Minkäikäiselle voi aloittaa fyysisen kurituksen?

[ymmällään]

Sinun tehtäväsi on tehdä kodista turvallinen. Varsinkin pienelle lapselle. Kyllä minäkin ehdin sen verran lastani vahtimaan ruokaa laittaessani, pyykkiä ripustaessani ym. että lapsi ei satuta itseään. Kiipeilee kyllä, mutta silloin haetaan pois, ja kielletään. Ei tosin odoteta että hän muistaisi sitä enää tunnin päästä, saati huomenna tai viikon kuluttua, minun tehtäväni on huolehtia lapsestani ja hänen turvallisuudestaan.

Kuulostaa vähän turhan vaaralliselta että lapsi saa yksinänsä olla niin että pääsee kiipeämään yläkerran kaiteelle.

Etkai tosissaan jätä alle kaksivuotiasta lasta yksin siksi että käyt suihkussa?

Koriste-esineet on pidettävä lapsen ulottumattomissa, samoin muut esineet, jotka ovat joko lapselle vaarallisia tai joihin lapsen ei haluta koskevan. Ei voi odottaa että tämän ikäinen ei haluaisi tutkia mieleenkiintoisia tavaroita.

Ei myöskään voi olettaa että alle kaksivuotias käyttäytyisi ruokapöydässä aina siivosti ja siististi.
[/quote]

no lapsi kiipeää nykyisin sängystä itse pois joten näin ollen se pääsee yksinään liikkumaan yläkerran aulassa... suihkussa käyn todellakin ilman lasta, edelleenkin tiettyjä vaaranpaikkoja lukuunottamatta koti on lapsiturvallinen, koriste-esineet on pois lapsen ulottuvilta, niinkuin kaikki muutkin mitkä on mahdollista siirtää ruokapöydässä lapsen ei todellakaan tarvitse käyttäytyä niinkuin aikuisen, en oleta noin pienen vielä syövän siististi, päin vastoin tiedän että rapatessa roiskuu ja syömisen voi oppia vain harjoittelemalla... mie en ole se joka on kysellyt vinkkejä tähän asiaan, koska mulla ei ole ongelmaa kasvatus asioiden kanssa.. poika tekee tuhmuuksia, osan kiusallaan osan vahingossa ja kaikki asiat hoidetaan tapauskohtaisesti, käytössä laaja valikoima rangaistuskeinoja ja palkitsemista joten osallistun keskusteluun ihan vain keskustelun ilosta

 

[palma]

Sori kun tungen ketjuun lisäkysymyksen, mut koska kuritus sitten lopetetaan? Kun lapsi alkaa muistaa asioita, menee kouluun, rippikouluun, armeijaan? Kun kasvaa kurittajaansa isommaksi? Tätä oon koittanut aina tiedustella, mutta koskaan ei kukaan kerro Oi miksi?

Oppiihan se lapsi pelkäämään vanhempiaan ja varmaan jo pelkkä uhkaus riittää jossain vaiheessa. Tai sitten komeat raamit kasvattanut Mico vetäsee pikkuÄityliä turpaan ja joutuu lastenkotiin kun on niin väkivaltainen. Kyllä sitten kauhistellaan että mikä sille lapselle tuli kun oli niin hyvätapainen, varmaan löytänyt vääränlaisia ystäviä joilta oppinut. Tai pikku Jannica on raskaana 45 vuotaalle miehelle kun on halunnut erillaista huomiota aikuiselta...

Niin voi käydä. Kiinnostaisi myös, että jos kaukosäätimen näpelöinnistä 2-vuotiaana saa luunapin, niin mikäs on hyvä rangaistus 7-vuotiaalle, joka varastaa kaupasta karkkia? Vai estääkö se luunappi myös kaikki tulevat rikkeet?

 

[ymmällään]

No mitäs sanoisit sellaisille vanhemmille, joiden mielestä kodista ei voi täysin tehdä turvallista (koska kotihan on myös vanhempien koti eikä kaikki vain voi olla lukkojen takana, koska muuten elämä olisi niin hankalaa), vaan lapsi oppii kun 100 kertaa kieltää, että esim. tiettyyn koriste-esineeseen ei kosketa? Ja jos ei opi puolitoistavuotiaana, niin sitten otetaan käyttöön tukistus, joka ainakin tehoaa?

Olisko elämä hankalaa ilman jotain koriste-esinettä? Millainen koriste-esine on se, jota ilman et pärjää 1,5 vuotta (kun vauva on 6kk-2v)?

en usko että ongelma on pelkästään joku koriste esine, kodista ei saa välttämättä koskaan kokonaan turvallista, eikä pidäkkään tehdä kodista sellaista että lapsi saa kaikkeen koskea.. eikä siinä ehkä edes onnistuisi, esim.poikani oppi vuoden ikäisenä ottamaan pistorasioista suojat pois, joten vaikka yritin tehdä pistorasioista turvallisia niin epäonnistuin... kaikkea ei voi aina suojata ja lukita pois...

 

[tyttöjen äiti]

Ihann pakko kertoa yhdestä pojasta tähän väliin. Kummillani on samanikäinen lapsi kuin esikoiseni. Olimme mökillä samaan aikaan ja poika käyttäytyi koko ajan todella huonosti. Häntä siinä ohimennen tukisteli yks sun toinen, mutta vauhti senkun kiihtyi. Tukkapöllyihin ei reagoinut mitenkään. Sitten hän erehtyi kalauttamaan pienempää tytärtäni kepillä naamaan. Tartuinpa poikaa rauhallisesti hartioista ja vein nurkkaan. Tuijotin suoraan silmiin ja sanoin rauhallisella äänellä, että " Lyöminen on väärin. Ketään ei saa lyödä ja minä olen sinulle nyt todella vihainen.". Poika näytti suorastaan pelkäävän normaalia puhetta. Eipä uskaltanut enää minun lapsiin käydä käsiksi, mutta sama tukkapöllyrundihan sillä sitten jatkui ja jatkuu edelleen, kun ovat sen näemmä kotikasvatuksessa hyväksi havainneet.

 

[vieras]

Konkreettisia ohjeita alle 5 veen vanhemmille? Mitä tehdä, jos 100 kertaa kiellot ei toimi, mutta tukistus toimii?

Mitkä on kiellon aiheet? Ja onkohan jo menetetty peli jos on pelkkää tukistusta käytetty? Lapsi lopettaa koska pelkää sinua ja kipua, ei siksi, että ymmärtäisi miksi ei saa tehdä jotakin.

kiellon aiheita:
teeveetä ei hakata
pöydille ei kiivetä
koriste esineisiin ei kosketa
muihinkaan tiettyihin esineisiin ei kosketa
pöydässä ei heitetä ruokaa

Ja koti on lastenmukainen?

Käytä jäähypenkkiä, tai laita tavarat niin et lapsi saa olla kotonaan ikätasonsa mukaisesti utelias. Minkä ikäinen lapsi??? Kuulostaa ihan dementiaosastolle jossa kaikki on kiellettyä. Onneks sielläkin on ajat muuttaneet asioita.

televisiota on paha laittaa niin ettei lapsi siihen ylettyisi... ja tosissaan ei tarvitse montaa kertaa telkkaria lyödä painavalla lelulla kun on telkkari rikki ja lapsi haavoilla tai saanut pahan sähköiskun...

Edelleen täytyy olla kädet ristissä onnellinen, et mulle on nää 5 kullannuppua tulleet! Kaikki pahikset on vissiin syntyneet muihin perheisiin.
Järjenkäyttöä ja luovuutta. Kyllä tv:n saa pois lapsen ulottuvilta jos haluaa.

saa tulal yrittämään, 32 tuumanen telkkari ei sitten kovin helposti mihinkään "turvaan" mene
en mie väitä että mun lapsi olis pahsi, se vaan on helvetin itsepäinen.. ja otti pois hakemisen leikkinä... eli melko tehotonta..

Menihän se tv meilläkin. Vai meinaatko et olet suomessa ainoa jolla tuon kokoinen tv??
Helvetillinen itsepäisyys on sit varmaan perinnöllistä.
Olisko sille lapselle järjestää jotain puuhaa, et unohtuu nää vanhempien ärsyttämiset?

edelleenkään, meillä telkkaria ei saa niin ettei lapsi siihen pääsisi käsiksi, niin että sitä voisi vielä katsoakin..
on varmasti yhtä jäärä kuin mä, sitä en yhtään epäile.. ja tekemistä varmasti lapsella on, enemmän kuin tarpeeksi... vaikka se siinä ideaalimaailmassa toimiikin niin että voi keskittyä lapseen 24/7 niin todellisessa maailmassa se ruoka on laitettava, suihkussa on käytävä, vessassa on käytävä, pyykit pitää levittää etc. että jos en halua siksi aikaa laittaa lasta valjailla kiinni pöydänjalkaan nin silloin on lapsella tilaisuus kikkailla jurikin noita kiellettyjä asioita
lisäksi, mieluummin se että lapsi pelkää luunapin pelossa kiivetä yläkerran kaiteelle kuin se että se tulee sieltä kaiteelta 3m alas rapusiin... ihan vaan näin mun näkemys asiasta... ja lapsi tosissaan alle kaksi että en usko että selittämällä menee jakeluun...

Sinun tehtäväsi on tehdä kodista turvallinen. Varsinkin pienelle lapselle. Kyllä minäkin ehdin sen verran lastani vahtimaan ruokaa laittaessani, pyykkiä ripustaessani ym. että lapsi ei satuta itseään. Kiipeilee kyllä, mutta silloin haetaan pois, ja kielletään. Ei tosin odoteta että hän muistaisi sitä enää tunnin päästä, saati huomenna tai viikon kuluttua, minun tehtäväni on huolehtia lapsestani ja hänen turvallisuudestaan.

Kuulostaa vähän turhan vaaralliselta että lapsi saa yksinänsä olla niin että pääsee kiipeämään yläkerran kaiteelle.

Etkai tosissaan jätä alle kaksivuotiasta lasta yksin siksi että käyt suihkussa?

Koriste-esineet on pidettävä lapsen ulottumattomissa, samoin muut esineet, jotka ovat joko lapselle vaarallisia tai joihin lapsen ei haluta koskevan. Ei voi odottaa että tämän ikäinen ei haluaisi tutkia mieleenkiintoisia tavaroita.

Ei myöskään voi olettaa että alle kaksivuotias käyttäytyisi ruokapöydässä aina siivosti ja siististi.

No mitäs sanoisit sellaisille vanhemmille, joiden mielestä kodista ei voi täysin tehdä turvallista (koska kotihan on myös vanhempien koti eikä kaikki vain voi olla lukkojen takana, koska muuten elämä olisi niin hankalaa), vaan lapsi oppii kun 100 kertaa kieltää, että esim. tiettyyn koriste-esineeseen ei kosketa? Ja jos ei opi puolitoistavuotiaana, niin sitten otetaan käyttöön tukistus, joka ainakin tehoaa?

Sanoisin että tukistus on yhä rikos, ja mielestäni on todella väärin oikeuttaa se sillä, että vanhemmat ovat liian laiskoja laittamaan koristeitaan lapsen ulottumattomiin. Ei lukkojen takana tarvitse kaikkien olla, mutta tarpeeksi korkeallekin voi laittaa, ja en ymmärrä miten koriste-esineen vaikka piiloon laittaminen muutamaksi vuodeksi voi vaikeuttaa elämää.

Lisäksi sanoisin, että on lapsellista kuvitella että lapsi osaisi pienenä suhtautua asioihin ja esineisiin aikuisen tavoin, ja että vahinkoja sattuu. Jos materia on niin tärkeää, että se kristallivaasi pitää pitää siinä sohvapöydällä, ja sitten pitää pahoinpidellä lasta joka on kiinnostunut kauniista esineestä, eikä todellakaan muista että siihen ei saanut koskea, niin olisi pitänyt harkita useamman kerran ennen kuin lasta lähti hankkimaan.

Turvallisen ympäristön luominen kasvavalle lapselle on aikuisen tehtävä ja ne esineet joihin ei saa koskea laitetaan lapsen ulottumattomiin!

 

[tyttöjen äiti]

Sori kun tungen ketjuun lisäkysymyksen, mut koska kuritus sitten lopetetaan? Kun lapsi alkaa muistaa asioita, menee kouluun, rippikouluun, armeijaan? Kun kasvaa kurittajaansa isommaksi? Tätä oon koittanut aina tiedustella, mutta koskaan ei kukaan kerro Oi miksi?

Oppiihan se lapsi pelkäämään vanhempiaan ja varmaan jo pelkkä uhkaus riittää jossain vaiheessa. Tai sitten komeat raamit kasvattanut Mico vetäsee pikkuÄityliä turpaan ja joutuu lastenkotiin kun on niin väkivaltainen. Kyllä sitten kauhistellaan että mikä sille lapselle tuli kun oli niin hyvätapainen, varmaan löytänyt vääränlaisia ystäviä joilta oppinut. Tai pikku Jannica on raskaana 45 vuotaalle miehelle kun on halunnut erillaista huomiota aikuiselta...

Niin voi käydä. Kiinnostaisi myös, että jos kaukosäätimen näpelöinnistä 2-vuotiaana saa luunapin, niin mikäs on hyvä rangaistus 7-vuotiaalle, joka varastaa kaupasta karkkia? Vai estääkö se luunappi myös kaikki tulevat rikkeet?

Isä kertoo aina innoissaan juttua, kuinka hakkasi minua sormille, kun olin vuoden ikäinen. Erehdyin kaivamaan multaa kukkapurkeista. Sanoi, että 20 kertaa sai lyödä ennenkuin uskoin. Ei se mikään kamalan tehokas konsti ole. Mut nykyään kylläkin pelkään kaikkea sormille kohdistuvaa kipua tolkuttomasti.

 

[Eemin äiti-87]

Ehdottomast ei minkään ikäsel, eikä minkäänlaist väkivaltaa!

 

[mä]

Yksiselitteinen vastaus: Ei missään iässä. Väkivalta alkaa siitä mistä vanhemman kasvatustaidot loppuvat.

Nimenomaan.

Surkeat kasvattajat joutuvat turvautumaan luunappeihin yms. Fiksut pärjää ilman niitä.

just... hyvä että ootte niin fiksuja....

 

[ihmettelijä]

hyviä ideoita. Mutta jos siihen kommentoidaan, että täytyyhän lapsen oppia mihin saa koskea ja mihin ei. Että sitten vieraisilla olette ihan helisemässä, jos lapsi luulee voivansa koskea kaikkeen. Okei, koriste-esineisiin voi sanoa, että ei niitä tarvi. Mutta entäpä tv:n hakkaaminen? Mitä sanoa, kun sanovat, että ei hakkaa teeveetä jos tukistaa. TV:stä en voi sanoa, että laittakaa kaappiin. Ja ovat sitä mieltä, että mitään suuria muutoksia ei tehdä (tv seinälle), koska täytyyhän kodin olla myös aikuisten ja lasten pitää oppia siivoiksi...

 

[Kiin]

kyse on parin kaverini kasvatusmetodeista. ja haluaisin saada täältä mielipiteitä fyysisestä kurituksesta ja hyviä lauseita, mitä niille vois sanoa. kun niiden mielestä fyysinen kuritus on hyväksyttyä, kun puhe ei auta. okei, voin sanoa, että se on rikos ja kokeilkaa jäähypenkkiä. mutta mitä muuta?

Kerro vaikka tämä tarina: Minnuu on lapsena kuritettu ruumiillisesti, ihan kunnolla niin että jäljet jäi. Ekat muistikuvat selkäsaunoista on noin 5v. Hiljaa piti seistä ja huutaa ei saanut. Ruumiillisen kurittamisen lisäksi kasvatuskeinona käytettiin henkistä alistamista. Jos ei ollut kunnolla sanottiin, että siitä joutuu lastenkotiin tai äiti joutuu mielisairaalaan. Hyvästä käytöksestä ei kiitetty, mutta huonosta toruttiin ja syyllistettiin senkin edestä.

Mikä on lopputulos? Pahoinpidellystä lapsesta (puhun pahoinpitelystä, koska SITÄ TUO KAIKKI OLI!) kasvoi aikuinen, joka ei kunnioittanut omaa kehoaan. Miksi olisi, kun ei sitä kunnioittanut edes oma äiti? Lääkkeiden väärinkäyttöä ja häiriintynyttä sukupuolielämää jo teini-ikäisenä, runsasta alkoholinkäyttöä, psyykkinen sairastuminen varhaisaikuisuudessa.

Itse vanhemmaksi tullessa äidiksi kasvaminen ja vanhempana oleminen ovat olleet todella kipeitä asioita. Olen joutunut työstämään itsessäni paljon, jotta olen kyennyt olemaan lapselleni se äiti, jonka hän ansaitsee. Syyllisyydentunteista irti pyristeleminen on ollut tuskallista.

Pahoinpitelystä huolimatta tunsin aina olevani hyvin rakastettu. Lapsen pahoinpitely ei siis sulje pois sitä, etteikö lastaan voisi rakastaa yli kaiken ja toivoa hänelle kaikkea hyvää elämään. Pahoinpitely on vain väärä keino kasvattaa lapsesta auktoriteetteja kunnoittava, yhteiskuntakelpoinen ihminen. Lapsesta kyllä tulee sellainen, mutta hinta on aivan liian suuri ja sen maksaa yksin lapsi.

 

["kurittaja"]

Mielestäni ei minkään ikäisenä. Tuo kysymys kuulostaa juuri siltä, että tietyssä iässä voisi ottaa säännölliseksi kasvatusmenetelmäksi fyysisen kurituksen. "No nyt on lapseni 1,5v niin voinkin aloittaa tukkapöllyjen antamisen!" On oltava muitakin tapoja.

 

[ymmällään]

hyviä ideoita. Mutta jos siihen kommentoidaan, että täytyyhän lapsen oppia mihin saa koskea ja mihin ei. Että sitten vieraisilla olette ihan helisemässä, jos lapsi luulee voivansa koskea kaikkeen. Okei, koriste-esineisiin voi sanoa, että ei niitä tarvi. Mutta entäpä tv:n hakkaaminen? Mitä sanoa, kun sanovat, että ei hakkaa teeveetä jos tukistaa. TV:stä en voi sanoa, että laittakaa kaappiin. Ja ovat sitä mieltä, että mitään suuria muutoksia ei tehdä (tv seinälle), koska täytyyhän kodin olla myös aikuisten ja lasten pitää oppia siivoiksi...

onhan nuo ihan hyviä vastalauseita, totta on että lapsen pitää oppia ettei kaikkeen saa koskea, että telkkaria ei hakata, eikä kotia voi eikä pidä muuttaa niin että se on aikuisille epämukava paikka asua... siinäkin se kultainen keskitie asioissa...
mutta keinoja on monia, johan täällä on ehdotettu jäähypenkkiä, keskustelua etc. lisäksi lelujen takavarikointia voi suositella... plakitseminen hyvistä asioista, tarroilla,marmorikuulilla etc. ja kun niitä on tarpeeksi niin saa jotain kivaa, ja vastaavasti huonosta käytöksestä niitä vähennetään..

 

[ihmettelijä]

kyse on parin kaverini kasvatusmetodeista. ja haluaisin saada täältä mielipiteitä fyysisestä kurituksesta ja hyviä lauseita, mitä niille vois sanoa. kun niiden mielestä fyysinen kuritus on hyväksyttyä, kun puhe ei auta. okei, voin sanoa, että se on rikos ja kokeilkaa jäähypenkkiä. mutta mitä muuta?

Kerro vaikka tämä tarina: Minnuu on lapsena kuritettu ruumiillisesti, ihan kunnolla niin että jäljet jäi. Ekat muistikuvat selkäsaunoista on noin 5v. Hiljaa piti seistä ja huutaa ei saanut. Ruumiillisen kurittamisen lisäksi kasvatuskeinona käytettiin henkistä alistamista. Jos ei ollut kunnolla sanottiin, että siitä joutuu lastenkotiin tai äiti joutuu mielisairaalaan. Hyvästä käytöksestä ei kiitetty, mutta huonosta toruttiin ja syyllistettiin senkin edestä.

Mikä on lopputulos? Pahoinpidellystä lapsesta (puhun pahoinpitelystä, koska SITÄ TUO KAIKKI OLI!) kasvoi aikuinen, joka ei kunnioittanut omaa kehoaan. Miksi olisi, kun ei sitä kunnioittanut edes oma äiti? Lääkkeiden väärinkäyttöä ja häiriintynyttä sukupuolielämää jo teini-ikäisenä, runsasta alkoholinkäyttöä, psyykkinen sairastuminen varhaisaikuisuudessa.

Itse vanhemmaksi tullessa äidiksi kasvaminen ja vanhempana oleminen ovat olleet todella kipeitä asioita. Olen joutunut työstämään itsessäni paljon, jotta olen kyennyt olemaan lapselleni se äiti, jonka hän ansaitsee. Syyllisyydentunteista irti pyristeleminen on ollut tuskallista.

Pahoinpitelystä huolimatta tunsin aina olevani hyvin rakastettu. Lapsen pahoinpitely ei siis sulje pois sitä, etteikö lastaan voisi rakastaa yli kaiken ja toivoa hänelle kaikkea hyvää elämään. Pahoinpitely on vain väärä keino kasvattaa lapsesta auktoriteetteja kunnoittava, yhteiskuntakelpoinen ihminen. Lapsesta kyllä tulee sellainen, mutta hinta on aivan liian suuri ja sen maksaa yksin lapsi.

Kauheita olet joutunut käymään läpi.... tuli oikein huono olo.

Hyviä asioita toit esiin, että lapsi maksaa yksin sen hinnan....mutta mitä jos kaverini sanovat, että on ihan eri asia tukistaa ja antaa luunappeja kuin lyödä kunnolla turpaan tai perseelle?

 

[tyttöjen äiti]

kyse on parin kaverini kasvatusmetodeista. ja haluaisin saada täältä mielipiteitä fyysisestä kurituksesta ja hyviä lauseita, mitä niille vois sanoa. kun niiden mielestä fyysinen kuritus on hyväksyttyä, kun puhe ei auta. okei, voin sanoa, että se on rikos ja kokeilkaa jäähypenkkiä. mutta mitä muuta?

Kerro vaikka tämä tarina: Minnuu on lapsena kuritettu ruumiillisesti, ihan kunnolla niin että jäljet jäi. Ekat muistikuvat selkäsaunoista on noin 5v. Hiljaa piti seistä ja huutaa ei saanut. Ruumiillisen kurittamisen lisäksi kasvatuskeinona käytettiin henkistä alistamista. Jos ei ollut kunnolla sanottiin, että siitä joutuu lastenkotiin tai äiti joutuu mielisairaalaan. Hyvästä käytöksestä ei kiitetty, mutta huonosta toruttiin ja syyllistettiin senkin edestä.

Mikä on lopputulos? Pahoinpidellystä lapsesta (puhun pahoinpitelystä, koska SITÄ TUO KAIKKI OLI!) kasvoi aikuinen, joka ei kunnioittanut omaa kehoaan. Miksi olisi, kun ei sitä kunnioittanut edes oma äiti? Lääkkeiden väärinkäyttöä ja häiriintynyttä sukupuolielämää jo teini-ikäisenä, runsasta alkoholinkäyttöä, psyykkinen sairastuminen varhaisaikuisuudessa.

Itse vanhemmaksi tullessa äidiksi kasvaminen ja vanhempana oleminen ovat olleet todella kipeitä asioita. Olen joutunut työstämään itsessäni paljon, jotta olen kyennyt olemaan lapselleni se äiti, jonka hän ansaitsee. Syyllisyydentunteista irti pyristeleminen on ollut tuskallista.

Pahoinpitelystä huolimatta tunsin aina olevani hyvin rakastettu. Lapsen pahoinpitely ei siis sulje pois sitä, etteikö lastaan voisi rakastaa yli kaiken ja toivoa hänelle kaikkea hyvää elämään. Pahoinpitely on vain väärä keino kasvattaa lapsesta auktoriteetteja kunnoittava, yhteiskuntakelpoinen ihminen. Lapsesta kyllä tulee sellainen, mutta hinta on aivan liian suuri ja sen maksaa yksin lapsi.

Juu. Ja ja se sanallinen jatkuva mitätöintikin on ihan kauheeta sen kurituksen lisäksi. Muistan kun kerran äiti tukisti niin kovaa, että mulla oli vaikeuksia pitää niska paikallaan, ettei retkahda. Se oli siis semmosta repimistä, että pää senkun heilui. En edes muista mitä tein, mut kivun muista. Kun olin kymmenen, niin äiti ensin haukkui mua tyhmäksi ja sit mä sanoin sille että itte oot. Tarttui mua hiuksista ja silloi mä tartuin sitä ekan kerran hiuksista. Ja kun uskaltaudu uhmaamaan, niin sain sitten nyrkistä naamaan. Että semmosta kasvatusta...Jos joku kehui nätiksi. Äiti sanoi vieressä, että "toi ei ole minkään näkönen". Mä en arvosta kehoani yhtään. Koko ajan tutkin, että missä on vikaa jne.

 

[ihmettelijä]

hyviä ideoita. Mutta jos siihen kommentoidaan, että täytyyhän lapsen oppia mihin saa koskea ja mihin ei. Että sitten vieraisilla olette ihan helisemässä, jos lapsi luulee voivansa koskea kaikkeen. Okei, koriste-esineisiin voi sanoa, että ei niitä tarvi. Mutta entäpä tv:n hakkaaminen? Mitä sanoa, kun sanovat, että ei hakkaa teeveetä jos tukistaa. TV:stä en voi sanoa, että laittakaa kaappiin. Ja ovat sitä mieltä, että mitään suuria muutoksia ei tehdä (tv seinälle), koska täytyyhän kodin olla myös aikuisten ja lasten pitää oppia siivoiksi...

onhan nuo ihan hyviä vastalauseita, totta on että lapsen pitää oppia ettei kaikkeen saa koskea, että telkkaria ei hakata, eikä kotia voi eikä pidä muuttaa niin että se on aikuisille epämukava paikka asua... siinäkin se kultainen keskitie asioissa...
mutta keinoja on monia, johan täällä on ehdotettu jäähypenkkiä, keskustelua etc. lisäksi lelujen takavarikointia voi suositella... plakitseminen hyvistä asioista, tarroilla,marmorikuulilla etc. ja kun niitä on tarpeeksi niin saa jotain kivaa, ja vastaavasti huonosta käytöksestä niitä vähennetään..

täytyypä näistäkin sanoa. mutta tuntuu, että heillä on aina jotain "hyviä" vastalauseita. enkä keksi mitään sanottavaa sitten.

 

[tyttöjen äiti]

hyviä ideoita. Mutta jos siihen kommentoidaan, että täytyyhän lapsen oppia mihin saa koskea ja mihin ei. Että sitten vieraisilla olette ihan helisemässä, jos lapsi luulee voivansa koskea kaikkeen. Okei, koriste-esineisiin voi sanoa, että ei niitä tarvi. Mutta entäpä tv:n hakkaaminen? Mitä sanoa, kun sanovat, että ei hakkaa teeveetä jos tukistaa. TV:stä en voi sanoa, että laittakaa kaappiin. Ja ovat sitä mieltä, että mitään suuria muutoksia ei tehdä (tv seinälle), koska täytyyhän kodin olla myös aikuisten ja lasten pitää oppia siivoiksi...

Ottaa siltä lapselta sen esineen pois jolla se sitä telkkaria moukaroi. Nostaa sen jonnekin korkealle, että lapsi näkee mitä käy, kun tavaroilla hakkaa telkkaria. Jos hakee jonkun toisen tavaran ja hakkaa sillä, niin nostaa senkin pois jne....Onko vaikeeta?

 

[vieras]

kyse on parin kaverini kasvatusmetodeista. ja haluaisin saada täältä mielipiteitä fyysisestä kurituksesta ja hyviä lauseita, mitä niille vois sanoa. kun niiden mielestä fyysinen kuritus on hyväksyttyä, kun puhe ei auta. okei, voin sanoa, että se on rikos ja kokeilkaa jäähypenkkiä. mutta mitä muuta?

Kerro vaikka tämä tarina: Minnuu on lapsena kuritettu ruumiillisesti, ihan kunnolla niin että jäljet jäi. Ekat muistikuvat selkäsaunoista on noin 5v. Hiljaa piti seistä ja huutaa ei saanut. Ruumiillisen kurittamisen lisäksi kasvatuskeinona käytettiin henkistä alistamista. Jos ei ollut kunnolla sanottiin, että siitä joutuu lastenkotiin tai äiti joutuu mielisairaalaan. Hyvästä käytöksestä ei kiitetty, mutta huonosta toruttiin ja syyllistettiin senkin edestä.

Mikä on lopputulos? Pahoinpidellystä lapsesta (puhun pahoinpitelystä, koska SITÄ TUO KAIKKI OLI!) kasvoi aikuinen, joka ei kunnioittanut omaa kehoaan. Miksi olisi, kun ei sitä kunnioittanut edes oma äiti? Lääkkeiden väärinkäyttöä ja häiriintynyttä sukupuolielämää jo teini-ikäisenä, runsasta alkoholinkäyttöä, psyykkinen sairastuminen varhaisaikuisuudessa.

Itse vanhemmaksi tullessa äidiksi kasvaminen ja vanhempana oleminen ovat olleet todella kipeitä asioita. Olen joutunut työstämään itsessäni paljon, jotta olen kyennyt olemaan lapselleni se äiti, jonka hän ansaitsee. Syyllisyydentunteista irti pyristeleminen on ollut tuskallista.

Pahoinpitelystä huolimatta tunsin aina olevani hyvin rakastettu. Lapsen pahoinpitely ei siis sulje pois sitä, etteikö lastaan voisi rakastaa yli kaiken ja toivoa hänelle kaikkea hyvää elämään. Pahoinpitely on vain väärä keino kasvattaa lapsesta auktoriteetteja kunnoittava, yhteiskuntakelpoinen ihminen. Lapsesta kyllä tulee sellainen, mutta hinta on aivan liian suuri ja sen maksaa yksin lapsi.

Juu. Ja ja se sanallinen jatkuva mitätöintikin on ihan kauheeta sen kurituksen lisäksi. Muistan kun kerran äiti tukisti niin kovaa, että mulla oli vaikeuksia pitää niska paikallaan, ettei retkahda. Se oli siis semmosta repimistä, että pää senkun heilui. En edes muista mitä tein, mut kivun muista. Kun olin kymmenen, niin äiti ensin haukkui mua tyhmäksi ja sit mä sanoin sille että itte oot. Tarttui mua hiuksista ja silloi mä tartuin sitä ekan kerran hiuksista. Ja kun uskaltaudu uhmaamaan, niin sain sitten nyrkistä naamaan. Että semmosta kasvatusta...Jos joku kehui nätiksi. Äiti sanoi vieressä, että "toi ei ole minkään näkönen". Mä en arvosta kehoani yhtään. Koko ajan tutkin, että missä on vikaa jne.

Sinua kohtaan ollut henkistä(haukkumista ja nolaamista) ja fyysistä(tukistaminen) väkivaltaa . Hirvittävää (((

Hyväksyn ainoastaan, jos ääntä korottaa, kun komentaa, muu on lapselle haitaksi!!

 

[vee]

toivottavasti ystäväsi palstailee ja näkee tämän ketjun.

 

[palma]

Yksiselitteinen vastaus: Ei missään iässä. Väkivalta alkaa siitä mistä vanhemman kasvatustaidot loppuvat.

Nimenomaan.

Surkeat kasvattajat joutuvat turvautumaan luunappeihin yms. Fiksut pärjää ilman niitä.

just... hyvä että ootte niin fiksuja....

Kiitos Kiva saada tunnustusta! Ihan mukavasti tää sujuukin, vaikka välillä väsyttää

 

[Kiin]

Kauheita olet joutunut käymään läpi.... tuli oikein huono olo.

Hyviä asioita toit esiin, että lapsi maksaa yksin sen hinnan....mutta mitä jos kaverini sanovat, että on ihan eri asia tukistaa ja antaa luunappeja kuin lyödä kunnolla turpaan tai perseelle?

Nää on vaikeita asioita, jos vanhemmat ei edes ymmärrä tekevänsä väärin. En tiedä tuttavaperheestäsi, mutta omasta kokemuksesta voisin kuvitella, että fyysinen ja henkinen väkivalta kulkevat aikalailla käsikädessä. Lapsen alistaminen väkivallalla, oli se sitten fyysistä tai henkistä, jättää aina jonkinlaisen jäljen. Tätä on tosi vaikea selittää vanhemmalle, joka ei sitä suostu ymmärtämään.

Yritä kertoa tuttavaperheellesi, että heidän kuritusmenetelmänsä tuntuu sinusta pahalta katsoa. Kerro, mitä tunteita ja pelkoja se sinussa herättää. kerro, että lapsen pahoinpitely on laitonta ja siitä voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. Jos puhe ei auta niin on pakko ryhtyä sanoista tekoihin.

 

[v]

en jaksanut lukea koko ketjua niin pitkä, mutta muutama sananen omasta kokemuksesta...
Eipä ole itsellä paljon vanhemmalla iällä enään tehnyt mieli mennä äitiä ja isää katsomaan, meillä on kuritettu, niin yleisimmin luunappi, tukistaminen yms mutta toisinaan kuulemma tarvittiin kovempiakin otteita. 16 vuotiaana muutin pois kotoa ja joka vuosi on kotona käymiset vähentynyt, enkä ole koskaan vienyt lapsiani heille hoitoon, koska pelkään että heitäkin tukistetaan tms siellä.. joten (te jotka kurittamisen hyväksytte ja sitä teette) näinkö haluatte lastenne ajattelevan teistä / pelkäävän teitä vanhemmaksi tullessaan ettette koskaan enään näe heitä!
Meillä kyllä pelkkä ei on riittänyt aina!

 

[vieras]

Kauheita olet joutunut käymään läpi.... tuli oikein huono olo.

Hyviä asioita toit esiin, että lapsi maksaa yksin sen hinnan....mutta mitä jos kaverini sanovat, että on ihan eri asia tukistaa ja antaa luunappeja kuin lyödä kunnolla turpaan tai perseelle?

Nää on vaikeita asioita, jos vanhemmat ei edes ymmärrä tekevänsä väärin. En tiedä tuttavaperheestäsi, mutta omasta kokemuksesta voisin kuvitella, että fyysinen ja henkinen väkivalta kulkevat aikalailla käsikädessä. Lapsen alistaminen väkivallalla, oli se sitten fyysistä tai henkistä, jättää aina jonkinlaisen jäljen. Tätä on tosi vaikea selittää vanhemmalle, joka ei sitä suostu ymmärtämään.

Yritä kertoa tuttavaperheellesi, että heidän kuritusmenetelmänsä tuntuu sinusta pahalta katsoa. Kerro, mitä tunteita ja pelkoja se sinussa herättää. kerro, että lapsen pahoinpitely on laitonta ja siitä voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. Jos puhe ei auta niin on pakko ryhtyä sanoista tekoihin.

Näin varmaan onkin, että niissä perheissä, missä tukistetaan/annetaan luunappeja/tai jopa hakataan, niin niissä myös lasta väheksytään, haukutaan, nimitellään, kiroillaan ja poljetaan itsetunto alas(henkinen väkivalta). Näin ei tietenkään varmaan aina ole, mutta usein luulen, että on.

Itsestäni olen ylpeä, että en ole koskaan fyysisesti kurittanut, aina selvinnyt keskustelemalla, en myöskään puhu lapselle rumasti tai nimittele, ääntä olen korottanut joskus.

Kehottaisin ap:ta puhumaan ystäviensä kanssa, että tukistaminen ja luunapit ovat väärin.

 

[ihmettelijä]

vaikeeta on joo, koska heidän mielestään he eivät tee mitään väärää. heidän mielestään luunapit, korvista vedot ja hiuksista vedot on sallittuja keinoja. mutta että kunnon hakkaus on sitten väärin. mutta hyviä lauseita sain täältä vastaväitteiksi.

 

[mun kokemus]

oon joutunu kokemaan fyysistä väkivaltaa ihan vauvasta asti, ja en muista suurinta osaa tapahtumista. Sen jälkeen kyllä riitti huutaminen ja uhkailut. Eli vaikka en muistanu kuin muutaman lievän pahoinpitelyn niin se pelko oli ihan kamala ja jätti kyllä jälkensä Ei kyllä ikinä muodostunu hyvää suhdetta vanhempiin eikä kunnioitusta. Lapseen ei saa koskaan käyttää fyysistä väkivaltaa! (Eikä kyllä henkistäkään... ). Jostain myös oon lukenu et huutamista voi verrata fyysiseen väkivaltaa, eli sitäkään ei tartte. Ääntä voi korottaa, mutta huuta ei tarvii.

 

[ihmettelijä]

lisää mielipiteitä, kokemuksia?