Minkälainen nainen ei halua lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mä mietin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sellainen joka on saanut niistä ns. tarpeekseen?

Ennen halusin väh. 3 lasta, kunnes sitten tein töitä hyvin kiireisessä päivähoidossa joitakin vuosia ja sain yliannostuksen lapsista. Omia halusin silti niin kauan kunnes ekan sain. Ensimmäisen lapsen RASKAUS oli jotain niin järkyttävää, etten halua sitä enään kokea. Tottakai lastani rakastan, mutta hän on meille täysin riittävä. En jaksa sellaista lastentarhameininkiä enään yhtään, varsinkaan kotonani.

1 lapsi meille ja töitä muualla kuin lasten kanssa, niin olen onnellinen.
 
Hupaisia nämä lapsettomuutta raivokkaasti puolustavat,miten hellyttävän ristiriitaisia argumentteja. "Miten niin nainen joka ei halua lapsia on muka itsekäs?" ja heti perään toteavat "Mä nyt vaan haluan tehdä mitä haluan silloin kun haluan enkä jaksa kantaa vastuuta lapsesta." Hehe.

On se vaan jotenkin niin, että lapsen saamisen jälkeen vastuuntunne ihan yleismaailmallisesti kasvaa. Sitä ottaa kaiken kaikkiaan enemmän vastuuta kanssaihmisistä, sano huohx100 mitä sanot. Ja niin varmaan olet vahvasti sitä mieltä mitä olet, ainakin siihen asti, kun saat itse lapsia ja tajuat mistä puhun. Jos et saa koskaan lapsia, pysyt kannassasi ikuisesti, etkä koskaan saa silmiäsi auki sille minkä kaikki vanhemmat ovat nähneet ja kokeneet.
 
Hupaisia nämä lapsettomuutta raivokkaasti puolustavat,miten hellyttävän ristiriitaisia argumentteja. "Miten niin nainen joka ei halua lapsia on muka itsekäs?" ja heti perään toteavat "Mä nyt vaan haluan tehdä mitä haluan silloin kun haluan enkä jaksa kantaa vastuuta lapsesta." Hehe.

On se vaan jotenkin niin, että lapsen saamisen jälkeen vastuuntunne ihan yleismaailmallisesti kasvaa. Sitä ottaa kaiken kaikkiaan enemmän vastuuta kanssaihmisistä, sano huohx100 mitä sanot. Ja niin varmaan olet vahvasti sitä mieltä mitä olet, ainakin siihen asti, kun saat itse lapsia ja tajuat mistä puhun. Jos et saa koskaan lapsia, pysyt kannassasi ikuisesti, etkä koskaan saa silmiäsi auki sille minkä kaikki vanhemmat ovat nähneet ja kokeneet.

Ja mun mielestä sun tekstis on naiivi, ruusuinen kuvaelma vanhemmuudesta. Siis kyllähän ihminen voi ottaa vastuuta paljosta muusta kuin lapsesta. Eikä lapsen tekeminen tee kenestäkään epäitsekästä.

Maailma on pullollaan vanhempia jotka ei ole tippaakaan vastuuntuntoisia ja helvatan itsekkäitä.
 
Niin, mutta tuo juuri, että ei muka pidä lapsista, sitä en ymmärrä. Ihmisiä lapsetkin ovat, sama kuin sanoisi että ei pidä vanhuksista tai vammaisista. Ehkä se, että ei pidä lapsista tai halua sitoutua niihin, on juuri sitä pelkoa, kun ei tiedetä tarpeeksi. Pelätään ottaa vastuu.


Kaikkien ei tarvitse pitää kaikista. Jos et tätä ymmärrä niin se on sitten se sinun juttusi.
 
Sellainen nainen ei halua lapsia, joka ei osaa ajatella, kuinka ihanaa on, kun
-vauva nostetaan syntymän jälkeen syliin
-saa ensimmäisen hymyn omalta lapseltaan
-vauva oppii uusia temppuja
-tapero ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa
-taapero oppii puhumaan
-taapero tanssii ja tuohuaa
-lapsen saa iloiseksi tekmällä yhteisiä juttuja
-koululainen tuo taidokkaan työn kotiin
-lapsen kanssa ollaan yhdessä shoppailemassa
-näkee, että lapsi nauttii yhteisestä lomamatkasta
-lapsi valmistaa ensimmäisiä kertoja ruokaa tai leipoo
-kotona on hyvä olla ja se on täynnä elämää
-juhlatkin tuntuvat juhlilta, kun on lapset jotka iloitsevat siitä miten on yhdessä koristeltu ja siivottu ja laitettu herkkuja.
-lapsi käpertyy kainaloon
-vanhempana lapset tulevat omien lastensa kanssa vierailulle


voi herran tähden :stick:
 
Hupaisia nämä lapsettomuutta raivokkaasti puolustavat,miten hellyttävän ristiriitaisia argumentteja. "Miten niin nainen joka ei halua lapsia on muka itsekäs?" ja heti perään toteavat "Mä nyt vaan haluan tehdä mitä haluan silloin kun haluan enkä jaksa kantaa vastuuta lapsesta." Hehe.

On se vaan jotenkin niin, että lapsen saamisen jälkeen vastuuntunne ihan yleismaailmallisesti kasvaa. Sitä ottaa kaiken kaikkiaan enemmän vastuuta kanssaihmisistä, sano huohx100 mitä sanot. Ja niin varmaan olet vahvasti sitä mieltä mitä olet, ainakin siihen asti, kun saat itse lapsia ja tajuat mistä puhun. Jos et saa koskaan lapsia, pysyt kannassasi ikuisesti, etkä koskaan saa silmiäsi auki sille minkä kaikki vanhemmat ovat nähneet ja kokeneet.

Vielä hupaisampaa on joidenkin perheellisten harhaluulo siitä, että lasten hankkiminen tekee heistä maailman pelastajia :D
Eiköhän se vastuuntunne kehity iän myötä muutenkin, hankki lapsia tai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niinkö?;25605914:
Näinhän sitä ajattelisi, MUTTA:

-kun jätämme ne muksut puksut tekemättä laskee lapsiluku, mikä vaikuttaa huoltosuhteeseen (eli siihen, kuinka monta nuorta on vanhaa kohden). Seurauksena keski-ikä lähtee nousemaan, kun 74-vuotiaita on 54 000 ja syntyneitä 60000 (kehitysmaissa voisi olla vastaavasti 54 000 ja 200 000).

-no sitten aletaan yhteiskunnassa pohtia, ketkä ne meidän eläkkeet maksavat ja meidät hoitaa, kun haluaisin kuitenkin elää onnellisen vanhuuden ja elää piiitkään

-vastaus on, että ei ketään, jos ei me suomalaiset. Meitä on tässä maailmassa jo liikaa kyllä, mutta Suomessa liian vähän. Ja se, että Intiassa on paljon lapsia, ei hyödytä meitä yhtään, koska he eivät huolehdi yhteiskunnan pyörityksestä, kun me olemme vanhoja ja kyvyttömiä siihen.

-"no otetaan maahanmuuttajia tilalle. Mä jätin ainaki tekemättä siks ku voidaan niitä ottaa tilalle sitte". Niin voidaankin, mutta tutkimusten mukaan se ei korjaa ongelmaa, koska maahanmuuttajat ikääntyvät myös ja vahvistavat ikääntymisongelmaa eivätkä tee länsimaissa kantaväestöä huimasti enempää lapsia. Lisäksi integraatiokulut ovat todella suuret.

JA nämä olivat vain taloudellisia näkökulmia, jotka halusin tuoda esiin juuri sinulle tuon kommenttisi "keneltä se on pois.." jälkeen.

Vähävauvaisuus maksaa meille pitkällä tähtäimellä paljon. Tälläkin hetkellä meitä suomalaisia syntyy vuosittain muutama tuhat liian vähän ja kyllähän uutisista kuultu ollaan, miten meitin käy. Verot nousee ja palvelut karsiutuu kun väestö vanhenee mummoiksi ja vaareiksi. Hyvinvointi siis alasajoon ja valot pois päältä!

Joo no täähän ois melkein käypänen perusteluketju, JOS Suomi olisi muusta maailmasta irrallinen umpio.

Kas kun ei ole. Meinasitko että loputtomiin vaan kasvatetaan sitä väkilukua täällä meilläkin? Maapallon kantokyky ja luonnonvarat ovat silti rajallisia, ymmärräthän?

Kyllä sekä lasten haluaminen että haluamatta jättäminen on hahmotettavissa itsekkääksi: se on vaan millä laajuudella asiaa tarkastelee. Lokaalisti lapsettomuus on itsekäs valinta, globaalisti äärimmäisen epäitsekäs. Lähes epäitsekkäintä mitä yksilö voi tehdä: tinkiä omasta vietistään ja halustaan suuremman edessä.

Ja sama päinvastoin.
 
Hupaisia nämä lapsettomuutta raivokkaasti puolustavat,miten hellyttävän ristiriitaisia argumentteja. "Miten niin nainen joka ei halua lapsia on muka itsekäs?" ja heti perään toteavat "Mä nyt vaan haluan tehdä mitä haluan silloin kun haluan enkä jaksa kantaa vastuuta lapsesta." Hehe.

On se vaan jotenkin niin, että lapsen saamisen jälkeen vastuuntunne ihan yleismaailmallisesti kasvaa. Sitä ottaa kaiken kaikkiaan enemmän vastuuta kanssaihmisistä, sano huohx100 mitä sanot. Ja niin varmaan olet vahvasti sitä mieltä mitä olet, ainakin siihen asti, kun saat itse lapsia ja tajuat mistä puhun. Jos et saa koskaan lapsia, pysyt kannassasi ikuisesti, etkä koskaan saa silmiäsi auki sille minkä kaikki vanhemmat ovat nähneet ja kokeneet.

No mikäs se vastakkainen perustelu sitten on? "No kun mä nyt vaan haluan lapsen." "Haluan!" "Kaikki muutkin saa." "Kuka mua sitten vanhana hoitaa jos mulla ei oo lasta?" "Millä mä elämäni täytän jos en saa omaa lasta?"

(Joo, kärjistän ihan edellisen tapaan.)

Ja tuo vastuuntunnon kasvaminen nyt on ihan yksilöriippuvaista ja tapahtuu kun tapahtuu lapsista riippumatta jos on tapahtuakseen. Jos se lapsen mukana seuraisi, niin ei taitaisi meilläkään olla näitä sossuäitejä ja päihdeisiä ja mitä lie vanhempia, joilla ei ole alkeellisintakaan kykyä huolehtia jälkikasvustaan.
 
Hupaisia nämä lapsettomuutta raivokkaasti puolustavat,miten hellyttävän ristiriitaisia argumentteja. "Miten niin nainen joka ei halua lapsia on muka itsekäs?" ja heti perään toteavat "Mä nyt vaan haluan tehdä mitä haluan silloin kun haluan enkä jaksa kantaa vastuuta lapsesta." Hehe.

On se vaan jotenkin niin, että lapsen saamisen jälkeen vastuuntunne ihan yleismaailmallisesti kasvaa. Sitä ottaa kaiken kaikkiaan enemmän vastuuta kanssaihmisistä, sano huohx100 mitä sanot. Ja niin varmaan olet vahvasti sitä mieltä mitä olet, ainakin siihen asti, kun saat itse lapsia ja tajuat mistä puhun. Jos et saa koskaan lapsia, pysyt kannassasi ikuisesti, etkä koskaan saa silmiäsi auki sille minkä kaikki vanhemmat ovat nähneet ja kokeneet.


Eikä, oletko sä ihan tosissaan tuota mieltä? :D

Minusta ihminen, jolla ei ole lapsia, voi silti olla hyvinkin vastuuntuntoinen. Vai miten se yhtäkkiä ajatus muuttuu?

Itse ajattelen maailmasta kyynisemmin kuin ennen lapsia. Tiedän nyt vielä paremmin, miten paskoja ihmiset voi toisilleen olla. Vanhemmuus on tuonut mukanaan ihan uskomattomia lieveilmiöitä alkaen raskaanaolemisesta ja muiden kommenteista vaikkapa.

Jos äiti-ihminen on sitä mieltä, että vain vanhempi voi olla jotakin koskien koko elämää ja kaikkia ihmisiä, niin kyllä mennään metsään.
 
Ehkä nämä naiset, jotka eivät halua lapsia pelkäävät, että elämä jää elämättä lasten takia. Ehkä ajatellaan, että saadaan omaan elämään enemmän hedonistisia nautintoja lapsettomana ja ajatellaan, että sitä kautta saavutetaan onnellisempi elämä, jossa on enemmän mahdollisuutta valintoihin kuin lapsien kanssa.


Siis täh? Et voi olla tosissasi?
 
Minun mielestäni nainen joka ei halua lapsia on jollakin tavalla tunnekylmä, ei ainakaan eläinrakas tai ihmisystävällinen, jollakin tavalla viallinen. Viallisuudella tarkotan sitä, että ei halua lapsia esim. perinnöllisten sairauksiensa takia tai ei kykene tulemaan raskaaksi. Lisäksi tulee mieleen itsekkyys ja se, että lapsettomaksi haluava nainen ei oikein ole sinut itsensä kanssa. Mieleen tulee myös miesmäisesti ajatteleva uraohjus, joka haluaa ylisuunnitella ja ylihallita elämänsä jokaista vaihetta pikkutarkasti. Lapset vain jäävät hankkimatta, koska kalenterin mihinkään vaiheeseen ei ole saanut mahtumaan aikaa lapsia varten.

On sulla kanssa ajatukset - huh huh :stick:
 
Miksi ei saisi haluta hedonistisia nautintoja ja elää elämänsä lapsettomana, aina vapaampana tekemään juuri sitä mitä haluaa, juuri silloin kun haluaa?

Mikä siinä ajatuksessa on niin pahaa?
Hiertääkö siinä todellisuus omasta elämästä, ja elämää omalla tavallaan rajoittavista lapsista?

Jos ihminen on onnellinen ilman lapsia, mikä hänestä tekee huonomman? Vastuuttoman, itsekkäämmän?

Onko nainen itsekäs, kun ei anna elämää munasoluilleen?
 
Ja muuten, minulla kaksi maailman ihaninta lasta, mutta muuten en kyllä lapsista välitä. Tarvitsen monta tutustumiskertaa ystävienkin lapsiin, ennen kuin pääsen heistä jyvälle ja osaan olla heidän kanssaan.

Moni lapsi on inhottava ja epämiellyttävä. Ja yleensä näiden lasten vanhemmat vielä pahempia.
 
[QUOTE="vieras";25606017]Ne ei yleensä halua lapsia, joilla ei oikein ole hoivaviettiä eikä vauvakuumetta. Onhan lapsista ihan älyttömästi vaivaa ;) Eikä se mua haittaa ettei kaikki halua. He eivät koe tätä rikkautta mitä meillä on, mutta kenties eivät sitä rikkaudeksi laskisikaan.
Oikeasti, tosielämässä, suurin osa niistä mun 40+ ikäisistä tutuista, jotka eivät lapsia aio hankkia, ovat miesten kanssa epäonnistuneita ja ehkä elämässään muutenkin, saattaa olla mielenterveysongelmaa yms, joten heidän kohdallaan on kyse aika paljon olosuhteista.[/QUOTE]


Näinköhän provo Porvoosta päivää puikahtanut näille sivuille ;)
 
Hei, kuka sanoi, ettei saisi haluta hedonistisia nautintoja ja elää vapaana tekemään sitä mitä aina haluaa? Kuka sanoi että siinä on jotain PAHAA?

Mutta mikä ihme siinä on, ettei voida myöntää, että se on aika itsekeskeistä? MIksi se on niin kova pala tunnustaa? Ja, huomio, en sanonut, että itsekeskeisyyskään on PAHAA. Totesin vain, että se, ettei jaksa ottaa vastuuta toisesta ihmisestä, on itsekeskeistä. MIksi te ihmiset, jotka haluatte elää itsellenne, ja nauttia ilman vastuita, ette vaan kykene myöntämään että olette aika keskittyneitä tasan itseenne. Ei millään pahalla :-)
 
Hei, kuka sanoi, ettei saisi haluta hedonistisia nautintoja ja elää vapaana tekemään sitä mitä aina haluaa? Kuka sanoi että siinä on jotain PAHAA?

Mutta mikä ihme siinä on, ettei voida myöntää, että se on aika itsekeskeistä? MIksi se on niin kova pala tunnustaa? Ja, huomio, en sanonut, että itsekeskeisyyskään on PAHAA. Totesin vain, että se, ettei jaksa ottaa vastuuta toisesta ihmisestä, on itsekeskeistä. MIksi te ihmiset, jotka haluatte elää itsellenne, ja nauttia ilman vastuita, ette vaan kykene myöntämään että olette aika keskittyneitä tasan itseenne. Ei millään pahalla :-)


en koe itsekeskeiseksi sitä, että olen keskittynyt itseeni tai mieheeni. Sinulle se tuntuu olevan aikamoinen ongelma. Ei millään pahalla =)
 
Kumpikin on yhtä itsekeskeistä, koska kummassakin tapauksessa tekee mikä itseään eniten miellyttää.

Tunnen ihmisiä jotka ovat jo nuoresta asti päättäneet etteivät hanki koskaan lapsia, ja pysyneetkin tuossa päätöksessä vaikka hyvässä parisuhteessa ovatkin.

Tunnen myös ihmisiä jotka eivät ole onnistuneet löytämään sitä hyvää parisuhdetta, ja ovat sinkkuina hankkineet lapsen yksin.

Eli ei lapsettomuus tai lapsellisuus ole mikään ihmisen mitta.
 
Kumpikin on yhtä itsekeskeistä, koska kummassakin tapauksessa tekee mikä itseään eniten miellyttää.

Tunnen ihmisiä jotka ovat jo nuoresta asti päättäneet etteivät hanki koskaan lapsia, ja pysyneetkin tuossa päätöksessä vaikka hyvässä parisuhteessa ovatkin.

Tunnen myös ihmisiä jotka eivät ole onnistuneet löytämään sitä hyvää parisuhdetta, ja ovat sinkkuina hankkineet lapsen yksin.

Eli ei lapsettomuus tai lapsellisuus ole mikään ihmisen mitta.

No ei todellakaan, enkä pysty kyllä pitämään näitä ehdottomia ihmisiä älykkäinä, enkä ihmisinä, joita kiinnostaisi edes tuntea.
 
Minä olen erittäin eläinrakas ja pidän myös lapsista kovasta. Tulen oikein hyvin toimeen sekä eläinten että lasten kanssa. Olen spontaani enkä ole uraohjus. Viihdyn kotona aika hyvin, pidän leipomisesta ja ruoanlaitosta. Maatilalla asumisesta minulle on jäänyt kivoja muistoja leipomispäivistä, marjankeruusta ja luonnon seuraamisesta. Kuten kaikille ihmislle myös minulle oma aika ja mielekäs tekeminen ovat tärkeitä, mutta osaan ottaa vastuuta muista ja auttaa muita ihmisiä. Olenkin ollut mukana vapaaehtoistyössä vuosia ja tällä hetkellä toimin mieheni kanssa hänen sairaan äitinsä omaishoitajana. Naimisissa olemme olleet jo yli 10 vuotta. Siltikään emme ole koskaan tunteneet tarvetta saada omia lapsia.

Minusta on suoraan sanottuna suorastaan törkeää, että jotkut minulle täysin ventovieraat ihmiset katsovat sopivaksi tulla arvostelemaan minun kypsyyttäni, vastuunottokykyäni tai tunne-elämääni vain sillä perusteella, että meillä ei ole lapsia. Omalta perheeltäni en ole koskaan kuullut mitään tällaista, mutta ventovierailta olen useaankin kertaan. Mikä tekee vapaaehtoisesta lapsettomuudesta sellaisen valinnan, mikä antaa muille oikeuden käyttäytyä tällä tavalla?
 
Luin vain aloittajan viestin ja hyppäsin tänne sivulle.

Ja vastaan vain aapeen kysymykseen; sellainen joka ei saa lapsia (vaikka oikeasti olisi joskus halunnut ja on hoidot läpikäynyt) mutta ei halua sitä myöskään puolituntemattomille välttämättä alkaa heti selittelemään, voi usein todeta lyhyesti että juu kiitos ei meille.
 

Yhteistyössä