotihoidontuki -joten se siitä pärjäämisestä. Mutta mies odottaa kai että valmistun ja menen töihin tienaamaan...

Mites te sitten opiskeluajan pärjäätte? Joudut ehkä käymään vielä töissäkin kun ei opintotuki riitä?

Sitä minä olen sanonut! Ja en varmaan uhraa sitä vähäistäkin aikaa, jonka voin lapseni kanssa olla, töiden tekemiseen! Ja koulutehtävätkin pitää kai jossain välissä hoitaa. Ei tunnu mies tajuavan, että sitten tässä vasta heikoilla ollaankin...

 

[muuhahainen]

meillä tyttö meni ryhmikseen alle 1v.,mutta ratkaisu oli yhteinen ja toki mietitytti,et kuinka pikkuinen siellä pärjää..
mutta kaikki mennyt hyvin =)
vaikuttaisi siltä,että teillä kannattaisi vielä kuitenkin käydä keskustelua tuosta asiasta.
eikö kannattaisi kuitenkin jäädä kotiin,jos ajatus on ahdistava hoitoon viemisen suhteen.

toivottavasti löydätte ratkaisun joka sopii teille yhteisesti,ettei vain miehelle
=)

 

[mimä]

Ei ole miehesi asia tuo jäädäkkö äiti lapsensa kanssa kotio... :attn:

No ei se kyllä nyt noin mustavalkoista ole. Ymmärrän kyllä ap:ta, itse olen ollut vastaavassa tilanteessa.

 

[Pihlis]

Kyllä se hyvin menee. Opiskelemaan lähdössä (verrattuna töihin) on se hyvä puoli että päivät on lyhyemmät ja lomiakin on enemmän. Joskus ei ole edes pakko mennä kouluun ;-D

Itsellä oli myös tuo tilanne 10 v sitten eli vein hoitoon vuosikkaan kun lähden jatkamaan opintoja ja en ole katunut valintaa eikä tyttö ole siitä myöhemmälläkään iällä kärsinyt.

 

[Kyynel]

Ei ole miehesi asia tuo jäädäkkö äiti lapsensa kanssa kotio... :attn:

Hän meidät elättää eikä kuulemma pärjätä, jos jään ikuisesti kotiäidiksi. No, en kyllä ikuisesti aikonutkaan jäädä. Ja opintotuki on pienempi kuin kotihoidontuki -joten se siitä pärjäämisestä. Mutta mies odottaa kai että valmistun ja menen töihin tienaamaan...

Jos ei miehesi vielä tiedä, voit valaista häntä siitä mikä on tärkeämpää(kuin kiirehtiä opintoja)= lapsen aika oman vanhemman kanssa kotona. Että lasta kasvattaa ja hoitaa se, joka on hänet vatsassaan kantanut ja häntä imettänyt. Sitä aikaa ei saa takasin jos menee kouluun/töihin aikaisin mutta sen koulun ja työn voi tehä myöhemminkin. :hug:
Sano miehellesi että ajattelisi LASTA eikä omaa napaa.

Kyllä se mies myöntää, että OLISI parasta lapsen kannalta, jos olisi mahdollista minun olla kotona... mutta kun ei kuulemma ole. Kerran suutuspäissään sanoin, että erotaan vaikka (edes "paperilla") niin minä saan kaikenmaailman yksinhuoltajien tuet ja sossun maksamat asunnot ja kelan tuet yms ja mies saa käyttää omat rahansa itseensä... Siitäkös ukko suuttui.

 

[Kyynel]

Opiskelemaan lähdössä (verrattuna töihin) on se hyvä puoli että päivät on lyhyemmät ja lomiakin on enemmän. Joskus ei ole edes pakko mennä kouluun ;-D

Niin, minäkin mietin, että olen niin paljon pois kuin mahdosllista, käyn vain pakollisilla kursseilla... Tosin sitten pitää lukea itse kaksin verroin enmmän kotona, kun muuuten oppisi koulussa. Ja onko kotona aikaa ja malttaako?

Huolettaa myös että miten hyvin siellä koulussa enää pärjään... Nyt on ollut hyviä arvosanoja, mutta pakostakin kai ne laskee, kun ei ole aikaa ja halua käyttää kaikkea vapaa-aikaa opiskeluun (no, en minä ennenkään KAIKKEA aikaani siihen käyttänyt... ) .

 

[vieras]

Ei ole miehesi asia tuo jäädäkkö äiti lapsensa kanssa kotio... :attn:

Hän meidät elättää eikä kuulemma pärjätä, jos jään ikuisesti kotiäidiksi. No, en kyllä ikuisesti aikonutkaan jäädä. Ja opintotuki on pienempi kuin kotihoidontuki -joten se siitä pärjäämisestä. Mutta mies odottaa kai että valmistun ja menen töihin tienaamaan...

Jos ei miehesi vielä tiedä, voit valaista häntä siitä mikä on tärkeämpää(kuin kiirehtiä opintoja)= lapsen aika oman vanhemman kanssa kotona. Että lasta kasvattaa ja hoitaa se, joka on hänet vatsassaan kantanut ja häntä imettänyt. Sitä aikaa ei saa takasin jos menee kouluun/töihin aikaisin mutta sen koulun ja työn voi tehä myöhemminkin. :hug:
Sano miehellesi että ajattelisi LASTA eikä omaa napaa.

****Että lasta kasvattaa ja hoitaa se, joka on hänet vatsassaan kantanut ja häntä imettänyt. ****
APUA, meillä kyllä isä jäi hoitovapaalle eikä oo tehny noista kumpaakaan. Tehtiinkö väärin????

 

[Marilyn Monroe]

ole vielä vuosi kotona ja jatka opintoja sitten.

 

[hannamaria]

Tuli vielä mieleen, että mä palasin osapäiväisesti töihin heti vanhempainvapaan loputtua. Meillä on kyllä se tilanne että lapsi ei ole hoidossa, vaan saamme sovittua minun työvuoroni siten että teen töitä mieheni vapaapäivinä (mies vuorotyössä ), keskimäärin teen 3x viikossa 6 tuntia kerrallaan.

Silti, siis vaikka tiesin koko ajan lapsen olevan hyvässä hoidossa rakkaan ihmisen kanssa, tuntui etukäteen pahalta "kun se on niin pieni". Näin oli niin kauan kuin luulin että mun on taloudellisesti pakko mennä töihin. (ja olihan vauvaki sillon pienempi ) Sitten tilanne muuttui. Vähän ennen töihinpaluutani miehen palkka nousi sen verran että se + kotihoidontuki ois riittänytkin meille. Nyt sainkin siis itse valita, haluanko mennä töihin vai en. Halusin kokeilla.

Nyt kun teen töitä ilman paineita siitä että "tästä on pakko tienata", on ollut ihanaa olla töissä, oon ollut tehokkaampi kuin ennen äitiyslomaa, ja oon oppinu luottamaan että "pojat pärjää". Heillä on hauskaa keskenään. Lapsellekin hyvä että oppii että asiat voi tehdä monella tavalla, ja saa viettää keskenään aikaa molempien vanhempiensa kanssa

Tämä tilanne on toki eri kuin sinun, mutta halusin vaan sanoa, että kasvaahan se lapsi vielä syksyyn mennessä, ja varmasti siitä tulee kelpo kansalainen vaikka joutuisitkin palaamaan kodin ulkopuoliseen arkeen jo hänen ollessaan pieni. Usein pelko tulevasta on pahempi kuin itse tilanne. Mutta mä luulen että sua nyppii nyt enempi se että päätös opiskelujen jatkamisesta ei ole sun oma!

 

[NeitiNasu]

Jos ahdistaa, älä lähde opiskelemaan.

Mä ainakin luotan ja uskon siihen että tulee myös aika kun se lapsen päivähoitoon jättö ei enää niin ahdista, ja silloin on valmis lähtemään itse työelämään.

 

[vieras]

Asian vierestä vähän... miten iso on opintotuki? Pitääkö ottaa opintolaina? Vai miten nuo asiat menee? Ite myös syksyllä pitäs laitta 2 lasta hoitoon ja mietin hankinko oppisopimuspaikan syksyksi vai jäänkö syksyksi työttömäksi ja hakisi kevään opintoihin.

 

[hannamaria]

Asian vierestä vähän... miten iso on opintotuki? Pitääkö ottaa opintolaina? Vai miten nuo asiat menee? Ite myös syksyllä pitäs laitta 2 lasta hoitoon ja mietin hankinko oppisopimuspaikan syksyksi vai jäänkö syksyksi työttömäksi ja hakisi kevään opintoihin.

Ainakin sillon kun mä sain opintotukea, se oli jotain 250 euroa miinus verot. Asumislisää voi saada vuokra-asuntoon.

 

[vieras]

Jos sulla on opintotuki pienempi kuin kotihoidontuki, niin laskepa vielä hoitomaksu vähentämään sitä ennestään pientä tukea. Tsemppiä vaan kovasti, itse jouduin vuoden alussa laittamaan 1 v. pojan hoitoon, kun oli pakko palata töihin. Nyt kyllä kaduttaa, sillä ollaan oltu molemmat enemmän kipeänä kuin terveenä...

 

[Työäiti]

Ei ole miehesi asia tuo jäädäkkö äiti lapsensa kanssa kotio... :attn:

No ei se kyllä nyt noin mustavalkoista ole. Ymmärrän kyllä ap:ta, itse olen ollut vastaavassa tilanteessa.

Ei se ole miehen velvollisuus elättää kaikkia ja kyllä kummallakin puolisolla on sananvaltaa asioihin. Niin ap:lla kuin sillä miehellä. Kunhan lapsella on hyvä hoitopaikka, niin mitään hätää ei ole.