Minkäikäisenä äitipuoleksi?

Itse olin nippanappa 20-v kun rakastuin mieheen, jolla kaksi lasta entisen muijan kanssa.Alkuun yritin toppuutella, mutta rakkaus voitti..Kasvun paikka on ollut!Nyt ollaan kuitenkin oltu jo kohta 7-v yhdessä ja oma tenavakin on.. :heart:
 
Murmelien mutsi
Minusta tuli 21-vuotiaana äitipuoli.
Lapsia oli aikasemmasta avioliitosta kaksi, miehelläni oli myös aikasemmasta liitostaan kaksi lasta ja nyt meillä on kaksi yhteistäkin lasta.
Naimisissa ollaan oltu kohta 5v. :heart:
 
sassa
19 olin kun ruvettiin seurustelemaan. Miehellä yksi poika edellisestä avoliitosta. Nyt puoltoista vuotta kulunut ja yksi yhteinen poikakin jo.. Onhan tällainen uusperhe elämä välillä rankkaa, mutta en tätä silti mistään hinnasta vaihtaisi pois.
 
tremam
Minä olin 22-vee kun tapasin tämän nykyisen mieheni (ja toivottavasti sen viimeiseni ja ainoani!) Hänellä oli kolme lasta entuudestaan ja minulla itsellä yksi. Nyt meillä on myös yksi yhteinen lapsi ja yhdessä ollaan oltu neljä vuotta. Välilä se on rankkaa hommaa ruokkia seitsen henkistä perhettä, mutta hyvin on asiat ja aikaa myös meille kahdelle siitä todellakin osaa nauttia!! Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.03.2006 klo 03:30 vieras kirjoitti:
mitenhän ne lapset suhtautuu tuohon? Ei ole tervettä. Äidit osaa rakastaa vaan biologista lastaan. Isän muut lapset jää isättömäksi. Törkeetä. Vastuutonta.
No höpö höpö. Menepä muualle provosoimaan, kun et edes mustana kehtaa kirjottaa! Musta tuli äitipuoli 21-v, nyt mulla ja miehellä on 2 yhteistä poikaa. Ehdottomasti rakastan myös poikapuoltani, rakastan tosin vain hieman eritavalla kuin omiani. Entäs sitten adoptoidut lapset? kommenttisi mukaan adoptiovanhemmat eivät rakastaisi lastaan... :headwall:
 
umayya harmaana
täytin 21 kun tapasin mieheni jolla 2 lasta. nyt neljä vuotta yhteistä taivalta takana ja 1 yhteinen lapsi ja hyvin on elo sujunut..
kyllähän sitä aluksi oli jos jonkinlaista eripuraa miehen ex-vaimon kanssa mutta onneksi se on taaksejäänyttä elämää..
miehen lapset minulle erittäin tärkeitä..olen opiinut heitä rakastamaan, mutta tiedostan kuitenkin että oma lapseni on minulle tärkeämpi..minusta kuitenkin tärkeämpää että mies rakastaa kaikkia 3 lastaan yhtä ehdottomasti joten kukaan ei ole jäänyt ulkopuolelle tai väähemmälle rakkaudelle..
 
Minulla on myös kokemus äitipuolena. Olin kihloissa 20-vuotiaana, miehen kanssa jolla oli 2-vuotias tyttö. Kuvio oli vaikea ja se teki syviä haavoja sydämeen silloin. Miehen oli vaikea sovittaa yhteen menneisyyttä-nykyisyyttä-tulevaisuutta. Yhteistuumin erottiin, ja se oli hyvä meidän kohdalla. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja pienen tytön äiti. Näin minulla.
 
Suhmuran santra
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.03.2006 klo 12:20 tytsky kirjoitti:
Minulla on myös kokemus äitipuolena. Olin kihloissa 20-vuotiaana, miehen kanssa jolla oli 2-vuotias tyttö. Kuvio oli vaikea ja se teki syviä haavoja sydämeen silloin. Miehen oli vaikea sovittaa yhteen menneisyyttä-nykyisyyttä-tulevaisuutta. Yhteistuumin erottiin, ja se oli hyvä meidän kohdalla. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja pienen tytön äiti. Näin minulla.
Olen itsekkin äitipuoli..ollut jo monta vuotta ja ikää on vasta 24-v.Monta tunnemyrskyä on meilläkin mukana ollut..Miehen oli todella vaikea kuvitella meidän mm.ikinä menevän kihloihin,naimisiin tai tehdä vielä lapsia..Olin asiasta todella loukkaantunut ja eroa mietin minäkin tosissani moneen kertaan ja välillä vieläkin vaikka nyt olemmekin jo naimisissa ja yhteinen lapsikin on.Jotenkin on koko ajan sellainen tunne ettei tämä ole "aitoa".. :'(
 
21v. olin ko tapasin miehen jolla kaks lasta exän kanssa ja puoltoista vuotta ollaan oltu yhessä ja eka yhteinen tulossa..ikäeroa meilä ei ole silti ko 4 vuotta B) tää mein yhteinen tuli vähän yllättäin mutta niinkö mies sano että vaikka sitä ei tähän ajateltu niin ehkä se on vain tähän ja nyt tarkotettu :heart:
 
yks äitipuoli
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.03.2006 klo 03:30 vieras kirjoitti:
mitenhän ne lapset suhtautuu tuohon? Ei ole tervettä. Äidit osaa rakastaa vaan biologista lastaan. Isän muut lapset jää isättömäksi. Törkeetä. Vastuutonta.
Jep, ja meidän tapauksessa biologinen äiti sanoo lapsellen, että ei ikinä olisi halunnut lapsia. Ei ole sairasta kun ÄITI kerta niin sanoo.
Me ollaan hulluja kun välitettään muistakin ihmisistä kuin itsestään. Ja ennen kaikkea ihmisitä jotka kuuluvat meidän perheeseen, eli myös miehen lapset.
Miehen lapset haluavat olla meillä mielummin, todella isättömiä.
Todella vastuutonta ottaa heitä aina meille kun tulevat salaa viisaalta äidiltään joka kieltää isän tapaamisen!!!!!
Yleensä siis nälkäisinä, äiti kun ei osaa eikä halua oppia laittamaan ruokaa.
Ai niin, kasvisruokaa osaa tehdä yhdenlaista, makaronia ja pakaste herne-maissi-paprikaa sekaisin.
JEP JEP!
Ystävyys on todella sairasta!!!!
Ihmiset välittävät oikesti vain itsetään!!!! :kieh: :LOL: :kieh:
HYvää onnetonta tulevaisuutta sinulle! :flower:
 

Yhteistyössä