Minkälaiset mahdollisuudet alkoholin ongelmakäyttäjä on pysyä erossa alkoholista "rakkauden voimalla"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miituu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miituu

Vieras
paras, läheisin ystäväni monen vuoden ajalta, on alkoholin ongelmakäyttäjä. Hän on kasvanut alkoholistiperheessä, ja kyllä hänen edukseen täytyy sanoa että hän ei ole lapsiaan koskaan heitteille jättänyt alkoholin takia, lapset on aina olleet hoidossa tai isällään. Ja kun mopo on lähtenyt käsistä, se on yleensä aina lähtenyt käsistä jossain muualla kuin kotona.

Ystäväni on tiedostanut aikaisemmin sen, että suhde alkoholiin ei ole terve mutta toisaalta tietää senkin, että ei ole yhtä pahassa jamassa kuin omat vanhempansa.

Nyt tämä ihminen on tavannut uuden miehen, ja juominen on jäänyt. Tämä uusi puoliso ei ole koskaan nähnyt ystävääni edes humalassa, eikä kyllä edes tiedä sitä aikaisemman alkoholinkäytön runsautta. Ja minä olen ystäväni pyynnöstä ollut asiasta hiljaa, eli en ole lähtenyt korjaamaan miehen puheita ja olettamuksia siitä, että rouva on aina ollut järkevä alkoholinkäyttäjä. (Vaikka tiedän ettei ole ollut asiat näin).

Niin kysyisin vaan sitä, että kuinka hyvät mahdollisuudet on, että tämä ystävä olisi nyt oikeasti päässyt alkoholin kanssa sinuiksi, vai onko pelättävissä että repsahtaa ennemmin tai myöhemmin, joko tämän miehen seurassa tai ilman?

Minulla on jotenkin kurja olo, kun olen tullut vedetyksi asiaan mukaan, salailemaan toisen aikaisempaa juomista. Vaikken usko, että tämä mies edes tuomitsisi menneiden perusteella, vaikuttaa fiksulta ihmiseltä joka osaisi antaa mahdollisuuden.
 
Toisaalta kyllä, toisaalta ei. Kaikki riippuu siitä onko alkoholisiti itse valmis muutokseen, eli siis onko sieltä aivoista kuulunut se perinteinen KLIK.
Uusi rakkaus on toki uusi mahdollisuus ja kenties juuri se syy olla valmis muutokseen.

Loppujen lopuksihan se menee niin, että jos jeppe haluaa juoda niin jeppehän juo.
 
[QUOTE="ansu";23426400]Eikös alkoholisti tarvitse juuri tuollaisen elämänmuutoksen, alkoholismi ei erään teorian mukaan ole sairaus vaan oire.[/QUOTE]
Alkoholismi on "lupa" juopotella
 
Itsestähän sen lopettamisen pitää lähteä, mutta jos se on lähtenyt itsestä ja motivaationa on ollut uusi rakkaus niin onhan se mahdollista. Mutta jos toisen painostuksesta olisi lopettanut, niin ei mitään mahdollisuuksia pysyä raittiina.
 
Älä ainakaan pode tunnontuskia siitä, että olet mukana "salailussa". Eiköhän suurimmalla osalla ihmisistä ole menneisyydessään jotain, mistä ei välttämättä ainakaan ihan ensi alkuun ruveta avautumaan uudelle kumppanille. Tällaisesta asiasta kertominen on täysin sen sun kaverin oma valinta. En pitäisi outona sitäkään, vaikkei haluaisi koskaan ottaa sitä esille. Toiset ei pidä tällaista edes suurena asiana. Jos, kuten sanoit, lapset eivät ole koskaan joutuneet kärsimään jne., joku toinen saattaisi kuitata tuollaisen sanomalla vain olleensa joskus kova juhlimaan.
Se, minkälaiset mahdollisuudet ystävälläsi on pysyä raittiina, ei riipu pelkästään tästä suhteesta, mutta eiköhän onnellisesta ja tasapainoisesta elämästä ole apua alkoholismin päihittämisessä. Ja oli alkoholisti tai ei, eikö se ole hienoa, että hän on löytänyt kunnon miehen?
Pelkäätkö nyt enemmän ystäväsi onnen puolesta vai sitä, että hän "paljastuu" ja sinua pidetään rikoskumppanina?
 
[QUOTE="realisti";23426609]Ei minkäänlaiset. Kyllä se juominen taas karkaa käsistä, viimeistään siinä vaiheessa kun ensihuuma haihtuu. NII-IN nähty.[/QUOTE]

Täydellinen peesi. Eli hetkellinen ratkaisu voi toimia, mutta kum lempi haalenee niin sitä pahempi retkahdus.
 
Pelkäätkö nyt enemmän ystäväsi onnen puolesta vai sitä, että hän "paljastuu" ja sinua pidetään rikoskumppanina?

No mua ehkä lähinnä pelottaa se, että jos se juominen alkaa uudelleen houkutella, niin se mies ei välttämättä osaa nähdä niitä merkkejä ajoissa, siis ajoissa sen kannalta että puuttuisi asiaan. Tiedän, että se ei ole minun asiani kertoa, enkä minä ystävän luottamusta petä vaikka minä uskonkin, että tämä mies olisi osannut suhtautua asiaan aivan hyvin, en usko että heidän suhde olisi siitä tiedosta kärsinyt.

Ja ehkä siksikin, että niin monta kertaa on tuo rakas ihminen minuakin satuttanut, ei ainoastaan henkisesti vaan joskus fyysisestikin, että vähän varovaisena mietin että nytkö se on sitten tapahtunut, että minä voin oikeasti luottaa häneen taas :ashamed: Ja taustalla pelko siitä, että petynkö minäkin taas kohta. Ihan tyhmäähän tällainen on, itsekkäistä lähtökohdista, kyllä minä sen tiedän.
 

Yhteistyössä