Minkälainen nainen ei halua lapsia?

["Sellainen nainen"]

...että en ole tunnekylmä vaan erittäin tunteellinen, rakastan eläimiä yli kaiken, hoivaan lemmikeitäni ja muiden eläimiä ja jopa pehmoleluja. Lässytän eläimille ja olen hyvinkin äidillinen niitä kohtaan. Mutta lasten teko ei kiinnosta. Pidän kyllä tutuista lapsista ja hoidan mielelläni mutta en haluaisi ympärivuorokautiseksi lastenhoitajaksi. Ja lapsiin suhtaudun vähän kuin muihinkin ihmisiin, en siis lässytä enkä koe mitään sellaista hoivaviettiä niitä kohtaan. Jos näen kadulla lapsia niin lähinnä hermostun mutta söpöt eläimet saavat mut aina ihastumaan joten eläimet kiinnostaa kyllä enemmän kuin lapset... Ja entä sitten? Ei se musta sen huonompaa ihmistä tee kuin niistä jotka lässyttävät lapsille.

 

["ihmettelijä"]

No vaikka sellainen, joka nyt ei vaan halua. Ei se mikään luonnekysymys ole. Itse olen 28v ja en halua lasta, en sano tulevaisuudesta mitään varmaksi, mutta mulla on elämässä vaan kaikkea muuta tällä hetkellä. Opinnot, oman ajan tarve, mies, harrastukset, työ... Nuo ovat asioita, joita haluan tällä hetkellä tehdä, ei vain ole halua saada lasta, kune n tiedä, mitä sillä tekisin, mihin tarvitsisin lasta Jos joku kysyy syytä, miksi en halua lasta, en osaa vastata tai eritellä syitä.

Eikä mulla ole mitään erityisempää haavettakaan lapsista tulevaisuudessa. Toisaalta ei mitään ehdotonta haluamattomuudestakaan. Siihen hyväksyttävään naisen ja äidin malliin kyllä liittyy mulla paljon negatiivista, itse kun en istu siihen mitenkään päin, mutta onneksi ei oikeasti tarvitsekaan jos lapsen haluaisin. Ensisijaisesti tahdon olla kuitenkin ihminen ja oma itseni, en äiti tai nainen, jonka tehtävä on täyttää muiden odotuksia.

En ole tunnekylmä, lastenvihaaja, enkä ole erityisen urasuuntautunutkaan. Päinvastoin, nautin vapaasta ajasta paljon ja tunne-elämältäni ihan normaali. Enkä ole vastuunpakoilija, mutta ei kai kukaan nyt oikeasti ajattelekaan, että lapsen hoitaminen olisi aina tapa osoittaa vastuullisuutensa ja kypsyytensä.

Hieman kyllä ärsyttää, että mun tämän hetkistä elämää yksinasuvana (tosin olen seurustellut muutamia vuosia) opiskelijana ei arvosteta. Aina kysellään, että milloin aiot valmistua, hankkia asunnon, tehdä lapsia, mennä naimisiin ja siirtyä elämässä eteen päin. Siis mitä ihmettä? Ei mulla ole kiire suorittaa elämääni, enkä kärsi nykyisestä elämästäni. Eikö tämä nyt sitten ole oikeanlaista elämää?

Se, että en halua lasta, ei ole mikään vastareaktio mihinkään, enkä myöskään hukuta salaista äitiydenkaipuutani opiskeluun ja muuhun tekemiseen. Tällaisiakin analyysejä olen kuullut. Ihan kuin lähtökohtaisesti jokainen nainen haluaisi koko ajan kovasti lasta, mutta joutuu jostain syystä sysäämään haavettaan taka-alalle. Ei , kyllä mä olen ihan oikeasti tällainen ja nautin valinnoistani.

 

[juuuuu]

Kuka sen on päättänyt että naisen joku elämäntehtävä on tulla äidiksi?
Eiköhän jokainen saa elää sen elämänsä ihan just niinkun haluaa lapsilla tai ilman.

 

[naya]

Ei vittu mitä porukkaa täällä Monet täällä väittää, että nainen on itsekäs kun ei halua lasta, mutta itsekkäämpää on hankkia se lapsi jota ei oikeasti halua ja joka ei tule saamaan aitoa rakkautta, koska nainen synnytti sen vastoin tahtoaan vain siksi, koska ''naisella on päässä vikaa, kun ei halua lasta''. Eiköhän naisilla ole samat syyt olla hankimatta lapsia kuin miehillä. Samanlaisen reaktion sain äidiltäni kun jo teininä sanoin etten halua ikinä lapsia. Sanoi vaan siihen ''no, kyllä se mieli sitten muuttuu. Odotas vaan kun muutaman vuoden päästä sulla on lauma ihania lapsia''. Muutama vuosi kulunut eikä vieläkään kuulu. Lapsia tehdään niitä haluaville naisille. Te jotka kuvittelette että naisen kuuluu haluta lapsi, olette itse päästänne vialla. Tässä taas huomattiin miten huono naisen asema on kun miesten lapsettomuus on hyväksyttävää mutta naisen ei.

Olen itse onnellisessa parisuhteessa (ps. mieskään ei halua lasta), mulla on mahtava työ ja kaikki sujuu mallikkaasti. Mihin tarvitsen lasta? Mä kyllä tykkään lapsista ja on ihan ok vahtia vaikka ystävien lapsia, mut omia en halua enkä tarvitse. Perustelkaa ihmeessä miksi naisen kuuluisi haluta lapsi.

Ja muuten, mitä väliä sillä jos nainen haluaa lapsen sijasta juhlia, matkustaa ja pitää hauskaa? Hupi tuo iloa elämään. Kyllä mä ihan mielelläni matkustan vaikka etelään ja siellä juhlin miehen tai ystäväporukan kanssa, koska se on hauskaa. Ihmisellä on oikeus ottaa rennosti ja pitää hauskaa. Miksi en siis soisi onnellista elämää itselleni juhlimisella ja matkustamisella?

 

["huoh"]

inhoon lapsia, ne on niin ällöttäviä ja jälkeenjääneitä.. enemmän tosin inhottaa kaikki nää helvetin akat joiden mielestä nainen on itsekäs, välinpitämätön sekä kylmä ja vain koska ei halua lapsia, tajutkaa nyt vittu että kaikki ei niitä halua! Minkä takia mun pitäis yksin kantaa lapsi ja muuttaa kaikki normaalielämä lapsen tarpeiden mukaiseksi? Raskauden jälkeenkin vastuu on yleensä pääosin naisella, mun isoäitikin sanoi aina että naisen kuuluu hoitaa koti sekä synnyttää ja hoitaa lapset, paskat sanon minä! Ei mua kiinnosta 18 vuotta olla vastuussa jostain toisesta, haluun elää omaa elämää niinkuin huvittaa ja jos jotkin viiden lapsen äidit kattoo paheksuttavana ni i dont give a fuck, hoitakaa te vaan omat kakaranne

 

["hmm"]

Mä en tee lapsia, koska mulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä niitä kohtaan. Varsinkaan vauvoja. Lapsenakaan en ikinä ole leikkinyt vauvanukeilla, ne olivat silloin mielestäni vastenmielisä ja rumia. Mulla ei ole mitään lapsia vastaan, ja työskentelen lasten parissa (kouluikäisten) ja lapset ovat mielestäni mukavia, luovia, kekseliäitä ja mainiota seuraa. Mutta vauvoja kohtaan en tunne mitään. Ne eivät ole mielestäni mitenkään söpöjä, enkä todelakaan halua niitä syliini tai lähelleni. Ajatus lapsesta, on ihan mieltälämmittävä, jälkeläisestä, mutta en silti ottaisi sitä riskiä ikinä, etten tuntisi omaa lastani kohtaan mitään. Se olisi todella itsekästä ja julmaa leikkiä pienellä ihmisenalulla jos ottaisin moisen riskin.

Mun mielestä on järkyttävää että joidenkin ihmisten mielestä kaikkien pitäisi haluta samaa, ainakin kaikkien saman sukupuoleisten. Todella typerää ja epätasa-arvoista yleistämistä. On todella itsekästä kuvitella, että juuri se mitä sinä haluat, olisi se mitä muidenkin kuuluu tehdä.

 

[G.]

[QUOTE="huoh";24743342]inhoon lapsia, ne on niin ällöttäviä ja jälkeenjääneitä.. enemmän tosin inhottaa kaikki nää helvetin akat joiden mielestä nainen on itsekäs, välinpitämätön sekä kylmä ja vain koska ei halua lapsia, tajutkaa nyt vittu että kaikki ei niitä halua! Minkä takia mun pitäis yksin kantaa lapsi ja muuttaa kaikki normaalielämä lapsen tarpeiden mukaiseksi? Raskauden jälkeenkin vastuu on yleensä pääosin naisella, mun isoäitikin sanoi aina että naisen kuuluu hoitaa koti sekä synnyttää ja hoitaa lapset, paskat sanon minä! Ei mua kiinnosta 18 vuotta olla vastuussa jostain toisesta, haluun elää omaa elämää niinkuin huvittaa ja jos jotkin viiden lapsen äidit kattoo paheksuttavana ni i dont give a fuck, hoitakaa te vaan omat kakaranne[/QUOTE]

menehän sinne demin sivuille takaisin...

mutta alkuperäiseen vastaten;

Mitä mielikuvia teille tulee sellaisista naisista? Sitoutumiskammoisia? Naiiveja? Itsekkäitä? Urakeskeisiä? Eivät ole vielä löytäneet itseään? Tai sitten vain ei ole sopivaa miestä vielä löytynyt? Olisi mielenkiintoista tietää.

no ei tod. mitään noista. nainen ei vain pidä lapsista, haluaa elää omaa elämäänsä kulkea vapaana jne. ei perhe-elämä sovi kaikille, miksi pitäisi survoutua väkisellä muottiin?

itse olen vähän sellainen väliinputoaja. en koskaan halunnut lapsia, mutta sattumusten kautta olen 2 lapsen äiti. ja rakastan lapsiani tottakai, yli kaiken. mutta se ei tee minusta lapsi rakasta, en yhtään jaksa jos lasten kaverit on meillä, tai ystäville syntyy lapsia ja kysellään "no eikö se iske vauvakuume". hyrrrrr kylmät väreet nousee selkäpiihin.

 

[Näin..]

Mun mielestä se on jotenkin outoa, en voi sille mitään. Lasten tekeminen ja haluaminen on kuitenkin niin normaalia, että vähän sama kuin se, että ihmisellä ei olis ollut kuin vain lyhyitä seurustelusuhteita elämässään? Ymmärrän ehkä paremmin tilanteet, joissa mies ei halua lapsia, mutta jos nainen ei niitä halua niin...en mä tiedä, ei se vaan oo sama asia. Mitä mielikuvia teille tulee sellaisista naisista? Sitoutumiskammoisia? Naiiveja? Itsekkäitä? Urakeskeisiä? Eivät ole vielä löytäneet itseään? Tai sitten vain ei ole sopivaa miestä vielä löytynyt? Olisi mielenkiintoista tietää.

Miksi kaikkien pitäisi tehdä lapsia? Sen takia, että olemme eläimiä ja se on meillä verissä? Uskon, että ihmisillä alkaa jotenkin lisääntymisvietti "heikentyä" tavallaan, kun meitä kuitenkin on jo niin paljon täällä..
Minä en halua lapsia. En ole sitoutumiskammoinen, päinvastoin, olen avioliitossa ollut jo kohta kolme vuotta ja parisuhteessa vielä pitempään. Naiivi? Millä tavalla se, etten halua lasta, tekisi minusta naiivin? Päinvastoin, olen hyvin tietoinen siitä, etten halua saattaa lasta tällaiseen maailmaan, saatika siirtää hänelle geenejäni.
Itsekäs? Sitä kyllä olen. Mutta mielestäni terveellisissä määrissä. Haluan elää vapaasti, tehdä asioita silloin kun minua huvittaa. En halua että joku olisi minusta kaiken aikaa riippuvainen. En vain ole sellainen ihminen. Koiran vielä hoidan mielelläni, mutta lapsi olisi paljon isompi haaste. Ja lapsi kehittyisi kaiken aikaa, muuttuisi jatkuvasti.

Koen löytäneeni itseni. Olin hukassa, kun ihmiset hokivat minulle pitkään, että kyllä sinä niitä lapsia vielä teet, odotas kun mieli muuttuu. Ihmiset ympärillä alkoivat lisääntyä ja ympäristön paineet kasvoivat, pitäisikö minunkin? Tuntui oudolta ja huonolta ajatukselta, mutta kun muutkin.. Ja olisihan se ollut tosi outoa olla hankkimatta lapsia.. Tajusin kuitenkin vähitellen, että ei, lasten hankkiminen ei vain ole minun juttuni.
En pidä lapsista. En halua tähän kuulla kommenttia, että "olet itsekin ollut lapsi!" koska se ei ole yhtään sama asia, ja erittäin typerä vastalause onkin. En tunne tarvetta hankkia lapsia, olen onnellinen mieheni ja koirani kanssa. Eikä se, etten hanki lapsia, ole keltään pois. Meitä on täällä planeetalla muutenkin jo yllinkyllin.

 

["Viikuna"]

[QUOTE="hmm";24743581]Mä en tee lapsia, koska mulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä niitä kohtaan. Varsinkaan vauvoja. Lapsenakaan en ikinä ole leikkinyt vauvanukeilla, ne olivat silloin mielestäni vastenmielisä ja rumia. Mulla ei ole mitään lapsia vastaan, ja työskentelen lasten parissa (kouluikäisten) ja lapset ovat mielestäni mukavia, luovia, kekseliäitä ja mainiota seuraa. Mutta vauvoja kohtaan en tunne mitään. Ne eivät ole mielestäni mitenkään söpöjä, enkä todelakaan halua niitä syliini tai lähelleni. Ajatus lapsesta, on ihan mieltälämmittävä, jälkeläisestä, mutta en silti ottaisi sitä riskiä ikinä, etten tuntisi omaa lastani kohtaan mitään. Se olisi todella itsekästä ja julmaa leikkiä pienellä ihmisenalulla jos ottaisin moisen riskin.

Mun mielestä on järkyttävää että joidenkin ihmisten mielestä kaikkien pitäisi haluta samaa, ainakin kaikkien saman sukupuoleisten. Todella typerää ja epätasa-arvoista yleistämistä. On todella itsekästä kuvitella, että juuri se mitä sinä haluat, olisi se mitä muidenkin kuuluu tehdä.[/QUOTE]

Hyvä, että mun ei tarvitse enää kirjoittaa omaa tekstiä tähän ketjuun, koska tämä voisi työuraa myöten olla minun kynästäni!

 

["Elle"]

Mun mielestä se on jotenkin outoa, en voi sille mitään. Lasten tekeminen ja haluaminen on kuitenkin niin normaalia, että vähän sama kuin se, että ihmisellä ei olis ollut kuin vain lyhyitä seurustelusuhteita elämässään? Ymmärrän ehkä paremmin tilanteet, joissa mies ei halua lapsia, mutta jos nainen ei niitä halua niin...en mä tiedä, ei se vaan oo sama asia. Mitä mielikuvia teille tulee sellaisista naisista? Sitoutumiskammoisia? Naiiveja? Itsekkäitä? Urakeskeisiä? Eivät ole vielä löytäneet itseään? Tai sitten vain ei ole sopivaa miestä vielä löytynyt? Olisi mielenkiintoista tietää.

Ehkä ennen vanhaan naisten piti haluta/tehdä lapsia, passata/hoivata perhettään ja olla piikana alituiseen. Silloin ei varmaan ollut mahista itse päättää. Nykyään jokainen saa itse päättää haluaako lapsia ja mun mielestä se on hyvä, että ei ole pakko hankkia jos ei halua. Miksi miehet olisivat niin erilaisia lastensaannin haluamisen suhteen? Sen vuoksiko, että muka vain naisilla voi olla vauvakuume ja että kaikki naiset ovat hoivaihmisiä?

No ei pidä kuule paikkansa. Minä en ole hoivaihminen, miehellä oli vauvakuume ennen kuin minulla ja hän niitä enemmän halusi hankkia. Rakastan lapsiani, mutta en ole luonteeltani passaaja eli meillä käy siivooja ja mies hoitaa aika paljon ruoanlaittoa. Ymmärrän hyvin naisia, jotka eivät halua lapsia, koska jo tietävät kuinka paljon työtä tulee perheen hankinnan myötä. Sitten on heitä, jotka eivät vain ole innostunut lapsista ja kaikki muut mahdolliset syyt. Mikä ihme siinä on ymmärtää, että jokainen sekä mies, että nainen tekee omat ratkaisut. Aika vanhanaikaista ajatella, että naisen pitää haluta lapsia, mutta että se on ymmärrettävää jos mies ei niitä halua....

 

[Hyvä kysymys.]

Olen 36-v. omasta tahdostani lapseton, en ole ikinä kokenut mitään tarvetta tai halua äitiyteen enkä pysty löytämään yhtään asiaa elämässäni mikä voisi muuttua jotenkin tästä vieläkin paremmaksi vain lapsen saamisen myötä.

 

[Yksi vela 35-v]

Itsekäs? Millä perusteella olen itsekäs kun olen suuren osan elämästäni uhrannut toisten auttamiseen? Tunneköyhä? Ihan normaalin ihmisen tunteet mulla on. Sitoutumiskyvytön? Sitoutua voi monella tavalla toisiin ja muihinkin kuin lapsiin. Ei lapset ole ainoita avuttomia tässä kovassa maailmassa. Urakeskeinen? No, olen opiskellut koska tykkään oppia uusia asioita ja kyseenalaistaa itsestäänselviä totuuksia. Mitään uraa en ole luomassa silti. Vapatta kaipaava? Sidottu voi olla ilman lapsiakin ja vapaa lasten kanssa. Juhlimisesta tykkäävä? En juhli, ei voisi´vähempää kiinnostaa.

 

[lapsirakas :)]

Nuohan nyt voi soveltaa vaikka kissaan. En ymmärtänyt pointtiasi.

Minäpä ymmärsin. Voin taata, että kissaa et voi tuohon tilalle sijoittaa. Se ei hymyile eikä tee kodista elävää eikä tuo kotiin kuin kuolleen rotan korkeintaan.

Ymmärrän, että kaikilla on omat mielipiteensä perheistä. Suomessa eletään hyvin ja meillä on kaikilla oikeus valita oma asemamme tässä yhteisössä. Siitä on hyviä poliitikkoja ja työteliästä kansaamme kiittäminen ja niitä, jotka asenteita ovat hyvään suuntaan muokanneet. Kiitos!

Itse vain satun olemaan lapsirakas ja pidän juuri noita samoja edellisen kirjoittajan listaamia asioita todella tärkeinä.

 

["vieras"]

jännä jos vapaaehtoista lapsettomuutta selitetään hoivavietin puuttumisella (tai sillä ettei kohdista sitä ainakaan lapsiin). Mulle on ollut aina selvää, että haluan lapsia (ja ovatkin hurjan rakkaita). En silti koskaan ole ollut erityisen innostunut vieraista lapsista, saati sitten vauvoista. Esikoisen synnyttyä tuntui että tuo tunne on vahvistunut entisestään.. erityisesti sen hoivavietin suhteen (joka siis kohdistuu vain omiin lapsiin).

Sinänsä en näe mitään ongelmaa vapaaehtoisessa lapsettomuudessa. Luotan siihen, että aikuinen ihminen kykenee itse tekemään päätökset lastenhankinnastaan tai hankkimattomuudestaan siten, että elää onnellisena. Enkä usko heitä kaduttavan vanhoilla päivilläkään. Muita ihmisiä asia puolestaan ei koske siinä määrin, että sillä olisi merkitystä. Oletuksena toki että mahdollisessa parisuhteessa on yhteisymmärrys asiasta.

 

[niinkö?]

Eikä se, etten hanki lapsia, ole keltään pois. Meitä on täällä planeetalla muutenkin jo yllinkyllin.

Näinhän sitä ajattelisi, MUTTA:

-kun jätämme ne muksut puksut tekemättä laskee lapsiluku, mikä vaikuttaa huoltosuhteeseen (eli siihen, kuinka monta nuorta on vanhaa kohden). Seurauksena keski-ikä lähtee nousemaan, kun 74-vuotiaita on 54 000 ja syntyneitä 60000 (kehitysmaissa voisi olla vastaavasti 54 000 ja 200 000).

-no sitten aletaan yhteiskunnassa pohtia, ketkä ne meidän eläkkeet maksavat ja meidät hoitaa, kun haluaisin kuitenkin elää onnellisen vanhuuden ja elää piiitkään

-vastaus on, että ei ketään, jos ei me suomalaiset. Meitä on tässä maailmassa jo liikaa kyllä, mutta Suomessa liian vähän. Ja se, että Intiassa on paljon lapsia, ei hyödytä meitä yhtään, koska he eivät huolehdi yhteiskunnan pyörityksestä, kun me olemme vanhoja ja kyvyttömiä siihen.

-"no otetaan maahanmuuttajia tilalle. Mä jätin ainaki tekemättä siks ku voidaan niitä ottaa tilalle sitte". Niin voidaankin, mutta tutkimusten mukaan se ei korjaa ongelmaa, koska maahanmuuttajat ikääntyvät myös ja vahvistavat ikääntymisongelmaa eivätkä tee länsimaissa kantaväestöä huimasti enempää lapsia. Lisäksi integraatiokulut ovat todella suuret.

JA nämä olivat vain taloudellisia näkökulmia, jotka halusin tuoda esiin juuri sinulle tuon kommenttisi "keneltä se on pois.." jälkeen.

Vähävauvaisuus maksaa meille pitkällä tähtäimellä paljon. Tälläkin hetkellä meitä suomalaisia syntyy vuosittain muutama tuhat liian vähän ja kyllähän uutisista kuultu ollaan, miten meitin käy. Verot nousee ja palvelut karsiutuu kun väestö vanhenee mummoiksi ja vaareiksi. Hyvinvointi siis alasajoon ja valot pois päältä!

 

["vieras"]

Näinhän sitä ajattelisi, MUTTA(...)

Musta on hassua ajatella asioita tuolla "jos kaikki tekis niin" -periaatteella. Kyse ei kuitenkaan ole enemmistöstä (mistä kertoo sekin että tämmöinen aloitus on tehty). Se, että joku toimii tietyllä omakohtaisesti parhaalla tavalla ei tarkoita sitä, että sen seurauksena kaikkai alkavat toimia samoin.

Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät halua lapsia ja toisaalta on ihmisiä, jotka haluavat paljon lapsia. Toki voidaan huolestua jos tilanne oikeesti menee mahdottomaksi, mutta ihan varmasti koko yhteiskunnan kannalta on todella tervettä (ja myös taloudellisesti kannattavaa), että lapsia tekevät vain ne, jotka lapsia haluavat.

 

[tuumailija]

Mun mielestä jokainen elää oman elämänsä parhaalla katsomallaan tavalla kantaen vastuunsa yhteisestä maapallosta ja vahingoittamatta toisiaan, oli lapsia tai ei, mutta enemmän kiinnostaa, että miten kaksplus sivuilla on näin paljon omasta tahdosta lapsettomia, jotka eivät missään vaiheessa tule haluamaankaan äideiksi. siis näillä sivuilla kuitenkin, täh?!

 

["vieras"]

Ne ei yleensä halua lapsia, joilla ei oikein ole hoivaviettiä eikä vauvakuumetta. Onhan lapsista ihan älyttömästi vaivaa Eikä se mua haittaa ettei kaikki halua. He eivät koe tätä rikkautta mitä meillä on, mutta kenties eivät sitä rikkaudeksi laskisikaan.
Oikeasti, tosielämässä, suurin osa niistä mun 40+ ikäisistä tutuista, jotka eivät lapsia aio hankkia, ovat miesten kanssa epäonnistuneita ja ehkä elämässään muutenkin, saattaa olla mielenterveysongelmaa yms, joten heidän kohdallaan on kyse aika paljon olosuhteista.

 

["xxxxx"]

Lasten haluaminen/toivominen tai se, ettei niitä halua on ihan jokaisen omaa valintaa. Itse en esimerkiksi koskaan ole erityisemmin pitänyt lapsista, ollesssani itse lapsi/teini monet tytöt olivat jo silloin ihan heikkoina vauvoihin, kävivät esim. katsomassa tuttaviensa ja sukulaistensa vauvoja koska ne olivat niin ihania.. en kyllä silloin ymmärtänyt, mitä ihanaa on kuolaavassa toukassa. Eli sanoisin, että jotkut ihmiset eivät van ole luonteeltansa sellaisia, että haluisivat lapsia tai pitäisivät niistä. Itselläni on nyt kolme omaa lasta, enkä voi sanoa vieläkään pitäväni lapsista noin yleensä. Omistani kyllä, pidän heistä ihmisinä ja persoonina, mutta olin sitten kuinka säälittävä ja luonnoton nainen tahansa muiden mielestä, niin en edelleenkään ihmeemmin lapsista pidä. en kyllä lapsia inhoakkaan. Ja elämäni on ihan kunnossa, eikä ainakaan mitään mt-vaivaa ole todettu, työpaikka , mies ja koira löytyy

 

["Sirpa"]

Nainen, joka pelkää kuollakseen synnyttämistä
Nainen, joka ei halua, että hänen lapsensa saa periytyvän sairauden
Nainen, joka on kokenut raiskauksen
Nainen, jonka mies on väkivaltainen ja josta hän ei kykene eroamaan

 

["jep"]

Erittäin itsekäs ja tunneköyhä.

Yleisin kommentti ihmisistä jotka eivät halua lapsia, on juuri tuo "itsekäs". En KÄSITÄ tuota määritelmää! Ovatko lapsia tekevät jotenkin vähemmän itsekkäitä? Vähän sädekehän kiillotuksen viboja tulee, jos joku haluaa esittää uhrautuvasta ja epäitsekästä lapsiensa avulla. Joo, vanhemmat joutuvat luopumaan monesta asiasta ainakin hetkellisesti, mutta kyllä ne lapset tehdään ihan just siks että "kun minä haluan", eli itseä varten = itsekkäistä syistä.

Ja jos ajattelee, että vapaaehtoisesti lapseton on itsekäs vain siksi, että haluaa elää vain omilla ehdoillaan, niin mitä sitten, onko se oikeasti jotenkin negatiivinen ominaisuus? Toiset ovat onnellisia vain lauman ympäröimänä ja elävät osittain muiden ihmisten kautta, toiset eivät tarvitse samaa. Ja lapsettomalla voi olla yhtälailla oma "laumansa", jonka puolesta tekisi mitä vaan, ei sen aina tarvitse koostua lapsista ja miehestä.

Ps. mulla on maailman ihanin tytär enkä voisi elää elämääni ilman lapsia, ymmärrän vaan muitakin valintoja yhtä hyvin.

 

[waninka]

Mun sisko ei ole koskaan halunnut lapsia. On nyt jo päälle neljänkymmenen. Syynä on se ettei hän halua elää päivittäin lapsen kanssa. Hän ei ole itsekeskeinen eikä urakeskeinen. Mukava ihminen joka tulee hyvin toimeen muiden ihmisten, myös lasten kanssa. On minua 17 vuotta vanhempi, ja meillä on läheinen suhde ollut aina, tuskin olisi jos hän inhoaisi lapsia. Hän ottaa kyllä elämässään vastuuta monistakin asioista ja on luotettava ihminen. Hän ei vain halua lapsia. Ei siinä ole mitään sen kummempaa kuin siinä että minä haluan lapsia.

 

[waninka]

Niin itsekkäät ne munkin syyt on jos mietitään miksi minä haluan lapsen.

 

["joopa"]

Syitä on monia, mutta on kyllä todella hölmöä väittää että lapsettomat naiset ovat itsekkäitä.
Omassa tuttavapiirissäni ne, joilla on lapsia, ovat yleensä ottaen enemmän kotiin päin vetäjiä kuin lapsettomat, eli huolenpito ja hoivavietti harvoin ulottuvat kotiovea pidemmälle. Että se siitä perheellisten epäitsekkyydestä.

 

["Maarit"]

Mun mielestä se on jotenkin outoa, en voi sille mitään. Lasten tekeminen ja haluaminen on kuitenkin niin normaalia, että vähän sama kuin se, että ihmisellä ei olis ollut kuin vain lyhyitä seurustelusuhteita elämässään? Ymmärrän ehkä paremmin tilanteet, joissa mies ei halua lapsia, mutta jos nainen ei niitä halua niin...en mä tiedä, ei se vaan oo sama asia. Mitä mielikuvia teille tulee sellaisista naisista? Sitoutumiskammoisia? Naiiveja? Itsekkäitä? Urakeskeisiä? Eivät ole vielä löytäneet itseään? Tai sitten vain ei ole sopivaa miestä vielä löytynyt? Olisi mielenkiintoista tietää.

lähtee?? En ole koskaan halunnut lapsia enkä ole koskaan kokenut mitään vauvakuumetta. Tiedostin asian jo 11-vuotiaana, ja nyt ikää jo yli 40. Koskaan ei ole ollut mitään mielenmuuttamista asian suhteen. Ja sitten vielä huom: en ole lapsivihaaja vaikka en lapsia haluakaan.

Lapsettomuus ei ole ollut minulle ongelma, mutta muille (sukulaisille, ja ystäville) lapsettomuuteni tuntuu olevan aikamoinen ongelma. Aina saisi olla selvittämässä miksi ei - varsinkin nyt, kun alkaa olla ns. viimeiset hetket käsillä.

Se, että nainen ei halua lapsia, tuntuu tässä yhteiskunnassa olevan vieläkin tabu. Etenkin muiden naisten on vaikea hyväksyä tätä asiaa - sen olen saanut kuulla ja tuntea monta monta kertaa.

Selvittikö yhtään mietintöjäsi? =)